Synagogan seinien paremmalla puolella (tammikuu 2020)
makimik / 30.1.2020
Viime aikoina juutalaiset ovat eri maissa joutuneet lisääntyvien uhkailujen ja hyökkäysten kohteiksi. Suomessa on totuttu ajattelemaan, että meillä ristiriitoja juutalaisten ja muun väestön välillä ei juurikaan ole, juutalaiset elävät yleisesti ottaen melko näkymättömänä väestöryhmänä muitten joukossa eikä kellään yleensä ole syytä vihata heitä tai heidän tapojaan. Viime vuosina kuitenkin tilanne on Suomessakin jonkin verran muuttunut. […]

Viime aikoina juutalaiset ovat eri maissa joutuneet lisääntyvien uhkailujen ja hyökkäysten kohteiksi. Suomessa on totuttu ajattelemaan, että meillä ristiriitoja juutalaisten ja muun väestön välillä ei juurikaan ole, juutalaiset elävät yleisesti ottaen melko näkymättömänä väestöryhmänä muitten joukossa eikä kellään yleensä ole syytä vihata heitä tai heidän tapojaan. Viime vuosina kuitenkin tilanne on Suomessakin jonkin verran muuttunut. Samalla kun kaikenlainen vihapuhe monissa eri muodoissaan on lisääntynyt, myös juutalaiset saavat osansa.

Eikä ole puhetta ilman tekoja. Kun ensin lietsotaan vihaa ja epäluuloa sanojen muodossa, niin jossain vaiheessa siitä rakentuu myös konkreettisia tekoja. Niinpä nyt viime viikolla kotikaupunkimme Turun juutalaisten synagoga joutui ilkivallan kohteeksi. Punaisen maalin roiskiminen rakennuksen seiniin ei ole mikään kovin raskaan luokan rikos, mutta jostain asenneilmastosta se on merkki, ja selvää on, että se on juuri juutalaisuuteen kohdistettu uhkaava ele.

Juutalaisuus on uskonto, johon vapaa-ajattelunäkökulmasta on vähän vaikeaa ottaa mitään kantaa. Perusteettomat uskomukset eivät voi olla kritiikin ulottumattomissa juutalaisuuden muodossa esitettynä enempää kuin jonkin muun uskonnon muodossa esitettynä, mutta jos juutalaiset eivät yritä ajaa omia uskomuksiaan yhteiskunnassa vaikutusvaltaa voittavaan asemaan, ei niitä ole syytä vastustaakaan. Vapaa-ajattelijoitten keskusteluissa ei yleensä tulekaan esiin juuri mitään juutalaisuutta kritisoivia näkökantoja. Sellaisiin ei juurikaan ole tarvetta, koska Suomen juutalaiset elävät omaa hiljaista elämäänsä tavoittelematta dogmeilleen mitään vallankäyttöasemaa oman yhteisönsä ulkopuolelle.

Joissakin paikoissa on toisin. Israelissa ja sen lähiympäristössä juutalaisuus kyllä on todellisessa ja konkreettisessa konfiktissa sitä ympäröivien yhteisöjen kanssa. Mutta vapaa-ajattelun näkökulmasta juutalaisuutta Israelissa ilmenevässä muodossakaan on vaikea kritisoida, sillä siellä kysymys on juutalaisten olemassaolon oikeudesta. Israelhan on valtiona perustettu siksi, että juutalaisilla edes jossain olisi mahdollisuus olla rauhassa olemassa.

Vapaa-ajattelu voi kysyä, eikö maailma olisi rauhallisempi paikka, jos ihmiset luopuisivat uskonnoistaan, ja edes hiukan rauhallisempi paikka, jos edes juutalaiset luopuisivat omasta uskonnostaan. Ja vastaamme, että varmasti olisikin, mutta käytännössä asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Käytännössä juutalaisten on vähän vaikeaa luopua uskonnostaan, sillä on osoittautunut, että muu yhteiskunta ei oikein edes tunnusta juutalaisuudesta luopumista. Juutalaista syntyperää olevia ihmisiä on vainottu juutalaisuutensa takia myös sellaisissa tapauksissa, että henkilö ei ole itse mitenkään harjoittanut juutalaista uskontoa eikä ilmentänyt juutalaisuuttaan.

Voidaan kysyä, onko muun maailman epäluuloinen suhtautuminen juutalaisuuteen pohjimmiltaan vain vastareaktio siihen, että juutalaiset itse ovat halunneet pitää niin itsepintaisesti kiinni omasta identiteetistään, että sukupolvesta toiseen jatkuneen diasporan jälkeenkin he mielestään ovat muusta ihmiskunnasta eroava ja erityislaatuinen yhteisö. Ratkeaisivatko kaikki juutalaisuuteen liittyvät konfliktit ja epäluulot sillä, että maailman juutalaisyhteisö itse julistaisi, että sen edustamat uskonnolliset opit eivät enää ole voimassa ja että ihmisistä ei enää pidetä kirjaa, kuka on juutalainen? Voi olla, että aikaa myöten ratkeaisivatkin.

Toisaalta tuntuu vähän väärältä, että muun ihmiskunnan juutalaisuuteen kohdistaman epäluulon pitäisi johtaa siihen, että juuri juutalaisuus uskontona ja etnisenä identiteettinä kokonaan poistettaisiin, jos samaan aikaan muut vastaavat ryhmäidentiteetit saisivat jatkaa olemassaoloaan.

Juutalaisuus poikkeaa jossain määrin muista uskonnoista siinä, että se on samaan aikaan myös etninen identiteetti. Ei se siinä suhteessa täysin omanlaisensa ole, kyllähän esimerkiksi japanilaisten šintolaisuus ja intialaisten hindulaisuus jossain määrin toteuttavat samaa, mutta eivät kuitenkaan ole niin tiukasti etnisiä identiteettejä. Juutalaisuudella tulee olla olemassaolon oikeutuksensa uskontona ja etnisenä identiteettinä niin kauan kuin olemassa on muitakin uskontoja ja etnisiä identiteettejä.

Jospa nyt kuitenkin pyrkisimme kehittämään yhteiskuntaa ainakin siihen suuntaan, että ihmisten jakaminen uskonnon perusteella meihin ja muihin menettäisi merkitystään. Sen tien päässä voisi odottaa tilanne, jossa uskonnot lopulta kokonaan liudentuvat olemattomiin. Sitä kohti meitä ei ainakaan auta uskonnollisten rakennusten tai muitten julkisten uskontosymbolien tärveleminen. Uskonnolliset rakennukset ja symbolit saavat kadota julkisesta näkymästä sitä mukaa kun ne ensin menettävät merkityksensä ihmisten ajatuksissa ja elämässä.

Kulkiessani tänään muutamankin kerran Turun synagogan ohi katselin, että puhdistustyö siellä oli täydessä käynnissä. Ihan sympaattisen näköinen talo se synagoga on, eikä varmaankaan saa mitään pysyvää tahraakaan kylkeensä siitä, että joku meni tuhrimaan sitä maalilla.

En silti kehota ketään tämän johdosta menemään sinne uskontoaan harjoittamaan yhtään enempää kuin ennenkään. Ei juutalainenkaan jumala muutu satuolennosta sen todemmaksi olennoksi sen takia, että joku hölmö menee tuhrimaan sen palvomiseen tarkoitettua temppeliä.

Mikko Mäkitalo, 30.1.2020

[fbcomments]