Olemme taas lähestymässä eduskuntavaalikevättä. Seuraavaksi neljäksi vuodeksi määräytyy se, millaisten linjausten mukaan maan asioita luotsataan.
En lähde tässä neuvomaan, ketä henkilöä tai mitä puoluetta kannattaisi äänestää, mutta muistutan, että uskonnollisen maailmankuvan tuomat mahdolliset vaikutukset maan johtoon äänestetyn henkilön valinnoissa kannattaa pyrkiä ottamaan huomioon. Viime vaaleista saimme tuloksen, jonka mukaan kolmesta hallituspuolueesta kahdella on selvästi uskonnollista vakaumusta tunnustava puheenjohtaja.
Ulkoministeri Soini on antanut monta kertaa uskonnollisen vakaumuksensa vaikuttaa kannanottoihinsa. Tuskinpa se Suomen lainsäädännön kehitykseen on päässyt vaikuttamaan, mutta ulkomailla hän on kyllä häärinyt yrittäen vaikuttaa eräitten maitten aborttilainsäädännön tilaan.
Pääministeri Sipilä ei ole niinkään paljoa tuonut julki lestadiolaista uskonnollista vakaumustaan. Äskettäin kuitenkin hän paljasti, että hänen muutaman vuoden takainen aikeensa luovuttaa kotitalonsa pakolaisten majoittamiseen oli osittain uskonnollisesti motivoitunut. Hänellä oli mielessä eräs aivan tietty pakolaisperhe, jonka pakolaisuuden osasyynä oli, että he olivat eläneet kristittynä perheenä muslimienemmistöisessä maassa. Juuri tämän perheen pääministeri Sipilä sitten olisi kelpuuttanut omaan kotiinsa.
Tästä nähdään, että uskonnoilla on sellainen taipumus, että saman uskonnon tunnustajat liittoutuvat keskenään muodostamaan liitokuntia muita uskontoja vastaan. Jokaisen kannattaa pohtia, onko tämä sellainen ajatusmalli, jonka mukaan maailmaa kannattaa rakentaa, vai olisiko syytä jättää uskonnot poliittisesta päätöksenteosta sivuun ja pyrkiä äänestämään uskonnottomat poliitikot valtaan.
Turun Vapaa-ajattelijatkin pyrkii antamaan panoksensa vaalikevään asetelmien muodostumiseen järjestämällä muutaman ehdokkaan vaalipaneelin. Tästä tarkempia tietoja tulee toisaalle tällä www-sivustollamme, kunhan järjestelyt lähiaikoina täsentyvät.
Mikko Mäkitalo, 31.1.2019