Turun vapaa-ajattelijat vakaan toiminnan uralla (elokuu 2018)
makimik / 31.8.2018
Olen jo yli kaksi vuosikymmentä ollut Turun vapaa-ajattelijoitten jäsen ja suurimman osan siitä ajasta hallituksen jäsen. Takana on vuosia sekä puheenjohtajana, varapuheenjohtajana että sihteerinä ja olen nähnyt toiminnassa muutamia erilaisia vaiheita. 90-luvulla mukaan tullessani tämä oli melko uinuva yhdistys, jolla kyllä oli joitakin vakiintuneita toimintamuotoja, mutta melko iäkkään puoleinen jäsenistö eikä oikein hyviä visioita siitä, […]

Olen jo yli kaksi vuosikymmentä ollut Turun vapaa-ajattelijoitten jäsen ja suurimman osan siitä ajasta hallituksen jäsen. Takana on vuosia sekä puheenjohtajana, varapuheenjohtajana että sihteerinä ja olen nähnyt toiminnassa muutamia erilaisia vaiheita.

90-luvulla mukaan tullessani tämä oli melko uinuva yhdistys, jolla kyllä oli joitakin vakiintuneita toimintamuotoja, mutta melko iäkkään puoleinen jäsenistö eikä oikein hyviä visioita siitä, mitä yhdistyksen toiminnan pitäisi olla. Välillä keskusteltiin jopa yhdistyksen purkamisesta, mutta sen verran tarpeelliseksi yhdistys kuitenkin koettiin, että päätettiin ryhdistäytyä ja laittaa asiat kuntoon ja jatkaa olemassaoloa.

2000-luvun alkuvuosina aktiivijäsenistön määrä kutistui entisestään ja vaikka siinä vaiheessa ei mieliala ollut sellainen, että toimintaa ei olisi haluttu jatkaa, oli asioitten saaminen käytännössä siihen kuntoon, että toiminnalle olisi edellytyksiä, usein työn ja tuskan takana. Vuoden 2005 aikoihin saatiin kuitenkin käänne parempaan suuntaan. Aluksi mukaan tuli vain muutama hyvä tyyppi, jotka saivat asiat sujumaan, mutta pian jäsenmääräkin saatiin kasvusuuntaan ja sitä kautta saatiin pohjaa sille, että edellisten aktiivijäsenten syystä tai toisesta jäädessä pois toiminnasta jostain löytyy tilalle aina uusia.

Nyt viimeisen vuoden aikana yhdistys on saanut taas muutamia uusia hallituksen jäseniä. Toiminta on heidän ideoistaan saanut uusia muotoja ja joihinkin menneisiin vuosiin verrattuna saavuttanut suorastaan erinomaisen aktiivisuustason. Pelkästään tämän kesän aikana on osallistuttu Satakunnan vaparien järjestämille kesäpäiville, järjestetty oman jäsenistön kesätapaaminen ja uutena toimintamuotona käynnistetty lukupiiri ja syksylle on tulossa yhdistyksen syyskokouksen lisäksi montakin erilaista yleisötilaisuutta. Verrattuna joihinkin vuosiin, jolloin yhdistyksen koko toiminta on ollut suunnilleen siinä, että hädin tuskin sääntömääräiset kokoukset on saatu pidettyä, nyt ollaan aivan uudella tasolla.

Jäsenmäärän suhteen emme kuitenkaan ole viime vuosina kasvaneet. Jäsenmäärä on koko 2010-luvun ajan pyörinyt sadan jäsenen ympärillä. Siinä on kyllä selvä tasonkorotus siihen, että 0-kymmenluvun jäsenmäärä laskettiin muutamissa kymmenissä, mutta noin vuoden 2010 jälkeen kasvavaa trendiä ei enää ole ollut. Mutta tämän kokoinen jäsenmäärä tuntuu kyllä riittävän takaamaan sellaisen jatkuvuuden, että aina entisten aktiivitoimijoitten tilalle löytyy uusia. Useinhan aktiivisenkin ihmisen toiminta yhdistyksessä kestää vain vuoden tai muutaman vuoden, jostain on koko ajan saatava uusia ihmisiä tilalle.

Itse olen tässä uusien aktiivijäsenten ilmaantuessa vetäytynyt vähän aikaisemmasta roolistani sivummalle, niinpä olen hallituksessa nyt vain varajäsen, toki nettisivujen päivittäjänä ja jäsenrekisterin pitäjänä teen yhdistyksen hyväksi jatkuvasti näkymätöntä taustatyötä. Jonkin verran yritän esillä olla tässä blogikirjoittelijan osassa, vaikka aikaansaannokseni tässä asiassa tuntuu jäävän jatkuvasti vähän vähemmäksi kuin haluaisin. Kauanhan olen yrittänyt pitää tavoitetahtinani julkaista noin kerran kuussa uusi blogiartikkeli, mutta vähemmäksi se aina jää. Eikä kysymys ole siitä, että ei aiheita ja sanottavaa olisi, mutta kun se nettiportaalin avaaminen ja tekstin muotoilu vain vaatii aina sen verran aikaa, että tekemättä jää.

 

Mikko Mäkitalo, 31.8.2018

[fbcomments]