Islamistipuukottajan tuomiota odotellessa (toukokuu 2018)
makimik / 31.5.2018
Runsas vuosi sitten kirjoitin blogiartikkelin lontoolaisen muslimin surmateosta: En muslim igen Viime kesän lopulla sitten sattui täällä kotikaupungissani Turussa tapahtumaan vastaavanlainen muslimin tekemä isku. Vaikka tämän Turun tapauksen muslimin henkilötausta on erilainen (hän on syntyjään marokkolainen, kun Lontoon tapauksen tekijä on koko ikänsä Englannissa asunut britti), niin suureksi osaksi Lontoon tapauksesta kirjoittamani artikkeli pätee suoraan […]

Runsas vuosi sitten kirjoitin blogiartikkelin lontoolaisen muslimin surmateosta:

En muslim igen

Viime kesän lopulla sitten sattui täällä kotikaupungissani Turussa tapahtumaan vastaavanlainen muslimin tekemä isku. Vaikka tämän Turun tapauksen muslimin henkilötausta on erilainen (hän on syntyjään marokkolainen, kun Lontoon tapauksen tekijä on koko ikänsä Englannissa asunut britti), niin suureksi osaksi Lontoon tapauksesta kirjoittamani artikkeli pätee suoraan tähän Turun tapaukseen. Niinpä yritän olla tässä toistamatta jo kirjoitettua ja lisätä vain joitakin lisähavaintoja.

Erään yksityiskohdan Turun iskusta haluan erityisesti nostaa tässä esille. Tapahtumapäivän tapahtumien kulusta on selvitetty, että tekijä kävi juuri muutama tunti ennen tekoaan moskeijassa rukoilemassa.

Kun joskus väitetään, että islamististen terrori-iskujen tekijät eivät ole mitään todellisia uskovaisia, niin tämä on taas yksi todiste siitä, että päinvastoin juuri uskovaisia he ovat. Kyllä uskonto nimenomaan on tekijä, josta ihminen voi hakea ja saada voimaa ja rohkeutta juuri tällaisille teoille. Tämän perään on ehkä taas hyvä todeta, että tietenkin suurin osa uskovaisista harjoittaa uskontoaan saamatta siitä syytä väkivaltaisiin iskuihin ja suurin osa muslimeista harjoittaa uskontoaa saamatta siitä syytä väkivaltaisiin iskuihin, mutte edelleen: vaikka vain hyvinkin pieni osa uskovaisista saisi uskonnosta motivaation terrori-iskuun, niin se pienikin osuus on aidosti uskonnon vika. Uskonto voi lietsoa ihmisiä surmatekoihin, se on fakta, eikä sitä voi selittää pois vetoamalla siihen, että suurin osa ihmisistä ei saa uskonnosta syytä surmatekoihin.

Myöskään uskonnon osuus ei selity pois toteamalla, että tekijä nyt vain on henkisesti sairas ja tasapainoton. Kyllä, tämä Turun puukkoiskun tekijä jos kuka on henkisesti sairas ihminen, se nyt on päivänselvää hänen oikeussalikäyttäytymisensäkin perusteella (mielentilaturtkimuksessa hänet on kyllä todettu syyntakeiseksi, mutta henkisesti terve hän ei varmasti ole), mutta suurin osa henkisesti sairaista ihmisistä ei puukota ohikulkijoita kadulla, ja jos taas tämä yksi henkisesti sairas määrätietoisesti sanoo tehneensä sen uskonnon perusteella ja tappamistarkoituksessa, niin mikään ei selitä pois sitä, että uskonto aivan aidosti on osasyy siihen, mitä hän teki.

Oikeus antaa kesällä tuomionsa tapauksesta. Tuomio nyt sinänsä ei maailmaa suuremmin heilauta mihinkään suuntaan. Varmaa on, että tuomio ja vankeusrangaistus tulee. Elinkautista tuomiota voidaan odottaa, eikä sitten käsittääkseni enää riipu niinkään itse tuomiosta se, pääseekö tekijä vielä joskus pois vankilasta, se riippuu enemmän siitä, arvioidaanko hänet sitten vuosien päästä liian vaaralliseksi päästää vapauteen.

Tekijä tuskin ideologista ajatteluaan tuomion takia mihinkään muuttaa. Hän on tehnyt oikeudenkäynnin aikanakin monta kertaa selväksi, että hän kyllä ymmärtää, mitä on tehnyt ja mitä hänelle siitä tuomion muodossa seuraa. Itse hän tietysti uskoo, että hän saa viimeistään kuoleman jälkeen palkintonsa paratiisiin pääsyn muodossa, joten ei hänellä ole mitään tarvetta vältellä maallisen elämän rangaistuksia.

Onko kaikki tämä – puukotus Turun kauppatorilla, sen tutkinta, sitä seurannut oikeudenkäynti ja tuomio – sitten jotenkin muuttanut maailmaa? On se yksi osa sitä kehitystä, että kenenkään on entistä vaikeampaa kiistää sitä, että islam on nykymaailmassa ongelma, kasvava ongelma. Ainakin omassa osassamme maailmaa, siis lähinnä Länsi-Euroopassa. Muissa osissa maailmaa voi olla toisin.

Muistettakoon, että näitä tapahtuu muittenkin uskontojen kuin islamin nimissä. Anders Breivik teki kristinuskon puolesta varsin samantapaisen teon kuin tämä Turun puukottaja, huomattavasti suunnitellummin ja suuremmalla uhrimäärällä, Turun puukotuksen seuraukset kun kuitenkin jäivät kahteen kuolonuhriin ja ilmeisesti yhteen pysyvään tai pysyvähköön vammautumiseen. Oikeussalikäyttäytymisen osalta muuten nämä kaksi tapausta muistuttavat huomattavan paljon toisiaan.

Kumpikaan tuskin tällä keinolla on mitenkään edistänyt asiaansa. Breivik pyrki, paradoksaalista kyllä, puolustamaan kristinuskoa ja kristillistä kulttuuripiiriä islamia vastaan jokseenkin samoilla keinoilla, joista yleensä syytämme islamia, ja josta juuri Breivik itse syyttää islamia. Ja Turun puukottaja pyrki vastaavasti oman uskontonsa nimissä jokseenkin samoin taistelemaan länsimaita vastaan ja kannustamaan muslimeja taisteluun länsimaita vastaan. Kumpikin toi myös oikeudenkäynnin aikana moneen kertaan julki uskonnollis-poliittiset kantansa ja sen, minkä asian puolesta he tekonsa tekivät. Sitä ei voinut välttää, että he oikeudenkäyntien aikana saivat tietyn määrän julkisuutta, mutta oikeudenkäyntinsä jälkeen kumpikin saa jäädä jotakuinkin unohduksiin.

Mutta mitä tästä kaikesta opimme? Ehkä sen, että ihmisten joukossa on toivottomia tapauksia, joille ei oikein voi muuta kuin passittaa loppuelämäkseen vankilaan, mutta suurin osa ihmisistä osaa kuitenkin pitää asiat sen verran järjestyksessä, että osaamme olla aloittamatta todellista uskontojen välistä sotaa muutaman provokaattorin takia.

Jospa suurin osa ihmisistä vielä osaisi kokonaan luopua uskonnosta, niin maailma voisi olla hieman rauhallisempi paikka.

Mikko Mäkitalo
31.5.2018

[fbcomments]