Luther on kuollut, kuolkoot Lutherin opit (lokakuu 2017)
makimik / 31.10.2017
Hyvää kekriviikkoa, lukijat! Pihallamme on vielä kaksi omenaa puussa ja muutamia porkkanoita maassa, joten ehkä tässä jokin pikkuinen kekrisyöminki tulee pidetyksi. Muuten ei kekristä enempää tällä kertaa kuin että aiempien vuosien kirjoitukseni siitä ovat edelleen ajankohtaisia: Artikkelini vuonna 2012 Mutta sitten täysin toiseen asiaan: Tänään on kulunut 500 vuotta Lutherin johtaman uskonpuhdistuksen alkamisesta. Sitähän sitten […]

Hyvää kekriviikkoa, lukijat!

Pihallamme on vielä kaksi omenaa puussa ja muutamia porkkanoita maassa, joten ehkä tässä jokin pikkuinen kekrisyöminki tulee pidetyksi.

Muuten ei kekristä enempää tällä kertaa kuin että aiempien vuosien kirjoitukseni siitä ovat edelleen ajankohtaisia:

Artikkelini vuonna 2012

Mutta sitten täysin toiseen asiaan:

Tänään on kulunut 500 vuotta Lutherin johtaman uskonpuhdistuksen alkamisesta. Sitähän sitten jotkut pitävät oikeinkin erinomaisena merkkipäivän aiheena. Pidetäänhän juuri uskonpuhdistusta, v. 1517 alkanutta ja noin 1560-luvulle asti jatkunutta kristinuskon uudistusjaksoa yhtenä merkkipaaluna sille, että koko maailmanhistorian katsotaan jakautuvan keskiaikaan ja siitä alkaneeseen uuteen aikaan. Muita näitten aikakausien vaihtumista merkitseviä tapahtumia ovat Amerikan löytäminen ja kirjapainon keksiminen.

Itse pidän Lutheria aika yliarvostettuna hahmona maailman tapahtumissa. Toki hän laittoi liikkeelle jonkinlaisen tapahtumien vyöryn, joka johti katolisen kirkon jakautumiseen ja uudistumiseen, eikä ole syytä kiistää sitä, että juuri ennen uskonpuhdistuksen aikaa katolinen kirkko oli yhteiskunnallinen mahtitekijä. Uskonpuhdistuksen jälkeen kirkot ovat sitten olleet vähemmän merkittäviä vallankäyttäjiä.

Kuitenkin Luther oli vain yksi uskonnonuudistaja muitten joukossa. Toisia, kuten suomalaista Mikael Agricolaa ja muita protestanttisten uskonhaarojen johtajia, samoin kuin katolisen vastareformaation toteuttajia, pidetään yleensä vain Lutherin seuraajina ja hänen teoistaan kipinän saaneina, ei niin merkityksellisinä uudistajina. Väittäisin kuitenkin, että Luther oli oikeastaan vain aikansa lapsi, yksi muitten joukossa.

Jos Lutheria ei olisi ollutkaan, olisi kuitenkin ollut vain ajan kysymys, milloin katolinen kirkko sellaisena vallankäyttäjänä, mitä se vuoden 1500 aikoihin oli, olisi väistämättä tullut tiensä päähän. Jos Luther nyt sattuikin olemaan ensimmäisenä teesiensä kanssa esillä, niin jokin vastaava uudistusliike olisi ennen pitkää ilman häntäkin alkanut.

Lutheria merkittävämpänä henkilönä keskiajan vaihtumisessa uudeksi ajaksi pidän kirjapainon keksijää, Johannes Gutenbergiä. Näen itse asiassa, että Gutenbergin keksintö oli jokseenkin välttämätön edellytyskin sille, että Lutherin tekemisistä oli mahdollista syntyä jotain pysyvää. Jos nimittäin Lutherin oleellinen ajatus oli, että uskonnolliset tekstit oli saatava kansankielellä (hänen kohdallaan saksaksi) kansan luettaviksi, niin edellytyksenä sen onnistumiselle oli, että tekstejä pystyttiin myös tuottamaan suuria määriä. Ennen Gutenbergiä kirjat oli valmistettu kirjoittamalla jokainen kappale käsin, mikä vaati yhdeltä kirjoittajalta jopa muutaman vuoden kirjoitustyön yhtä kirjaa varten. Niissä oloissa luonnollisesti kirjat jäivätkin pienen piirin jutuksi, lähinnä munkkien luostareissa kirjoittamiksi, ja heidän keskuudessaan ne kiersivät lähinnä latinankielisinä.

Ei kai ole sattumaa, että reformaatio alkoi juuri muutamia vuosikymmeniä kirjapainon keksimisen jälkeen. Gutenbergin kirjapaino aloitti toimintansa 1400-luvun puolivälissä, ja siitä vielä 1400-luvun loppuun asti kirjojen painaminen haki varsinaista teollisen toiminnan tapaista muotoaan Gutenbergin seuraajien kehittäessä tekniikkaa edelleen. Sitten aika oli kypsä kirjojen leviämiselle kansan keskuuteen.

Eikä Luther ensimmäinen ollutkaan, joka halusi kirjoituksia kansankielelle. Heitä lienee aina ollut, mutta eräs tunnetuimmista oli tsekki Jan Hus, joka runsas vuosisata Lutheria ennen saarnasi tsekin kielellä. Hän vain sattui elämään juuri ennen Gutenbergiä ja kirjapainon keksimistä, siksi hänen työnsä kuihtui pian pois. Jan Hus tunnetaan historiasta lähinnä Lutheria edeltäneenä kuriositeettinä, hänen opillinen vaikutuksensa sulautui viimeistään Lutherin oppien levitessä luterilaisuuteen.

Lutherin jälkeen tulivat sitten kaikki muut saman idean toisintajat, ja heidän vaikutuksensa sitten onkin jäänyt jäljelle luterilaisuuden rinnalle, kristinuskon protestanttisen haaran muina versioina ja myös katolisen kirkon uudistumisena. Ratkaisevaa siis oli, että Gutenberg oli keksinyt kirjapainon, sen voimalla kirjoja saatiin tehtyä sellaisia määriä, joista riitti kansalle luettavaa. Ja toisin päin ajatellen, kun kerran Gutenberg oli keksinyt keinon valmistaa suuri määrä kirjoja, oli vain ajan kysymys, milloin kirjallisuus ja lukemisharrastus alkaisivat levitä kansan keskuuteen.

Lutheria monet suomalaiset pitävät suorastaan suomalaiselle identiteetillekin merkittävänä esikuvana. Puhutaan mm. luterilaisesta työmoraalista ja uskotaan, että pohjoiseurooppalaisen ja eteläeurooppalaisen yhteiskunnan erot ovat oleellisesti seurausta juuri siitä, että meillä pohjoisessa vaikuttavat Lutherin opit, etelässä eivät. En oikein ole tästäkään vakuuttunut enkä innostunut. Jos luterilaisuudella ehkä jotain vaikutusta pohjoisen yhteiskunnan ominaisuuksiin on ollutkin, näkisin kuitenkin, että vaikutusta on myös toisin päin: pohjoiset luonnonolot ja pohjoisen perinteet ovat vaikuttaneet siihen, mitä luterilaisuus on. Kummin päin enemmän, vaikuttaako luterilainen ideologia enemmän pohjoiseen yhteiskuntaan vai pohjoinen yhteiskunta luterilaisuuteen, sitä on vaikea sanoa.

Miksi emme sitten hae identiteettiämme Gutenbergistä? Ei Gutenbergkään mikään unohdettu historian merkkihenkilö ole, mutta emme kuitenkaan sano itseämme gutenbergiläisiksi emmekä puhu gutenbergiläisestä yhteiskunnasta. Samalla kuitenkin yhteiskuntamme on mitä selvimmin Gutenbergin työhön pohjautuva. Koko kansan lukutaito ei voi perustua mihinkään muuhun kuin gutenbergiläisittäin painettuihin kirjoihin ja lehtiin ja tiedonvälitys on edelleen aika paljon painettua sanaa, vaikka tietysti Gutenbergin tekniikka sinänsä on jo korvattu uudemmalla digitaalipainotekniikalla ja osittain koko paperille painamisen perinnekin jo väistyy elektroniikan tieltä.

Gutenberg tuli keksineeksi vain tylsää tekniikkaa, josta suurin osa ihmisistä ei oikein mitään ymmärrä, ja hänen tekniikkansakin on aikojen kuluessa ehditty korvata uudella. Siksi Gutenberg ei ole kenellekään varsinaisesti mikään esikuva ja identiteetin muodostaja, vaikka tosiasiallisten tekojensa mukaan olisi ansainnut olla sitä paremmin kuin moni muu tunnetumpi hahmo. Luther, jonka tarinaan mahtuu dramaattisia käänteitä, ja jonka sanomakin on yksinkertaisuudessaan lähinnä vain, että saarnoja ja kirjoja pitää tarjota kansalle kansan omalla kielellä, on paljon helpompi samaistumisen ja palvonnan kohde.

Voi olla, että tulen joskus vähätelleeksi uskonnollisten toimijoitten merkitystä. Kun en itse tunne enkä tunnusta minkäänlaisia uskonnollisia auktoriteetteja, voi olla, että en näe uskonnollisen opin merkitystä muittenkaan ihmisten ja koko yhteiskunnan suhteen. Tietenkään en voi kiistää sitä, että uskonto on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vallankäyttäjä, kristinusko on ennen Lutheria ollut vallankäyttäjä ja se on luterilaisessa muodossaankin vallankäyttäjä, joten jotain merkitystä itse Lutherillakin on varmasti ollut.

Loppukaneettina kuitenkin todettakoon, että toivottavasti kirja gutenbergiläisittäin paperille painettuna esineenä säilyy elektroniikkalaitteitten keskelläkin. Elektronisella sisällöllä kun on paha taipumus kadota olemattomiin samalla kun sitä ylläpitävä elektroniikkalaite vanhenee. Uskonnon luterilaisilla opeilla ei niin väliä olekaan, joutaisivat vaikka painua lopullisesti unohduksiin.

Mikko Mäkitalo, 30.11.2017

 

[fbcomments]