Turun vapaa-ajattelijat uuteen vuoteen laskevalla jäsenmäärällä
makimik / 29.12.2016
Vuosi on päättymässä ja on hyvä aika kerätä kasaan vähän ajatuksia yhdistyksemme toiminnasta. Tämä kirjoitus onkin samalla ensimmäinen blogimerkintä tällä uudella kotisivustollamme. Vanhallekin sivustolle blogia on kirjoitettu viimeksi helmikuussa, joten toivottavasti tästä lähtee uusi alku ainakin melkein säännöllisesti ilmestyvälle blogille. Joskus olen päässyt vähäksi aikaa tahtiin, jossa julkaisen kerran kuussa uuden blogiartikkelin, ja sen otan […]

Vuosi on päättymässä ja on hyvä aika kerätä kasaan vähän ajatuksia yhdistyksemme toiminnasta. Tämä kirjoitus onkin samalla ensimmäinen blogimerkintä tällä uudella kotisivustollamme. Vanhallekin sivustolle blogia on kirjoitettu viimeksi helmikuussa, joten toivottavasti tästä lähtee uusi alku ainakin melkein säännöllisesti ilmestyvälle blogille. Joskus olen päässyt vähäksi aikaa tahtiin, jossa julkaisen kerran kuussa uuden blogiartikkelin, ja sen otan edelleen tavoitteekseni.

(Vanhat blogiartikkelit ovat luettavissa täällä: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/turkuvanha/?q=blog )

Yhdistyksemme toimintaan kulunut vuosi ei ole tuonut erityisen suuria muutoksia. Syyskokous toi hallituksen jäseniksi uusia henkilöitä, joista yksi saatiin myös yhdistyksen uudeksi sihteeeriksi. Minä, edellinen sihteeri, jatkan tästä eteenpäin varapuheenjohtajana, mikä on sihteeriä selvästi vähemmän työteliäs tehtävä, joten ehkä minulle nyt jää energiaa saattaa tämä uusi kotisivustokin kunnolla käyttöön ja pitää blogipalsta aktiivisena. Jatkan tässä vaiheessa kyllä myös jäsenkirjurina, joten tekemistä minulle riittää jatkossakin.

Toimintamme on jatkunut edellisten vuosien malliin sisältäen lähinnä keskustelutilaisuuksien ja kesätapaamisen järjestämistä, Vapaa-ajattelijain liiton seminaareihin osallistumista, mediakannanottojen laatimista, ET-opiskelijoitten stipendien myöntämistä ja normaalia yhteydenpitoa jäsenistöön jäsenkirjeitten ja entistä enemmän sähköpostilistojen kautta. Yhden aivan uuden aluevaltauksen teimme järjestämällä joulukonsertin. Ammattilaulajan vetämä tilaisuus oli lupauksia herättävä uutuus ja idea vain maallista sisältöä tarjoavasta joulukonsertista otettiin ihan hyvin vastaan. Joulukonserttejahan kyllä riittää, mutta kantavana ajatuksena meidän järjestämällemme konsertille oli, että laulujen sisältöön ei vahingossakaan pääse virsiä tai muuta häiritsevää satuolentojen ylistystä.

Huolta yhdistyksen tilasta tällä hetkellä aiheuttaa jäsenmäärän kääntyminen laskuun. Jäsenmäärämme on viime vuosina vakiintunut sadan maksavan jäsenen tienoille. Viime vuonna maksaneita jäseniä oli vähän vähemmän kuin edellisvuosina keskimäärin, mutta vielä yli 90, mikä mahtuu satunnaisvaihtelun piiriin. Tänä vuonna kuitenkin jäsenmäärä putosi 80:een, mikä on väistämättä jo käänne alaspäin.

Mihin jäsenemme sitten katoavat? Sitä on vaikeaa tietää, hyvin harva yhdistyksestä eroava ilmaisee mitään syytä eroamiseensa.

Uusia jäseniä meille kyllä ilmaantuu jatkuvasti, vuodessa yleensä kymmenisen henkilöä hakee yhdistyksen jäsenyyttä. Kaikki liittyneet eivät päädy pysyviksi jäseniksi, on kai väistämätöntäkin, että jotkut pian liittymisensä jälkeen toteavat, että tämä yhdistys ei olekaan heidän paikkansa ja eroavat saman tien. Omissa toiminnoissammekin voisi olla terästäytymisen varaa, sillä luulen, että aika ratkaisevaa uuden jäsenen mukaantulossa on se, miten pian ja luotettavasti hän saa yhdistykseltä tietoa siitä, mitä yhdistys oikeastaan tekee. Jos yhdistyksen puolelta ensimmäinen kontakti uuteen jäseneen viipyy, se voi johtaa siihen, että jäsen menettää saman tien kiinnostuksensa. En kuitenkaan usko, että meillä tänä vuonna on tässä menty ainakaan huonompaan suuntaan, jäsenpostia on tehty samalla tavalla kuin yleensäkin ja uudet jäsenet on toivotettu tervetulleiksi, joten jäsenmäärän laskun syyn täytyy olla muualla.

Voisiko syy olla ympäröivässä yhteiskunnassa? Jospa maailma onkin kehittynyt sellaiseen suuntaan, että vapaa-ajattelijajärjestöä ei vain enää niin kovasti tarvita? Toiveajattelua, sanoisin. Suomea on vuoden 2015 vaaleista lähtien hallittu sellaisella hallituspohjalla, että vapaa-ajattelijoitten ääntä tarvitaan entistä enemmän. Kristillinen puolue tosin jäi vuoden 2015 vaalien pohjalta muodostetusta hallituksesta pois, mutta muuten maata hallitsee juuri nyt sellainen yhdistelmä, joka nojautuu harvinaisen paljon uskontoon. Kolmesta hallituspuolueesta on ainakin kahden puheenjohtajalla nimenomaisesti uskonnollinen vakaumus, enkä tiedä, että sen kolmannenkaan puheenjohtaja olisi erityisen sekulaareilla linjoilla.

Entä olisiko kadonnut blogiaktiivisuuteni voinut olla syynä jäsenkatoon? Tuskinpa, ei tämän blogikirjoitteluni pitäisi olla niin suuri osa yhdistyksen toiminnasta, että sen perusteella jäsenistö tekisi ratkaisujaan. Yhteys jäsenmäärän kehitykseen voi olla jopa päinvastainen, päätellen siitä, että niitten harvojen joukossa, jotka ovat jostain mainitusta syystä päättäneet erota yhdistyksestä, on tapahtunut sitäkin, että juuri jokin blogissa kirjoittamani on saanut jäsenen eroamaan.

Sitähän ei voi välttää, että joskus jokin blogissa kirjoitettu saa jäseniä eroamaan. Jos asioihin haluaa vaikuttaa, niin asioihin on myös otettava kantaa, ja kun johonkin ottaa kantaa, niin jäsenistössä jotkut ovat eri mieltä, mikä voi joskus johtaa eroon yhdistyksestä. Lukijoille kuitenkin muistutan, että blogissa kirjoittamani mielipiteet ovat omiani, eivät yhdistyksen linjauksia. Pyrin pitämään näitten blogien kirjoittamisessa siinä aika tiukkaa linjaa, että aiheet, joista kirjoitan, ovat vapaa-ajattelijoitten toimintaan tai tavoitteisiin liittyviä – tämän ei siis ole tarkoitus olla mikään kaiken maailman asioita kommentoiva yleisblogi – mutta se, mitä valitusta aiheesta kirjoitan, on sitten kyllä puhtaasti omaa näkemystäni, ei yhdistyksen.

Onko lukijoilla hyviä arveluja siihen, mikä voisi olla jäsenmäärämme notkahduksen syynä, ja mistä löytyisi keino kääntää se taas nousuun? Tietenkään ei jäsenmäärän kasvattamisen välttämättä tarvitse olla yhdistyksen tavoitekaan, mutta ottaen huomioon, että jäseninämme on vain promillen verran Lounais-Suomen arviolta 100 000:sta uskonnottomasta asukkaasta, se voisi olla selvästi suurempikin. Ja Tampereen vapaa-ajattelijoissakin puhutaan sentään yli 200 jäsenestä. Vuoden 2005 aikoihin, kun Turun yhdistyksen asioitten hoitoa järjesteltiin uusiksi, jäsenmäärämme lähtikin lupaavaan kasvuun ja lähenemään Tampereen lukuja, mutta sitten vuoden 2010 tienoilla kasvu katkesi siihen sadan jäsenen kohdalle ja on siis kahtena viime vuonna osoittanut vähenevää suuntaa. Tähän emme ole tyytyväisiä.

-Mikko Mäkitalo 29.12.2016

[fbcomments]