Kannanottoja

• Lausunnon alkuosa: yleisperustelut 
• Lausunnon loppuosa: yksityiskohtaiset perustelut [Tämä dokumentti]

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

Lakiehdotusten perustelut

Uskonnonvapauslaki

luku 1. Yleiset säädökset

1§ Lain tarkoitus

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä yhdistyslainsäädäntö riittää tai on täydennettävissä myös uskonnollisten yhdyskuntien sääntelyyn. Jos laki tehdään, sen tulee suojata uskonnollisia vähemmistöjä ja uskonnottomia kuten ateisteja ja agnostikkoja eikä valtiokirkkoja.

Myös kirkkolait on tarpeettomina poistettava lainsäädännöstä.

Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien erillissääntelyllä valtio myös ilmaisee tahtonsa kohdella erilaisia uskonnollisia yhteisöjä tasa-arvoisesti. Evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan toiminnasta säädetään asianomaisia kirkkoja koskevissa erityislaeissa.

Onko tasapuolista kohtelua, että evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan toiminnasta säädetään asianomaisia kirkkoja koskevissa erityislaeissa?

Mihin on unohtunut valtion tarve kohdella uskonnottomia vähemmistöjä kuten ateisteja ja agnostikkoja tasapuolisesti uskonnollisten yhteisöjen kanssa?

Mielestämme molemmat valtiokirkot pitää erottaa valtiosta.

Mietinnön sivulla 29 sanotaan mm.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen luo perusteen saada oman uskontonsa opetusta perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle voidaan avioliittolain perusteella myös myöntää oikeus vihkiä avioliittoon.

Vapaa-ajattelijain mielestä uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen sinänsä ei saa antaa minkäänlaisia erioikeuksia yhteiskunnassa. Uskonnonopetus ei kuulu katsomusvapauden mukaisen yhteiskunnan tehtäviin.

Komitea on myös tässä kohden unohtanut jälleen kerran mainita uskonnottomat ja heidän tarpeensa saada katsomusopetusta.

Avioliittoon vihkiminen on yhteiskunnallinen toimitus, ja Suomessakin pitäisi siirtyä siihen monissa maissa vallitsevaan käytäntöön, jonka mukaan avioliiton ainoa laillistaja on yhteiskunnan viranomainen. Avioliiton solmimiseen pitäisi riittää asiaa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen, ja muiden seremoniain pitäisi olla valinnaisia.

Yllä olevista lainauksista käy ilmi, että uskonnonvapauslain ilmeinen tarkoitus on myöntää uskontokunnille erioikeuksia muihin katsomusjärjestöihin nähden. Tällainen erioikeuksien myöntäminen on syrjintää kansainvälisten sopimusten tarkoittamassa mielessä. Jos uskontokunnilla esimerkiksi halutaan säilyttää avioliittoon vihkimisoikeus, tämä oikeus olisi myönnettävä myös esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liitolle ja muille katsomuksellisille järjestöille.

Sivulla 29 sanotaan mm.

Uudessa uskonnonvapauslaissa ei käytettäisi uskonnollisen yhdyskunnan rinnalla voimassa olevaan uskonnonvapauslakiin sekä perusopetuslakiin ja lukiolakiin sisältyvää uskontokunnan käsitettä. Uskontokunnan käsite on ollut tulkinnanvarainen. Se on käsitteenä laajempi kuin uskonnollinen yhdyskunta, mutta lainsäädännössä ei nykyään mitenkään määritellä, mitkä muut yhteisöt kuin evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat voisivat olla uskontokuntia. Uskonnonvapauslain ja koulutuslainsäädännön tulkintakäytännössä uskonnollisen yhdyskunnan ja uskontokunnan käsitteitä onkin pidetty rinnasteisina. Uskontokunnan käsitteestä luopuminen selkeyttää lainsäädäntöä muuttamatta kuitenkaan lainsäädännön vakiintunutta tulkintakäytäntöä.

Tässä kohdin komitea unohtaa tahallisesti rekisteröityneinä yhdistyksinä toimivat uskontokunnat kuten monet helluntaiseurakunnat. Ei ole varmaa, että nämä uskontokunnat rekisteröityvät uskontokunniksi (komitea: uskonnollisiksi yhdyskunniksi) uuden lain mukaan, jos uskontokunnaksi (komitea: uskonnolliseksi yhdyskunnaksi) rekisteröityminen on edelleen hankalaa, kuten se ehdotuksen mukaan on.

Uskontokunta -käsitteen poistaminen laista rajoittaa uskonnonvapautta. Myös monet muut komitean mietinnön ehdotukset tähtäävät evankelis-luterilaisen kirkon kilpailijoiden toiminnan rajoittamiseen. Lisäksi 9 § pyrkii estämään uskonnottomien järjestöjen rekisteröitymisen uskontokunniksi. 9 §:n tarkoitus on estää uskonnottomia järjestöjä saamasta samoja etuja kuin uskontokunnat. Tämä on kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyä syrjintää.

2§ Uskontokunta (komitea: uskonnollinen yhdyskunta)

Mietinnön sivulla 29 sanotaan mm.:

Uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan evankelis-luterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkokuntaa ja lain 2 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.

Jos valtio pyrkii katsomusten tasapuoliseen kohteluun, se ei määrittele uskonnollista yhdyskuntaa siten, että uskonnollisia yhdyskuntia ovat automaattisesti evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko, vaan määritelmän pitää kattaa kaikki uskontokunnat. Onhan mahdollista, että esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko lakkaa olemasta samassa mielessä uskontokunta kuin muut uskontokunnat. Tällöin kohtelu ei olisi tasapuolista.

Vapaa-ajattelijain mielestä uskontunnustuksista ja pyhistä kirjoituksista luopuminen osoittaisi uskonnon kykyä mukautua ihmisoikeussopimusten yhteiskuntaan. Vapaa-ajattelijain mielestä myös edistykselliset uskontokunnat on sallittava. Uskontunnustusten ja pyhien kirjojen puolesta on tapettu ja kidutettu miljoonia ihmisiä. Vapaa-ajattelijoita ihmetyttää suuresti komitean pyrkimys sisällyttää nämä asiat uskonnon harjoittamisen määritelmään. Uskontotiede on jo useiden vuosikymmenien ajan määritellyt käsitteet toisin kuin komitea.

Erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto ihmettelee sitä, että toisaalla komitean mietinnössä uskonnon harjoituksena esitetty uskonnonopetus on jätetty määritelmästä pois.

Jos halutaan löytää jokin uskonnoille yhteinen piirre, lähes ainoa, joka löytyy, on uskonnonopetus.

Tämäkään piirre ei sovi yhden ihmisen yksityiseen uskontoon. Tällainen uskonto voi olla vakaumus ilman mitään ulospäin näkyviä menoja. Mielestämme myös yksityisellä uskonnolla on oltava sama perustuslain suoja kuin julkisella.

Vapaa-ajattelijain eri tutkimuksista saaman käsityksen mukaan evankelis-luterilaisessa kirkossa on suuri määrä jäseniä, joilla on tällainen yksityinen uskonto, ja monet evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä uskovat vain mitättömän pienen osan tämän kirkon opeista. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu myös ateisteja. Tiettävästi heitä on myös pappeina, vaikka heidän on toimeentulonsa turvatakseen salattava vakaumuksensa.

Jos uskonnonvapauslaki säädetään, Vapaa-ajattelijain liitto on komitean kanssa yhtä mieltä siitä, että lakiin ei oteta enää mainintaa laista ja hyvistä tavoista. Lakeja on Suomessa toteltava muutenkin, ja hyvistä tavoista huolehtivat kuntien järjestyssäännöt, kotien ja koulujen tapakasvatus jne.

3§ Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa

Mahdollisuus kuulua samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan

Liitto kannattaa komitean ehdotusta, että lakeihin ei enää sisällytetä kieltoa kuulua samanaikaisesti useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Nykyinen kielto rajoittaa uskonnonvapautta. Valtion tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen, kuinka moneen uskonyhteisöön ihminen kuuluu. Asia on uskonyhteisöjen ja niiden jäsenten keskinäinen.

4§ Alaikäisen uskonnollinen asema

Vapaa-ajattelijain käsityksen mukaan lapsi itse ei voi liittyä uskontokuntaan ainakaan ennen kuin hän oppii puhumaan. Hyvin harva tulee enää ajatelleeksi sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon tapa ottaa alle puhumisikäisiä lapsia jäsenikseen johtuu vanhasta kristillisestä paholaisuskosta. Kun kansan enemmistö ei enää usko paholaiseen, komitean olisi syytä vakavasti miettiä sitä, onko yhteiskunnan asia olla mukana tällaisissa ikärajapohdinnoissa.

Vapaa-ajattelijain mielestä on ongelmallista, että monen uskontokunnan säännösten mukaan lapsi liitetään uskontokunnan jäseneksi heti kohta syntymän jälkeen, vaikka vanhemmilla onkin oikeus päättää lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Uskontokasvatus vanhempien tahdon mukaan on mahdollista myös ilman uskontokunnan jäsenyyttä. Mitä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta se, että valtaosa kansasta ei ole itse valinnut uskontokuntaansa, johon kuuluu? Erityisen ongelmallista lapsen liittäminen uskontokuntaan on silloin, kun jäsenyydestä aiheutuu veroseuraamuksia kuten valtiokirkkojen jäsenyydestä. Henkilö ei ole itse valinnut jäsenyyttään uskontokunnassa, mutta silti hän on verovelvollinen uskontokunnalle. Paras ratkaisu olisi, että uskontokunnat ottaisivat jäseniä vasta silloin, kun henkilö itsenäisesti osaa tehdä ratkaisun liittymisestään.

Komitean erityisen kiinnostuksen kohteena on koulujen uskonnonopetuksen säilyttäminen ja uskonnollisen täysivaltaisuuden ikärajan säätäminen siten, että säädös tukee koulujen uskonnonopetusta.

Mietinnön sivulla 31 sanotaan mm.

Pykälä rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle. Ensinnäkin pykälällä halutaan turvata perheen uskonnollinen yhtenäisyys. Tämä ilmenee siten, että pykälän 1 momentin mukaan alaikäinen voidaan lähtökohtaisesti liittää vain sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku huoltajista kuuluu. Toisaalta pykälässä suojataan lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyttä. Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa vaikuttaa niin merkittävästi lapsen arvomaailman ja persoonallisuuden kehitykseen, että lainsäädännössä on perusteltua tukea lapsen uskonnollisen kasvatuksen pysyvyyttä.

Toisessa lauseessa on uskonnottomien näkökulmasta kaksi virhettä. Ensiksi: Katsomusvapaus ei millään tavoin edellytä perheen katsomuksellista yhtenäisyyttä. Toiseksi: Miksi komitea puhuu uskonnollisesta yhtenäisyydestä? Eikö uskonnoton yhtenäisyys ole yhtä arvokas?

Rajoitus, jonka mukaan alaikäinen voidaan liittää vain sellaiseen uskontokuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku huoltajista kuuluu, merkitsee vanhempien määräämisoikeuden rajoitusta mutta ei ole ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Niiden mukaan vanhemmilla on oikeus määrätä lastensa katsomuksellisesta kasvatuksesta yhdenmukaisesti oman vakaumuksensa kanssa.

Lapsen uskonnollisen pysyvyyden turvaaminen on myös huonosti sanottu. Pitäisi puhua lapsen katsomuksellisesta pysyvyydestä. Uskonnottomuuden pysyvyys on yhtä arvokas kuin uskonnon pysyvyys. Voidaan kuitenkin kysyä, eikö lapsen pitäisi kehittyä eikä pysähtyä johonkin katsomuksen. Jos pysyvyyden turvaaminen on tarpeellista, pitäisi pohtia, miten alaikäisiä lapsia suojattaisiin esimerkiksi rippikouluun painostamiselta, jota esiintyy kouluissa ja toveripiirissä. Jos rippikouluun painostaminen selvästi kiellettäisiin katsomusvapauslaissa, ja jos rikoslaissa säädettäisiin rangaistuksena esimerkiksi sakkoa rippikouluun painostamisesta, nuorten katsomusvapaus lisääntyisi merkittävästi.

Aiemmin Suomessa oli käytäntö, että lapsi seurasi isäänsä, mikä on nähtävä silloisen patriarkaalisen yhteiskunnan taustaolettamuksena. Säädöksiä kuitenkin muutettiin, kun kirkosta eroaminen vilkastui. Useimmiten kirkosta erosi perheessä isä. Säädöstä ei muutettu naissukupuolta suosivaksi siksi, että nainen olisi haluttu nähdä tasavertaisena mieheen nähden vaan siksi, että isän mukana lapset eivät eroaisi kirkosta.

Komitea ehdottaa:

Alaikäinen voidaan liittää sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku huoltajista kuuluu. Jos huoltajat kuuluvat eri yhdyskuntiin tai joku heistä ei kuulu mihinkään yhdyskuntaan, huoltajat sopivat lapsen uskonnollisesta asemasta. Jos huoltajat eivät sovi asiasta ja he asuvat erillään, päättää alaikäisen uskonnollisesta asemasta se huoltaja, jonka luona lapsi asuu. Jos huoltajat eivät muussa tapauksessa sovi asiasta, lasta ei liitetä mihinkään yhdyskuntaan.

Vaikka vapaa-ajattelijat eivät kannata alaikäisten liittämistä uskontokuntiin, komitea poikkeaa tässä kohdassa myönteisesti välimietinnöstään. Mielestämme demokraattiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan sopii, että huoltajat sopivat lapsen asemasta. On myös hyvä, että siinä tapauksessa, jossa huoltajat eivät pääse sopimukseen lapsen asemasta, lasta ei liitetä mihinkään uskontokuntaan.

Komitea ehdottaa:

Huoltajien liittyessä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erotessa siitä lapsen uskonnollinen asema ei muutu, jolleivät huoltajat toisin päätä.

Aikuiset todennäköisemmin eroavat uskontokunnista kuin liittyvät niihin. Kun huoltajien pitäisi ehdotuksen mukaan erikseen päättää, seuraako lapsi huoltajiaan, lapsi todennäköisesti jäisi uskontokuntaan huoltajien erotessa siitä, mutta toisaalta lapsi todennäköisesti liitettäisiin uskontokuntaan, jos huoltajat liittyisivät sellaiseen. Koska säädöksen piilotarkoitus on toimia uskontokuntien hyväksi, vastustamme sitä. Kohta pitäisi kuulua seuraavasti:

Huoltajien liittyessä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erotessa siitä lapsi seuraa huoltajiaan, jolleivät huoltajat toisin päätä.

Tämän säädöksen vallitessa on mahdollista jättää lapsi entiseen asemaansa, joten huoltajilla on mahdollisuus tehdä kummin päin tahansa.

Komitea ehdottaa:

Huoltajat voivat päättää, että lapsi liitetään huoltajista poiketen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai häntä ei liitetä mihinkään yhdyskuntaan, jos päätöksellä turvataan lapsen mahdollisuus saada hänen aikaisemmin saamaansa uskonnollista tai muuta katsomuksellista kasvatusta vastaavaa kasvatusta.

Lapsen aikaisemmin saama katsomuskasvatus ei ole riittävä peruste liittää lasta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Pikemminkin oikeutta jättää lapsi uskontokuntien ulkopuolelle voitaisiin laajentaa komitean ehdottamasta seuraavasti:

Huoltajat voivat päättää, että lasta ei liitetä mihinkään uskontokuntaan (komitea: uskonnolliseen yhdyskuntaan), jos hänen aikaisemmin saamaansa uskonnollinen tai muu katsomuksellinen kasvatus ei ole huoltajien uskontokunnan mukaista.

Komitea ehdottaa:

Jos lapsi asuu pysyvästi muualla kuin huoltajansa luona, voivat lapsen huoltajat ja lapsen käytännön kasvatuksesta vastaavat sopia, että lapsi liitetään siihen yhdyskuntaan, johon kasvatuksesta vastuussa olevat kuuluvat.

Tässä komitealta ovat unohtuneet kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Komitean mieleen ei ole tullut, että uskontokuntaan kuuluvien lapset voivat olla uskontokuntiin kuulumattomien kasvatettavina. Mielestämme tämä puolueellinen kohta on poistettava. Vaihtoehtoisesti se voidaan muotoilla seuraavaan muotoon:

Jos lapsi asuu pysyvästi muualla kuin huoltajansa luona, voivat lapsen huoltajat ja lapsen käytännön kasvatuksesta vastaavat sopia, että lapsi liitetään siihen uskontokuntaan (komitea: yhdyskuntaan), johon kasvatuksesta vastuussa olevat kuuluvat tai jos kasvatuksesta vastuussa olevat eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, lapsi jätetään uskontokuntien ulkopuolelle.

5 § Alaikäisen päätösvalta

Komitea ehdottaa:

Alaikäinen voi 15 vuotta täytettyään huoltajan suostumuksella 4 §:n estämättä liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä.

Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa eronneeksi yhdyskunnasta vain omalla suostumuksellaan.

Menettelystä selvitettäessä huoltajan ja ala-ikäisen suostumusta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Myös tämä säädös todennäköisesti toimii uskontokuntien eduksi. Koska se kuitenkin lisää nuorten katsomusvapautta, se voidaan hyväksyä.

Vapaa-ajattelijat kannattavat 16-vuotiaan oikeutta vapaasti päättää uskontokuntaan kuulumisestaan, siihen liittymisestään tai siitä eroamisestaan.
Jos lukiolakia muutetaan vapaa-ajattelijain ehdottamalla tavalla siten, että uskonnonopetus ja elämänkatsomustiedon opetus ovat vapaaehtoisia siinä suhteessa, että niistä saa pyynnöstä vapautuksen, tarve ikärajan alentamiseen vähenee. Ongelmana on tällöin yhä, että alaikäinen voi nykyisten säädösten vallitessa joutua maksamaan esimerkiksi kirkollisveroa vastoin tahtoaan.

Kun alaikäinen ei kuitenkaan joudu maksamaan mitään muita jäsenmaksuja kuin kirkollisveroja vastoin tahtoaan, tämä on selvää syrjintää uskontojen hyväksi. Tästä syystä pykälään on mielestämme lisättävä kohta:

Vapaa-ajattelijat ehdottavat:

Alaikäinen ei kuitenkaan ole velvollinen vastoin tahtoaan maksamaan kirkollisveroa tai uskontokunnan jäsenmaksua.

6§ Liittymis- ja eroamismenettely

Vapaa-ajattelijain mielestä yhdyskunnat päättäkööt yhdyskuntaan liittymisen edellytyksistä.

Komitea sanoo:

Oikeudesta erota uskonnollisesta yhdyskunnasta säädetään uskonnon ja omantunnon vapautta koskevassa perustuslain 11 §:ssä, jonka mukaan uskonnon ja omantunnon vapauteen kuuluu muun ohella oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Oikeus erota uskonnollisesta yhdyskunnasta on siten olennainen osa perustuslaissa säädettyä uskonnonvapautta. Tavallisella lailla ei voida säätää eivätkä uskonnolliset yhdyskunnat voi omilla sisäisillä säännöillään asettaa ehtoja eroamiselle.

Vapaa-ajattelijat esittivät komitean välimietinnöstä antamassaan lausunnossa mm:

Koskaan ei ole ollut mitään asiallisia perusteluja estää sitä, että uskonnollisesta yhteisöstä eroamisen voisi tehdä kirjeitse ilman, että eroamisen olisi tapahduttava henkilökohtaisella käynnillä maistraatissa tai uskonnollisen yhdyskunnan tiloissa. Kirjallisen eroamisen käytäntö toimii hyvin muissa Pohjoismaissa.

Painostusta esiintyy Suomessa pikemminkin uskontokuntien kuin uskontokuntiin kuulumattomien taholla. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden vastaisesti kristinusko sisältää painostusopin, jota kutsutaan lähetyskäskyksi. Vapausoikeuksien lisäämistä tutkivan komitean pitäisi pikemminkin pohtia keinoja uskonnon uhrien auttamiseksi.

Komitea ehdottaa esittämämme kannan mukaisesti:

Pykälän 2 momentin mukaan uskonnollisesta yhdyskunnasta erotaan ilmoittamalla eroamisesta henkilökohtaisesti tai kirjallisesti mainitulle yhdyskunnalle tai maistraatille. Henkilö katsotaan eronneeksi siitä päivästä, kun yhdyskunta tai maistraatti on saanut eroamisilmoituksen, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä päivänä kirjallisen eroamisilmoituksen postituspäivästä. Pykälä mahdollistaa eroamisen uskonnollisesta yhdyskunnasta myös sähköisesti tietoliikenneyhteyksien välityksellä siten kuin sähköisestä asioinnista hallinnossa erikseen säädetään.

Vapaa-ajattelijat esittivät komitean välimietintöön antamassaan lausunnossa mm. seuraavia perusteluja:

Jos joku eroaa uskonnollisesta yhdyskunnasta hetken mielijohteesta, asia on yksinkertaisin toimenpitein korjattavissa. Jos uskonnollisesta yhdyskunnasta hetken erossa olemisesta tai uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolella olemisesta on, kuten Vapaa-ajattelijain liiton mielestä on, yhteiskunnallisia seuraamuksia, pitäisi pikemminkin pohtia sitä, miten uskontokuntien ulkopuolella olevien yhteiskunnallista tasavertaisuutta voitaisiin parantaa.
Voidaan kysyä, eikö pikemminkin uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymiselle pitäisi asettaa harkinta-aika.

7§ Vala ja vakuutus

Komitea on jättänyt selvittämättä valan ja vakuutuksen historialliset taustat. Jotkut uskonnot kieltävät uskonnollisen valan. Vakuutus on kristittyjen painostuksesta muiden uskontokuntien jäsenille ja uskonnottomille syntynyt valan korvike. Koska yhteiskunnan ei pidä harjoittaa uskontoa (vala on uskonnon harjoittamista), ei tarvita valan korviketta eli vakuutustakaan.

Jos valasta tai vakuutuksesta kuitenkin säädetään, ei ole perusteita sille, että siitä säädettäisiin uskonnonvapauslaissa.

Oikeudenkäynnissä riittää, että todistajalle tehdään selväksi valehtelemisen rangaistusseuraamukset. Virkatehtävien hoitamiseen liittyvät velvollisuudet voidaan tehdä virkamiehelle selväksi ilman valaa tai vakuutusta. Sotilaana asevelvollisuutensa suorittavia opastetaan tottelevaisuuteen riittävässä määrin ilman valaa tai vakuutusta.

Sotilasvala uskonnollisena seremoniana on ollut Suomessa eräs räikeimpiä uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden loukkauksia. Valatilaisuudesta kieltäytyneisiin on sovellettu puolustusvoimissa monenlaista kiusantekoa. Nyt puolustusvoimat on antanut kantelumme johdosta uuden ohjeen, joka käytäntöön sovellettuna poistaa esiintyneet vakaumuksen vapauden loukkaukset.

Mikään ei estä uskontokuntia käyttämästä valaa niiden sisäisessä toiminnassa.

8§ Uskonnon opetus

Lakiehdotuksessa sanotaan:

Oikeudesta saada uskonnonopetusta säädetään erikseen.

Tässä ei mainita ollenkaan elämänkatsomustiedon opetusta. Tällainen unohdus ei voi olla sattuma. Ilmeisesti komiteassa on ajateltu, että elämänkatsomustiedon opetuksen mahdollinen poistaminen on helpompaa, jos oppianetta ei mainita uskonnonvapauslaissa.

Suomen perustuslaki ja kansainväliset säädökset eivät takaa oikeutta saada uskonnonopetusta. Oikeus saada uskonnonopetusta ei liioin kuulu uskonnonvapauteen. Yhdysvalloissa, jossa on lakien mukaan uskonnonvapaus, uskonnonopetusta yhteiskunnan oppilaitoksissa ei voida perustuslain mukaan edes antaa.

Velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen on selkeästi perustuslain vastainen kuten Martin Scheinin eriävässä mielipiteessään toteaa.

Vapaa-ajattelijain mielestä pykälä 8 on uskonnottomia syvästi loukkaavana poistettava.

Pykälä 8 on pelkkää valtiokirkkojen mahtailua, eikä sillä muutenkaan ole käytännössä paljoa merkitystä.

Jos pykälä 8 halutaan välttämättä säilyttää, se muutettakoon muotoon:

Oikeudesta saada katsomusopetusta säädetään erikseen.

2 luku. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä yhteiskunnan tehtävä ei ole säätää uskonnollisten yhteisöjen järjestäytymismuodoista. Tästä syystä lain toinen luku on mielestämme tarpeeton. Koska liitto ajaa täydellistä katsomusvapautta, moitimme seuraavassa lain toisen luvun niitä kohtia, jotka rajoittavat katsomusvapautta. Erityisesti ehdotettu laki toimii molempien valtiokirkkojen eduksi ja vähemmistöuskontoja vastaan. Tiedotusvälineissä, erityisesti Yleisradiossa, on jo käynnissä vähemmistöuskonnoilla pelottelu. Vapaa-ajattelijain mielestä tällaisella propagandalla yritetään vaikuttaa uskonnonvapauslain käsittelyyn.

Rekisteröitymispakko kansalaisoikeuksien perusteena on muutoinkin kestämätön ajatus. Monissa entisissä ja joissakin nykyisissä kommunistisissa maissa katsomusyhteisöjen rekisteröimispakko on useiden oikeuksien edellytys.

9§ Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus

Komitea ehdottaa:

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.

Vapaa-ajattelijat toistavat edellä sanottua:

Vapaa-ajattelijain mielestä valtiovallan tehtäviin ei kuulu ratkaista, onko jonkin järjestön toiminta uskonnollista vai ei. Mielestämme riittää, että järjestö itse ilmoittaa, onko se uskonnollinen yhteisö vai ei. Näin ollen ei tarvita lautakuntaa ratkaisemaan, onko järjestö uskonnollinen yhteisö vai ei.

Mielestämme ehdotetun säädöksen tarkoitus on rajoittaa valtiokirkkojen kanssa kilpailevien uskontokuntien perustamista. Lisäksi ehdotetun säädöksen tarkoitus on estää uskonnottomia yhteisöjä rekisteröitymästä uskonnollisiksi yhteisöiksi saadakseen samat edut kuin uskonnollisilla yhteisöillä. Esimerkiksi Suomen Ateistiyhdistys voisi rekisteröityä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja saada oikeuden ateismin opetukseen kouluissa. Mikäli tällaista ei sallita, valtio syyllistyy vakaumukseen perustuvaan syrjintään.

Ehdotuksessa oletetaan, että uskontokunta pysyy pääsääntöisesti muuttumattomana, että sillä on muuttumaton uskontunnustus tai muuttumattomia pyhiä kirjoituksia. Miksi pyhiä kirjoituksia? Miksi myös muiden vakiintuneiden toiminnan perusteiden pitää olla pyhiä. Miksi halutaan lailla kieltää sellaiset uskonnot, jotka muuttuvat eivätkä perusta toimintaansa mihinkään pyhään? Vastustamme pyhien asioiden vaatimista uskontokunnilta.

Kohta:

Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

on tarpeeton. Perus- ja ihmisoikeuksia on noudatettava perustuslain ja kansainvälisten sopimustemme perusteella.

Lakiehdotuksessa sanotaan:

Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain (503/1989) mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti.

Uskontokuntien johtajien vaikuttimena on usein jäsenten kustannuksella eläminen, ja tällaisen kieltäminen rajoittaisi mielestämme tarpeettomasti uskonnonvapautta.

10 § Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen

Komitea ehdottaa:

Vähintään 20 henkilöä voi perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan 9 §:ssä säädettyä tarkoitusta varten. Yhdyskunnan perustajan tulee olla 18 vuotta täyttänyt.

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan voi perustaa myös vähintään kaksi 1 momentissa tarkoitettua rekisteröityä yhdyskuntaa.

Säädöksen mukaan Jeesus ja kaksitoista apostolia eivät Suomessa riittäisi perustamaan uskonnollista yhdyskuntaa.

Miksi kaksi rekisteröityä uskontokuntaa voi perustaa uskontokunnan (komitea: yhdyskunnan) mutta ei kaksi ihmistä?

Pitääkö yhdyskuntien olla 18 vuotta täyttäneitä?

Vapaa-ajattelijain mielestä uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen sopivat samat säännöt kuin minkä tahansa yhdistyksen perustamiseen. Evankelis-luterilaisen kirkon huoli siitä, että on olemassa uskonnollisia yhdyskuntia, joissa ei ole yhtään jäsentä, on omituinen. Pitäisikö evankelis-luterilaisen kirkon mielestä sen kilpailijoissa olla paljon jäseniä? Todellinen evankelis-luterilaisen kirkon tausta-ajatus selviää kirkolliskokouksen omasta lausunnosta. Sen mukaan evankelis-luterilainen kirkko haluaa rajoittaa kilpailijoiden syntyä vaatimalla mahdollisimman suurta jäsenmäärärajaa uuden uskonnollisen yhdyskunnan perustamiselle.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä komitean ei pidä alistua evankelis-luterilaisen kirkon tahtoon ehdottamalla jäsenmäärärajoituksia uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröitymiselle ja perustamiselle. Kolme jäsentä kuten yhdistyksissä riittää.

11 § Perustamiskirja [Koodin siivous kesken]

Komitea ehdottaa:

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustamisesta tehdään perustamiskirja, johon liitetään yhdyskunnan yhdyskuntajärjestys. Perustamiskirja on päivättävä ja sen allekirjoittavat 10 §:ssä tarkoitetut yhdyskunnan perustajat.

Vapaa-ajattelijain mielestä pykälä on tarpeeton koska uskontokuntiin voidaan soveltaa tässä kohdassa yhdistyslakia.

12 § Yhdyskuntajärjestys

Komitea ehdottaa:

Yhdyskuntajärjestyksessä on mainittava:
1) yhdyskunnan nimi ja kotipaikkana oleva Suomen kunta;
2) yhdyskunnan 9 §:n mukainen tarkoitus ja toimintamuodot;
3) edellä 3 §:ssä tarkoitetut perusteet, joiden mukaan henkilö voidaan ottaa yhdyskunnan
jäseneksi;
4) päätösvallan käyttämisestä yhdyskunnassa;
5) yhdyskunnan hallituksen jäsenten lukumäärä tai vähimmäis- ja enimmäismäärä sekä
toimikausi;
6) yhdyskunnan tilikaudesta, tilinpäätöksen vahvistamisesta, vastuuvapauden myöntämisestä sekä talouden ja hallinnon valvonnasta;
7) velvollisuudesta maksaa yhdyskunnalle jäsenmaksuja ja muita maksuja;
8) menettelystä muutettaessa yhdyskunta-järjestystä ja purettaessa yhdyskunta; sekä
9) varojen käytöstä yhdyskunnan purkautuessa tai lakatessa.

Jos yhdyskunnan päätösvaltaa yhdyskuntajärjestyksen mukaan käyttävät jäsenet yhdys-kunnan kokouksessa, yhdyskuntajärjestyksessä on mainittava siitä, miten ja missä ajassa yhdyskunnan kokous kutsutaan koolle.

Vapaa-ajattelijain mielestä yhdistyslain säädökset riittäisivät tässä kohdassa.

Kaikilla uskontokunnilla (komitea: yhdyskunnilla) ei ole velvollisuutta maksaa jäsenmaksuja. Kohta 7) on muotoiltava seuraavaksi:

7) onko velvollisuutta maksaa yhdyskunnalle jäsenmaksuja ja muita maksuja;

13 § Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröiminen

Komitea ehdottaa:

Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä päättää opetusministeriö. Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta merkitään Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin.

Uskonnollinen yhdyskunta tulee rekisteröidä, jos yhdyskunta on perustettu tämän lain mukaisesti, yhdyskunnan yhdyskuntajärjestys ja hallinto ovat tämän lain säännösten mukaiset sekä yhdyskunnan nimi selvästi erottuu rekisteriin aikaisemmin merkittyjen yhdyskuntien nimistä eikä nimi ole harhaanjohtava.

Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri ja siihen kuuluvat asiakirjat ovat julkisia. Jokaisella on oikeus saada otteita ja todistuksia rekisteristä ja siihen kuuluvista asiakirjoista siten kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

Vapaa-ajattelijain mielestä uskontokunnat tulee merkitä samaan yhdistysrekisteriin kuin muut yhdistykset, ja rekisteröinnistä päättäisi sama viranomainen kuin yhdistysten merkinnästä rekisteriin. Mielestämme uskontokunta voidaan merkitä rekisteriin, jos se täyttää samat vaatimukset kuin rekisteröity yhdistys. Myös muilta osin rekisteröityjä yhdistyksiä koskevat säädökset riittävät.

Päinvastoin kuin komitea väittää, uskonnollisten yhdyskuntien sääntelyn sulauttaminen osaksi yhdistyslain mukaista sääntelyä on ainoa tasapuolinen ratkaisu.

Mietinnössä esitetyt perustelut uskonnollisten yhdyskuntien omasta järjestäytymismuodosta eivät ole pitäviä, vaan ne kiertävät kehää. Komitea perustelee uskonnollisille yhdyskunnille omaa järjestäytymismuotoa muun muassa siksi, että evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on kummallakin oma lainsäädäntönsä Suomessa. Erillislait korostavat katsomusvapauden periaatteen vastaisesti uskontojen erityisasemaa muihin katsomuksiin nähden.

Kun komitean kanta on, että esimerkiksi avioliittoa koskevat säännökset siirretään avioliittosäädöksiin, avioliiton kytkentä uskontoon katkeaa. Siten erillistä järjestäytymismuotoa ei voida perustella sillä, että uskonyhteisöillä on vihkimisoikeus. Uskontokytkennän poistamisen jälkeen uskontokunnilla ei ole mitään perusteita omata vihkimisoikeutta.

14 § Rekisteröinnin oikeusvaikutukset

Komitea ehdottaa:

Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä olla asianosaisena tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa.

Yhdyskunnan jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdyskunnan velvoitteista.

Myös tässä riittävät mielestämme yhdistyslain säädökset.

15 § Jäsenet ja jäsenluettelo

Komitea ehdottaa:

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenenä voi olla yksityinen henkilö ja toinen rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Edellä 10 §:ssä tarkoitetut yhdyskunnan perustajat ovat uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä.

Yhdyskunnan tulee pitää jäsenistään rekisteriä siten kuin siitä erikseen säädetään.

Vapaa-ajattelijain mielestä myös nämä asiat voidaan hoitaa yhdistyslain puitteissa.

Jos perustajia vaaditaan, kuten komitea ehdottaa, 20, vaatimus, jonka mukaan perustajien pitää olla yhdyskunnan jäseniä, rajoittaa uskontokunnan perustamisvapautta,. Jos perustajiksi riittää kolme, kuten vapaa-ajattelijat ehdottavat, voidaan vaatia, että he liittyvät uskontokuntaan.

16 § Hallitus

Komitea ehdottaa:

Rekisteröidyllä uskonnollisella yhdyskunnalla on hallitus, jossa on yksi tai useampia jäseniä. Vajaavaltainen ja konkurssissa oleva ei voi olla hallituksen jäsenenä. Hallituksella on puheenjohtaja. Puheenjohtajalla ja vähintään puolella hallituksen muista jäsenistä on oltava kotipaikka Suomessa, jollei opetusministeriö myönnä lupaa poiketa tästä.

Hallituksen on lain, yhdyskuntajärjestyksen ja yhdyskunnan päätösten mukaisesti huolellisesti hoidettava yhdyskunnan asioita. Hallitus edustaa yhdyskuntaa. Jos hallitus laiminlyö lain tai yhdyskuntajärjestyksen mukaisen tehtävänsä, lääninhallituksen tulee yhdyskunnan jäsenen hakemuksesta sakon uhalla velvoittaa hallitus hoitamaan tehtävänsä.

Yhdyskuntajärjestyksessä voidaan määrätä, että hallitukselle kuuluvaa toimivaltaa käyttää muun niminen toimielin.

Mielestämme yhdistyslain säädökset riittävät myös tässä kohden.

Jos uskontokunnan hallitukseksi sallitaan yksi ihminen, mihin sellainen hallitus tarvitsee puheenjohtajaa?

Vapaa-ajattelijain mielestä myös uskontokunnan hallituksessa tulee olla vähintään kolme jäsentä.

Suomen perustuslaissa korostetaan, että Suomi on kansanvaltainen yhteiskunta. Vapaa-ajattelijain mielestä uskontokuntien pitäisi perustua kansanvaltaisuuteen.

17 § Paikallisyhteisöt

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä yhdistyslain säädökset riittävät myös paikallisyhteisöjen osalta.

18 § Yhdistyslain soveltaminen

Vapaa-ajattelijain mielestä uskonnonvapauslakia ehdotetussa muodossa ei muutoinkaan tarvita. Yhdistyslaki riittää.

Jos katsomusvapauslailla halutaan turvata vähemmistöjen ja erityisesti uskonnottomien ja ateistien asema, lakiehdotus on laadittava kokonaan uudelleen.

Joissakin tapauksissa yhdistyslakiin voitaisiin ottaa lisäsäädöksiä, jotta katsomusvapautta ei loukattaisi. Esimerkiksi yhdistyksen nimi voisi olla minkä kielinen tahansa ja säännöt voisivat olla minkä kielisiä tahansa. Uskontokunnallahan voi olla pyhä kieli, ja suomen-, ruotsin- ja saamenkieleen rajoittuminen nimessä ja säännöissä voisi loukata katsomusvapautta.

19 § Jäsenen maksuvelvollisuus

Myös tässä kohden mielestämme riittävät yhdistyslain säädökset.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä ns. kirkollisverot on poistettava lainsäädännöstä ja uskonnollisten yhdyskuntien on järjestettävä jäsenmaksujen perintä samalla tavalla kuin aatteelliset yhdistykset sen järjestävät.

20 § Perustamisilmoitus

Myös tässä kohden mielestämme riittävät yhdistyslain säädökset.

21 § Muutos- ja purkautumisilmoitus

Myös tässä kohden mielestämme riittävät yhdistyslain säädökset.

22 § Rekisteristä poistaminen

Komitea ehdottaa:

Väestörekisterikeskus poistaa uskonnollisten yhdyskuntien rekisteristä yhdyskunnan, josta ei viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana ole tullut ilmoitusta uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin, jollei osoiteta, että yhdyskunta harjoittaa edelleen toimintaansa.

Ennen rekisteristä poistamista yhdyskunnalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Mielestämme tämä pykälä rajoittaa katsomusvapautta. Pykälän tarkoitus lienee toimia valtiokirkkojen hyväksi.

23 § Yhdyskunnan lakkauttaminen ja varoitus

Komitea ehdottaa:

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kotipaikan alioikeus voi opetusministeriön, virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen kanteesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi, jos yhdyskunta toimii olennaisesti vastoin lakia tai yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan.

Jos yleinen etu ei vaadi yhdyskunnan lakkauttamista, voidaan yhdyskunnalle lakkauttamisen
sijasta antaa varoitus.

Vapaa-ajattelijoilla on huonoja kokemuksia jopa tavallisen yhdistyslain mukaisesta lakkauttamismenettelystä. Urho Kekkosen ollessa sisäministerinä Tampereen siviilirekisteriyhdistys lakkautettiin. Tasavallan presidenttinä ollessaan Urho Kekkonen sanoi, että siihen aikaan virkamiehet hoitivat tällaiset asiat (ministeri pani vain nimensä lakkauttamisvaatimukseen). Tuomioistuin lakkautti yhdistyksen.

Mielestämme tämä pykälä on poistettava lakiehdotuksesta. Jos yhdyskunta toimii vastoin lakia, lain rikkomiseen syylliset yhdyskunnan jäsenet (esimerkiksi hallitus) on tuomittava erikseen. Vastaavasti on meneteltävä, jos yhdyskunta toimii vastoin tarkoitustaan. Tämä on mielestämme myös tehokkaampi tapa valvoa laillisuutta kuin lakkauttaminen.

Jos yhdyskunnan toiminta vaarantaa yleisen turvallisuuden, eduskunta voi tarvittaessa säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä.

Komitea ei ehdota yksilöille minkäänlaista suojaa esimerkiksi uskontoon perustuvalta ihmisoikeuksien rikkomiselta kuten naisten silpomiselta tai tarpeellisten terveydenhoidollisten toimenpiteiden laiminlyönniltä. Mielestämme viranomaisten tulee nykyisen lainsäädännön puitteissa suhtautua nykyistä ankarammin uskontoon perustuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Rikkomuksiin syyllisiä on rangaistava rikoslain säädösten perusteella.

24 § Väliaikainen toimintakielto

Komitea ehdottaa:

Kun rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan lakkauttamista koskeva asia on tullut vireille, tuomioistuin voi asiaa käsitellessään asianosaisen vaatimuksesta kieltää väliaikaisesti yhdyskunnan toiminnan, jos on todennäköistä, että yhdyskunta toimii 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Jos tuomioistuin on antanut väliaikaisen toimintakiellon, sen on joka kerta asiaa käsitellessään päätettävä kiellon voimassaolosta. Toimintakieltoa koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Koska emme kannata edellisessä pykälässä mainittua toimintakieltoa, emme kannata väliaikaista toimintakieltoa.

25 § Rangaistussäännös

Komitea ehdottaa:

Joka tämän lain vastaisesti jatkaa lakkautetuksi julistetun tai väliaikaiseen toimintakieltoon määrätyn uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa edustamalla yhdyskuntaa tai toimimalla sen puolesta taikka ottamalla uusia jäseniä yhdyskuntaan tai toimeenpanemalla yhdyskunnan kokouksen taikka muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, laittomasta uskonnollisen yhdyskunnan toiminnan harjoittamisesta sakkoon.

Mielestämme ehdotettu säädös antaa mahdollisuuden mielivaltaiseen katsomusvapauden rajoittamiseen.

3 luku
Erinäiset säännökset

26 § Kokoontumislain soveltaminen harjoitettaessa uskontoa julkisesti

Komitea ehdottaa:

Tilaisuudesta, jossa harjoitetaan uskontoa julkisesti, on voimassa, mitä kokoontumislaissa (530/1999) säädetään yleisestä kokouksesta, jollei tilaisuus kuulu uskonnollisen yhdyskunnan tunnusomaiseen toimintaan ja sitä järjestetä yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa.

Mielestämme yhdistyslain säädökset riittävät. Pykälä on tarpeeton.

27 § Asiantuntijalautakunta

Komitea ehdottaa:

Opetusministeriö asettaa yhteyteensä neljän vuoden toimikaudeksi asiantuntijalautakunnan, jonka tehtävänä on antaa ministeriölle pyynnöstä lausunto siitä, ovatko perustamisilmoituksen tai muutosilmoituksen tehneen uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot 9 §:n mukaisia.

Lautakunnassa on kolme jäsentä. Jäsenistä yhden tulee edustaa uskontojen, yhden yhteiskunnallista ja yhden oikeudellista asian-tuntemusta. Lautakunnan sihteerinä ja esittelijänä toimii opetusministeriön määräämä virkamies. Lautakunta voi kuulla ulkopuolisia asiantuntijoita.

Lautakunnan puheenjohtajalle, jäsenille ja sihteerille maksettavista palkkioista ja korvauksista on voimassa, mitä niistä valtion komiteoiden osalta säädetään tai määrätään.

Vapaa-ajattelijat vastustavat asiantuntijalautakunnan perustamista, sillä sellainen lautakunta olisi käytännössä aina jäävi päättämään uuden uskonnollisen yhdyskunnan toimintaoikeuksista. Jos lautakunnassa olisi joku uuteen uskontokuntaan liittynyt, hän olisi jäävi. Myös valtiokirkkojen jäsenet olisivat automaattisesti jäävejä. Samalla tavalla jäävejä olisivat vähemmistöuskontoihin kuuluvat. Ilmeisesti vain uskontokuntiin kuulumattomat uskonnottomat olisivat jäävittömiä. Komitea ei varmaan ole tarkoittanut uskonnotonta asiantuntijalautakuntaa.

Jos uskonnottomien kuten ateistien uskontokunnat (esimerkiksi ateismikunnat) sallitaan, kuten olemme ehdottaneet, ei ole tarvetta asiantuntijalautakunnalle.

Mainittakoon, että Yhdysvalloissa, jossa valtio ei voi rajoittaa katsomusvapautta, on uskonnottomia ja ateistisia uskontokuntia.

Komitea toteaa, että opetusministeriö on hylännyt muutamia rekisteröitymisilmoituksia. Varhaisemmilta ajoilta tiedetään tapaus, jossa uskontokunnan rekisteröimiseksi oli lisättävä uskontokunnan tunnustukseen sana "jumala", jotta viranomainen olisi rekisteröinyt yhdyskunnan. Sana lisättiin, ja se pantiin lainausmerkkeihin. Jotta tällaiselta ihmisarvoa alentavalta viranomaistoiminnalta vältyttäisiin vastaisuudessa, uskonnollisia yhdyskuntia on rekisteröitymisessä kohdeltava kuten mitä tahansa yhdistyksiä.

Neuvoa-antavan elimen perustaminen arvioimaan yhteisön uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen liittyviä näkökohtia on ihmisarvoa ja uskonnon sekä omantunnon ja vakaumuksen vapautta loukkaavaa. Uskonnollisten yhdyskuntien on annettava vapaasti valita järjestäytymismuotonsa ja sisäinen organisoitumisensa.

28 § Valtionavustus

Komitea ehdottaa:

Valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, josta rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille voidaan myöntää valtionavustusta kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapidosta, lapsi- ja nuorisotyöstä tai sosiaalisesta palvelutyöstä aiheutuviin kustannuksiin.

Vapaa-ajattelijain mielestä tämä pykälä on ehdottomasti poistettava. Itse asiassa katsomusvapaus edellyttäisi, että pykälän tilalla on seuraava:

Valtio ei saa osallistua kirkkojen ylläpito- ja rakennuskustannuksiin. Valtion tukea ei saa myöntää uskontojen lapsi- ja nuorisotyöhön tai sosiaaliseen palvelutyöhön.

Yhdysvalloissa nykyinen korkein oikeus epäilemättä antaisi tarvittaessa juuri ehdottamamme lakipykälän mukaisen päätöksen.

Vapaa-ajattelijain tietoon on tullut, että iltapäiväkerhotoimintaa aiotaan Turussa järjestää perustuslain vastaisesti siten, että tietyn alueen lapset joutuvat seurakunnan iltapäiväkerhoon. Tästä syystä lakiin tarvitaan yllä ehdottamamme muotoilu.

4 luku 

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

29 § Voimaantulo

Komitea ehdottaa:

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tällä lailla kumotaan seuraavat lait niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:

11 päivänä marraskuuta 1922 annettu uskonnonvapauslaki (267/1922);

Suomen kansalaisen oikeudesta olla maan palveluksessa uskontunnustukseensa katsomatta 10 päivänä kesäkuuta 1921 annettu laki (173/1921); sekä

3) valaa koskevien säännösten soveltamisesta 31 päivänä joulukuuta 1986 annettu laki (1051/1986).

Edellä 1 momentin 1 kohdassa mainitun lain 5 §:n 5 momentissa säädettyä kieltoa kuulua useampaan kuin yhteen uskontokuntaan sovelletaan kolmen vuoden ajan tämän lain voimaantulosta.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Vapaa-ajattelijain mielestä olisi riittävää, että säädettäisiin Laki uskonnonvapauslain kumoamisesta, joka sisältäisi tässä pykälässä mainitut asiat.

30 § Lain vastaiset määräykset

Komitea ehdottaa:

Jos ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan yhdys-kuntajärjestyksessä on tämän lain vastaisia määräyksiä, on niiden sijasta noudatettava tämän lain säännöksiä.

Vapaa-ajattelijat pitävät vakavana katsomusvapauden rajoituksena, jos jo olemassa olevia rekisteröityjä uskontokuntia vastaan ryhdytään uuden lain perusteella joihinkin toimenpiteisiin. Mielestämme laki ei saa olla sellainen, että se rajoittaa jo olemassa olevien rekisteröityjen uskontokuntien toimintaa.

31 § Yhdyskuntajärjestyksen muuttaminen

Komitea ehdottaa:

Ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien yhdyskuntajärjestykset tulee saattaa tämän lain mukaisiksi kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Tällainen lakipykäläehdotus osoittaa, että komitean tarkoitus on rajoittaa eikä laajentaa katsomusvapautta. Mielestämme tällainen pykälä on poistettava.

32 § Lain voimaan tullessa vireillä olevan asian käsittely

Komitea ehdottaa:

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat ilmoitukset, jotka koskevat uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimistä, yhdyskuntajärjestyksen muuttamista, yhdyskunnan hallituksen puheenjohtajan ja yhdyskunnan nimenkirjoittajan vaihtumista sekä yhdyskunnan purkautumista, käsitellään siten kuin tässä laissa säädetään.

Tiettävästi eräs uskontokunta on lykännyt rekisteröitymishankettaan odottaen uutta lakia. Jos laki hyväksytään komitean ehdottamassa muodossa, rekisteröityminen hylätään toisin kuin Ruotsissa, jossa kyseinen uskontokunta on rekisteröity. Tällä hetkellä ei voida ennakoida, onko lain voimaantulohetkellä keskeneräisiä rekisteröitymishankkeita. Vapaa-ajattelijain mielestä tällaista rajoittavaa lakipykälää ei tarvita.

1.2. Perusopetuslaki

Oppilaan oikeus saada uskonnonopetusta tuntuu oudolta komitealta, joka toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä omituisempaa on, että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien rekisteröintiä.

Kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten uskonnollisen ja moraalisen kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla, ei uskontokunnilla.

Komitean perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä ateisteiksi, agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis tulevaisuudessa agnostisismia.

Peruskouluissa ja lukioissa annetaan pääsääntöisesti evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.

Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista katsomusopetusta. Nykyisin vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vallitseva tilanne on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Erityisen valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu lapsiin. Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, uskonnon harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka käytännössä tekee koulusta kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.

Lukion elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että lukioiden oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen. Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain kristillistä. Jos Vapaa-ajattelijain liiton silloinen pääsihteeri ei olisi ryhtynyt puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa. Sellainen oli ministien Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö alkuperäinen lakiesitys. Vapaa-ajattelijat hyväksyivät silloisen elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona. Nyt tilanteeseen olisi saatava todellinen korjaus.

Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat ilmoittaneet oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta. Komitean ehdotus, jonka mukaan uskonnon opetuksesta vapauttaminen on uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista, on kannatettava. He saavat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.

Liitto ei kannata sitä, että uskontokuntiin (komitea: uskonnollisiin yhdyskuntiin) kuuluvat oppilaat voisivat osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen lukuun ottamatta edellä mainitsemaamme tapausta, jossa se oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella vastaa hänen uskonnotonta katsomustaan. Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien jäsenten osallistuessa opetukseen elämänkatsomustiedon oppisisältö ei säilyisi nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän uskonnon oppisisällön kaltaiseksi. Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat elämänkatsomustiedon oppisisältöjen muutosta, jos uskontokuntien jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.

Kouluja tarkasteltaessa Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää erityistä huomiota uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa. Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan vakaumuksensa ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä johtuvat vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä opettajanvirkaan tai aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle. Toisaalta on hämmästyttävää, että ortodoksiset opettajat eivät ole joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.

Kouluissa järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat evankelis-luterilaisen kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat kuuntelemaan hartaustilaisuuksia. Tarvetta päivänavauksiin ei ole, ja ne puuttuvat maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos aiotaan tehdä jotain opettajien ja oppilaiden ihmisoikeuksien turvaamiseksi, koulujen päivänavaukset on poistettava. Niillä ei ole nykyään enää muuta tehtävää kuin katsomusvapauden rikkominen.

Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää opettajakoulutusta. Koska uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnon opettaminen muilla kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.

Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin päättyy Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että virren veisaaminen ja jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista. Uskonnottomia opettajia pakotetaan yleisesti valvomaan koulun päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen viemään oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.

Silloisen pääsihteerin Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja oppilas voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista. On erityisesti ministeri Olli-Pekka Heinosen syy, että tämä asetus on kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti seuraisi opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan pidä paikkaansa.

Vapaa-ajattelijat toivovat, että Eduskunta tekisi selvät esitykset päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten tilaisuuksien uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten lopettamisesta. Tämä kohentaisi keskinäistä sopua koulumaailmassa.

Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää niille uskonnottomille opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä kouluissa) siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattua ortodoksisiin opettajiin.

Vapaa-ajattelijat ovat ehdottaneet erityisen näitä asioita käsittelevän tasa-arvovaltuutetun viran perustamista. Tasa-arvovaltuutettu olisi tarpeellinen, asiantuntijalautakunta perustuslain vastainen.

Hautaustoimilaki

Vapaa-ajattelijain liitto antoi komitealle yksityiskohtaisen lausunnon hautaustoimilaista. Komitea ei millään tavoin huomioinut liiton lausuntoa. Liiton lausunto hautaustoimilakiehdotuksesta on tämän lausunnon liitteenä.

Mielestämme hautaustoimilakia tarvitaan siitä syystä, että toisin kuin ihmisen syntymään liittyvät palvelut, joista huolehtii julkinen terveydenhoito, hautaaminen on Suomessa lähes evankelis-luterilaisen kirkon monopoli. Kirkolla on alalla määräävä markkina-asema.

Hautaustoimen ongelmat koskevat pääasiassa 651 196 uskontokuntiin kuulumatonta, ja lain pitäisi ottaa lähtökohdakseen näiden ihmisten oikeusturvan parantaminen.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä hautaustoimi voidaan järjestää samojen kuntaliittymien avulla kuin terveydenhuolto, joka hoitaa lasten syntymään kuuluvat asiat.

Uskontokunnilla, Vapaa-ajattelijain liitolla jäsenyhdistyksineen ja muilla yhteisöillä sekä yksityisillä olisi edelleen oikeus omien hautausmaiden ylläpitämiseen. Kuntainliitot voisivat tukea näitä hautausmaita taloudellisesti, jos eri hautausmaita tuettaisiin tasapuolisesti.

Vainajan tuhkan käsittelystä ei tule antaa minkäänlaisia säädöksiä. Evankelis-luterilaisen kirkon päinvastainen pyrkimys tähtää uskontokuntiin kuulumattomien aseman heikentämiseen. Tuhkan käsittelyä koskevat säädökset vaikeuttaisivat merkittävästi vainajan oman tahdon ja vainajan läheisten tahdon toteuttamista.

Hautaamista koskevat säädökset kuuluvat terveydensuojelun alaan. Liitto kannattaa komitean ehdotusta, että säädetään hautaustoimilaki, jonka noudattamista valvovat terveysviranomaiset. Vapaa-ajattelijain liitto on vuosikymmenet arvostellut järjestelmää, että evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaat toimivat niin sanottuina yleisinä hautausmaina. Opetusministeriön tiedossa on ollut, että uskonnottomat toivovat vaihtoehtoja hautaamiseen. Silti vuonna 1997 ilmestyneessä valtion ja kirkon taloussuhteita käsittelevän toimikunnan mietinnössä todettiin, että vain maahanmuuttajamuslimeilla olisi hautaamiseen liittyviä ongelmia. Tämä on virhe.

Hautaaminen on ongelma, sillä Suomessa ei ole kaikille sopivia tunnustuksettomia hautausmaita. Sellaisia on pikaisesti saatava, mutta vapaa-ajattelijat eivät hyväksy komitean esitystä tunnustuksettomien hautausmaiden perustamisesta evankelis-luterilaisille hautausmaille. Hautausasioissa Suomen lainsäädäntö on erittäin puutteellinen. Asia on opetusministeriön tiedossa. Puute on korjattava uudella lailla. Terveydensuojelulaissa ja -asetuksessa määrätään, että jokaisen vainajan ruumis on haudattava tai tuhkattava, eikä muita vaihtoehtoja ole. Sen sijaan missään laissa ei säädetä hautausmaiden ylläpitämisestä. Missään ei säädetä, kuka perustaa tai ylläpitää hautausmaan, vaikka laki määrää, että jokainen on haudattava. On hämmästyttävää, että lainsäädännössä on säädetty siitä, että kunnan on huolehdittava kotieläinten hautaamisesta, mutta kuolleiden ihmisten hautaamisesta ei ole vastaavaa mainintaa. Ja vaikka hautausmaan perustaminen on periaatteessa mahdollista, käytännössä se on aivan viime vuosinakin ollut vaikeata. Laissa olisi siten lisättävä kuntien velvollisuuksia hoitaa hautaustointa itse esimerkiksi terveydenhoidon kuntainliittojen yhteydessä tai että se olisi muille nykyistä helpompaa.

Evankelis-luterilaiselta kirkolta on poistettava velvollisuus haudata myös kirkkoon kuulumattomat vainajat siinäkin tapauksessa, että muuta hautasijaa ei löydy. Kunnan on huolehdittava tällaisissa tapauksissa vainajan hautaamisesta. Tätä koskevat säädökset on kirjattava hautaustoimilakiin.

Vapaa-ajattelijain liitto on yllättynyt, että komiteassa on otettu esille vainajan polttamisesta syntyvän tuhkan sijoittaminen. Opetusministeriön selvityksen mukaan 1.1.1995 voimaan astunut tuhkan vapaa sijoittaminen ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Tästä syystä ole mitään perusteita rajoittaa tuhkan sijoittamista. Nykyinen käytäntö auttaa vainajan tahdon noudattamisessa tuhkan käsittelyssä tai jos vainaja ei ole itse esittänyt toivomuksia, omaisten tahdon toteuttaminen on helpompaa, jos tuhkan käsittely on vapaata.

Vapaa-ajattelijoille on jo vakiintunut käytäntö, että vainajan tuhka sirotellaan vainajan toivomaan paikkaan esimerkiksi mereen, järveen, kotitilalle tai muuhun vainajalle rakkaaseen paikkaan. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä tämän oikeuden pois ottaminen olisi paluuta keskiaikaiseen uskontojohtoisuuteen.

Evankelis-luterilaisella kirkolla on toki lupa ohjata jäseniään vainajan tuhkan sijoittamisessa kuten on myös muilla uskontokunnilla.

Uskonnonvapaus verotuksen näkökulmasta

Yhteisöveron jakaminen valtiokirkoille on lopetettava. Jos kansalaisille halutaan järjestää ilmainen hautaus, valtion rahaa on annettava sekä nykyisille ja tuleville hautausmaiden pitäjille että kunnille kunnallisten hautausmaiden perustamiseen ja ylläpitämiseen. Oikea rahasumma viimeksi mainittuun tarkoitukseen olisi suurin piirtein nykyinen yhteisöveron tuotto siten, että noin puolet siitä menisi olemassa oleville hautausmaille ja loput kunnallisten hautausmaiden perustamiseen ja ylläpitämiseen. Kun riittävä määrä kunnallisia hautausmaita olisi perustettu, kustannukset alenisivat ja hautaustoimeen tarvitsisi sijoittaa vähemmän valtion rahaa.

Valtiokirkkojen jäsenmaksun kanto kirkollisveron muodossa on valtiokirkkoja suosivana syrjintänä lopetettava. Kun kirkollisveron kanto siirtyi verotuksen yhteyteen, kansalaiset unohtivat lähes vuosikymmeneksi kirkosta eroamisen lähes kokonaan, mitä on pidettävä selkeänä todistuksena kirkollisveron muita katsomuksia syrjivästä luonteesta.

Komitean ehdottama uskontokuntien taloudellinen tukeminen syrjii uskonnottomia katsomuksia jo siitä syystä, että uskonnottomien järjestäytymisaste katsomuksellisiin järjestöihin on paljon alhaisempi kuin uskovaisten järjestäytyminen uskontokuntiin. Uskonnottomien katsomusten tasapuoliselle tukemiselle ei ole edes jakelukanavaa.

Rukouspäiväjulistus

On hyvä että Tasavallan Presidentti lakkaa antamasta rukouspäiväjulistuksia.

Yhdistyslain nojalla toimivien uskonnollisten yhteisöjen rekisteröiminen uskonnollisiksi yhdyskunniksi

Vapaa-ajattelijain mielestä komitea on lakiehdotuksessa ja sen perusteluissa pyrkinyt tarkoituksellisesti salaamaan sen, että Suomessa on ollut, ja jos laki hyväksytään komitean ehdottamassa muodossa, tulee olemaan tulevaisuudessakin uskontokuntia, jotka eivät halua tai pääse uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin.

Jo tämä epäkohta riittää perusteluksi sille, että kaikki uskontokunnat merkitään tulevaisuudessa yhdistysrekisteriin ja että uskontokunnan erottaa muusta yhdistyksestä uskontokunnan oma ilmoitus siitä, että kyseessä on uskontokunta. Tämä mahdollistaisi myös esimerkiksi ateistiset uskontokunnat (esimerkiksi ateismikunnat) ja antaisi sellaiseen uskontokuntaan kuuluville ateisteille samat oikeudet kuin on uskontokuntiin kuuluvilla yleensä.

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Vapaa-ajattelijat ovat edellä esittäneet ne kohdat, joissa he yhtyvät eriävään mielipiteeseen.

Kirkolliset juhlapäivät

Kirkolliset juhlapäivät loukkaavat katsomusvapautta. Evankelis-luterilaisilla on oikeus juhlia milloin tahansa, mutta evankelis-luterilaiset juhlapäivät eivät saa olla valtakunnallisia vapaapäiviä.

Huvikiellot

Evankelis-luterilaisten juhlapäivien huvikiellot katsomusvapautta loukkaavina on kumottava.

Päivähoidon ja esikoulun uskonnonopetus

Komitea on ilmeisen tietoisesti unohtanut, että päivähoidossa ja esikoulussa loukataan katsomusvapautta vielä räikeämmin kuin kouluissa. Vapaa-ajattelijain mielestä päivähoidon ja esikoulun uskontokasvatus on lailla kiellettävä. Emme näe muuta mahdollisuutta turvata uskonnottomien oikeus määrätä lastensa uskonnollisesta ja moraalisesta kasvatuksesta yhdenmukaisesti oman vakaumuksensa kanssa.

Jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälät

Jumalanpilkka- ja uskonrauhapykälät eivät kuulu sivistysvaltioon. Ne on syytä kumota samassa yhteydessä kuin käsitellään katsomusvapauslakia.

Avioliittolaki

Avioliittolaki suosii yksipuolisesti uskontokuntia ja syrjii uskonnottomien yhteisöjä. Avioliiton ainoaksi vahvistajaksi on määrättävä siviiliviranomainen tai uskonnottomien yhteisöille on myönnettävä avioliittoon vihkimisoikeus.

Kirkkolaki

Kirkkolaki on poistettava Suomen laista ja jätettävä evankelis-luterilaisen kirkon sisäiseksi ohjeeksi.

Vapaa-ajattelijain liitto ry

Erkki Hartikainen
Puheenjohtaja

Juha Kukkonen
Pääsihteeri

• Lausunnon alkuosa: yleisperustelut 
• Lausunnon loppuosa: yksityiskohtaiset perustelut [Tämä dokumentti]