Kannanottoja

Uudistettu lausunto opetusministeriölle

Viite: 34/041/98 Lausuntopyyntönne uskonnonvapauskomitean välimietinnöstä (20.10.1999)
Opetusministeriö

LAUSUNTO USKONNONVAPAUSKOMITEAN VÄLIMIETINNÖSTÄ

Vapaa-ajattelijain liitto viittaa lausunnossaan myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen lausuntoon, koska se on ollut käytettävissä ennen lausuntojen jättöaikaa. Lisäksi evankelis-luterilainen kirkko on kertonut kannastaan laajasti tiedotusvälineille.

Mietinnön kuvailulehti

Komitea esittää, että perustuslain 11 §:ssä säädetyn uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden turvaamiseksi on säädettävä uusi uskonnonvapauslaki.

Komitean perusteluinaan käyttämät esimerkit rajoittuvat Pohjoismaihin, joiden lainsäädäntö on tässä suhteessa teollisuusmaiden vanhoillisinta, ja joihinkin valikoituihin Euroopan maihin. Vapaa-ajattelijain liitto esittää, että jatkotyöskentelyssään komitea hankkisi lähdeaineistoa myös Euroopan ulkopuolisista teollisuusmaista.

Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys sanoo:

Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.

Tämän lain perusteella Yhdysvalloissa ei edes periaatteessa voida säätää uskonnonvapauslakia tai muutenkaan laeilla rajoittaa uskonnonvapautta.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että nyt, kun Suomi on sitoutunut uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen (vakaumus = belief) kansainvälisin sopimuksin, ne perustuslain 6§ ja 11§ sekä osittain myös muut perustuslain kohdat takaavat uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden, uskonnonvapauslakia ei välttämättä tarvita. Kaikki uskonnonvapauslakiin aiotut asiat voidaan siirtää muihin lakeihin.

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen lausunto 13.11.1999 osoittaa, että uskonnonvapauslakia ollaan säätämässä pääasiassa siitä syystä, että kirkko haluaa rajoittaa kilpailevien uskontojen toimintaa. Erityisesti tämä kirkko haluaa pitää uskonnottomien oikeusaseman heikompana kuin se on uskontokuntien jäsenillä. Sen sijaan vuonna 1995 voimaan astuneen perusoikeusuudistuksen tarkoitus oli toinen, mikä käy ilmi erityisesti hallituksen esityksen tekstistä, jonka mukaan julkisella vallalla on velvollisuus kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia.

Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden merkittävin ongelma Suomessa on uskontokuntiin kuulumattomien (komiteanmietinnön liitteen mukaan 651 196 suomalaista) eriarvoinen kohtelu verrattuna uskontokuntiin kuuluviin ja erityisesti verrattuna evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniin.

Jos komitean tarkoitus on, niin kuin se sanoo, turvata perustuslain 11 §:n toteutuminen, komitean olisi työssään asetettava pääpaino uskontokuntiin kuulumattomien tasa-arvoisen kohtelun parantamiseen.

Jos uusi laki kuitenkin säädetään, mielestä sen nimeksi sopisi ehdotettua paremmin vakaumuksenvapauslaki tai katsomusvapauslaki. Nimi olisi silloin neutraali erilaisiin katsomuksiin nähden. Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa uskonnonvapauskomitean näkemystä, että uskonnonvapauslaista poistetaan ne säädökset, joista voidaan säätää muussa lainsäädännössä. Toistamme, että mielestämme kaikki säädökset voidaan tarvittaessa sisällyttää muihin lakeihin.

1.USKONNON JA OMANTUNNON VAPAUS VOIMASSAOLEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN MUKAAN

1.1. Uskonnonvapaus perusoikeutena ja ihmisoikeutena

Vapaa-ajattelijain liitto on uskonnonvapauskomitean ja perustuslakikomitean komitean kanssa samaa mieltä siitä, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on perustuslain 11 §:n mukaista uskonnon harjoittamista. Täsmennämme asiaa vielä siten, että mielestämme kaikki uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista. Erityisesti uskonnon harjoittamista on suurin osa koulujen päivänavauksista. Uskontokuntiin kuulumattomien vakaumuksen vapauden loukkaaminen on entistä todennäköisempää, kun laista on poistettu uskonnonopetuksesta vapautettujen oikeus saada automaattinen vapautus myös päivänavauksista. Evankelis-luterilainen kirkko on jopa laatinut jokaiseen virteensä sopivan päivänavauksen.

Kun uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista, uskonnonopetuksen häiritseminen olisi nykyisen uskontorikoslain mukaan rikos, josta voisi saada jopa vankeutta. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskontorikoslaki voitaisiin poistaa. Häiritseminen ja vahingonteko ovat rangaistavia muidenkin lakien perusteella, ja pilkkapykälät ovat perusteettomia.

Erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto vastustaa Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta. Kokemustemme mukaan Ruotsin mallin mukainen uskonnonopetus on käytännöllisesti katsoen evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on naamioitu väärän nimikkeen alle.

Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että kaikki uskonnonopetus on poistettava yhteiskunnan ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista. Useat johtavat teollisuusvaltiot tulevat toimeen ilman yhteiskunnan ylläpitämää tai tukemaa uskonnon opetusta. Oppilaitostemme uskonnonopetus on se tekijä, joka käytännöllisesti katsoen romuttaa oppilaitoksissa opiskelevien ja niissä työskentelevien uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden.

Vapaa-ajattelijain liitto pahoittelee sitä, että evankelis-luterilaisen kirkon painostuksesta johtuen Suomessa puhutaan mieluummin omantunnon kuin vakaumuksen vapaudesta. Omatunto on evankelis-luterilainen käsite. Kaikki uskonnottomat eivät käytä sitä. Tunnetuin esimerkki Suomessa oli Kimmo Kevätsalon siviilipalvelushakemus, joka aikoinaan hylättiin sillä perusteella, että hakija ei katsonut itsellään olevan omaatuntoa. Vakaumus hänellä varmaan oli.

Komitean mietinnöstä ei löydy sanaa "ateismi". Tämä sana puuttuu myös komitean mainitsemista ja muista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Tätä sanaa ei mainita perustuslaissamme.

Ateistien ihmisoikeudet ovat Suomen suurin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma. Mielestämme tämä komitea voisi käsitellä myös ateistien ihmisoikeuksia. Ateismi on määriteltävissä paljon helpommin kuin uskonto. Ateistinen elämänkatsomus on yhtä laaja ja kattava kuin uskonnollinen elämänkatsomus. Jos kouluissa opetetaan uskontoja, eri vakaumusten tasapuolinen kohtelu edellyttää, että ateisteilla on oikeus oman vakaumuksensa mukaiseen elämänkatsomuksen opetukseen. Elämänkatsomustieto on kaatoluokalle suunnattuna oppiaineena kompromissi, eikä se täysin tyydytä vapaa-ajattelijoita.

Evankelis-luterilainen kirkko korostaa lausunnossaan, että eri uskontojen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen tulee olla yhteiskunnan ylläpitämää, järjestämää ja määrittelemää. Eräs kirkkohistorian professori esitti aikoinaan, että elämänkatsomustiedon opetus olisi pitänyt antaa vapaa-ajattelijoiden hoidettavaksi, koska puheenjohtaja Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan tekemä valitus ja muut ponnistelut asian korjaamiseksi ovat jääneet turhiksi.

Evankelis-luterilainen kirkko pystyy Suomessa valvomaan kaikkea yhteiskunnan hoitamaa elämänkatsomuskoulutusta. Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto katsoo, että elämänkatsomusopetuksen sisällön ja opettajien pätevyyden määritteleminen pitäisi antaa uskontokunnille itselleen ja uskonnottomille itselleen. Opetuksen sisällön voisivat määritellä etujärjestöt kuten Vapaa-ajattelijain liitto. Liitto ei kannata joidenkin tahojen pyrkimystä laajentaa elämänkatsomistiedon opetus valinnaiseksi myös uskontokuntiin kuuluville.

1.2. Voimassa oleva uskonnonvapauslaki

Voimassa oleva uskonnonvapauslaki voitaisiin ilman haittavaikutuksia kumota. Myös laki Suomen kansalaisen oikeudesta olla maan palveluksessa uskontunnustukseensa katsomatta voitaisiin ilman haittoja kumota.

Jos elämänkatsomusaineiden opetus järjestettäisiin yllä esitetyllä tavalla, jokaisella elämänkatsomusryhmällä olisi oikeus päättää elämänkatsomusaineen opettajan pätevyydestä. Jos erillinen elämänkatsomustieto uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettuna oppiaineena säilyy, ja jos oppiaine säilyy yhteiskunnan määrittelemänä, opetusta koskevissa laeissa tulisi säätää, että elämänkatsomustietoa saa opettaa vain uskontokuntiin kuulumaton opettaja. Tunnetaan tapaus, jossa koulun rehtori on määrännyt evankelisluterilaisen uskonnon opettajan opettamaan elämänkatsomustietoa, vaikka koulussa on elämänkatsomustiedon opettajaksi pätevöitynyt toinen opettaja.

Kuten komitea toteaa (s. 4), perustuslakimme 76 §:ään on edelleen jätetty säädös, jossa mainitaan kirkkolain säätäminen. Kirkkolaki koskee evankelis-luterilaista kirkkoa. Tietoisena siitä, että tämä pykälä on säilytetty perustuslaissa evankelis-luterilaisen kirkon voimakkaan painostuksen johdosta, liitto suosittelee, että komitea tekisi ehdotuksen tämän perustuslain pykälän poistamisesta tarpeettomana. Kun ortodoksisesta kirkosta säädetään lailla ilman mainintaa perustuslaissa, evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolain mainitseminen perustuslaissa on turhaa.

2. USKONNONVAPAUS MUUALLA EUROOPASSA

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä on valitettavaa, että muu maailma on jätetty kokonaan pois tästä esityksestä

Liitto toivoo, että varsinaisessa mietinnössä on kaikki teollisuusmaat kattava esitys, jolloin käy myös selväksi, että muiden maanosien kulttuureissa esimerkiksi useaan uskontoon kuuluminen ja useiden uskontojen ajatusten yhdisteleminen ei ole harvinaista.

2.1. Uskonnonvapautta koskevat säädökset

Komitean esitys ottaa korostetusti esille Euroopan Unionin Amsterdamin sopimuksen liitteenä olevan julistuksen kirkkojen ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen asemasta. Komitean esityksessä tuodaan esiin, että kyseessä on pelkkä julistus.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä olisi toivottavaa, että Euroopan Unioni päin vastoin antaisi julistuksia, joiden mukaan uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta laajennettaisiin kaikissa niissä maissa, joissa siihen on tarvetta. Tietääksemme tätä tarvetta on kaikissa Euroopan Unionin jäsenmaissa.

2.2. Kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien asema

Komitean esitys kertoo uskontojen mahdista ja valtiokirkoista, mutta maanosan polttavin uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen liittyvä ongelma, uskonnottomien oikeusasema, on jätetty käytännöllisesti katsoen käsittelemättä.

2.3. Uskonnolliseen yhdyskuntaan liittyminen ja siitä eroaminen

Tähän kohtaan on otettu esimerkeiksi vain Norja, Ruotsi ja Tanska. Uskonnollisesta yhdyskunnasta eroamissäädöksestä on esitetty selkeä käsitys vain Norjasta. Mielestämme komitean esitystä on tältä osin laajennettava.

2.4. Lapsen uskonnollisen yhdyskunnan määräytyminen

Tässä yhteydessä on esimerkit vain Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Nämä kaikki maat ovat vanhoillisia uskonnonopetusmaita. Lapsen uskontokunnalla on yhteiskunnan näkökulmasta merkitystä lähinnä vain silloin, kun kouluissa annetaan uskonnon opetusta. Mielestämme komitean esitystä on tältä osin laajennettava.

3.VOIMASSA OLEVAN USKONNONVAPAUSLAIN ARVIOINTIA

Sivulla 15 mainitaan, että suomalaisista 85 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja 1 % ortodoksiseen kirkkoon sekä rekisteröityihin uskontokuntiin 1 % väestöstä. Mihin unohtuivat loput suomalaiset? Täysin riippumatta sitä mitä tilastoja käytetään uskonnottomia on Suomessa enemmän kuin ortodokseja. Uskonnottomia on Suomessa myös enemmän kuin rekisteröityihin vähemmistöuskontokuntiin kuuluvia. Tästä syystä Vapaa-ajattelijain liitto olettaa, että komitean lopullisessa mietinnössä puhutaan uskonnottomista heti evankelis-luterilaisten jälkeen. Vasta sitten tulevat ortodoksit.

4.UUDEN USKONNONVAPAUTTA KOSKEVAN LAINSÄÄDÄNNÖN RAKENNE

4.1. Yleistä

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä komitean ehdottamat hautaustoimilaki ja muut aineellisen lainsäädännön muutokset ovat tarpeellisia, mutta uskonnonvapauslakiin aiotut asiat voitaisiin myös siirtää muihin lakeihin.

4.2. Uskonnonvapauslaki

Liitto kannattaa ehdotuksia, joiden mukaan hautaustoimesta säädetään omassa laissaan, mahdollisesta elämänkatsomusopetuksesta opetusta koskevissa laeissa, avioliitosta avioliittolaissa ja verotuksesta verolaeissa.

Jos uskonnonvapauslaki säädetään, se on mielestämme säädettävä tavallisena lakina kuten komitea ehdottaa.

Sivulla 19 oleva lista uskonnonvapauslakiin sisällytettävistä asioista on siinä mielessä virheellinen, että Vapaa-ajattelijain liiton mielestä osa kohdista on tarpeettomia ja loput voitaisiin käsitellä muissa laeissa.

Kohta 1.

Jos uskonnonvapauslakia ei tarvita, ei tarvita lausumaa sen tarkoituksesta.

Kohta 2.

Keskeisten käsitteiden määritteleminen on komitealta epäonnistunut. Komitea ei ole tuntenut edes yleisimpiä uskontieteessä käytetyistä uskonnon määritelmistä. Jos uskonto määritellään hyvin, kuten on mahdollista, ei tarvita koko uskonnonharjoituksen määritelmää. Liitto toivoo, että uskonnonharjoituksen määritelmä ei ole mukana vain palvelemassa evankelisluterilaisen kirkon voimakasta pyrkimystä kaventaa muiden katsomusten oikeutta saada tasavertainen asema.

Kohta 3.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä henkilöllä itsellään on aina oikeus päättää jäsenyydestään uskonnollisessa yhdyskunnassa. Täysi-ikäisellä on mielestämme automaattisesti oikeus koska tahansa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta. Eron on astuttava voimaan heti. Jäsenmaksujen suhteen noudatettakoon samaa käytäntöä kuin yhdistyksissä.

Ongelma syntyy vain lasten kohdalla ja vain silloin, jos oppilaitoksissa annetaan elämänkatsomusaineiden opetusta. Tämä asia voidaan ratkaista opetusta koskevissa laeissa.

Kohta 4.

Menettely liityttäessä uskonnollisen yhdyskuntaan ja erottaessa uskonnollisesta yhdyskunnasta on tarpeeton, koska tässä kohden voidaan noudattaa yhdistyslakia.

Kohta 5.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vala ja vakuutus ovat menneisyyteen kuuluvia asioita. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen kannalta ne pitäisi poistaa lainsäädännöstä. Jos jonkin uskontokunnan oppi vaatii valaa, suoritettakoon se uskontokunnan tiloissa ja uskontokunnan toimesta. Valaan ja vakuutukseen liittyvät velvoitteet voidaan toteuttaa muulla lainsäädännöllä.

Kohta 6.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnollisia yhdyskuntia rekisteröitäessä voidaan noudattaa yhdistyslakia. Tämä parantaa myös uskonnonvapautta ja antaa kansalaisille niin halutessaan mahdollisuuden kuulua useisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

Kohta 7.

Uskonnollisten yhdyskuntien toiminnassa ja hallinnossa noudatettakoon yhdistyslakia ja uskonnollisen yhdyskunnan omia sisäisiä säädöksiä.

Kohta 8.

Jos uskonnonvapauslakia ei säädetä, viittaukset muihin lakeihin ovat tarpeettomia. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä ne ovat muutenkin tarpeettomia, jos uskonnonvapauslaista tulee tavallinen laki.

Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa sivun 19 lopussa ja sivun 20 alussa mainittujen säädösten poistamista.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä ei, päinvastoin kuin komitea ehdottaa, pidä säilyttää rekisteröityjä uskontokuntia omana oikeussubjektin muotona. Yhdistyslakia voidaan tarvittaessa korjata niin, että yhdistysmuoto sopii myös uskonnollisille yhdyskunnille.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä laissa, päinvastoin kuin komitea esittää (s. 20), ei pidä määritellä uskonnon harjoittamista. Jos oppilaitoksissa annetaan elämänkatsomusaineiden opetusta, uskonto ja elämänkatsomus voidaan määritellä opetusta koskevissa laeissa.

4.3. Hautaustoimilaki

Mielestämme hautaustoimilakia tarvitaan siitä syystä, että toisin kuin ihmisen syntymään liittyvät palvelut, joista huolehtii julkinen terveydenhoito, hautaaminen on Suomessa lähes evankelis-luterilaisen kirkon monopoli. Kilpailuvirastokin on katsonut, että kirkolla on alalla määräävä markkina-asema.

Hautaustoimen ongelmat koskevat pääasiassa 651 196 uskontokuntiin kuulumatonta, ja komitean pitäisi ottaa lähtökohdakseen näiden ihmisten oikeusturvan parantaminen.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä hautaustoimi voidaan järjestää samanlaisten ja jopa samojen kuntaliittymien avulla kuin terveydenhuolto, joka hoitaa lasten syntymään kuuluvat asiat.

Uskontokunnilla, Vapaa-ajattelijain liitolla jäsenyhdistyksineen ja muilla yhteisöillä sekä yksityisillä olisi edelleen oikeus omien hautausmaiden ylläpitämiseen. Kuntainliitot voisivat tukea näitä hautausmaita taloudellisesti, jos eri hautausmaita tuettaisiin tasapuolisesti.

Komitean tulisi hankkia asiaa koskevaa tietoa muista maista.

Vainajan tuhkan käsittelystä ei tule antaa minkäänlaisia säädöksiä. Evankelis-luterilaisen kirkon päinvastainen pyrkimys tähtää uskontokuntiin kuulumattomien aseman heikentämiseen. Tuhkan käsittelyä koskevat säädökset vaikeuttaisivat merkittävästi vainajan oman tahdon ja vainajan läheisten tahdon toteuttamista.

4.4. Muu lainsäädäntö

Vapaa-ajattelijain liitto on komitean kanssa samaa mieltä siitä, että elämänkatsomusopetusta koskevat säädökset kuuluvat opetusta koskeviin lakeihin ja verotusta koskevat säädökset verolakeihin.

5. UUSI USKONNONVAPAUSLAKI

5.1. Lain tarkoitus

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä yhdistyslainsäädäntö riittää tai on täydennettävissä myös uskonnollisten yhdyskuntien sääntelyyn.

Myös kirkkolait on tarpeettomina poistettava lainsäädännöstä.

Mielestämme kirkko pitää erottaa valtiosta.

5.2. Käsitteiden määrittely

5.2.1. Uskonnollinen yhdyskunta ja uskontokunta

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnollisiksi yhdyskunniksi tulee katsoa yhdistykset, joiden nimestä tai tarkoituspykälästä ilmenee, että yhdistyksen jäsenillä on uskonto.

Jos oppilaitoksissa on elämänkatsomusaineiden opetusta, opetusta koskevat lait voisivat sisältää seuraavan J. Milton Yingerin uskonnon määritelmän (tietysti suomennettuna):

Religion, then, can be defined as a system of beliefs and practices by means of which a group of people struggles with these ultimate problems of human life. (J. Milton Yinger: The Scientific Study of Religion, Macmillan 1971)

Yhdysvalloissa tilanne on mielenkiintoisella tavalla vastakkainen Suomeen verrattuna. Koska perustuslain ensimmäinen lisäys estää yhteiskunnan koulujen uskonnonopetuksen, mutta ei estä esimerkiksi humanistisen elämänkatsomuksen opetusta, jotkut uskontokuntien edustajat ovat vaatineet, että sekulaarihumanismia olisi pidettävä uskontona (Humanist Manifesto 2000, julkaistu esim. Free Inquiry -lehden numerossa 4, Fall 1999).

5.2.2. Uskonnon tunnustaminen ja harjoittaminen

Kuten edellä on jo todettu, komitean pyrkimys määritellä perustuslaissa mainittu uskonnon harjoittaminen on jo peruslähtökohdiltaan virheellinen.

Komitea on tässä evankelis-luterilaisen kirkon asialla yrittäessään rajoittaa määritelmällä perustuslain takaamaa oikeutta harjoittaa uskontoa. Mielestämme komitean määritelmä on perustuslain vastainen.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskontunnustuksista ja pyhistä kirjoituksista luopuminen osoittaisi uskonnon kykyä mukautua ihmisoikeussopimusten yhteiskuntaan. Uskontunnustusten ja pyhien kirjojen puolesta on tapettu ja kidutettu miljoonia ihmisiä. Vapaa-ajattelijoita ihmetyttää suuresti komitean pyrkimys sisällyttää nämä asiat uskonnon harjoittamisen määritelmään. Uskontotiede on jo useiden vuosikymmenien ajan määritellyt käsitteet toisin kuin komitea.

Erityisesti Vapaa-ajattelijain liitto ihmettelee sitä, että toisaalla komitean mietinnössä uskonnon harjoituksena esitetty uskonnonopetus on jätetty tästä pois.

Jos halutaan löytää jokin uskonnoille yhteinen piirre, lähes ainoa, joka löytyy, on uskonnonopetus.

Tämäkään piirre ei sovi yhden ihmisen yksityiseen uskontoon. Tällainen uskonto voi olla vakaumus ilman mitään ulospäin näkyviä menoja. Mielestämme myös yksityisellä uskonnolla on oltava sama perustuslain suoja kuin julkisella.

Vapaa-ajattelijain liiton eri tutkimuksista saaman käsityksen mukaan evankelis-luterilaisessa kirkossa on suuri määrä jäseniä, joilla on tällainen yksityinen uskonto, ja monet evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä uskovat vain mitättömän pienen osan tämän kirkon opeista. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu myös ateisteja. Tiettävästi heitä on myös pappeina, vaikka heidän on toimeentulonsa turvatakseen salattava vakaumuksensa.

Jos uskonnonvapauslaki säädetään, Vapaa-ajattelijain liitto on komitean kanssa yhtä mieltä siitä, että lakiin ei oteta enää mainintaa laista ja hyvistä tavoista. Lakeja on Suomessa toteltava muutenkin, ja hyvistä tavoista huolehtivat kuntien järjestyssäännöt, koulujen tapakasvatus jne.

5.3. Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa

5.3.1. Mahdollisuus kuulua samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan

Liitto kannattaa komitean ehdotusta, että lakeihin ei enää sisällytetä kieltoa kuulua samanaikaisesti useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Nykyinen kielto rajoittaa uskonnonvapautta. Valtion tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen, kuinka moneen uskonyhteisöön ihminen kuuluu. Asia on uskonyhteisöjen ja niiden jäsenten keskinäinen.

Jos uskontokuntaan kuuluminen merkitsisi sellaista vakaumuksellista sitoumusta kuin evankelis-luterilainen kirkolliskokous väittää, mainitun kirkon olisi mitä pikimmin erotettava ateistijäsenensä tai ainakin ateistipappinsa.

Jos uskontokuntien jäseniä mahdollisen muutoksen jälkeen tilastoidaan, on syytä huomata, ettei uskontokunnissa väitetä olevan jäseniä enemmän kuin 100 % kansasta.

5.3.2 Lapsen uskonnollisen aseman määräytyminen

Sivulla 33 komitea pohtii vastasyntyneen lapsen jäsenyyttä uskontokunnissa. Vapaa-ajattelijain liiton käsityksen mukaan lapsi itse ei voi liittyä uskontokuntaan ainakaan ennen kuin hän oppii puhumaan. Hyvin harva tulee enää ajatelleeksi sitä, että evankelisluterilaisen kirkon tapa ottaa alle puhumisikäisiä lapsia jäsenikseen johtuu vanhasta kristillisestä paholaisuskosta. Kun kansan enemmistö ei enää usko paholaiseen, komitean olisi syytä vakavasti miettiä sitä, onko yhteiskunnan asia olla mukana tällaisissa ikärajapohdinnoissa.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä on ongelmallista, että monen uskontokunnan säännösten mukaan lapsi liitetään uskontokunnan jäseneksi heti kohta syntymän jälkeen, vaikka vanhemmilla onkin oikeus päättää lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Uskontokasvatus vanhempien tahdon mukaan on mahdollista myös ilman uskontokunnan jäsenyyttä. Mitä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta se, että valtaosa kansasta ei ole itse valinnut uskontokuntaansa, johon kuuluu? Erityisen ongelmallista lapsen liittäminen uskontokuntaan on silloin, kun jäsenyydestä aiheutuu veroseuraamuksia kuten valtiokirkkojen jäsenyydestä. Henkilö ei ole itse valinnut jäsenyyttään uskontokunnassa, mutta silti hän on verovelvollinen uskontokunnalle. Paras ratkaisu olisi, että uskontokunnat ottaisivat jäseniä vasta silloin, kun henkilö itsenäisesti osaa tehdä ratkaisun liittymisestään.

Komitean erityisen kiinnostuksen kohteena on ilmeisesti koulujen tunnustuksellisen uskonnonopetuksen säilyttäminen ja uskonnollisen täysivaltaisuuden ikärajan säätäminen siten, että säädös tukee koulujen tunnustuksellista uskonnonopetusta.

Koulu ja uskovaiset lapsen ystävät voisivat painostaa lapsen rippikouluun, ja tämä voisi päästä evankelis-luterilaisen kirkon säätämässä iässä ripille, jos komitea toteuttaisi ikärajat evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen toivomalla tavalla.

Komitea kirjoittaa, ettei "nykyisin ole löydettävissä perustetta voimassa olevalle olettamukselle, jonka mukaan lapsi seuraisi automaattisesti äitiään". Sikäli kuin on tarpeen sopia lapsen uskonnollisesta asemasta, se tulisi ensi sijassa tehdä huoltajien kesken.

Komitea kuitenkin ehdottaa, että jos sopuun ei päästä, lapsen uskonnollinen asema määräytyisi äidin mukaan. Kun komitea ei nähnyt perusteluja sille, että lapsen pitäisi automaattisesti seurata äitiään, ihmettelemme että komitea kuitenkin ehdottaa sitä, että sovun jäädessä syntymättä lapsi seuraisi äitiään.

Aiemmin Suomessa oli käytäntö, että lapsi seurasi isäänsä, mikä on nähtävä silloisen patriarkaalisen yhteiskunnan taustaolettamuksena. Säädöksiä kuitenkin muutettiin, kun kirkosta eroaminen vilkastui. Useimmiten perheessä kirkosta erosi isä. Säädöstä ei muutettu naissukupuolta suosivaksi siksi, että nainen haluttiin nähdä tasavertaisena mieheen nähden vaan siksi, että isän mukana lapset eivät eroaisi kirkosta. Jos huoltajien kesken ei synny sopua lapsen uskonnollisesta asemasta, olisi vakavasti harkittava sitä, että lapsi jäisi puolueettomalle maaperälle eli kaikkien uskontokuntien ulkopuolelle.

Jos komitea kuitenkin päätyy yllä esitetystä poikkeavaan kantaan, olisi tärkeää, että lapsi seuraa sitä vanhempaa, jonka luona hän asuu.

Edellä mainituilla reunaehdoilla liitto kannattaa komitean ehdotusta, että huoltajan liittyessä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erotessa siitä 12 vuotta täyttänyt lapsi seuraisi huoltajaansa vain, jos lapsi on antanut siihen suostumuksensa.

On harkinnan arvoista, voisiko nykyisin 18-vuotiaan oikeudet vapaasti päättää uskontokuntaan kuulumisestaan, siihen liittymisestään tai siitä eroamisestaan muuttaa siten, että tämän itsenäisen päätöksen voisi tehdä jo 15-vuotiaana. Liitto ei kuitenkaan kannata sitä ehdotusta, että ikäraja sovitettaisiin evankelis-luterilaisen kirkon rippikouluikään sopivaksi eli vuodeksi, jona lapsi täyttää viisitoista vuotta. Komitean ajatus, että huoltaja voisi kasvatuksellisista tai kehityksellisistä syistä purkaa eroamista tai liittymistä koskevan alaikäisen oikeustoimen, antaa huoltajille mahdollisuuden mielivaltaan.

Komitean puhe "lapsen vakaasta uskonnollisesta kehityksestä" on evankelis-luterilainen näkemys. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden näkökulmasta komitean pitäisi pikemminkin pohtia sitä, miten uskonnottomien vanhempien uskonnotonta lasta voitaisiin suojata päiväkotien ja koulujen avoimelta ja häikäilemättömältä kristilliseltä aivopesulta.

5.3.3. Täysi-ikäisen jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa

Uskonnolliseen yhdyskuntaan liittyminen

Yhdyskunnat päättäkööt itse muista yhdyskuntaan liittymisen edellytyksistä.

Uskonnollisesta yhdyskunnasta eroaminen

Koskaan ei ole ollut mitään asiallisia perusteluja estää sitä, että uskonnollisesta yhteisöstä eroamisen voisi tehdä kirjeitse ilman, että eroamisen olisi tapahduttava henkilökohtaisella käynnillä maistraatissa tai uskonnollisen yhdyskunnan tiloissa. Kirjallisen eroamisen käytäntö toimii hyvin muissa Pohjoismaissa.

Painostusta esiintyy Suomessa pikemminkin uskontokuntien kuin uskontokuntiin kuulumattomien taholla. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden vastaisesti kristinusko sisältää painostusopin, jota kutsutaan lähetyskäskyksi. Vapausoikeuksien lisäämistä tutkivan komitean pitäisi pikemminkin pohtia keinoja uskonnon uhrien auttamiseksi. Todettakoon, että Suomessa uskontojen uhreja edustava järjestö ei saa edes valtionapua.

Jos joku eroaa uskonnollisesta yhdyskunnasta hetken mielijohteesta, asia on yksinkertaisin toimenpitein korjattavissa. Jos uskonnollisesta yhdyskunnasta hetken erossa olemisesta tai uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuolella olemisesta on, kuten Vapaa-ajattelijain liiton mielestä on, yhteiskunnallisia seuraamuksia, komitean pitäisi pikemminkin pohtia sitä, miten uskontokuntien ulkopuolella olevien yhteiskunnallista tasavertaisuutta voitaisiin parantaa.

Kirkosta eroamiseen liittyvä kuukauden niin sanottu harkinta-aika on poistettava ihmisarvoa loukkaavana. Voidaan kysyä, eikö pikemminkin uskonnolliseen yhdyskuntaan liittymiselle pitäisi asettaa harkinta-aika.

Myös elektronisella allekirjoituksella varustettu sähköposti-ilmoitus on hyväksyttävä keinoksi erota uskontokunnasta.

5.4. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien sääntely

5.4.1. Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta itsenäisenä oikeussubjektina

Päinvastoin kuin komitea väittää, uskonnollisten yhdyskuntien sääntelyn sulauttaminen osaksi yhdistyslain mukaista sääntelyä on ainoa tasapuolinen ratkaisu.

Mietinnössä esitetyt perustelut uskonnollisten yhdyskuntien omasta järjestäytymismuodosta eivät ole pitäviä, vaan ne kiertävät kehää. Komitea perustelee uskonnollisille yhdyskunnille omaa järjestäytymismuotoa muun muassa siksi, että evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on kummallakin oma lainsäädäntönsä Suomessa. Erillislait korostavat katsomusvapauden periaatteen vastaisesti uskontojen erityisasemaa muihin katsomuksiin nähden.

Kun komitean kanta on, että esimerkiksi avioliittoa koskevat säännökset siirretään avioliittosäädöksiin, avioliiton kytkentä uskontoon katkeaa. Siten erillistä järjestäytymismuotoa ei voida perustella sillä, että uskonyhteisöillä on vihkimisoikeus, sillä uskontokytkennän poistamisen jälkeen uskontokunnilla ei ole uskonnottomiin katsomusyhteisöihin nähden mitään perusteita omata vihkimisoikeutta.

Oppilaan oikeus saada oman tunnustuksensa mukaista uskonnonopetusta tuntuu oudolta komitealta, joka toki tietää, että tällainen oikeus on esimerkiksi Yhdysvalloissa perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastainen. Vielä omituisempaa on, että komitea perustelee uskonnonopetuksella uskontokuntien rekisteröintiä.

Kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus määrätä lasten uskonnollisen ja moraalisen kasvatuksen laadusta on vanhemmilla tai laillisilla holhoojilla eikä uskontokunnilla. Perustelu on outo myös siksi, että se unohtaa kokonaan uskontokuntiin kuulumattomat. Saman periaatteen mukaan kai uskontokuntiin kuulumattomien pitäisi rekisteröityä ateisteiksi, agnostikoiksi jne. saadakseen samat oikeudet kuin uskontokuntiin kuuluvat. Agnostikoiksi rekisteröidyille opetettaisiin siis tulevaisuudessa agnostisismia.

Rekisteröitymispakko kansalaisoikeuksien perusteena on muutoinkin kestämätön ajatus.

5.4.2. Uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen ja rekisteröiminen

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnollisen yhdyskunnan perustamiseen sopivat samat säännöt kuin minkä tahansa yhdistyksen perustamiseen. Evankelis-luterilaisen kirkon huoli siitä, että on olemassa uskonnollisia yhdyskuntia, joissa ei ole yhtään jäsentä, on vähintään omituinen. Pitäisikö evankelis-luterilaisen kirkon mielestä sen kilpailijoissa olla paljon jäseniä? Todellinen evankelis-luterilaisen kirkon tausta-ajatus selviää kirkolliskokouksen omasta lausunnosta. Sen mukaan evankelis-luterilainen kirkko haluaa rajoittaa kilpailijoiden syntyä vaatimalla mahdollisimman suurta jäsenmäärärajaa uuden uskonnollisen yhdyskunnan perustamiselle.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä komitean ei pidä alistua evankelis-luterilaisen kirkon tahtoon ehdottamalla jäsenmäärärajoituksia uskonnollisten yhdyskuntien rekisteröitymiselle ja perustamiselle. Kolme jäsentä kuten yhdistyksissä riittää.

Komitea toteaa, että opetusministeriö on hylännyt muutamia rekisteröitymisilmoituksia. Varhaisemmilta ajoilta tiedetään tapaus, jossa uskontokunnan rekisteröimiseksi oli lisättävä uskontokunnan tunnustukseen sana "jumala", jotta viranomainen olisi rekisteröinyt yhdyskunnan. Sana lisättiin, ja se pantiin lainausmerkkeihin (ja on niissä vieläkin). Jotta tällaiselta ihmisarvoa alentavalta viranomaistoiminnalta vältyttäisiin vastaisuudessa, uskonnollisia yhdyskuntia on rekisteröitymisessä kohdeltava kuten mitä tahansa yhdistyksiä.

Neuvoa-antavan elimen perustaminen arvioimaan yhteisön uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen liittyviä näkökohtia on ihmisarvoa ja uskonnon sekä omantunnon ja vakaumuksen vapautta loukkaavaa. Uskonnollisten yhdyskuntien on annettava vapaasti valita järjestäytymismuotonsa ja sisäinen organisoitumisensa.

Koska komitea on määritellyt uskonnonharjoittamisen virheellisesti, sen perustelut neuvoa antavalle elimelle raukeavat tyhjiin. Neuvoa antavan elimen taustalla on evankelisluterilaisen kirkon halu valvoa muita uskonnollisia yhdyskuntia ja jarruttaa niiden perustamista.

5.4.3. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan seurakuntien tai muiden paikallisyhteisöjen asema

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä yhteiskunnan tehtävä ei ole säätää uskonnollisten yhteisöjen järjestäytymismuodoista.

5.4.4 Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan hallitus

Liitto ei ymmärrä, miksi uskonyhteisössä riittäisi, että sen hallituksessa olisi vain yksi henkilö. Mielestämme yhdistyslain vähimmäismäärä, kolme henkilöä sopii myös uskonnollisille yhdyskunnille. Tarvittaessa uskonnollisen yhdyskunnan hallitus voi valtuuttaa hallituksen puheenjohtajan toimimaan yhdyskunnan puolesta.

5.4.5. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkastaminen ja kiinteistön omistaminen

Opetusministeriön oikeus tarkastuttaa uskonnollisia yhdyskuntia

Vapaa-ajattelijain liitto on komitean kanssa samaa mieltä siitä, että valtion oikeudesta tarkastaa uskonnollisia yhdyskuntia tulee luopua. Tietysti opetusministeriö voi vaatia selvityksen uskonnollisen yhteisön mahdollisesti saaman valtionavun käytöstä samalla tavalla kuin tällainen selvitys vaaditaan muilta yhteisöiltä.

Uskonnollisen yhdyskunnan mahdollisuus hankkia ja omistaa kiinteistöjä

Koska Vapaa-ajattelijain liitto kannattaa uskonnollisten yhdyskuntien muuttamista yhdistyksiksi, uskonnollisille yhdyskunnille on annettava sama oikeus hankkia ja omistaa kiinteistöjä kuin muilla yhdistyksillä on.

5.4.6. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenmaksujen periminen ulosotossa

Jos muilta uskonnollisilta yhdyskunnilta kuin evankelis-luterilaiselta kirkolta ja ortodoksiselta kirkolta otetaan pois oikeus jäsenmaksujen perintään ulosottotoimin ilman eri tuomiota ja päätöstä, tämä oikeus on otettava pois myös evankelis-luterilaiselta kirkolta ja ortodoksiselta kirkolta.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä ns. kirkollisverot on poistettava lainsäädännöstä ja uskonnollisten yhdyskuntien on järjestettävä jäsenmaksujen perintä samalla tavalla kuin aatteelliset yhdistykset sen järjestävät.

Kun evankelis-luterilaisella kirkolla oli aikoinaan oma ulosottomies, tunnetaan tapaus, jossa lapsi nostettiin kätkyestä ja kätkyt ulosmitattiin kirkollisveroista (Vapaa Ajatus - lehti 1907-1917). Tätä taustaa vasten Vapaa-ajattelijain liitto ei kannata evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon verotusoikeutta ja siihen liittyvää ulosotto-oikeutta.

5.4.7 Yhdyskuntajärjestyksen julkaiseminen säädöskokoelmassa

Uskonnollisen yhdyskunnan merkitsemistä rekisteriin ei pidä julkaista säädöskokoelmassa, koska uskonnolliset yhdyskunnat on mielestämme merkittävä pelkästään yhdistysrekisteriin.

5.5 Vala ja vakuutus

Komitea on jättänyt selvittämättä valan ja vakuutuksen historialliset taustat. Jotkut uskonnot kieltävät uskonnollisen valan. Vakuutus on kristittyjen painostuksesta muiden uskontokuntien jäsenille ja uskonnottomille syntynyt valan korvike. Koska yhteiskunnan ei pidä harjoittaa uskontoa (vala on uskonnon harjoittamista), ei tarvita valan korviketta eli vakuutustakaan.

Jos valasta tai vakuutuksesta kuitenkin säädetään, ei ole perusteita sille, että siitä säädettäisiin uskonnonvapauslaissa.

Oikeudenkäynnissä riittää, että todistajalle tehdään selväksi valehtelemisen rangaistusseuraamukset. Virkatehtävien hoitamiseen liittyvät velvollisuudet voidaan tehdä virkamiehelle selväksi ilman valaa tai vakuutusta. Sotilaana asevelvollisuutensa suorittavia opastetaan tottelevaisuuteen riittävässä määrin ilman valaa tai vakuutusta.

Sotilasvala uskonnollisena seremoniana on ollut Suomessa eräs räikeimpiä uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden loukkauksia. Valatilaisuudesta kieltäytyneisiin on sovellettu puolustusvoimissa monenlaista kiusantekoa. Nyt puolustusvoimat on antanut kantelumme johdosta uuden ohjeen, joka käytäntöön sovellettuna poistaa esiintyneet vakaumuksen vapauden loukkaukset.

Mikään ei estä uskontokuntia käyttämässä valaa niiden sisäisessä toiminnassa.

6. Hautaustoimilaki

Hautaamista koskevat säädökset kuuluvat terveydensuojelun alaan. Liitto kannattaa komitean ehdotusta, että säädetään hautaustoimilaki, jonka noudattamista valvovat terveysviranomaiset. Vapaa-ajattelijain liitto on vuosikymmenet arvostellut järjestelmää, että evankelis-luterilaisen seurakunnan hautausmaat toimivat niin sanottuina yleisinä hautausmaina. Opetusministeriön tiedossa on ollut, että uskonnottomat toivovat vaihtoehtoja hautaamiseen. Silti vuonna 1997 ilmestyneessä valtion ja kirkon taloussuhteita käsittelevän toimikunnan mietinnössä todettiin, että vain maahanmuuttajamuslimeilla olisi hautaamiseen liittyviä ongelmia. Tämä on virhe.

Hautaaminen on ongelma, sillä Suomessa ei ole kaikille sopivia tunnustuksettomia hautausmaita. Sellaisia on pikaisesti saatava. Hautausasioissa Suomen lainsäädäntö on erittäin puutteellinen. Asia on opetusministeriön tiedossa. Puute on korjattava uudella lailla. Terveydensuojelulaissa ja -asetuksessa määrätään, että jokaisen vainajan ruumis on haudattava tai tuhkattava, eikä muita vaihtoehtoja ole. Sen sijaan missään laissa ei säädetä hautausmaiden ylläpitämisestä. Missään ei säädetä, kuka perustaa tai ylläpitää hautausmaan, vaikka laki määrää, että jokainen on haudattava. On hämmästyttävää, että lainsäädännössä on säädetty siitä, että kunnan on huolehdittava kotieläinten hautaamisesta, mutta kuolleiden ihmisten hautaamisesta ei ole vastaavaa mainintaa. Ja vaikka hautausmaan perustaminen on periaatteessa mahdollista, käytännössä se on aivan viime vuosinakin ollut vaikeata. Laissa olisi siten lisättävä kuntien velvollisuuksia hoitaa hautaustointa itse esimerkiksi terveydenhoidon kuntainliittojen yhteydessä tai että se olisi muille nykyistä helpompaa.

Evankelis-luterilaiselta kirkolta on poistettava velvollisuus haudata myös kirkkoon kuulumattomat vainajat siinäkin tapauksessa, että muuta hautasijaa ei löydy. Kunnan on huolehdittava tällaisissa tapauksissa vainajan hautaamisesta. Tätä koskevat säädökset on kirjattava hautaustoimilakiin.

Nykyisen uskonnonvapauslain 10 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvosto voi seurakunnan pyynnöstä velvoittaa seurakuntaan kuulumattomia perustamaan eri hautausmaan, jos kunnan alueella asuu huomattava määrä seurakuntaan kuulumattomia. Säädös on kumottava, sillä mikä on se taho, jonka valtioneuvosto voisi velvoittaa hautausmaan perustamiseen. Säädöstä ei ole koskaan sovellettu käytäntöön.

Vapaa-ajattelijain liitto on yllättynyt, että komiteassa on otettu esille vainajan polttamisesta syntyvän tuhkan sijoittaminen. Opetusministeriön selvityksen mukaan 1.1.1995 voimaan astunut tuhkan vapaa sijoittaminen ei ole aiheuttanut mitään ongelmia, eikä tästä syystä ole mitään perusteita rajoittaa tuhkan sijoittamista. Nykyinen käytäntö auttaa vainajan tahdon noudattamisessa tuhkan käsittelyssä tai jos vainaja ei ole itse esittänyt toivomuksia, omaisten tahdon toteuttaminen on helpompaa, jos tuhkan käsittely on vapaata.

Vapaa-ajattelijoille on jo vakiintunut käytäntö, että vainajan tuhka sirotellaan vainajan toivomaan paikkaan esimerkiksi mereen, järveen, kotitilalle tai muuhun vainajalle rakkaaseen paikkaan. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä tämän oikeuden pois ottaminen olisi paluuta keskiaikaiseen uskontojohtoisuuteen.

Evankelisluterilaisella kirkolla on toki lupa ohjata jäseniään vainajan tuhkan sijoittamisessa kuten on myös muilla uskontokunnilla.

7. Uskonnon opetus

Peruskouluissa ja lukioissa annetaan pääsääntöisesti evankelis-luterilaista uskonnonopetusta, joka on tunnustuksellista. Vapaa-ajattelijain liiton mielestä uskonnonopetus ei kuulu julkisen viranomaisen tehtäviin. Siksi uskonnonopetus pitäisi lakkauttaa.

Jos uskonnonopetusta ei lakkauteta, kaikille koululaisille olisi taattava samanlaiset mahdollisuudet saada oman katsomuksensa mukaista katsomusopetusta. Nykyisin vain uskonnottomat eivät voi saada katsomuksensa mukaista opetusta.

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä vallitseva tilanne on perustuslain 6§:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Erityisen valitettavaksi tilanteen tekee se, että syrjintä kohdistuu lapsiin. Koska uskonnonopetus on, kuten edellä on mainittu, komitean oman käsityksenkin mukaan uskonnon harjoitusta, hallintojärjestelmä, joka käytännössä tekee koulusta kristillisen, rikkoo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta.

Lukion elämänkatsomustiedon opetus syntyi aikoinaan siksi, että lukioiden oppilaita erosi runsaasti kirkosta uskonnonopetuksesta vapautuakseen. Peruskoulun uskontojen historian ja siveysopin opetus oli, kuten YK:n Ihmisoikeuskomitea on lausunnossaan todennut, alun perin osittain kristillistä. Jos Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja ei olisi ryhtynyt puolustamaan uskontokuntiin kuulumattomien oikeuksia, muille kuin evankelis-luterilaisille opetettaisiin Suomen kouluissa puolikristillistä uskontotietoa ja etiikkaa. Sellainen oli ministereiden Per Stenbäck ja Kalevi Kivistö alkuperäinen lakiesitys. Vapaa-ajattelijat hyväksyivät silloisen elämänkatsomustiedon vähemmän huonona vaihtoehtona. Nyt tilanteeseen olisi saatava todellinen korjaus.

Uskontokuntiin kuulumattomilla on mahdollisuus saada elämänkatsomustiedon opetusta, jos oppilaan huoltajat ovat ilmoittaneet oppilaan vapautettavaksi uskonnon opetuksesta. Jos nykyinen tilanne jatkuu, Vapaa-ajattelijain liiton mielestä menettelyä olisi muutettava siten, että uskonnon opetuksesta vapauttamisen pitäisi olla uskontokuntiin kuulumattomien kohdalla automaattista. He saisivat ilman eri ilmoitusta elämänkatsomustiedon opetusta.

Liitto ei kannata sitä, että uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat oppilaat voisivat osallistua elämänkatsomustiedon (ET) opetukseen. Perustelemme kantaamme sillä, että uskontokuntien jäsenten osallistuessa opetukseen ET:n oppisisältö ei säilyisi nykyisellään, vaan muuttuisi nykyistäkin enemmän uskonnon oppisisällön kaltaiseksi. Erityisesti suuret uskonnolliset yhdyskunnat vaatisivat ET:n oppisisältöjen muutosta, jos niiden jäsenet osallistuisivat oppiaineen opetukseen. Kokemukset vanhasta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta pelottavat.

Kouluja tarkasteltaessa Vapaa-ajattelijain liitto kiinnittää erityistä huomiota uskonnottomien opettajien ihmisarvoa alentavaan asemaan kouluissa. Pienissä kouluissa uskonnottomat ovat joutuneet salaamaan vakaumuksensa ja kuulumaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, koska evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen järjestämisestä johtuvat vaikeudet olisivat estäneet heidän pääsynsä opettajanvirkaan tai aiheuttaisivat vakavia vaikeuksia opettajien viran hoitamiselle. Toisaalta on hämmästyttävää, että ortodoksiset opettajat eivät ole joutuneet samanlaisen syrjinnän kohteiksi.

Kouluissa järjestetään päivänavauksia, koska ne ovat evankelis-luterilaisen kirkon keino näyttää mahtiaan ja pakottaa uskonnottomat kuuntelemaan hartaustilaisuuksia. Mitään todellista tarvetta päivänavauksiin ei ole, ja päivänavaukset puuttuvat niistä maista, joissa ei ole aamuhartausperinnettä. Jos komitea aikoo tehdä jotain opettajien ihmisoikeuksien turvaamiseksi, se voisi ehdottaa koulujen päivänavausten poistamista.

Uskontoa opetetaan kouluissa myös muissa oppiaineissa kuin uskontotunneilla. Ainakin Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta antaa tällaiseen tähtäävää opettajakoulutusta. Tämä on eräs syy siihen, miksi evankelis-luterilaisen kirkon lausunnossa vastustetaan uskonnonopetuksen määrittelemistä uskonnon harjoittamiseksi. Jos uskonnonopetus määritellään uskonnon harjoittamiseksi, uskonnon opettaminen muilla kuin uskontotunneilla on perustuslain vastaista.

Koulun juhlilla on usein uskonnollinen luonne. Kevätjuhlakin päättyy Suvivirteen, vaikka on itsestään selvää, että virren veisaaminen ja jopa sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista. Uskonnottomia opettajia pakotetaan aivan yleisesti valvomaan koulun päivänavauksia, koulujen uskonnollisia tilaisuuksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Jopa opettajan pakottaminen viemään oppilaat kirkon ovelle on uskonnottoman ihmisarvoa loukkaavaa.

Puheenjohtaja Erkki Hartikaisen YK:n Ihmisoikeuskomiteaan valittamisen jälkeen annettiin asetus, jonka mukaan opettaja ja oppilas voitiin vapauttaa tällaisista tilaisuuksista. On erityisesti ministeri Olli-Pekka Heinosen "ansiota", että tämä asetus on kumottu. Väite, että Suomen perustuslaista automaattisesti seuraisi opettajien vapautus uskonnonopetukseksi katsotusta toiminnasta, ei ainakaan evankelis-luterilaisen kirkolliskokouksen lausunnon mukaan pidä paikkaansa.

Vapaa-ajattelijain liitto toivoo, että Uskonnonvapauskomitea tekisi selvät esitykset päivänavausten lopettamisesta, koulujen yhteisten tilaisuuksien uskonnottomasta luonteesta ja koululaisjumalanpalvelusten poistamisesta (uskontotunneilla koululaiset voivat käydä jumalanpalveluksissa kuten haluavat). Tämä kohentaisi keskinäistä sopua koulumaailmassa.

Lisäksi toivomme yhteiskunnan tukijärjestelmää niille uskonnottomille opettajille, jotka joutuvat vaikeuksiin (etenkin pienissä kouluissa) siksi, että he eivät kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnottomia opettajia on kohdeltava tuntijärjestelyissä tasa-arvoisesti esimerkiksi verrattuina ortodoksisin opettajiin.


Kunnioittaen


Vapaa-ajattelijain liitto ry


Erkki Hartikainen
Puheenjohtaja

Leila Närhinen
Varapuheenjohtaja