Kannanottoja

Uskonnonvapauskomitea päätti 31 päivänä elokuuta 1999 asettaa yhteyteensä jaoston, jonka tehtävänä oli uskonnonvapauslainsäädännön uudistamiseen liittyen valmistella komiteaa varten ehdotus hautaustointa koskevaksi lainsäädännöksi. Ehdotus tuli laatia hallituksen esityksen muotoon ottaen huomioon uskonnonvapauskomitean välimietinnössä (komiteanmietintö 1999:5) esitetyt hautaustoimen kehittämistarpeet.

Komitea nimesi keskuudestaan jaoston puheenjohtajaksi hallintojohtaja Håkan Mattlinin ja jäseneksi professori Juha Sepon. Komitean ulkopuolisiksi jaoston asiantuntijoiksi komitea nimesi hallitusneuvos Aulikki Mentulan sisäasiainministeriöstä, maanmittausneuvos Raimo Vajavaaran maa﷓ ja metsätalousministeriöstä, ylitarkastaja Heli Herkamaan Uudenmaan ympäristökeskuksesta, lääninterveystarkastaja Erik Björkskogin Etelä﷓Suomen lääninhallituksesta ja kirkkoneuvos Matti Halttusen Kirkkohallituksesta.

Jaoston sihteereinä ovat toimineet komitean sihteerit lainsäädäntöneuvos Arto Sulonen, vanhempi hallitussihteeri Tuula Lybeck ja ylitarkastaja Joni Hiitola opetusministeriöstä.

Hautaustoimijaosto on kuullut asiantuntijoina tutkija Terttu Knapasta museovirastosta, puheenjohtaja likka Ollosta ja Virpi Siivosta Suomen hautaustoimistojen liitto ry:stä, johtava lakimies Heikki Harjulaa Suomen Kuntaliitosta sekä maankäyttöpäällikkö Markku Kiikkaa kirkkohallituksesta. Lisäksi jaosto on tehnyt tutustumiskäynnin Hietaniemen krematorioon.

Jaosto on kokoontunut 14 kertaa.

Saatuaan työnsä valmiiksi hautaustoimijaosto kunnioittaen luovuttaa uskonnonvapauskomitealle hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen hautaustoimilaiksi.

Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2000.

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi hautaustoimilaki, jolla korvattaisiin nykyisessä uskonnonvapauslaissa olevat hautaustointa koskevat säännökset ja täydennettäisiin nykyisin osin puutteellisia säännöksiä hautaustoimesta. Lailla pyrittäisiin erityisesti edistämään uskonnon ja omantunnon vapauden käytännön toteutumista hautaustoimessa sekä turvaamaan vainajan muiston kunnioittamiseen liittyvien pieteettinäkökohtien huomioon ottamista. Lain keskeisiä lähtökohtia olisivat arvokkuuden ja kunnioittavuuden vaatimukset ruumiin ja tuhkan käsittelyssä sekä hautausmaan hoidossa. Hautaamisessa, tuhkaamisessa ja tuhkan käsittelyssä tulisi noudattaa ensisijaisesti vainajan ja toissijaisesti tämän omaisten toivomuksia.

Ehdotuksen mukaan evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaat toimisivat edelleen yleisinä hautausmain joilta myös kirkkoon kuulumaton vainaja olisi oikeutettu saamaan hautasija, pyydettäessä hautasijan voisi saada erityiseltä tunnustuksettomalta hautaus-alueelta. Hautaustoimessa perittävien maksujen perusteiden tulisi yleisillä hautausmailla olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi sinne, riippumatta seurakunnan jäsenyydestä. Laissa vahvistettaisiin valtion velvollisuus osallistua yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin, mikä nykyisin tapahtuu kirkon yhteisöveron tuotosta saaman osuuden muodossa. Muut hautausmaiden ylläpitäjät voisivat saada kustannuksiin harkinnanvaraista valtionavustusta.

Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ja niiden paikallisyhteisöt sekä muut rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt voisivat ylläpitää hautausmaata lääninhallituksen luvalla. Valtio, kunnat ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat eivät tarvitsisi lupaa. Myös yksityisen haudan perustaminen olisi edelleen mahdollista lääninhallituksen luvalla. Laissa annettaisiin myös kaikkia hautausmaita koskevat perussäännökset hautausmaan hoidosta ja ylläpidosta. Hautausmaan lakkauttaminen ja alueen käyttö muihin tarkoituksiin olisi pääsääntöisesti mahdollista aikaisintaan viidenkymmenen vuoden kuluttua viimeisestä hautaamisesta.

Vainajan tuhkan sijoittamisessa lähtökohtana olisi, että sijoitustavan tulisi olla pysyvä. Ennen tuhkan luovuttamista krematoriosta luovutuksensaajan tulisi ilmoittaa kirjallisesti krematorion ylläpitäjälle, minne tuhka tullaan sijoittamaan.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Hautausmaiden ylläpitoon ja vainajien hautaamisesta huolehtimiseen liittyy monia erilaisia näkökohtia. Hautaamisessa on ensinnäkin kysymys terveydensuojelun kannalta välttämättömästä toimenpiteestä. Toiseksi hautaamisessa on otettava huomioon vainajalle läheisten ihmisten tunteet ja yleensäkin ihmisten peruskäsitys siitä, miten kuolemaan, vainajiin ja hautaamiseen tulee suhtautua Kulttuurissamme edellytetään kunnioittavaa suhtautumista kaikkeen, mikä liittyy vainajiin ja hautaamiseen. Tätä ilmentää muun muassa rikoslain (39/1889) 17 luvun 12 §:n säännös hautarauhan rikkomisesta. Kolmanneksi hautaamiseen liittyy myös uskonnollinen merkitys. Hautaamiseen liittyy useimmiten uskonnollinen toimitus ja perinteisesti hautausmaita ovat Suomessa ylläpitäneet seurakunnat. Lisäksi hautausmaan perustaminen on alueiden käytön kannalta merkittävä toimi ja hautausmaihin liittyy usein merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja.

2. Nykytila

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Hautaustoimen hoito on Suomessa viime kädessä evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien vastuulla. Uskonnonvapauslain (267/1922) 10 §:n 2 momentin nojalla evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tulee tarvittaessa tarjota hautapaikka myös muille kuin jäsenilleen. Uskonnonvapauslain 10 §:n 4 momentissa säädetään, että jos evankelis-luterilaisen seurakunnan alueella asuu huomattava määrä seurakuntaan kuulumattomia, valtioneuvosto voi seurakunnan pyynnöstä velvoittaa heidät perustamaan eri hautausmaan. Tällaista päätöstä on kuitenkin tiettävästi haettu vain kerran, vuonna 1923, eikä hakemusta silloinkaan hyväksytty.

Kirkkohallituksen suorittaman hautausmaatiedustelun mukaan hautausmaiden kokonaisala Suomessa oli vuonna 1993 noin 3700 hehtaaria. Tästä alasta evankelisluterilaisten seurakuntien hoidossa oli noin 3570 hehtaaria eli yli 96 prosenttia. Muita hautausmaan ylläpitäjiä olivat muun muassa ortodoksiset seurakunnat (noin 43 hehtaaria), muut uskonnolliset yhdyskunnat (noin 17 hehtaaria), Vapaa﷓ajattelijain liitto ry:n paikallisyhdistykset (noin 6 hehtaaria) sekä Turun ja Kauniaisten kaupungit (noin 4 hehtaaria). Muiden uskontojen hautausmaatarpeisiin on kiinnitetty evankelisluterilaisen kirkon piirissä huomiota muun muassa siten, että hautausmailta on varattu erillisiä hauta﷓alueita muunuskoisia varten. Tällä hetkellä erillisiä hauta﷓alueita on 17 seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmailla, ja lisäksi kahdella seurakuntayhtymällä on valmius luovuttaa valmis hauta﷓alue heti tarvittaessa.

Seurakunnat perivät hautaustoimessa maksuja haudoista, hautaamisesta ja hautojen hoidosta. Maksujen suuruudessa on suuria seurakuntakohtaisia eroja. Osittain erot johtuvat hautausmaan perustamis- ja ylläpitokustannusten vaihtelusta. Kustannuksiin vaikuttavat muun muassa hautausmaan sijainti, maaperän koostumus, hautaamiseen soveltuvan maan saatavuus ja hinta sekä hautausmaan hoidon taso ja töiden koneellistamisaste. Monissa seurakunnissa maksujen suuruus vaihtelee myös seurakunnan sisällä riippuen siitä, oliko vainaja seurakunnan jäsen. Seurakunnilla voi olla erilliset maksuluokat myös muun evankelis-luterilaisen seurakunnan tai ortodoksisen seurakunnan jäsenille. Suurimmillaan erot seurakunnan jäsenen ja kirkkoon kuulumattoman vainajan välillä saattavat olla moninkertaiset.

Kirkkohallituksen yhteenvetotietojen mukaan hautaustoimen menot seurakunnille olivat vuonna 1998 yhteensä noin 401 miljoonaa markkaa. Hautaustoimen tulot puolestaan olivat yhteensä noin 82 miljoonaa markkaa ja kattoivat noin 20 prosenttia menoista. Valtio ei suoranaisesti osallistu hautaustoimen menojen rahoitukseen, mutta evankelisluterilaisten seurakuntien osuutta yhteisöveron tuotosta on perusteltu seurakuntien hoitamilla yhteiskunnallisilla tehtävillä kuten hautausmaiden ylläpitämisellä. Seurakuntien yhteisöverotulo on viime vuosina vaihdellut voimakkaasti taloudellisten suhdanteiden myötä. Vuonna 1998 seurakuntien yhteisöverotulo oli noin 800 miljoonaa markkaa, kun se esimerkiksi vuonna 1994 oli vain noin 195 miljoonaa markkaa.

Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon hautausmaiden asema poikkeaa muista hautausmaista siten, että niistä säädetään erikseen kirkkokuntia koskevassa lainsäädännössä. Evankelis﷓luterilaisen ja ortodoksisen kirkon hautausmaan perustamista koskevat päätökset on kirkkolain (1054/1993) 17 luvun 1 §:n ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain (521/1969) 67 §:n mukaan alistettava opetusministeriön vahvistettaviksi. Muiden hautausmaiden perustamista koskevat säännökset puolestaan sisältyvät uskonnonvapauslakiin. Uskonnonvapauslain 10 §:n 1 momentin mukaan muun hautausmaan, yksityisen hautasijan ja ruumiinpolttolaitoksen eli krematorion perustaminen on mahdollista asianmukaisella luvalla. Uskonnonvapauslain täytäntöönpanosta annetun asetuksen (334/1922) 7 §:n mukaan lupaviranomaisena toimii nykyisin lääninhallitus. Ruumiin polttamisessa syntynyt tuhka on mahdollista sijoittaa myös muualle kuin hautausmaalle tai yksityiseen hautasijaan. Vuoden 1995 alusta voimaan tulleen terveydensuojelulainsäädännön uudistuksen jälkeen tähän ei ole tarvittu viranomaisen lupaa.

Evankelis﷓luterilaisen kirkon hautausmaista säädetään kirkkolain 17 luvussa ja kirkkojärjestyksen 17 luvussa. Kirkkolain säännökset koskevat hautausmaan perustamista, hautaoikeutta, haudan hoitoa sekä muistomerkkejä. Kirkkojärjestyksessä on joitakin tarkentavia säännöksiä. Ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa on puolestaan joitakin varsin hajanaisia säännöksiä ortodoksisten seurakuntien hautausmaista.

Hautaamisesta aiheutuvan terveyshaitan ehkäisemiseen liittyviä säännöksiä on terveydensuojelulain (763/1994) 9 luvussa ja terveydensuojeluasetuksen (1280/1994) 7 luvussa. Hautausmaan perustamisesta tulee tehdä terveydensuojelulain 13 §:n mukainen ilmoitus, jolloin terveydensuojeluviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee siitä päätöksen, jossa se voi antaa terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä. Terveydensuojeluviranomainen voi muutenkin määrätä hautausmaan haltijan poistamaan epäkohdan tai kieltää alueen käytön hautaamiseen, jos siitä havaitaan aiheutuvan terveyshaittaa. Terveydensuojeluasetuksen 7 luvussa on yksityiskohtaisempia säännöksiä hautaamisesta, ruumiin käsittelystä, säilyttämisestä ja kuljettamisesta sekä haudatun ruumiin siirtämisestä. Kuolemasta ilmoittamisesta ja hautausluvasta säädetään kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain (459/1973) 1 luvussa ja asetuksen (948/1973) 4 luvussa.

Alueiden käyttöä ja rakentamista säätelee maankäyttö﷓ ja rakennuslaki (132/1999). Lain tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Laissa ei ole erityissäännöksiä hautausmaista. Yleensä hautausmaat sijaitsevat asemakaava-alueella, jolloin hautausmaan perustaminen edellyttää tämän huomioon ottamista kaavoituksessa. Hautausmaan perustamiseen liittyvät toimenpiteet voivat tapauksesta riippuen edellyttää rakennus﷓, toimenpide﷓ tai maisematyölupaa.

Hautarauhaa suojaa rikoslain 17 luvun 12 §:n säännös hautarauhan rikkomisesta. Hautarauhan rikkomiseen syyllistyy, joka luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai hautauurnan, käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla taikka turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä. Säännöksen suojelukohteena on ihmisten peruskäsitys siitä, miten kuolleisiin tulee suhtautua.

Koska hautaamiseen liittyy myös uskonnollinen näkökulma, uskonnon ja omantunnon vapautta koskevilla perus﷓ ja ihmisoikeussäännöksillä on tärkeä merkitys hautaustoimen järjestämisessä. Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Muista perusoikeuksista uskonnon ja omantunnon vapauteen liittyy muun muassa perustuslain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisuusperiaate, jonka on katsottu merkitsevän muun muassa, että julkisen vallan tulee kohdella tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia. Myös monissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on uskonnonvapautta koskevia määräyksiä.

2.2. Lainsäädäntö muissa Pohjoismaissa

Ruotsi

Ruotsissa hautaustoimesta säädetään hyvin kattavasti ja yksityiskohtaisesti 1.4.1991 voimaan tulleissa hautauslaissa ja ﷓asetuksessa. Vuoden 2000 alussa voimaan tulleen kirkon ja valtion suhteissa toteutetun uudistuksen yhteydessä myös hautaustoimilainsäädäntöön on tehty monia muutoksia. Hautaustoimen järjestämisestä vastaavat Ruotsissa pääsääntöisesti Ruotsin kirkon seurakunnat. Hallitus voi kuitenkin yksittäisissä tapauksissa päättää, että kunta vastaa alueellaan hautaustoimen järjestämisestä. Hautaustoimen järjestämisestä vastaavien tulee järjestää myös erillisiä hauta﷓alueita niitä varten, jotka eivät kuulu mihinkään kristilliseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Yksityisiä hautausmaita voivat perustaa vain uskonnolliset yhdyskunnat ja säätiöt. Hautaustoimi rahoitetaan Ruotsissa veroluonteisella hautausmaksulla, joka maksetaan hautaustoimen järjestämisestä vastaavalle viranomaisille ja jonka suuruus perustuu laskelmaan hautaustoimen tuloista ja menoista. Hautapaikka ja tietyt hautaamiseen liittyvät palvelut tarjotaan maksutta. Silloin, kun vainaja haudataan muualle kuin vainajan kotipaikalla hautaustoimesta vastaavan viranomaisen ylläpitämälle hautausmaalle, kotipaikan viranomainen maksaa hautauksen suorittajalle korvauksen kustannuksista ns. clearing﷓järjestelmän kautta. Hautaamisen tulee lähtökohtaisesti tapahtua joko yleiselle tai yksityiselle hautausmaalle. Tuhkan muihin sijoitustapoihin vaaditaan lääninhallituksen lupa.

Norja

Norjassa hautaustoimesta säädetään 1.1.1997 voimaan tulleessa hautaustoimilaissa. Hautausmaita ylläpitävät Norjan kirkon seurakunnat. Norjassa ei ole kirkollisveroa vastaavaa järjestelmää, vaan kunnat rahoittavat budjetistaan pääosan paikallisseurakuntien menoista, myös hautausmaiden perustamis﷓ ja käyttökulut. Seurakuntien lisäksi hautausmaita voivat perustaa ainoastaan rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Tuhkauurnan hautaamiseen muualle kuin hautausmaalle tai tuhkan sirotteluun voi saada luvan, mutta edellytykset luvan saamiselle ovat suhteellisen tiukat.

Tanska

Myös Tanskassa on erityinen hautaustoimea koskeva laki, joka on tullut voimaan vuoden 1976 alusta. Tanskassakin hautausmaiden ylläpidosta vastaavat valtionkirkon seurakunnat. Seurakunnat voivat vapaaehtoisesti antaa hautausmaastaan osan muun uskonnollisen yhdyskunnan käyttöön. Lisäksi kunnat, uskonnolliset yhdyskunnat ja erityisistä syistä muutkin voivat kirkkoministeriön luvalla perustaa hautausmaan. Tuhkan sijoittamiseen muualle kuin hautausmaalle vaaditaan kirkkoministeriön lupa.
 

2.3. Nykytilan arviointia

Vastuu hautausmaiden ylläpidosta kuuluu Suomessa viime kädessä evankelisluterilaisen kirkon seurakunnille. Seurakunnilla on hautausmaiden ylläpidossa pitkä perinne ja niiden hautausmaat ovat yleisesti hyvin hoidettuja.

Hautaamiseen liittyy useimmissa uskonnoissa uskonnollinen toimitus ja hautaamiseen liittyy muutenkin eri uskonnoissa erilaisia käytäntöjä. Voimassa olevassa uskonnonvapauslaissa ei aseteta rajoituksia eri uskonnollisten yhdyskuntien ja muiden yhteisöjen omien hautausmaiden perustamiselle, vaan periaatteessa kuka tahansa voi lääninhallituksen luvalla perustaa hautausmaan. Tässä mielessä järjestelmä on sopusoinnussa perustuslain 11 §:ssä säädetyn uskonnon ja omantunnon vapauden kanssa.

Käytännössä yhteisöjen omia hautausmaita on kuitenkin perustettu varsin vähän. Ongelmana hautausmaiden perustamisessa on ollut muun muassa sopivan maa-alueen löytäminen sekä hautausmaan perustamisen vaatimien taloudellisten resurssien puute. Hautausmaan ylläpitäminen edellyttää lisäksi hyvin pitkäaikaista sitoutumista sen hoitoon, mihin esimerkiksi pienimmillä uskonnollisilla yhdyskunnilla ei ole käytännössä mahdollisuutta. Lisääntyneen maahanmuuton johdosta tapahtunut uskonnollinen monimuotoistuminen on erityisesti 1980﷓luvun puolivälistä alkaen tuonut uusia haasteita hautaustoimen järjestämiseen, sillä uusilla tulokkailla ei useinkaan ole ollut taloudellisia edellytyksiä omien hautausmaiden perustamiseen. Näin ollen suuri osa myös muihin uskontokuntiin kuuluneista ja uskontokuntiin kuulumattomista vainajista haudataan evankelis﷓luterilaisten seurakuntien hautausmaille. Muiden uskontokuntien hautausmaatarpeita on jossakin määrin helpottanut se, että muutamat evankelis﷓luterilaiset seurakunnat ovat vapaaehtoisesti varanneet hautausmailtaan erillisiä hauta﷓alueita tiettyihin muihin uskontokuntiin kuuluneita vainajia varten.

Periaatteelliselta kannalta hautaamisen evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmaille ovat kokeneet ongelmalliseksi muun muassa eräät uskonnottomia edustavat järjestöt, jotka ovat eri yhteyksissä esittäneet, että yhteiskunnan tulisi vastata uskonnollisesti tunnustuksettoman hautausmaavaihtoehdon järjestämisestä. Käytännön kysymyksistä keskustelua on herättänyt erityisesti hautaustoimen palvelujen hinnoittelu evankelis﷓luterilaisilla hautausmailla. Monet seurakunnat soveltavat hauta- ja hautaamismaksuihin erilaisia maksuperusteita riippuen siitä, oliko vainaja seurakunnan jäsen vai ei. Tätä käytäntöä on arvosteltu erityisesti sillä perusteella, että evankelis﷓luterilainen kirkko saa yhteisöveron tuotosta osuuden, jota on perusteltu juuri seurakuntien hoitamalla hautaustoimella ja eräillä muilla yhteiskunnallisilla tehtävillä.

Vuoden 1995 alusta voimaan tulleen terveydensuojelulainsäädännön uudistuksen myötä vainajan tuhkan käsittely on ollut täysin vapaata. Tuhkan on voinut ilman viranomaisen lupaa haudata minne tahansa, jakaa osiin eri paikkoihin haudattavaksi tai säilytettäväksi taikka jättää kokonaan hautaamattakin. Lainsäädäntö on mahdollistanut periaatteessa tuhkan käsittelyn ja sijoittamisen epäkunnioittavallakin tavalla.

Hautaustointa koskevia säännöksiä on tällä hetkellä useissa eri laeissa. Terveydensuojelun osalta lainsäädäntöä voidaan pitää riittävän kattavana ja toimivana. Muilta osin hautaustoimen sääntely on erityisesti muiden kuin evankelis﷓luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan osalta hajanaista ja puutteellista. Näidenkin yhteisöjen hautausmaita koskevista säännöksistä puuttuvat kuitenkin esimerkiksi hautausmaan lakkauttamista ja alueen ottamista muuhun käyttöön koskevat säännökset.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Uudistuksessa selkiytettäisiin ja yhtenäistettäisiin hautaustoimea koskevaa lainsäädäntöä säätämällä kaikkia hautausmaita koskeva hautaustoimilaki, johon koottaisiin keskeisimmät hautaustoimea koskevat säännökset. Muun muassa terveydensuojelua ja maankäyttöä koskevia säännöksiä ei kuitenkaan otettaisi hautaustoimilakiin, vaan näistä kysymyksistä säädettäisiin myös hautaustoimen osalta niitä koskevassa yleisessä lainsäädännössä. Hautaustoimilaki sisältäisi siten lähinnä hautaustoimen yleistä järjestämistä koskevia säännöksiä. Lain tavoitteena olisi erityisesti edistää uskonnonvapauden käytännön toteutumismahdollisuuksia ja turvata vainajan muiston kunnioittamiseen liittyvien pieteettinäkökohtien huomioon ottamista hautaustoimessa. Keskeisiä periaatteita olisivat arvokkuuden ja kunnioittavuuden vaatimukset ruumiin ja tuhkan käsittelyssä sekä hautausmaan hoidossa. Hautaamisessa, tuhkaamisessa ja tuhkan käsittelyssä tulisi mahdollisuuksien mukaan noudattaa vainajan omaa tahtoa, jos se on tiedossa, ja muulloin vainajan lähimpien omaisten tahtoa.

Evankelis﷓luterilaisen kirkon hautausmaat toimisivat ehdotuksen mukaan edelleen yleisinä hautausmaina, joilta jokaisella olisi mahdollisuus tarvittaessa saada hautasija. Ehdotuksen valmistelun yhteydessä on yhtenä vaihtoehtona ollut esillä myös se, että kunnat velvoitettaisiin tavalla tai toisella osallistumaan hautaustoimen järjestämiseen. Tällaisen järjestelyn puolesta voidaan esittää, että hautaaminen on yhtäältä myös terveydensuojeluun kuuluva yhteiskunnalle välttämätön toimenpide, jollaiset yleensä ovat Suomessa yhteiskunnan vastuulla. Toiseksi on esitetty, että järjestely takaisi nykyistä paremmin eri uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien ja niihin kuulumattomien henkilöiden yhdenvertaisen aseman hautausasioissa. Toisaalta hautausmaiden ylläpitoon liittyvä osaaminen on Suomessa keskittynyt seurakuntiin, ja seurakunnissa on kehittynyt korkeatasoinen hautausmaakulttuuri muun muassa pieteettinäkökohtien huomioon ottamisessa. Kunnilla sen sijaan ei Turun ja Kauniaisten kaupunkeja lukuun ottamatta ole kokemusta hautausmaan ylläpidosta. Hautausmaiden ylläpidon siirtäminen seurakunnilta kunnille vaatisi siirtymävaiheessa laajoja taloudellisia järjestelyjä liittyen muun muassa nykyisin seurakunnille kuuluvien hautausmaakiinteistöjen siirtämiseen kunnille. Yleisten hautausmaiden ylläpitovelvollisuuden siirtäminen kunnille saattaisi myös johtaa hautaustoimen pirstoutumiseen ja toimintojen päällekkäisyyteen, jos seurakunnat edelleen ylläpitäisivät hautausmaita omille jäsenilleen. Tehtävien siirtoa vastaan puhuu myös se, että kuntasektorilla on suhtauduttu kielteisesti ajatukseen uusista tehtävistä. Näin ollen yleisten hautausmaiden ylläpidon siirtämistä kunnan tehtäväksi ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena, vaan evankelis﷓luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien asemaa ehdotetaan kehitettäväksi nykyisen perusjärjestelyn puitteissa.

Eräs keskeisimmistä uudistuksista olisi, että evankelis﷓luterilaiset seurakunnat velvoitettaisiin järjestämään myös uskonnollisesti neutraali hautausmaavaihtoehto sitä haluaville. Tällaista tunnustuksetonta hauta﷓aluetta ei tarvitsisi perustaa joka seurakuntaan, vaan tunnustuksettomat alueet voitaisiin järjestää esimerkiksi seurakuntien alueellisena yhteistyönä. Yhdenvertaista kohtelua uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä riippumatta edistäisi myös säännös, jonka mukaan seurakuntien tulisi soveltaa hautaustoimessa perittäviin maksuihin samoja maksuperusteita kaikkien niiden vainajien hautaamisessa, joille se on velvollinen osoittamaan hautasijan.

Ehdotuksessa ehdotetaan myös vahvistettavaksi valtion velvoite osallistua yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin. Käytännössä valtion osallistuminen voisi tapahtua nykyiseen tapaan evankelis﷓luterilaisen kirkon yhteisöveron tuotosta saaman osuuden muodossa. Uskonnollisille yhdyskunnille sekä muille yhteisöille ja säätiöille voitaisiin myöntää harkinnanvaraista valtionavustusta hautausmaan ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin.

Evankelis﷓luterilaisten seurakuntien lisäksi hautausmaita voisivat ylläpitää ortodoksiset seurakunnat, kunnat, kuntayhtymä ja valtio sekä lääninhallituksen luvalla rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ja muut rekisteröidyt yhteisöt ja säätiöt. Myös yksityisen haudan perustaminen olisi edelleen mahdollista lääninhallituksen luvalla.

Käytöstä poistetun hautausmaa﷓alueen asemaa selkiytettäisiin säätämällä 50 vuoden rauhoitusaika viimeisestä hautauksesta lukien, jonka aikana aluetta ei voisi ottaa muuhun käyttöön. Vainajan tuhkan sijoittamisessa lähtökohtana olisi tuhkan pysyvän sijoittamisen periaate. Tuhkan krematoriosta luovuttamisen edellytyksenä olisi luovutuksensaajan tekemä kirjallinen ilmoitus siitä, minne tuhka tullaan sijoittamaan.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Hautaustoimessa perittäviä maksuja sekä tunnustuksettomia hauta﷓alueita koskevasta sääntelystä aiheutuisi evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakunnille taloudellisia vaikutuksia. Näitä koskevat laskelmat ovat valmisteilla evankelis﷓luterilaisen kirkon kirkkohallituksessa.

Ehdotuksen mukaan valtio olisi velvollinen osallistumaan yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin. Osallistuminen voisi tapahtua kirkon yhteisöveron tuotosta saaman osuuden muodossa kuten nykyisinkin, joten säännöksestä ei aiheutuisi valtion menojen kasvua. Mahdollisuus myöntää valtionavustusta, rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille sekä muille rekisteröidyille yhteisöille tai säätiöille hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin lisäisi valtion menoja arvioita enintään muutamalla miljoonalla markalla vuodessa.

4.2. Organisaatio﷓ ja henkilöstövaikutukset

Lääninhallitukset säilyisivät nykyiseen tapaan lupaviranomaisina hautausmaita ja yksityisiä hautoja koskevissa asioissa. Uutena tehtävänä lääninhallituksille tulisivat hautausmaan lakkauttamista koskevat lupa﷓asiat. Lisäksi lääninhallitukset valvoisivat hautaustoimilaissa säädettyjen velvoitteiden noudattamista. Toisaalta krematorion perustamiseen ei enää vaadittaisi lääninhallituksen lupaa. Kaiken kaikkiaan lääninhallitusten tehtävien lisääntymisen arvioidaankin jäävän varsin vähäiseksi, eikä ehdotuksesta siten aiheutuisi lääninhallituksille lisäresurssien tarvetta.

4.3. Ympäristövaikutukset

Hautausmaiden sijoittamisella on merkittävä vaikutus elinympäristön laadun kannalta. Hautaustoimilailla ei olisi kuitenkaan suoranaisia vaikutuksia hautausmaiden sijoittamiseen alueiden käytön kannalta, vaan tätä kysymystä säädeltäisiin edelleen maankäyttö﷓ ja rakennuslaissa. Toisaalta hautausmaan lakkauttamista koskevat säännökset selkiyttäisivät käytöstä poistettujen hautausmaiden asemaa, mikä olisi omiaan helpottamaan alueiden käytön suunnittelua. Hautausmaan ylläpitäjä olisi velvollinen hoitamaan hautausmaata myös sen käytöstä poistamisen jälkeen aina hautausmaan lakkauttamiseen asti, millä olisi myönteisiä vaikutuksia kaupunkikuvaan ja maisemaan.

Hautausmaiden vaikutukset elinympäristön terveellisyyteen, muun muassa pohjaveden laatuun, selvitettäisiin edelleen terveydensuojelulainsäädännön mukaisesti. Hautaustoimilaista ei aiheutuisi muutoksia tähän menettelyyn, joten ehdotuksella ei olisi tältäkään osin ympäristövaikutuksia.

4.4. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Ehdotuksella olisi vaikutuksia erityisesti vähemmistöuskontokuntiin kuuluvien ja kokonaan uskontokuntiin kuulumattomien asemaan. Tunnustuksettomien hauta-alueiden perustaminen, yhteisöjen omien hautausmaiden perustamisedellytysten selkiyttäminen ja valtionavustusten myöntäminen hautausmaiden ylläpitoon lisäisivät erilaisten hautausmaavaihtoehtojen tarjontaa ja parantaisivat uskonnonvapauden käytännön toteutumisedellytyksiä. Hautaustoimessa perittävien maksujen sääntelyllä edistettäisiin ihmisten yhdenvertaista asemaa uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä riippumatta.

5. Asian valmistelu

Valtioneuvosto asetti 15 päivänä lokakuuta 1998 komitean (uskonnonvapauskomitea) laatimaan ehdotuksen uudeksi uskonnonvapauslaiksi. Komitea julkaisi välimietintönsä (komiteanmietintö 1999:5) 14 päivänä lokakuuta 1999. Välimietinnössä komitea totesi, että nykyiseen uskonnonvapauslakiin sisältyviä hautaamiseen liittyviä säännöksiä ei ole tarkoituksenmukaista sijoittaa uskonnonvapauslakiin. Tämän vuoksi komitea ehdotti, että säännökset otettaisiin uuteen hautaustoimilakiin, jossa samalla täydennettäisiin ja täsmennettäisiin nykyisin osin puutteellisia säännöksiä hautaustoimesta. Koska hautaustoimeen liittyy uskonnonvapausnäkökohtien lisäksi paljon teknisiä kysymyksiä, komitea asetti työnsä organisoimiseksi yhteyteensä jaoston (hautaustoimijaosto) valmistelemaan komiteaa varten ehdotuksen hautaustointa koskevaksi lainsäädännöksi. Tämä ehdotus on hautaustoimijaoston uskonnonvapauskomiteaa varten laatima ehdotus.

6. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Esitys on valmisteltu osana uskonnonvapauslainsäädännön kokonaisuudistusta. Esitys on kuitenkin mahdollista toteuttaa myös erikseen. Tällöin voimassa olevasta. uskonnonvapauslainsäädännöstä tulisi kumota hautaustoimea koskevat säännökset, joita ovat uskonnonvapauslain 10 § ja sen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 7, 8 ja 9 §.

Kiinteistötietojärjestelmään merkitsemistä koskevan hautaustoimilakiehdotuksen 10 §:n muotoilu perustuu kiinteistötietojärjestelmälakityöryhmän ehdotukseen uutta valtakunnallista yhtenäistä kiinteistötietojärjestelmää koskevaksi lainsäädännöksi (työryhmämuistio MMM 2000:7). Jos kiinteistötietojärjestelmää koskeva lainsäädäntö ei toteudu työryhmän ehdottamalla tavalla, tulee säännösehdotukseen tehdä tarvittavat muutokset.

Kirkkolain 17 luvun 1 §:n mukaan evankelis﷓luterilaisen seurakunnan hautausmaan perustamista ja laajentamista koskeva päätös on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi. Tästä alistusmenettelystä on tarkoitus luopua. Säännöksen muuttaminen edellyttää kuitenkin kirkkolain säätämisjärjestyksen noudattamista. Ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 67 §:n nojalla myös ortodoksisen seurakunnan hautausmaan perustamista koskeva päätös on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi. Myös tämän säännöksen muuttamista on tarkoitus valmistella erikseen.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

Hautaustoimilaki

1 luku. Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Lakiehdotuksen 1 §:stä ilmenee hautaustoimilain soveltamisala. Laissa säädettäisiin ensinnäkin ihmisen ruumiin hautaamisesta ja tuhkaamisesta sekä tuhkan käsittelystä. Tuhkan käsittelyyn sisältyisi myös tuhkan hautaaminen ja muu sijoittaminen. Lisäksi laissa säädettäisiin hautausmaan ja yksityisen haudan perustamisesta, ylläpidosta, hoitamisesta ja lakkauttamisesta sekä krematorion perustamisesta. Laki koskisi sekä evankelis﷓luterilaisen ja ortodoksisen kirkon hautausmaita, joista säädetään nykyisin kirkkokuntia koskevassa lainsäädännössä, että muita hautausmaita, joita koskevat säännökset sisältyvät uskonnonvapauslakiin ja sen täytäntöönpanosta annettuun asetukseen.

Evankelis﷓luterilaisen ja ortodoksisen kirkon hautausmaihin sovellettaisiin edelleen hautaustoimilain lisäksi myös kirkkolaissa ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa ja niiden nojalla annetuissa säädöksissä ja määräyksissä olevia säännöksiä ja määräyksiä, joihin viitattaisiin pykälän 2 momentissa. Evankelis﷓luterilaisen kirkon hautausmaista säädetään kirkkolain 17 luvussa, jossa on säännökset hautausmaan perustamisesta, hautaoikeudesta, haudan hoidosta ja muistomerkeistä, sekä kirkkojärjestyksen (1055/1993) 17 luvussa. Lisäksi seurakunnilla tulee olla hautaustoimen ohjesääntö, josta säädetään kirkkojärjestyksen 5 ja 6 §:ssä. Ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa säädetään muun muassa hautausmaan ja haudan hoidosta, hautaoikeuden menettämisestä, hautakirjanpidosta sekä hautausmaan perustamisesta.

Hautaustoimilaki koskisi hautaustoimen yleisen järjestämisen ohella lähinnä hautaustoimeen liittyviä uskonnonvapaus﷓ ja pieteettinäkökohtia. Hautaamiseen liittyvistä terveydensuojelunäkökohdista säädettäisiin edelleen terveydensuojelulain 9 luvussa ja terveydensuojeluasetuksen 7 luvussa. Pykälän 3 momentissa olisi viittaussäännös terveydensuojelulain ja -asetuksen säännöksiin.

2 §. Yleiset velvollisuudet. Pykälässä säädettäisiin hautaustoimessa noudatettavista yleisistä velvollisuuksista. Pykälän 1 momentissa olisi yleissäännös, jonka mukaan ruumista ja tuhkaa tulisi käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Säännöksessä ilmaistaisiin lain keskeisenä lähtökohtana oleva periaate, joka ohjaisi muiden lain säännösten soveltamista. Kulttuuriimme kuuluvat sosiaaliset normit edellyttävät kunnioittavaa suhtautumista vainajiin. Säännöksen suojelukohteena olisivatkin ennen kaikkea vainajalle läheisten ihmisten tunteet ja ihmisten käsitys siitä, miten vainajiin tulee suhtautua.

Säännöksestä voitaisiin muun muassa johtaa rajat sille, millainen muun uskonnon mukainen tai ei﷓uskonnollinen hautaustoimitus evankelis﷓luterilaisella hautausmaalla voitaisiin sallia. Toimitus, joka yleisen käsityksen mukaan rikkoisi arvokkuutta tai vainajan muiston kunnioittamista vastaan, voitaisiin kieltää säännöksen perusteella. Säännös vaikuttaisi myös tuhkan sijoitustavan hyväksyttävyyden arvioinnissa. Joissakin tapauksissa ruumiin ja tuhkan epäkunnioittava käsittely voi täyttää myös hautarauhan rikkomisen tunnusmerkistön, josta säädetään rikoslain 17 luvun 12 §:ssä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, kuka saa päättää hautaamisen tavasta ja paikasta. Ratkaistavat kysymykset voivat koskea esimerkiksi valintaa arkkuhautauksen ja tuhkauksen välillä, hautausmaan ja hautapaikan valintaa sekä hautaustoimitusta. Lähtökohtana olisi, että noudatettaisiin vainajan tahtoa, jos se on tiedossa. Tämä koskisi vain toivomuksia, jotka ovat kohtuudella mahdollisia. Sellaisia toivomuksia, joiden toteuttamiseen kuolinpesän varat tai hautaamiseen myönnettävä toimeentulotuki eivät riittäisi tai joiden toteuttaminen olisi muuten kohtuuttoman vaikeaa tai kallista, ei tarvitsisi toteuttaa. Hautaamista koskevien toivomusten esittämiselle ei asetettaisi erityisiä muotovaatimuksia. Jos vainajan omista toivomuksista ei olisi tietoa, noudatettaisiin vainajan lähimpien omaisten tahtoa. Lähimpänä omaisena pidettäisiin ensisijaisesti vainajan leskeä tai avopuolisoa ja näiden jälkeen sukulaisia perintökaaren (40/1965) 2 luvussa säädetyn perimysjärjestyksen mukaisessa järjestyksessä.

Jos vainajan omaiset tai muut läheiset eivät huolehdi hautaamiseen liittyvistä järjestelyistä, huolehtisi järjestelyistä pykälän 3 momentin mukaan kunta. Järjestelyistä vastaisi vainajan kuolinhetken kotikunta, tai jos vainajalla ei ollut kotikuntaa Suomessa, se kunta, jossa vainaja asui kuolinhetkellään. Suomessa tilapäisesti käymässä olleen henkilön kuollessa Suomessa vainajan ruumis yleensä toimitetaan haudattavaksi tämän kotimaahan vainajan omaisten ja asianomaisen valtion edustuston toimesta. Ehdotetussa 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu pysyvästi ulkomailla asunut Suomen kansalainen haudattaisiin asuinmaahansa, jolleivät vainajan omaiset järjestäisi hautausta Suomeen.

Pykälässä ei säädettäisi hautaamisesta aiheutuvista kustannuksista. Perintökaaren 18 luvun 5 §:n mukaan hautauskustannukset suoritetaan pesän varoista. Tarvittaessa hautauskustannuksiin voidaan myöntää myös toimeentulotukea toimeentulotuesta annetun asetuksen (66/1998) 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.

2 luku. Evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien ylläpitämät hautausmaat

3 §. Velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita. Pykälän mukaan evankelis﷓luterilainen kirkon seurakunnat vastaavat viime kädessä yleisten hautausmaiden ylläpidosta. Voimassa olevassa lainsäädännössä seurakuntien velvollisuus yleisten hautausmaiden ylläpitoon ilmenee uskonnonvapauslain 10 §:n 2 momentista, jonka mukaan myös vainaja, joka ei kuulunut evankelis﷓luterilaiseen kirkkoon, haudataan evankelis﷓luterilaisen seurakunnan hautausmaahan, jollei muuta hautasijaa ole saatavissa. Ehdotetussa säännöksessä ei velvoitettaisi jokaista seurakuntaa ylläpitämään omaa hautausmaata, vaan seurakunta voisi ylläpitää hautausmaata myös yhdessä toisen seurakunnan kanssa tai antaa hautausmaan ylläpidon seurakuntayhtymän tehtäväksi. Seurakunta voisi täyttää velvollisuutensa myös hankkimalla oikeuden käyttää muuta hautausmaata. Seurakuntien velvollisuuteen ylläpitää hautausmaita liittyisi toisaalta ehdotetussa 21 §:ssä säädetty valtion velvollisuus osallistua yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin.

Evankelis﷓luterilainen seurakunta tai seurakuntayhtymä ei tarvitsisi hautausmaan ylläpitoon ja perustamiseen erillistä lupaa terveydensuojelulain mukaisen ilmoituksen ja mahdollisten rakennus﷓, toimenpide﷓ tai maisematyölupien lisäksi. Kirkkolain 17 luvun 1 §:n mukaan hautausmaan perustamista tai laajentamista koskeva päätös on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi. Alistusmenettelyn poistaminen edellyttää kirkkolain muuttamista.

4 §. Hautasijan osoittaminen. Pykälässä säädettäisiin evankelis﷓luterilaisten seurakuntien ja seurakuntayhtymien velvollisuudesta osoittaa hautasija yleiseltä hautausmaalta. Pykälän perusteella määräytyisi toisaalta se henkilöpiiri, jolla olisi oikeus hautasijaan yleiseltä hautausmaalta, ja toisaalta se, mikä seurakunta tai seurakuntayhtymä hautasijan on velvollinen osoittamaan. Säännös ei estäisi seurakuntaa tai seurakuntayhtymää osoittamasta hautasijaa sellaisellekin vainajalle, jolla ei olisi säännöksen mukaan ehdotonta oikeutta hautasijaan yleisellä hautausmaalla tai jolle hautasijan olisi velvollinen osoittamaan jokin toinen seurakunta tai seurakuntayhtymä.

Kirkkolain 3 luvun 3 §:n mukaan seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella. Jos saman kunnan alueella on useampia seurakuntia, näiden tulee kirkkolain 11 luvun 1 §:n mukaan muodostaa seurakuntayhtymä. Seurakuntayhtymän voivat muodostaa myös kahden tai useamman kunnan alueella olevat seurakunnat. Seurakunnissa, jotka kuuluvat seurakuntayhtymään, hautaustoimen järjestämisestä on käytännössä huolehtinut seurakuntayhtymä.

Ensisijaisesti hautasijan osoittamisesta vastaisi se seurakunta tai seurakuntayhtymä, jonka alueella vainajalla oli kuollessaan kotikunta. Silloin, kun vainaja asui Suomessa, mutta hänellä ei ollut Suomessa kotikuntaa, velvollisuus koskisi sitä seurakuntaa tai seurakuntayhtymää, jonka alueella vainaja asui kuollessaan. Oikeus hautasijaan yleiseltä hautausmaalta olisi myös sellaisella ulkomailla asuvalla Suomen kansalaisella, jolla on aikaisemmin ollut Suomessa kotikunta. Silloin velvollisuus hautasijan osoittamiseen olisi sillä seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä, jonka alueella vainajalla oli viimeinen kotikunta ennen ulkomaille muuttamista.

5 §. Tunnustukseton hauta﷓alue. Tunnustukseton hauta﷓alue olisi tarkoitettu uskonnollisesti neutraaliksi vaihtoehdoksi niitä varten, jotka eivät uskonnollisista tai vakaumuksellisista syistä halua tulla haudatuksi evankelis﷓luterilaiselle hautausmaalle. Hautasijan osoittaminen tunnustuksettomalta alueelta edellyttäisi aina nimenomaista pyyntöä. Hyvän hallintokäytännön ja uskonnonvapauden periaatteen mukaista on, että tästä mahdollisuudesta annetaan vainajan omaisille tieto, jollei vainajan tahto ole selvillä. Myös vainaja, joka ei kuulunut evankelis﷓luterilaiseen kirkkoon, haudattaisiin tunnustukselliselle evankelis﷓luterilaiselle hautausmaalle, jollei hautasijaa nimenomaisesti pyydettäisi tunnustuksettomalta alueelta. Myös evankelis﷓luterilaiseen kirkkoon kuulunut vainaja voitaisiin pyynnöstä haudata tunnustuksettomalle alueelle.

Tunnustukseton hauta-alue olisi uskonnollisesti neutraali siten, että seurakunta tai seurakuntayhtymä toimisi ainoastaan alueen teknisenä ylläpitäjänä. Jos alue perustettaisiin uudelle hautausmaa﷓alueelle, aluetta ei tulisi vihkiä kristillisesti. Käytännön syistä tunnustukseton alue tulisi kuitenkin voida perustaa aikaisemmin vihitylle maalle silloin, kun tunnustukseton alue erotetaan jo käytössä olevasta hautausmaasta. Alueelle ei hautausmaan ylläpitäjän toimesta sijoitettaisi kristillisiä eikä muita uskonnollisia tai aatteellisia tunnuskuvia. Hautamuistomerkeissä voitaisiin käyttää kunkin vainajan oman uskonnon mukaisia tunnuskuvia ja hautaustoimitus voitaisiin järjestää vainajan oman uskonnon tai vakaumuksen mukaisesti. Huomioon tulisi kuitenkin ottaa ehdotetun 2 §:n säännös, jonka mukaan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.

Tunnustukseton hauta﷓alue voisi olla kokonaan erillinen hautausmaa tai muusta hautausmaasta voitaisiin erottaa aidalla, istutuksilla tai muulla vastaavalla selvästi erottuvalla tavalla osa tunnustuksettomaksi alueeksi. Pykälässä ei edellytettäisi, että jokaisella seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä olisi oma tunnustukseton hauta﷓alue, vaan nämä voisivat järjestää tunnustuksettoman alueen yhteistyössä. Seurakunnat ja seurakuntayhtymät voisivat ylläpitää tunnustuksetonta hauta﷓aluetta yhdessä tai ostaa tarvittavat palvelut toiselta seurakunnalta, seurakuntayhtymältä tai muulta hautausmaan ylläpitäjältä.

Osoitettava hautasija ei saisi kuitenkaan sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan alueesta. Säännöksellä pyrittäisiin siihen, etteivät omaisten matkat haudalle muodostuisi kohtuuttoman pitkiksi. Toisaalta tavoitteena on, että tunnustuksettomat alueet voitaisiin järjestää järkevän kokoisina yksikköinä. Etäisyyden kohtuullisuuden arvioinnissa voitaisiin näin ollen ottaa huomioon myös tunnustuksettomien hautasijojen kysyntä alueella. Harvaan asutuilla alueilla, joilla tunnustuksettomien hautasijojen kysyntä on vähäistä, kohtuullisina voitaisiin siten pitää huomattavasti pidempiä etäisyyksiä kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.

Haudan osoittaminen tunnustuksettomalta hauta﷓alueelta on hautausmaan ylläpitäjänä toimivan seurakunnan tai seurakuntayhtymän lakisääteinen julkinen velvoite. Näin ollen hautausmaan ylläpitäjää velvoittavat tässä tehtävässä perustuslaissa säädetyt yksilön oikeudet sekä hallinnon yleiset oikeusturvaperiaatteet. Täyttäessään velvoitetta tarjota hautasija tunnustuksettomalta hauta﷓alueelta hautausmaan ylläpitäjän on otettava huomioon esimerkiksi perustuslain 6 §:ssä säädetty yhdenvertaisuusperiaate. Tunnukseton hauta﷓alue on järjestettävä siten, että sinne haudatut tulevat kohdelluiksi yhdenvertaisesti seurakunnan muulle hautausmaalle haudattujen kanssa.

Joillakin evankelis﷓luterilaisilla hautausmailla seurakunnat ovat vapaaehtoisesti varanneet erillisiä hauta﷓alueita tiettyä uskontoa tunnustaneita vainajia varten. Käytännössä tarvetta on ollut erityisesti islamilaisia varten tarkoitettujen erillisten hauta-alueiden perustamiseen. Tällaisten erillisten alueiden perustaminen olisi edelleen mahdollista ja suotavaa.

6 §. Hautaustoimessa perittävät maksut. Pykälän 1 momentin mukaan seurakunta tai seurakuntayhtymä voi periä maksuja, jotka liittyvät hautasijan luovuttamiseen, hautaamiseen, haudan hoitoon ja hautausmaan ylläpitoon. Pykälän 2 momentin mukaan maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille niille, joilla on lain mukaan oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän ylläpitämälle hautausmaalle. Maksuja ei voitaisi siten määritellä erilaisiksi sillä perusteella, onko haudattava seurakunnan jäsen. Tämä on perusteltua siksi, että seurakunnat ja seurakuntayhtymät hoitavat hautaustoimessa julkista lakisääteistä tehtävää, josta aiheutuviin kustannuksiin myös valtio on 21 §:n mukaan velvollinen osallistumaan. Kaikki verovelvolliset osallistuvat siten myös hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin seurakunnan jäsenyydestä riippumatta.

Henkilö voidaan haluttaessa haudata muullekin kuin oman seurakuntansa ylläpitämälle hautausmaalle. Tällöin asiasta on sovittava hautaamisesta huolehtivan seurakunnan kanssa. Näissä tilanteissa maksut voivat poiketa asianomaisessa seurakunnassa yleisesti noudatettavista maksuperusteista.

3 luku. Muut hautausmaat

7 §. Ortodoksinen seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä hautausmaan ylläpitäjänä.
Ortodoksinen seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä voisi ylläpitää hautausmaata ilman erillistä lupaa. Hautausmaan perustamiseen riittäisi siten terveydensuojelulain 13 §:n mukainen ilmoitus ja mahdolliset rakennus﷓, toimenpide﷓ ja maisematyöluvat. Käytännössä valtio hautausmaan ylläpitäjänä voisi tulla kysymykseen vain poikkeustapauksissa.

8 §. Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta taikka muu rekisteröity yhteisö tai säätiö hautausmaan ylläpitäjänä. Pykälässä luetellut yhteisöt ja säätiöt voisivat ylläpitää hautausmaata lääninhallituksen luvalla. Säännös koskisi käytännössä kaikkia rekisteröityjä yhteisöjä ja säätiöitä. Selvyyden vuoksi pykälässä mainittaisiin erikseen rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ja niiden paikallisyhteisöt, joille hautausmaan perustamismahdollisuudella on erityisen tärkeä merkitys. Koska hautausmaan ylläpitäminen edellyttäisi sitoutumista hoitoon ja ylläpitoon ainakin 50 vuodeksi viimeisestä hautaamisesta, luonnollinen henkilö ei voisi toimia hautausmaan ylläpitäjänä.

Hautausmaan ylläpitämistä ehdotetaan luvanvaraiseksi, koska toiminnalta edellytetään poikkeuksellista pitkäjänteisyyttä. Ehdotetun 15 §:n mukaan hautausmaalla olisi 50 vuoden koskemattomuusaika viimeisestä hautauksesta lukien, jolloin hautausmaa-aluetta ei voitaisi ottaa muuhun käyttöön ja jolloin hautausmaan ylläpitäjällä olisi 13 §:ssä säädetty hoitovelvollisuus. Sen vuoksi tarvitaan lupamenettelyä, jossa voidaan varmistua siitä, että hakijalla on edellytykset hoitaa hautausmaata riittävän pitkäjänteisesti. Lisäksi lupamenettelyn yhteydessä voitaisiin varmistua, että hautausmaan ylläpitäjällä on riittävät edellytykset ylläpitää hautausmaata vainajien muiston kunnioittamiseen liittyvät pieteettinäkökohdat huomioon ottavalla tavalla. Evankelis﷓luterilaisilta seurakunnilta ja seurakuntayhtymiltä, valtiolta, kunnilta, kuntayhtymiltä sekä ortodoksisilta seurakunnilta ei sen sijaan vaadittaisi erillistä lupaa hautausmaan ylläpitämiseen, koska julkisyhteisöinä näillä voidaan arvioida aina olevan edellytykset riittävän pitkäjänteiseen toimintaan. Julkisyhteisöjen ylläpitämien hautausmaiden toiminnan valvontaa turvaisi lisäksi muun muassa valitusoikeus näiden päätöksistä.

Luvan myöntämisen edellytyksenä olisi, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset hoitaa ja ylläpitää hautausmaata asianmukaisesti. Taloudellisia edellytyksiä arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota lähinnä hakijan kykyyn huolehtia toiminnan rahoituksesta pitkällä aikavälillä. Säännöksessä mainituilla muilla hautausmaan perustamisen edellytyksillä tarkoitettaisiin lähinnä ehdotetun 9 §:n säännöksiä hautausmaan kiinteistöstä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin lääninhallituksen mahdollisuudesta määräajaksi tai toistaiseksi kieltää hautaamasta pykälässä tarkoitettuun hautausmaahan. Hakijan antamien virheellisten tietojen perusteella hautaaminen voitaisiin kieltää, jos virheelliset tiedot ovat olennaisesti vaikuttaneet luvan myöntämiseen. Lupaehtojen tai hautaustoimilain säännösten rikkomisen perusteella hautaaminen voitaisiin kieltää vain, jos rikkomukset ovat toistuvia. Lääninhallituksen tulisi yleensä ensin huomauttaa hautausmaan ylläpitäjää, ja vasta, jos rikkomukset siitä huolimatta toistuisivat, hautaaminen voitaisiin kieltää. Ennen kieltopäätöksen antamista hautausmaan ylläpitäjää tulisi kuulla hallintomenettelylain mukaisesti.

Kieltopäätös ei vaikuttaisi hautausmaan ylläpitäjän velvollisuuteen huolehtia hautausmaan hoidosta. Hautauskiellon ohella lääninhallituksella olisi ehdotetun 22 §:n mukaan mahdollisuus asettaa uhkasakko tai teettämisuhka, jos hautausmaan ylläpitäjä ei noudata laissa tai lain nojalla säädettyjä velvoitteitaan.

4 luku. Hautausmaan kiinteistö

9 §. Hautausmaana käytettävän kiinteistön hallintaoikeus. Hautausmaana käytettävän kiinteistön tulisi pääsääntöisesti olla hautausmaan ylläpitäjän omistuksessa. Kiinteistön omistajan suostumuksella hautausmaa voitaisiin kuitenkin perustaa myös kiinteistölle, jota hautausmaan ylläpitäjä hallitsee vuokra﷓ tai muun hallintaoikeuden nojalla. Ehdotetun 15 §:n mukaan hautausmaakiinteistön voisi ottaa muuhun käyttöön vasta, kun viimeisestä hautaamisesta on kulunut vähintään 50 vuotta. Hallintaoikeuden voimassaoloajan tulisi siten kattaa hautausmaan varsinaisen käyttöajan lisäksi myös mainittu 50 vuoden rauhoitusaika. Jotta hautausmaan käyttöaika ei jäisi epätarkoituksenmukaisen lyhyeksi, tulisi hallintaoikeuden voimassaoloajan siten olla olennaisesti rauhoitusaikaa pidempi. Sen vuoksi ehdotetaan, että hallintaoikeutta koskevan sopimuksen tulisi olla voimassa toistaiseksi tai vähintään 80 vuoden määräajan hautausmaan perustamisesta lukien. Oikeuden tulisi olla kirjattu maakaaren 14 luvun säännösten mukaisesti.

Pykälän mukaan hautausmaaksi muodostettaisiin aina kokonainen kiinteistö. Tämä olisi tarpeen, jotta hautausmaan sijainti voitaisiin merkitä yksiselitteisesti kiinteistötietojärjestelmään siten, kuin 10 §:ssä säädettäisiin. Jos hautausmaaksi haluttaisiin perustaa vain osa kiinteistöstä, hautausmaaksi perustettava osa tulisi ensin erottaa omaksi kiinteistökseen.

Hautausmaan perustaminen rajoittaisi kiinteistön käyttöä niin merkittävästi, että se vaikuttaisi olennaisesti kiinteistön vakuusarvoon. Panttioikeuden haltijan suojaamiseksi hautausmaakiinteistöön ei saisi kohdistua kiinnityksiä. Myöskään pieteettinäkökohtien vuoksi ei ole pidetty suotavana, että hautausmaakiinteistöä käytettäisiin velan vakuutena.

Lain 26 §:n 5 momentin mukaan ehdotettuja hautausmaana käytettävän. kiinteistön hallintaoikeutta koskevia säännöksiä sovellettaisiin vain lain voimaantulon jälkeen perustettaviin uusiin hautausmaihin. Näitä säännöksiä ei ole katsottu mahdolliseksi soveltaa taannehtivasti jo olemassa oleviin hautausmaihin.

10 §. Merkintä kiinteistötietojärjestelmään. Pykälän mukaan hautausmaan ylläpitäjän tulee ilmoittaa hautausmaan perustaminen ja lakkauttaminen Maanmittauslaitokselle merkittäväksi kiinteistötietojärjestelmään. Kiinteistötietojärjestelmä on automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuva valtakunnallinen tietopalvelujärjestelmä, joka kattaa myös aikaisemman kiinteistörekisterin sisältämät tiedot.

Lain 16 §:n 2 momentin mukaan myös yksityinen hauta tulee ilmoittaa kiinteistötietojärjestelmään. Yksityisen haudan osalta tieto olisi niin sanottu hälytystieto siitä, että kiinteistöllä sijaitsee yksityinen hauta. Haudan tarkka sijainti kiinteistöllä ei ilmenisi järjestelmästä. Lain 16 §:n 1 momentin mukaan yksityinen hauta tulee kuitenkin selvästi merkitä maastoon. Yksityisen haudan ilmoittaisi kiinteistötietojärjestelmään lääninhallitus myönnettyään luvan perustaa hauta. Pykälä ei edellytä toimenpiteitä lain voimaan tullessa toimivien yksityisten hautojen osalta.

5 luku. Hautaoikeus sekä hautausmaan hoitaminen ja lakkauttaminen

11 §. Hautaoikeus. Hautaoikeudella tarkoitetaan haudan hallintaoikeutta, johon yleensä liittyy myös velvollisuus haudan hoitoon. Pykälässä ei säädettäisi hautaoikeuden aineellisesta sisällöstä, vaan pykälä sisältäisi ainoastaan viittaukset niihin perusteisiin, joiden mukaan hautaoikeus eri tapauksissa perustuisi.

Evankelis﷓luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien hautausmaiden osalta pykälässä viitattaisiin näitä kirkkokuntia koskeviin säännöksiin. Hautaoikeuteen liittyviä säännöksiä on muun muassa kirkkolain 17 luvun 2 ﷓ 4 §:ssä ja kirkkojärjestyksen 17 luvun 7 ﷓ 12 §:ssä sekä ortodoksisen kirkon hautausmaiden osalta ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 34 §:ssä. Kunnan tai valtion asianomaisen viranomaisen päättämällä johtosäännöllä voitaisiin antaa määräyksiä hautaoikeudesta valtion, kunnan ja kuntayhtymän ylläpitämällä hautausmaalla. Hautaoikeudesta voitaisiin kaikissa edellä mainituissa tapauksissa sopia tarkemmin hautausmaan ylläpitäjän ja hautaoikeuden haltijan kesken. Hautaoikeus perustuisi kokonaan hautaoikeuden haltijan ja hautausmaan ylläpitäjän väliseen yksityisoikeudelliseen sopimukseen silloin, kun hautausmaata ylläpitää rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta tai muu rekisteröity yhteisö tai säätiö.

12 §. Hautarekisteri. Pykälässä säädettäisiin hautausmaan ylläpitäjän velvollisuudesta ylläpitää hautarekisteriä. Rekisteristä tulisi käydä ilmi kunkin hautausmaalle haudatun vainajan henkilötiedot, kuolinaika, hautaamisajankohta sekä haudan sijainti. Käytännössä rekisteriin tulisi sisältyä hautakartta ja luettelo vainajista. Niin sanottuihin muistolehtoihin vainajan tuhka sijoitetaan sen sijaintia merkitsemättä, joten tällöin tuhkan sijaintia muistolehdossa ei luonnollisestikaan tarvitsisi merkitä hautarekisteriin.

13 §. Hautausmaan ja haudan hoito. Pykälään ehdotetaan yleissäännöstä hautausmaan ja haudan hoidosta. Hautausmaan ylläpitäjä olisi vastuussa hautausmaan hoidosta sen arvoa vastaavalla ja vainajien muistoa kunnioittavalla tavalla. Hoitovelvollisuus olisi voimassa, kunnes hautausmaa on lakkautettu ehdotetun 15 §:n mukaisesti.

Selvyyden vuoksi pykälän 2 momentissa viitattaisiin yksittäisen haudan hoidon osalta 11 §:n säännökseen hautaoikeudesta. Yksittäisen haudan hoidosta on evankelisluterilaisilla ja ortodoksisilla hautausmailla lähtökohtaisesti vastuussa hautaoikeuden haltija. Seurakunta voi kuitenkin sopia hautaoikeuden haltijan kanssa, että seurakunta ottaa korvauksesta määräajaksi vastatakseen haudan hoidosta. Valtion, kunnan tai kuntayhtymän hautausmailla hoitovelvollisuus määräytyisi johtosäännön tai sopimuksen nojalla. Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan taikka muun rekisteröidyn yhteisön tai säätiön hautausmailla ylläpitäjä voisi sopia hautaoikeuden haltijan kanssa haudan hoidosta.

Hautausmaan ylläpitäjän tulisi kuitenkin huolehtia siitä, että hautaoikeuden haltijat täyttävät hoitovelvollisuutensa. Evankelis﷓luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat voivat kirkkolain 17 luvun 3 §:n ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 34 §:n nojalla määrätä hautaoikeuden haltijan määräajassa kunnostamaan haudan sillä uhalla, että hautaoikeus julistetaan menetetyksi. Muiden hautausmaan ylläpitäjien tulisi ottaa johtosääntöön tai sopimusehtoihin määräykset, jotka mahdollistavat tehokkaisiin toimenpiteisiin ryhtymisen, kun haudan hoito laiminlyödään. Hautausmaan ylläpitäjä vastaisi myös yksittäisten hautojen hoidosta suhteessa hautausmaan hoitoa valvoviin viranomaisiin.

14 §. Hautamuistomerkit. Pykälän 1 momentissa säädetään hautaoikeuden haltijan oikeudesta päättää haudalle sijoitettavista hautakivistä ja muista muistomerkeistä. Koska hautausmaan ylläpitäjällä on kokonaisvastuu hautausmaan kunnosta ja ulkonäöstä, tulisi muistomerkin kuitenkin olla hautausmaan ylläpitäjän hyväksymä. Näin hautausmaan ylläpitäjä voisi varmistua siitä, että muistomerkki on ulkonäöltään ja kooltaan hautausmaan yleisilmeeseen sopiva. Muistomerkki ei myöskään saisi loukata vainajan muistoa eikä hautausmaan arvokkuutta.

Koska hautamuistomerkit ovat olennainen osa hautausmaan yleisilmettä, ei hautaoikeuden haltija saisi pykälän 2 momentin mukaan ilman hautausmaan ylläpitäjän lupaa poistaa haudalle kerran asetettua hautamuistomerkkiä. Pykälän 3 momentin mukaan hautaoikeuden haltijalle on tarjottava mahdollisuus poistaa hautamuistomerkki hautaoikeuden lakattua. Jos hautaoikeuden haltija ei hautaoikeuden lakattua poista hautamuistomerkkiä, hautausmaan ylläpitäjä voi menetellä muistomerkin kanssa haluamallaan tavalla. Hautausmaan ylläpitäjä voisi kuitenkin päättää, että se huolehtii hautamuistomerkistä hautaoikeuden lakattuakin. Tämä tulee käytännössä kysymykseen esimerkiksi silloin, kun hautamuistomerkin katsotaan olevan osa hautausmaan kulttuuriympäristöä.

15 §. Hautausmaan lakkauttaminen. Hautausmaan lakkauttamisesta ei ole voimassa olevassa lainsäädännössä säännöksiä lukuun ottamatta kirkkolain 17 luvun 1 §:n toimivaltasäännöstä. Käytöstä poistetun hautausmaan asema on näin ollen epäselvä. Epäselvää on muun muassa se, milloin hautausmaa lakkaa olemasta hautausmaa ja milloin hautausmaan alue voidaan ottaa muuhun käyttöön.

Tilanteen selkiyttämiseksi ehdotetaan pykälään otettavaksi säännökset hautausmaan lakkauttamisesta. Vainajan muiston kunnioittamiseen liittyvät pieteettinäkökohdat edellyttävät, että hautausmaa säilyy sinne haudattujen vainajien muistopaikkana riittävän pitkään hautaamisen jälkeen. Toisaalta käytöstä poistettu hautausmaa ei voi jäädä määräämättömäksi ajaksi hautausmaaksi, vaan jossakin vaiheessa alue on voitava ottaa muuhun käyttöön. Hautausmaan rauhoitusajaksi käytöstä poistamisen jälkeen ehdotetaan pääsääntöisesti viittäkymmentä vuotta, joka laskettaisiin viimeisestä hautaamisesta. Rauhoitusajan päätyttyä hautausmaa voitaisiin erillisellä päätöksellä lakkauttaa, minkä jälkeen alue voitaisiin ottaa muuhun käyttöön. Käytännössä alueen ottaminen muuhun käyttöön edellyttäisi yleensä lisäksi muutoksia kaavoitukseen. Uudesta käyttötarkoituksesta päätettäessä ja kaavaa muutettaessa tulisi vielä mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon alueen aikaisempi käyttö hautausmaana.

Evankelis﷓luterilaiset seurakunnat ja seurakuntayhtymät, valtio, kunnat ja kuntayhtymät sekä ortodoksiset seurakunnat voisivat päättää lakkauttamisesta omalla päätöksellään.

Sen sijaan 8 §:ssä tarkoitetuilla yksityisoikeudellisilla yhteisöillä ja säätiöillä tulisi olla hautausmaan lakkauttamiseen lääninhallituksen lupa. Lupamenettelyssä varmistuttaisiin siitä, että hautausmaan lakkauttamisen edellytykset täyttyvät. Hautausmaan lakkauttaminen tulisi 10 §:n mukaisesti ilmoittaa merkittäväksi kiinteistötietojärjestelmään.

Ennen 50 vuoden rauhoitusajan kulumista hautausmaa voitaisiin lakkauttaa vain lääninhallituksen luvalla, joka voitaisiin myöntää vain erityisen painavasta syystä.

Hautausmaan lakkauttamista koskevan päätöksen myötä hautausmaa lakkaa olemasta hautausmaa. Päätöksellä ei sen sijaan puututtaisi hautausmaa﷓alueella mahdollisesti sijaitsevien suojeltujen rakennusten ja rakennelmien käyttöä tai muutostöitä koskeviin rajoituksiin, jotka perustuvat muun lainsäädännön nojalla tehtyihin päätöksiin.

6 luku. Yksityinen hauta

16 §. Yksityinen hauta. Hautausmaalle hautaamisen sijasta ruumis tai tuhka voitaisiin haudata myös yksityiseen hautaan. Yksityisen haudan perustamiseen tulisi olla lääninhallituksen lupa kuten tähänkin asti. Yksityisen haudan ja hautausmaan käsitteiden rajanvedon selventämiseksi pykälässä todettaisiin yksityisen haudan olevan nimetyn vainajan hautaamiseen. Yksityisen haudan tulisi olla merkitty näkyvästi maastoon esimerkiksi hautamuistomerkillä. Yksityistä hautaa ei muodostuisi, jos vainajan tuhka sijoitetaan maahan siten, ettei paikalle tule hautamuistomerkkiä tai muuta näkyvää merkkiä haudasta. Tuhkan sijoittaminen tällä tavalla ei siten vaatisi erityistä lupaa. Sen sijaan arkkuhautaus olisi sallittu vain hautausmaahan tai yksityiseen hautaan. Arkkuhaudan tulisi aina olla merkitty maastoon, jotta haudan olemassaolo osattaisiin ottaa huomioon esimerkiksi kaivaustöitä tehtäessä. Yksityisen haudan rauhoitusaika olisi lyhyempi kuin hautausmaan, 25 vuotta hautaamisesta. Yksityisen haudan ylläpitäjät ovat yleensä yksityishenkilöitä, jotka voivat sitoutua haudan ylläpitämiseen vain omaksi elinajakseen. Näin ollen ei ole tarkoituksenmukaista rajoittaa alueen maankäyttöä kovin pitkäksi ajaksi. Toisaalta rauhoitusajan tulisi olla ruumiin maatumisen kannalta riittävän pitkä. Haudan ylläpitäjät voisivat luonnollisesti jatkaa haudan hoitoa kauemminkin.

Pykälän 3 momentissa viitattaisiin 15 §:n 2 ja 3 momenttiin, joten yksityisen haudan lakkauttaminen edellyttää lääninhallituksen luvan ja hauta voitaisiin lääninhallituksen luvalla erityisen painavasta syystä lakkauttaa ennen 25 vuoden rauhoitusajan päättymistä.

Ehdotetussa 3 momentissa viitattaisiin myös 2 §:n yleisiä velvollisuuksia koskeviin säännöksiin sekä 8 §:n 2 momentin säännöksiin lupahakemukseen liitettävistä selvityksistä ja lupaehdoista. Mainitun 8 §:n 2 momentin viimeinen virke hautausmaan alueen laajentamisesta tai supistamisesta ei sen sijaan soveltuisi yksityiseen hautaan. Lisäksi yksityiseen hautaan sovellettaisiin kiinteistötietojärjestelmään tehtäviä merkintöjä koskevaa 10 §:ää. Koska yksityistä hautaa ei tarvitsisi erottaa omaksi kiinteistökseen, kiinteistötietojärjestelmään tehtävä merkintä eroaisi hautausmaata koskevasta merkinnästä siitä osin, että siitä ei kävisi ilmi haudan tarkka sijainti kiinteistöllä. Kiinteistötietojärjestelmään yksityisestä haudasta tehtävä merkintä olisi siten hälytystiedon luonteinen. Siitä kävisi ilmi ainoastaan, että jossakin kiinteistöllä on yksityinen hauta. Merkinnän perusteella asiasta kiinnostunut voisi pyytää. lääninhallituksesta nähtäväkseen haudan perustamisasiakirjat, joista kävisi ilmi haudan sijainti kiinteistöllä ja muut tarkemmat tiedot. Yksityisen haudan hoidosta olisi lisäksi voimassa, mitä hautausmaan hoidosta säädettäisiin 13 §:n 1 momentissa.

7 luku. Vainajan tuhkaaminen

17 §. Krematorion perustaminen. Pykälän mukaan krematorion voisi perustaa valtio, kunta, evankelis﷓luterilainen tai ortodoksinen seurakunta tai seurakuntayhtymä, rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta tai sen seurakunta taikka muu rekisteröity yhteisö tai säätiö. Krematorion perustaminen ei ehdotuksen mukaan olisi luvanvaraista. Perustaminen edellyttäisi kuitenkin ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan.

Krematoriota ei toiminnan luonteesta johtuen saisi ylläpitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi osakeyhtiömuotoinen krematorio ei saisi jakaa osinkoa omistajilleen.

18 §. Tuhkan luovuttaminen haudattavaksi tai sijoitettavaksi muualle.
Peruslähtökohtana olisi, että tuhkaa säilyttäisi hautaamiseen tai muuhun lopulliseen sijoittamiseen asti joko krematorion ylläpitäjä tai sen hautausmaan ylläpitäjä, jonne tuhka on tarkoitus haudata tai sijoittaa muulla tavalla. Tuhkan saisi luovuttaa vain haudattavaksi tai sijoitettavasti pysyvästi muualle ehdotetun 19 §:n mukaisesti. Tuhkan sijoitustavan tulisi täyttää myös 2 §:ssä säädetty arvokkuuden ja vainajan muiston kunnioittamisen vaatimus. Luovutuksensaajan tulisi ennen tuhkan luovuttamista ilmoittaa kirjallisesti krematorion ylläpitäjälle tuhkan sijoituspaikasta ja ﷓tavasta. Ilmoitus olisi sitova. Tällä toisaalta varmistettaisiin, että tuhkan käsittelytapa on laillinen. Toisaalta krematorion ylläpitäjä olisi ehdotetun 20 §:n nojalla velvollinen pitämään kirjaa ilmoituksista, joten vainajan läheiset voisivat myöhemmin saada tuhkan sijoituspaikan ja ﷓tavan selville krematorion arkistosta.

Krematorion ylläpitäjä ei saisi luovuttaa tuhkaa, jos olisi perusteltu syy epäillä, että tuhkaa tultaisiin käsittelemään hautaustoimilain säännösten vastaisesti. Krematorion ylläpitäjä käyttäisi säännöksen nojalla julkista valtaa ja sen päätöksestä kieltäytyä tuhkan luovuttamisesta voisi ehdotetun 25 §:n nojalla valittaa hallinto﷓oikeuteen.

19 §. Tuhkan hautaaminen tai sijoittaminen muualle. Vuoden 1995 alusta voimaan tulleeseen uuteen terveydensuojeluasetukseen ei enää sisälly säännöksiä vainajan tuhkan käsittelystä. Vainajan tuhka voidaan siten nykyisin ilman erillistä lupaa haudata tai sijoittaa muulla tavalla muuallekin kuin hautausmaalle, jakaa osiin eri paikkoihin haudattavaksi tai jättää kokonaan sijoittamatta pysyvästi. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei aseteta minkäänlaisia rajoituksia edes suoranaisesti epäkunnioittaville ja yleisen käsityksen mukaan pahennusta herättäville tuhkan käsittelytavoille. Paluuta tuhkan muiden sijoittamistapojen kuin hautausmaalle hautaamisen luvanvaraisuuteen ei kuitenkaan ole pidetty tarkoituksenmukaisena. Näin ollen hautaustoimilaissa säädettäisiin vain melko yleisellä tasolla keskeisimmistä tuhkan käsittelyssä noudatettavista periaatteista.

Lähtökohtana olisi ensinnäkin, että tuhkaa ei voisi jättää pysyvästi hautaamatta tai sirottelematta, vaan tuhka olisi vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai sijoitettava pysyvästi muualle. Tuhkan käsittelyä rajoittaisi myös ehdotetun 2.§:n 1 momentin yleissäännös, jonka mukaan vainajan tuhkaa tulisi käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Hautausmaalle sijoittamisen vaihtoehtona tuhka voitaisiin esimerkiksi sirotella vesistöön tai maan pinnalle taikka haudata joko ilman uurnaa tai uurnassa tai muussa kääreessä maahan. Sen sijaan esimerkiksi tuhkan säilyttäminen vainajan omaisen tai muun henkilön kotona ei täyttäisi pysyvän sijoittamisen vaatimusta. Mahdollisuus sijoittaa tuhka muualle kuin hautausmaalle tai yksityiseen hautaan koskisi vain sellaisia sijoitustapoja, joissa paikkaa ei voida jälkikäteen ulkoisesti havaita haudaksi. Jos paikalle pystytettäisiin hautamuistomerkki tai sinne jäisi muu näkyvä merkki haudasta, olisi tuhkan sijoittamista varten perustettava yksityinen hautasija ehdotetun 16 §:n mukaisesti.

Jollei tuhkaa ole säädetyssä määräajassa haudattu tai sijoitettu muualle, tulee krematorion ylläpitäjän kehottaa omaisia sijoittamaan tuhka pysyvästi. Jolleivät omaiset tämän jälkeen huolehdi tuhkasta, sijoitettaisiin tuhka vainajan kotikunnan tai asuinkunnan seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaalle 4 §:n mukaisesti. Tuhka voidaan tällöin hautausmaan ylläpitäjän harkinnan mukaan joko haudata tai sijoittaa muistolehtoon.

Pykälän 2 momentin mukaan tuhka voidaan ilman alueen omistajan lupaa sijoittaa alueelle, joka ei ole erityisessä käytössä. Tämä on perusteltua, koska tuhka ei aiheuta terveydellistä haittaa, eikä tuhka näy luonnossa eikä saastuta luontoa. Pykälän mukaan tuhka voitaisiin käytännössä sijoittaa vapaasti niille maa﷓ ja vesialueille, jotka ovat niin sanotun jokamiehenoikeuden piirissä. Tuhkaa ei sen sijaan voisi ilman alueen omistajan lupaa sijoittaa esimerkiksi piha﷓alueelle, viljelysmaalle, varastoalueelle tai muulle maa﷓ tai vesialueen omistajan erityiseen käyttöön ottamalle alueelle. Tuhkaa ei myöskään saisi sijoittaa erityiseen käyttöön otetuille julkisille alueille, kuten katu﷓ tai puistoalueille, jollei kunta ole esimerkiksi osoittanut tiettyä puistoa tähän tarkoitukseen.

Tuhkan vapaa sijoittaminen hautausmaa﷓alueiden ulkopuolelle tapahtuisi sijoittamisesta vastaavan omaisen vastuulla. Tuhkan vapaa sijoittaminen ei mitenkään rajoittaisi alueen omistajan oikeutta päättää alueen tulevasta käytöstä. Sijoituksesta huolehtivalla vainajan omaisella ei myöskään ole oikeutta pystyttää tuhkan sijoituspaikalle hautamuistomerkkejä tai muita rakennelmia eikä oikeutta muokata tuhkan sijoituspaikan maaperää.

20 §. Tuhkauksen ja tuhkan sijoituksen kirjaaminen. Pykälän mukaan krematorion ylläpitäjä olisi velvollinen pitämään kirjaa suoritetuista tuhkauksista eli siitä, milloin kukin henkilö on tuhkattu. Lisäksi krematorion ylläpitäjän olisi kirjattava, minne vainajan tuhka on 18 §:n mukaisesti ilmoitettu lopullisesti sijoitettavaksi. Viimeksi mainittu kirjaus muodostaisi ainoan yhteisen tiedon siitä, minne tuhka on lopullisesti sijoitettu silloin, kun sitä ei sijoiteta hautausmaalle. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan ﷓säädettäväksi myös siitä, että krematorion ylläpitäjän on toimintansa lopettaessaan siirrettävä asiakirjansa säilytettäväksi maakunta﷓arkistoon.

8 luku. Erinäiset säännökset

21 §. Valtion osallistuminen hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin.
Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi valtion velvollisuudesta osallistua yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin. Hautausmaiden ylläpito ja vainajien hautaamisesta huolehtiminen ovat terveydensuojelullisesta näkö i kulmasta välttämättömiä yhteiskunnallisia tehtäviä. Hautausmaiden ylläpidosta vastaaminen on näin ollen viime kädessä yhteiskunnan vastuulle kuuluva tehtävä. Kun tällainen välttämätön yhteiskunnallinen tehtävä annetaan evankelis﷓luterilaisen kirkon tehtäväksi, on perusteltua, että valtio osallistuu myös tehtävän hoitamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Nykyisin valtio osallistuu hautaustoimen rahoitukseen seurakuntien saaman yhteisövero﷓osuuden muodossa. Yhteisövero﷓osuutta ei muodollisesti ole osoitettu juuri hautaustoimen hoitamiseen, mutta käytännössä sitä on perusteltu nimenomaan kirkon hoitamilla yhteiskunnallisilla tehtävillä, joista keskeisin on hautaustoimi. Säännöksessä ei määriteltäisi, millä tavalla valtion osallistumisen tulisi tapahtua. valtio voisi siten hoitaa kustannuksiin osallistumisen muullakin tavalla kuin yhteisöveron tuotosta maksettavalla osuudella. Säännöksessä ei myöskään tarkemmin määriteltäisi, kuinka suurella osuudella valtion tulisi kustannuksiin osallistua.

Pykälän 2 momentin mukaan valtion talousarvioon tulisi vuosittain ottaa erillinen määräraha rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille sekä muille rekisteröidyille yhteisöille ja säätiöille hautausmaiden ylläpitämiseen myönnettäviä harkinnanvaraisia valtionavustuksia varten. Tämä on perusteltua hautausmaiden eri ylläpitäjätahojen yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Myös muut yhteisöt kuin evankelis﷓luterilainen kirkko suorittavat yhteiskunnallista palvelutehtävää hoitaessaan hautaustoimeen liittyviä tehtäviä. Avustuksen saajat ja avustuksen määrä harkittaisiin tapauskohtaisesti. Mainituille yhteisölle tai säätiölle myönnetty lupa ylläpitää hautausmaata ei vielä loisi oikeutta saada valtionavustusta hautausmaan ylläpitämiseen.

22 §. Haudatun ruumiin tai tuhkan siirto. Haudatun ruumiin tai tuhkan siirrosta ei ole voimassa olevassa lainsäädännössä säännöksiä lukuun ottamatta terveydensuojeluasetuksen 42 §:ää, jossa säädetään haudatun ruumiin siirtoon liittyvistä terveydensuojelunäkökohdista. Ruumiin tai tuhkan siirtämiseen liittyy kuitenkin myös pieteettinäkökohtia, joita ei ole voimassa olevassa lainsäädännössä otettu huomioon. Suomalaiseen hautauskulttuuriin kuuluu, että hauta koetaan vainajan pysyväksi leposijaksi, jonka koskemattomuus pyritään turvaamaan. Pykälässä säädettäisiin näin ollen, että haudatun ruumiin tai tuhkan siirtämiseen tulisi olla lääninhallituksen lupa, joka voitaisiin myöntää vain erityisen painavista syistä. Toisin kuin terveydensuojeluasetuksen 42 §, säännös koskisi myös tuhkan siirtoa. Erityisen painavat syyt siirtoon voisivat käytännössä liittyä lähinnä siihen, että vainajaa ei ole jostain syystä voitu alunperin haudata paikkaan, joka vastaa hänen ja hänen omaistensa tahtoa. Erityisen painavia syitä siirtoon voisi olla esimerkiksi silloin, kun vainaja on oleskellut Suomessa pakolaisena tai turvapaikanhakijana, ja vainajan kotimaan olosuhteet muuttuvat myöhemmin niin, että siirto kotimaahan tulee mahdolliseksi. Periaatteessa kysymykseen voisivat tulla myös poikkeuksellisen painavat terveydensuojeluun tai maankäyttöön liittyvät syyt. Viime kädessä erityisen painavien syiden arviointi edellyttäisi kuitenkin tapauskohtaista kokonaisharkintaa. Edellä mainittu terveydensuojeluasetuksen 42 § säilyisi edelleen voimassa, joten ruumiin siirtämiseen tarvittaisiin lisäksi lupa kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.

23 §. Katastrofeissa kuolleiden hautaaminen. Pykälä mahdollistaa poiketa lain hautaamista koskevista säännöksistä silloin, kun kuolemantapauksia on runsaasti sodan, luonnonkatastrofin, suuronnettomuuden, tarttuvan sairauden tai muun vastaavan katastrofin vuoksi. Poikkeaminen olisi näissä tapauksissa mahdollista vain, jos katastrofiin liittyvät olosuhteet sitä välttämättä edellyttävät. Edellä mainituissakin olosuhteissa tulisi noudattaa normaalia hautausmenettelyä niin pitkälle kuin mahdollista.

24 §. Valvonta ja hallintopakko. Hautaustoimilaissa säädettyjen velvoitteiden täyttämistä valvoisi lääninhallitus. Jotta lääninhallitus voisi tehokkaasti valvoa velvoitteiden täyttämistä, lääninhallituksella olisi oikeus saada muilta viranomaisilta, hautausmaan ja krematorion ylläpitäjältä sekä yksityisen haudan haltijalta valvonnan edellyttämiä salassa pidettäviäkin tietoja. Tehosteena velvoitteiden noudattamisen valvonnassa lääninhallitus voisi käyttää uhkasakkoa sekä teettämisuhkaa siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

25 §. Muutoksenhaku. Muutoksenhausta seurakunnan ja seurakuntayhtymän päätöksiin säädetään kirkkolain 24 luvussa. Päätöksistä valitetaan 24 luvun 6 §:n mukaan tuomiokapitulille ja edelleen korkeimpaan hallinto﷓oikeuteen. Lisäksi kirkkolaissa on säännöksiä muun muassa valitusoikeudesta, valituskelpoisuudesta ja muutoksenhakuajasta. Hautasijan osoittamista tai hautaustoimessa perittäviä maksuja koskevissa päätöksissä on kyse yhteiskunnallisen tehtävän hoitamisesta ja päätökset voivat koskea myös muita kuin seurakunnan jäseniä. Tämän vuoksi näiden päätösten osalta ei noudatettaisi kirkkolain mukaista valitustietä, vaan ensimmäisenä valitusasteena olisi hallinto﷓oikeus.

Krematorion ylläpitäjä ei saisi ehdotetun 17 §:n 2 momentin mukaan luovuttaa tuhkaa, jos on perusteltu syy epäillä, että tuhkaa tultaisiin käsittelemään tämän lain säännösten vastaisesti. Krematorion ylläpitäjä käyttäisi säännöksen nojalla julkista valtaa, joten tällaiseen päätökseen tulisi olla mahdollisuus hakea muutosta myös silloin, kun krematorion ylläpitäjänä toimii yksityinen taho.

Muista kuin pykälässä mainituista asioista voisi valittaa evankelis﷓luterilaisten seurakuntien ja seurakuntayhtymien osalta kirkkolain 24 luvun, ortodoksisten seurakuntien osalta ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 7 luvun, kunnallisten viranomaisten osalta kuntalain (365/1995) 11 luvun ja valtion viranomaisten osalta hallintolainkäyttölain (586/1996) säännösten mukaisesti. Rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien, niiden paikallisyhteisöjen sekä muiden rekisteröityjen yhteisöjen ja säätiöiden osalta hautasijan luovuttaminen ja perittävät maksut määräytyisivät yksityisoikeudellisten sopimusten perusteella, joita koskevat erimielisyydet ratkaistaisiin viime kädessä riita﷓asioina yleisissä tuomioistuimissa.

26 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty.

Pykälän 2 momentin mukaan lain voimaan tullessa vireillä olevat 8 §:n mukaiset hakemukset saada perustaa hautausmaa käsiteltäisiin ehdotetun lain mukaisessa järjestyksessä. Kirkkolakia on myös tarkoitus muuttaa siten, että evankelis﷓luterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän ei enää tarvitsisi alistaa hautausmaan perustamista opetusministeriön vahvistettavaksi.

Pykälän 3 momentin mukaan evankelis﷓luterilaisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän tulisi pyydettäessä osoittaa hautasija tunnustuksettomalta hauta-alueelta viimeistään kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta. Säännöksellä turvattaisiin seurakunnille ja seurakuntayhtymille riittävä valmistautumisaika tunnustuksettomien hauta﷓alueiden edellyttämiin käytännön järjestelyihin. Säännös ei estä tarjoamasta hautasijaa tunnustuksettomalta hauta﷓alueelta jo aikaisemmin.

Pykälän 4 momentin mukaan lain 6 §:n säännöstä hautaustoimesta perittävistä maksuista sovellettaisiin lain voimaantulon jälkeen maksettavaksi erääntyviin maksuihin. Pykälän 5 momentissa säädetään 9 §:n perusteluissa selostetusta kiinteistön hallintaoikeutta koskevien säännösten soveltamisesta vain lain voimaantulon jälkeen perustettaviin hautausmaihin.

2. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu. Voimaantulojärjestelyjä selvitetään tarkemmin edellä lakiehdotuksen 26 §:n perustelujen kohdalla.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Hautaustoimilaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään ihmisen ruumiin hautaamisesta ja tuhkaamisesta, tuhkan käsittelystä sekä hautausmaan ja yksityisen haudan perustamisesta, ylläpidosta, hoitamisesta ja lakkauttamisesta sekä ruumiin tuhkaamiseen tarkoitetun krematorion perustamisesta.

Evankelis﷓luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan ylläpitämästä hautausmaasta on lisäksi voimassa, mitä kirkkolaissa (1054/1993) ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa (521/1969) säädetään ja niiden nojalla säädetään tai määrätään.

Lisäksi hautaamisesta ja hautausmaasta on voimassa, mitä terveydensuojelulaissa (763/1994) ja sen nojalla asetuksella säädetään.

2 §
Yleiset velvollisuudet

Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.

Ruumiin hautaamisessa ja tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee noudattaa vainajan tahtoa, jos se on kohtuudella mahdollista. Jollei vainajan tahdosta ole tietoa, noudatetaan vainajan lähimpien omaisten tahtoa. Vainajan lähimpänä omaisena pidetään aviopuolisoa tai kuolinhetkellä vainajan kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti elänyttä henkilöä. Muilta osin lähin omainen määräytyy perintöoikeuden mukaisesti.

Jos 2 momentissa tarkoitetut omaiset tai muut vainajalle läheiset eivät huolehdi vainajan hautaamiseen liittyvistä järjestelyistä, huolehtii järjestelyistä kunta, joka oli vainajan kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta kuolinhetkellä. Jos vainajalla ei ollut kotikuntaa, vastaa hautaamisesta kunta, jossa vainaja kuolinhetkellä asui.

2 luku

Evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakuntien tai seurakuntayhtymien ylläpitämät hautausmaat

3 §

Velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita

Evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakunnat tai seurakuntayhtymät ylläpitävät yleisiä hautausmaita. Hautausmaa voi olla useamman seurakunnan tai seurakuntayhtymän yhteinen.

4 §
Hautasijan osoittaminen

Evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on velvollinen vaadittaessa osoittamaan hautasijan vainajalle, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta oli kuolinhetkellä seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella.

Jos vainajalla ei kuollessaan ollut kotikuntalaissa tarkoitettua kotikuntaa, 1 momentissa mainittu velvollisuus on sillä seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä, jonka alueella vainaja kuollessaan asui.

Evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on lisäksi velvollinen vaadittaessa osoittamaan hautasijan myös sellaiselle kuolinhetkellä ulkomailla asuneelle Suomen kansalaiselle, jonka viimeinen kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta ennen ulkomaille muuttamista oli seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella.

5 §
Tunnustukseton hauta﷓alue

Hautasija on pyynnöstä osoitettava erilliseltä tunnustuksettomalta hauta﷓alueelta, joka ei saa sijaita kohtuuttoman kaukana seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueesta.

Tunnustukseton hauta﷓alue on erillinen hautausmaa tai muusta hautausmaasta selvästi erottuvalla tavalla rajattu hautausmaan osa. Hautaaminen voidaan tunnustuksettomalla alueella toimittaa ilman uskonnollista toimitusta tai vainajan oman uskonnon mukaisella toimituksella.

6 §
Hautaustoimessa perittävät maksut

Seurakunta tai seurakuntayhtymä voi periä maksuja, jotka liittyvät hautasijan luovuttamiseen, hautaamiseen, haudan hoitoon ja hautausmaan ylläpitoon.

Hautaustoimessa perittävien maksujen perusteiden tulee olla samat kaikille, joilla on oikeus tulla haudatuksi seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautausmaalle.

3 luku

Muut hautausmaat

7 §
Ortodoksinen seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä tai hautausmaan ylläpitäjänä

Ortodoksinen seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä voi ylläpitää hautausmaata.

8 §
Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta taikka muu rekisteröity yhteisö tai säätiö hautausmaan ylläpitäjänä

Lääninhallitus voi myöntää rekisteröidylle uskonnolliselle yhdyskunnalle tai sen paikallisyhteisölle taikka muulle rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perustaa hautausmaa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset ylläpitää hautausmaata asianmukaisesti ja että muut hautausmaan perustamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät. Hautausmaata ei saa ylläpitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.

Lupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, miten hautausmaan ylläpito tullaan järjestämään. Lupaan voidaan sisällyttää tarpeellisia hautausmaan ylläpitoa ja hoitoa koskevia ehtoja. Hautausmaan alueen laajentamiseen tai supistamiseen tulee saada lääninhallituksen lupa.

Lääninhallitus voi määräajaksi tai toistaiseksi kieltää hautaamasta tässä pykälässä tarkoitettuun hautausmaahan, jos hakija on antanut virheellisiä tietoja, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet luvan myöntämiseen, tai jos toiminnassa toistuvasti rikotaan tämän lain säännöksiä tai lupaehtoja.

4 luku

Hautausmaan kiinteistö

9 §
Hautausmaana käytettävän kiinteistön hallintaoikeus

Hautausmaan ylläpitäjän tulee omistaa hautausmaana käytettävä kiinteistö tai ylläpitäjällä tulee olla kiinteistöön maakaaren (540/1995) 14 luvun säännösten mukaisesti kirjattu vuokra﷓ tai muu käyttöoikeus vähintään 80 vuodeksi ja kiinteistön omistajan suostumus hautausmaan perustamiseen.

Hautausmaahan ei saa kohdistua kiinnityksiä.

10§
Merkintä kiinteistötietojärjestelmään

Hautausmaan ylläpitäjän tulee ilmoittaa hautausmaan perustaminen ja lakkauttaminen Maanmittauslaitokselle merkittäväksi xxx lain mukaisesti kiinteistötietojärjestelmään.

5 luku

Hautaoikeus sekä hautausmaan hoitaminen ja lakkauttaminen

11 §
Hautaoikeus

Oikeudesta evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakunnan tai seurakuntayhtymän ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnan osoittamaan hautasijaan tai useamman hautasijan käsittävään hautaan on voimassa, mitä kirkkolaissa ja ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa säädetään ja niiden nojalla säädetään tai määrätään sekä hautausmaan ylläpitäjän ja hautaoikeuden haltijan kesken sovitaan.

Oikeudesta hautasijaan tai hautaan valtion, kunnan ja kuntayhtymän ylläpitämällä hautausmaalla on voimassa, mitä hautausmaan ylläpitäjän päättämässä johtosäännössä määrätään sekä hautausmaan ylläpitäjän ja hautaoikeuden haltijan kesken sovitaan.

Oikeus hautasijaan tai hautaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan taikka muun rekisteröidyn yhteisön tai säätiön ylläpitämällä hautausmaalla perustuu sopimukseen.

12 §
Hautarekisteri

Hautausmaasta on pidettävä rekisteriä, josta ilmenevät vainajan henkilötiedot, kuolinaika ja hautaamisajankohta sekä kunkin vainajan haudan sijainti.

Hautausmaa tai sen osa voi olla muistolehtona, johon vainajan tuhka sijoitetaan sen sijaintia merkitsemättä. Vainajista, joiden tuhka on sijoitettu muistolehtoon, on pidettävä rekisteriä, josta tuhkan sijaintia lukuun ottamatta ilmenevät 1 momentissa säädetyt tiedot.

13 §
Hautausmaan ja haudan hoito

Hautausmaan ylläpitäjän tulee hoitaa hautausmaata sen arvoa vastaavalla ja vainajien muistoa kunnioittavalla tavalla.

Yksittäisen haudan hoidosta on voimassa, mitä 11 §:n mukaisesti säädetään ja määrätään sekä hautausmaan ylläpitäjän ja hautaoikeuden haltijan kesken sovitaan

14 §
Hautamuistomerkit

Hautaoikeuden haltija päättää haudalle sijoitettavista hautakivistä ja muista muistomerkeistä. Muistomerkin tulee olla hautausmaan ylläpitäjän hyväksymä.

Haudalle sijoitettua muistomerkkiä ei saa poistaa ilman hautausmaan ylläpitäjän suostumusta.

Hautaoikeuden lakattua hautausmaan ylläpitäjän tulee tarjota hautaoikeuden haltijalle mahdollisuus poistaa hautamuistomerkki. Hautausmaan ylläpitäjä voi kuitenkin päättää, että se pitää muistomerkistä huolta hautaoikeuden lakkaamisen jälkeen.

15 §
Hautausmaan lakkauttaminen

Hautausmaa voidaan lakkauttaa ja hautausmaan alue voidaan ottaa muuhun käyttöön, kun viimeisestä hautaamisesta on kulunut vähintään 50 vuotta.

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan taikka muun rekisteröidyn yhteisön tai säätiön ylläpitämä hautausmaa voidaan lakkauttaa lääninhallituksen luvalla.

Erityisen painavasta syystä hautausmaa voidaan lääninhallituksen luvalla lakkauttaa ja hautausmaan alue ottaa muuhun käyttöön 1 momentissa säädettyä aikaisemmin. Haudattujen lähimmille omaisille ja hautaoikeuden haltijalle on tällöin varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

6 luku

Yksityinen hauta

16§
Yksityisen haudan perustaminen

Lääninhallitus voi erityisestä syystä vainajan tai hänen omaistensa hakemuksesta myöntää luvan perustaa yksityinen hauta nimetyn vainajan hautaamiseen. Yksityinen hauta tulee selvästi merkitä maastoon.

Yksityisen haudan maa﷓alue voidaan ottaa muihin tarkoituksiin aikaisintaan 25 vuoden kuluttua hautaamisesta.

Yksityisestä haudasta on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä 2 §:ssä, 8 §:n 2 ja 3 momentissa, 10 ja 13 §:ssä sekä 15 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään ja terveydensuojelulaissa tai sen nojalla asetuksella hautaamisesta säädetään. Edellä 10 §:ssä säädetyn ilmoituksen haudan merkitsemisestä kiinteistötietojärjestelmään tekee lääninhallitus.

7 luku

Vainajan tuhkaaminen

17 §
Krematorion perustaminen

Krematorion voi perustaa valtio, kunta, evankelis﷓luterilainen tai ortodoksinen seurakunta tai seurakuntayhtymä, rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta tai sen seurakunta taikka muu rekisteröity yhteisö tai säätiö. Krematoriota ei saa ylläpitää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.

Krematorion perustamisen edellyttämästä ympäristöluvasta säädetään ympäristönsuojelulaissa (86/2000).

18 §
Tuhkan luovuttaminen haudattavaksi tai sijoitettavaksi muualle

Krematorion ylläpitäjä saa luovuttaa tuhkan vain haudattavaksi tai sijoitettavaksi pysyvästi muualle. Luovutuksensaajan on ennen tuhkan luovuttamista ilmoitettava kirjallisesti krematorion ylläpitäjälle, minne tuhka tullaan sijoittamaan.

Krematorion ylläpitäjä ei saa luovuttaa tuhkaa, jos on perusteltu syy epäillä, että tuhkaa tultaisiin käsittelemään tämän lain säännösten vastaisesti.

19§
Tuhkan hautaaminen tai sijoittaminen muualle

Tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai sijoitettava pysyvästi muualle. Jolleivät 2 §:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöt tämän jälkeen kehotuksesta huolimatta huolehdi tuhkasta, sijoitetaan tuhka sille hautausmaalle, johon vainajalla on oikeus tulla haudatuksi.

Tuhka voidaan ilman alueen omistajan lupaa sijoittaa alueelle, joka ei ole erityisessä käytössä.

20 §
Tuhkauksen ja tuhkan sijoituksen kirjaaminen

Krematorion ylläpitäjän on pidettävä kirjaa tuhkauksista sekä siitä, minne vainajan tuhka on ilmoitettu lopullisesti sijoitettavaksi.

Kun krematorion ylläpitäjä lopettaa toimintansa, tulee 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat luovuttaa säilytettäväksi maakunta﷓arkistoon.

8 luku

Erinäiset säännökset

21 §
Valtion osallistuminen hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin

Valtion osallistuu yleisten hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin siten kuin siitä erikseen säädetään.

Valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, josta rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille sekä muille rekisteröidyille yhteisöille ja säätiöille voidaan myöntää valtionavustusta hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin

22 §
Haudatun ruumiin tai tuhkan siirto

Haudattu ruumis tai tuhka saadaan erityisen painavista syistä lääninhallituksen luvalla siirtää toiseen hautaan.

23 §
Katastrofeissa kuolleiden hautaaminen

Sodissa, luonnonkatastrofeissa, suuronnettomuuksissa, epidemioissa tai muissa vastaavissa olosuhteissa kuolleiden hautaamisessa voidaan poiketa tämän lain säännöksistä, jos olosuhteet sitä välttämättä edellyttävät.

24 §
Valvonta ja hallintopakko

Lääninhallitus valvoo tämän lain mukaisten velvoitteiden täyttämistä. Lääninhallituksella on, sen estämättä mitä salassapidosta erikseen säädetään, oikeus saada viranomaisilta, hautausmaan ja krematorion ylläpitäjältä sekä yksityisen haudan haltijalta valvonnan edellyttämät tiedot.

Jos hautausmaan tai krematorion ylläpitäjä taikka yksityisen haudan haltija on tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan jättänyt noudattamatta laissa tai lain nojalla säädetyn velvoitteen, voi lääninhallitus sakon tai teettämisen uhalla määrätä mainittu taho noudattamaan velvoitetta siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.

25 §
Muutoksenhaku

Evankelis﷓luterilaisen kirkon seurakunnan tai seurakuntayhtymän päätökseen, joka koskee hautasijan osoittamista tai hautaustoimessa perittäviä maksuja, haetaan muutosta valittamalla hallinto﷓oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa﷓(586/1996) säädetään.

Päätökseen, jolla krematorion ylläpitäjä on kieltäytynyt luovuttamasta tuhkaa, haetaan muutosta siten kuin 1 momentissa säädetään.

26 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200x.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat hakemukset käsitellään siten kuin tässä laissa säädetään.

Tämän lain 5 §:ssä säädettyä velvoitetta osoittaa hautasija tunnustuksettomalta hauta-alueelta sovelletaan kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta.

Tämän lain 6 §:ää hautaustoimessa perittävistä maksuista sovelletaan maksuihin, jotka erääntyvät maksettavaksi lain voimaantulon jälkeen.

Tämän lain 9 §:ää hautausmaana käytettävän kiinteistön hallintaoikeudesta sovelletaan lain voimaantulon jälkeen perustettaviin hautausmaihin.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.