Suojelusenkeli Lauri

Olin tässä kerran menossa illalla nukkumaan, jo valot sammuttaneena, kun yhtäkkiä huoneeni täyttyi tavallisesta - anteeksi TAIVAALLISESTA - valosta. Havahduin heti hereille, pelkäsinkin hiukan.

- Älkää peljätkö, sillä minä teille suuren ilon, valkea öinen hiippari ilmoitti.

- Minkä ilon? tulitko hoitelemaan velkani pankeille? kiitti vaan etukäteen!, vastasin raivoissani.

- Ei, olen kuullut, että sinä olet synnissä rypevä, helvetin tuleen iankaikkisesti palamaan joutuva, rahasi ryyppäävä yhteiskunnan hylkiö, joka levittelet perättömiä tietoja meistä taivaan valta-, kuningas- ja hiippakunnan spesiaaliasiamiehistä eli enkeleistä. Aion sivistää sinua, että vastaisuudessa tiedät mitä totuuksia sinun on meistä kerrottava. Nimeni on Lauri, lempinimeltäni Late ainaisten myöhästelyjeni takia, ja olen suojelusenkeli. Meitä enkeleitä on moniin muihinkin tehtäviin erikoistuneita, kuten arkistoenkeleitä, varjeluenkeleitä, soittajaenkeleitä, putkistoenkeleitä ja niin edes- ja taaksepäin, mutta heistä en nyt ehdi kertoa, sillä minulla on kiire soittelemaan harppua.

- Luojalle kiitos, että sinulla on kiire. Mutta täytyy heti tunnustaa, että kohteliaisuuden hyve on sinulla varmaankin lähempänä ala- kuin yläpäätä. Mutta aloita nyt sitten äkkiä, sillä sädekehäsi loiste häiritsee koko lähitienoon yörauhaa.

- No, kuuntele. Koska minä siis työskentelen suojeluspuolella, on eräs kaikkein tärkeimmistä tehtävistäni erilaisten onnettomuuksien ennaltaehkäisy, joista taas paljon aikaa vie liikennekolarien hoitaminen. Koska meillä kuitenkin on yleensä aina tulenpalava kiire niinkuin nykyisin kaikilla ihmisilläkin, jää moni onnettomuus ihan puhtaasti aikapulan takia estämättä, vaikka enkelten liitelynopeus onkin 3,14159 kertaa valon nopeutta suurempi, ja suorilla vielä monesti ylittääkin sen. No, jumala tarkkailee tilanteita pilvien lomitse, ja havaitessaan onnettomuuden olevan tulossa jossain päin maapalloa, lähettää hän lähimmän vapaan enkelin pikakäskyllä onnettomuuspaikalle pelastustoimiin. Useimmiten enkelin onnistuu estää pahaa tapahtumasta, mutta joskus tekee tiukkaa, kun esimerkiksi kahden auton kolari on tapahtumassa viiden tuhannesosasekunnin kuluttua vaikkapa Milanossa ja pelastustehtävään määrätty enkeli onkin taas Göteborgissa käskyn saatuaa.

- Kuinka te tällaisissa tilanteissa oikein ehditte sitten toimia?

- No, enkeli sujauttaa siivet lepattaen onnettomuuspaikalle, mutta saattaa käydäkin niin, että hänelle ei kuitenkaan jää riittävästi aikaa molempien autojen kuljettajien pelastamiseen, vaan hän ehtiikin siirtää vain toisen auton kuljettajaa edullisempaan törmäyskulmaan. Tällöin voi käydä niin, että se auto, jota taivaan solttupoika ei ehdi siirtää, joutuu niin huonoon törmäyskulmaan, että sen kuskista tulee niinsanottua verimössöä.

- Kuinka sinä Lauri voit oikein tehdä päätöksen siitä, kumman kuljettajista annat pelastua ja kumman siirtyä lappuvarpaisten joukkoon? Tällainen päätös on varmasti vaikea tehdä?

- Näitä tilanteita varten taivaan isukki on antanut meille selkeät toimintaohjeet, ja pitää yllä taivaallista hurskausrekisteriä kaikista maailman ihmisistä, josta meillä enkeleillä on aina matkassa kopio ja jonka mukaan osaamme toimia. Läpyskän mukaan voimme nyt tehdä oikeudenmukaisen päätöksen siitä kumpi kuskeista kannattaa pelastaa. Huomautan heti ensiksi, että päätöksiä tehdessämme emme kiinnitä mitään huomiota maallisiin liikennesääntöihin, siis sellaisiin, kumpi autoista ajoi ylinopeutta tai päin punaista valoa, kumpi tuli kärkikolmion takaa, emmekä mihinkään muihinkaan vastaavanlaisiin seikkoihin. Tämän homman ratkaisevat ainoastaan hengelliset, pyhään totuuteen perustuvat asiat.

- Kerro Lauri lisää. Haluan kuulla miten te ratkaisette sen hurskausrekisterin avulla nämä asiat.

- Ensiksi pitää hurskausrekisteristä katsoa ovatko molemmat seurakunnan jäseniä ja maksaneet näin veronsa ja maksunsa osuutena taivaallisesta armosta kunniallisesti. Jos toinen kuljettaja on kirkon jäsen ja toinen ei, tulee oppaan mukaan luonnollisesti pelastaa seurakuntalainen ja liittää harhaoppinen pakana oikosääristen joukkoon. Jos taas kumpikaan kuljettajista ei ole maksanut aneita taatto taivaisen lämiskään, tällöin jumala antaa meille aina vapaat kädet päättää suharien kohtalosta. Ja joskus käy myös niin, että hän ei lähetä pakanoiden kolaripaikalle ketään, koska meillä on tärkeämpääkin tekemistä, kuten esimerkiksi sädekehän kiilloitusta tai siipisulkien tomuttamista.

- No entäs sitten siinä tapauksessa, että molemmat ovatkin seurakuntalaisia?

- Tässä tapauksessa taivaan soturi selvittää hurskausrekisteristä monia asioita ennen pelastuspäätöstään. Onneksi oppaassa on jokaisesta kristitystä paljon erilaista tietoa päätöksenteon perustaksi: vuosittainen kirkossakäyntien lukumäärä, kolehtimaksujen kokonaissumma absoluuttisena markkamääränä ja ansiotasoon suhteutettuna, päivittäisten rukoushetkien kestoaika, hartaus- ja veisuukirjallisuuden määrä kirjahyllyssä sekä paljon muuta olennaista. Kukin näistä tiedoista on oppaassa pisteytetty siten, että enkelin on nyt yksinkertaisella laskutoimituksella helppo tehdä oikeudenmukainen päätös pelastettavasta kuljettajasta. On muistettava, että tämä pyhää ja taivaallista valoa säteilevä rekisteri on laadittu niin taitavasti, että sen lukeminen kannesta kanteen kestää vain nanosekunnin miljardiosan puolikkaan, joten itse toimintaan jää kyllä varmasti tarpeeksi aikaa. Veivinsä heittäneen jatkokäsittelyyn emme sitten enää osallistu, vaan se tapahtuu myöhemmin taivaassa Pietarin pitämissä kuulusteluissa ja soveltuvuustesteissä. Jos kuitenkin käy niin, että pelastettu kuljettaja oli maallisten liikennesääntöjen mukaan väärässä, voi enkeli tällaisessa tapauksessa antaa hänelle ennen poislähtöään vastaisen varalle vaikkapa pinon liikenneoppaita ja uudet jarrupalat.

- Tämä tarinasi oli todella kiehtova ja paljon uutta tietoa enkeleiden käytännön toiminnasta antava. Kiitos Lauri.

- Ei, mutta nyt minun on mentävä, uudet seikkailut odottavat pyhää ja hurskasta taivaan erikoislähettilästä. Hei Sitten!

- Hei hei.

Ja niin katosi Lauri taivaan sineen. Tuo äskeinen kuulosti monesta varmasti aika uskomattomalta, ja täytyy tunnustaa, ettei se ihan totta ollutkaan. Mutta eivätkö kaikki rakastakin tuollaisia mukavia, hiukan höperöitä olentoja, joiden puheita ei nyt niin turhan vakavasti kannata ottaakaan.

Kalle Rämä