Taslima Nasreen ja Intian rationalistiyhdistys

Joitakin tunteja ennen kuin Taslima Nasreen piiloutui, 4.6.1994, sain oudon puhelun. Tuttu naisääni pyysi minua soittamaan Raizul Karim Kamalille tai hänen vaimolleen Afrosa Kamalille Daccassa. Tunsin myös minulle annetun puhelinnumeron. Se oli Taslima Nasreenin Shantinagarin huoneiston numero Daccassa.

Olin aiemmin pitänyt yhteyttä Taslima Nasreeniin. Kun Bangladeshissa nousi kiista hänen bengalinkielisestä, nyt kuuluisaksi tulleesta romaanistaan Lajja (Häpeä), ja muslimipapit tiedottivat rahapalkkiosta hänen surmaamisestaan, katsoin velvollisuudekseni ottaa yhteyttä häneen ja rohkaista häntä.

Romaani kertoo uskonnottoman hinduperheen ahdingosta Bangladeshissa. Muslimit vainoavat perhettä sen jälkeen kun militantit hindufundamentalistit olivat hävittäneet maan tasalle Ayodhyan moskeijan Intiassa. Sittemmin Bangladeshin hallitus kielsi kirjan sanoen, että se oli jumalanpilkkaa ja loukkasi islamilaisia tunteita.

Taslima oli horjumaton puhuessani hänelle. Hän kertoi, ettei ollut peloissaan ja jatkaisi kamppailua epäoikeudenmukaisuutta vastaan - eikä vain epäoikeudenmukaisuutta naisia vastaan vaan myös Bangladeshin hinduvähemmistöä kohtaan suunnattua vainoa vastaan. Hän tiesi, että hindufundamentalistit Intiassa käyttivät häntä kohtaan suunnattuja hyökkäyksiä hyväkseen osoittaakseen kuinka suvaitsemattomia muslimit olivat hinduja kohtaan. Hän sanoi, ettei tuntenut mitään erityistä myötätuntoa hinduja, muslimeja tai kristittyjä kohtaan ja että hän oli humanisti. Näin alkoi hyvä ystävyytemme.

Sillä välin Taslima vieraili Ranskassa ja paluumatkallaan hän viipyi lyhyen ajan Kalkutassa. Haastattelu, jonka hän antoi kalkuttalaiselle Statesman-sanomalehdelle nostatti uusia fundamentalistisen vihan kipinöitä Bangladeshissa. Haastattelu kertoi, että hän vaati Koraanin perinpohjaista tarkistamista. Allekirjoittamassaan vastauksessa Statesman-lehdelle hän sanoi: "Näkemykseni tästä asiasta on selkeä ja ehdoton. Pidän Koraania, Vedoja, Raamattua ja kaikkia uskonnollisia tekstejä, jotka määräävät niiden seuraajien elämää, vanhanaikaisina. Olemme ohittaneet sen sosiohistoriallisen ympäristön, jossa nämä kirjoitettiin ja siksi niiden näkemysten ei tule ohjata meitä. Kysymys tarkistuksesta, perinpohjaisesta tai muunlaisesta, ei ole asiaankuuluva. Meidän on ylitettävä nämä muinaiset kirjoitukset, mikäli haluamme edistyä. Vastataksemme henkisiin tarpeisiimme, tulkoon humanismista uusi elämänkatsomuksemme."

Se vastaus, ettei Nasreen vaatinut Koraanin tarkistamista, ei tyydyttänyt fundamentalistisia muslimijohtajia eikä Bangladeshin hallitusta. Sillä aikaa kun muslimijohtajat tiedottivat palkkioista kenelle hyvänsä, joka tappaisi Nasreenin, Motijheelin poliisiasema Daccassa julkaisi Nasreenin pidätysmääräyksen. Perusteena oli syyte huomautuksista, joiden väitettiin olevan "jumalaa pilkkaavia". Pidätysmääräys oli sen tyyppinen, ettei syytettyä voitu päästää takuitakaan vastaan vastaamaan vapaalta jalalta.

Taslima päätti piiloutua, koska epäili turvallisuuttaan poliisin huostassa, vankilassa tai jopa sen ulkopuolella. Kun hän piiloutui tunteet kävivät kuumina hänen perhettään vastaan. Olin lähes päivittäin puhelimitse yhteydessä Tasliman takaa- ajettuihin perheenjäseniin. Kaikki tuttavat hylkäsivät perheen. Jopa ystävät ja sukulaiset pelkäsivät ottaa heihin yhteyttä. Huomasin myös, että monista Bangladeshissa tapahtuneista asioista ei kerrottu ulkomailla. Kun jotkut roistot tuhopolttivat Tasliman isän lääkekaupan Mymensinghin kylässä, siitä ei kerrottu mitään tiedotusvälineissä. Rikoin hiljaisuuden 10.6. ja kerroin tiedotusvälineille mitä kaikkea olin saanut tietää tilanteesta Bangladeshissa Tasliman pikkusiskolta Jasminilta, veljeltä Kamalilta ja tämän vaimolta Afrosalta.

Sillä välin aloimme Intiassa rakentaa eri tasoilla Taslimaa puolustavaa yleistä mielipidettä. Intian Rationalistiyhdistyksen nimissä otimme yhteyttä moniin kuuluisiin kirjoilijoihin Intiassa ja autoimme laatimaan häntä tukevan yhteisin julkilausuman. Olimme pyytäneet kaikkia osavaltioidemme yksiköitä aloittamaan Delhissä olevaan Bangladeshin suurlähetystöön suunnatun kirjekampanjan. Kirjeissä pyydettiin Bangladeshin hallitusta luopumaan Taslimaa vastaan nostetusta oikeusjutusta ja antamaan hänelle laillista suojaa uhkauksia vastaan sekä pidättämään fundamentalistit, jotka tarjosivat rahapalkkioita Nasreenin tappamisesta.

Bangladeshissa fundamentalistit vaativat jumalanpilkkalain muuttamista, jotta voitaisiin langettaa kuolemantuomio jokaiselle, joka arvostelisi Koraania. He vaativat myös Taslima Nasreenin hirttämistä julkisesti.

Sillä välin olimme rakentaneet yhteyksiä henkilöihin, jotka tarjosivat hänelle suojaa. Keskustelimme mahdollisuuksista pelastaa Taslima. Kuulin hänen veljeltään, että toinenkin Tasliman pidätysmääräys oli julkaistu. Tällä kertaa se perustui joihinkin huomautuksiin Koraanista Nirbachito-esseekokoelmassa, joka julkaistiin ensi kertaan 1991. Bangladeshin hallituksen yritykset tyydyttää fundamentalistit kävivät selvemmiksi tämän teon myötä. Koska tästäkään ei kerrottu tiedotusvälineissä, minun piti kertoa se maailmalle.

Kävi yhä selvemmäksi, ettei Taslima saisi todellista oikeutta ja demokraattisia oikeuksia Bangladeshissa ja hänen henkensä oli suuressa vaarassa. Ainoa keino säästää hänen henkensä oli pelastaa hänet jonnekin ulkomaille. Intiaa pidettiin yhtenä mahdollisuutena, mutta johtuen fundamentalistien ja aktiivisten ryhmien painostuksesta Intiassa, sekin olisi vielä riski.

Norjan Humaanis-eettinen yhdistys antaa apua

Sen lisäksi, että lähetin päätöslauselman Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin (IHEU) hallituksen tulevan kokouksen harkittavaksi, otin myös yhteyttä Levi Fragelliin Norjassa, Paul Kurtziin USA:ssa ja IHEU:n päämajaan Alankomaissa ja kysyin voisiko IHEU järjestää turvapaikan Taslimalle Norjassa, Alankomaissa tai USA:ssa.

Humaanis-eettinen liitto aloitti keskustelut Norjan hallituksen kanssa näistä mahdollisuuksista. Sain myös raportteja, joiden mukaan Taslima kirjoitti myöhemmin myös USA:n PEN-klubille, jotta se hankkisi hänelle turvapaikan. Keskustelin asiasta herra Odvar Laegreidin, New Delhissa sijaitsevan Norjan suurlähetystön asiainhoitajan kanssa ja pian tuli ilmoitus, että Nasreenille myönnettäisiin viisumi Norjanmatkaa varten, jos hän sitä hakee. Antamieni tietojen varassa Laegreid vieraili Tasliman sukulaisten luona Daccassa.

Väkivaltaa Daccassa

Fundamentalistit julistivat 30.6. kansallisen lakon Bangladeshissa vaatien Tasliman pidättämistä ja julkista hirttämistä. Yksi henkilö kuoli ja yli 250 loukkaantui väkivaltaisuuksissa päivän lakon aikana. Lakko, jonka Bangladeshin pappisneuvosto ja "Uskonnottomien vastustamiskomitea" olivat järjestäneet, lamautti Daccan ja muiden Bangladeshin kaupunkien elämää. Kaupat ja liikehuoneet suljettiin ja lähes kaikki liikenne lakkasi Daccassa ja eteläisissä satamakaupungeissa, Chittagongissa ja Khulnassa. Myös sekularistiryhmien vastarinta muslimifundamentalisteja vastaan kasvoi hitaasti ja sai laajempaa kannatusta.

Väkivaltaista kansallista lakkoa edeltävänä yönä puhuin pitkään Tasliman veljen ja siskon kanssa puhelimessa ja koetin rohkaista heitä. Useat "neuvonantajat" ehdottivat heille "anteeksipyyntöä" Tasliman puolesta, mutteivät he halunneet pettää Taslimaa kriisin pahimmalla hetkellä. Tunsin voineeni rohkaista heitä, joskaan sillä ei ollut todellisia seurausvaikutuksia, kun tilanne Daccassa oli jo saavuttanut vaaralliset mitat.

Huomasin, että perheellä oli talousvaikeuksia, koskei kukaan voinut työskennellä kodin ulkopuolella. Katutaistelut jatkuivat Daccassa ja muslimifundamentalistit aloittivat uuden ristiretken Taslimaa vastaan. He julistivat toisen lakon kuukautta myöhemmin 29.7. Muslimifundamentalistit esittivät uusia vaatimuksia: Kuolema Taslima Nasreenille, suositun päivälehden The Janakanthan kieltäminen, quadianien (eräs muslimilahko) julistaminen ei-muslimeiksi ja eräiden ulkomaisten, hallituksista riippumattomien järjestöjen toiminnan kieltäminen, koska he eivät pitäneet näitä islamilaisina.

Tasliman oli saavuttava 4.7. oikeuteen häntä vastaan nostetussa jutussa. Koska hänen henkensä oli vakavasti vaarassa, hän ei voinut menne sinne. Sillä aikaa levisi huhuja, että Taslima piilottelisi jossakin läntisessä lähetystössä, ja fundamentalistit kääntyivät näitä lähetystöjä vastaan. Bangladeshin hallitus ei ryhtynyt mihinkään toimiin fundamentalistijohtajia vastaan, jotka olivat ottaneet lain omiin käsiinsä. Siitä huolimatta fundamentalistit eivät iloinneet hallituksesta, joka oli epäonnistunut Tasliman pidättämisessä. Muslimifundamentalistit hyökkäsivät Bangladeshin juuttiministeri Hanan Shan kimppuun hänen matkustaessaan autossa Shyletin kaupungissa. Shyletin kaupunki tunnetaan fundamentalistien pesäpaikkana. Shataba Sainik Panishadin (Islamin sotilaiden neuvosto) keskus on siellä. Tämä neuvosto tarjosi 50.000 takan palkkiota Taslima Nasreenin surmaamisesta.

Uhkauksia New Delhissä

Koska minä ja Intian rationalistiyhdistys olimme aktiivisia Intian tiedotusvälineissä keräten tukea Taslimalle, saimme vihakirjeitä ja uhkauksia puhelimitse. Vapaaehtoisten rationalistien oli vartioitava toimistoamme New Delhissä usean päivän ajan.

Uhkaukset eivät saaneet meitä istumaan rauhallisesti paikallamme. Intian rationalistiyhdistys aloitti toisen kirjekampanjan, joka tällä kertaa suuntautui suoraan pääministeri Khaleda Ziaan. Mallikirje julkaistiin aikakauslehdessämme ja pyysimme lukijoita kirjoittamaan suoraan Bangladeshin pääministerille sekä lähettämään kopion kirjeestä meille. Saimme useita satoja kirjekopioita, joissa pyydettiin suojelemaan Taslimaa, luopumaan oikeusjutuista häntä vastaan ja pidättämään fundamentalistijohtajat.

Sillä välin Bangladeshissa 13 islamilaista, fundamentalistista puoluetta ja ryhmää olivat muodostaneet liiton taistelemaan islaminvastaisia voimia vastaan ja vaatimaan jumalanpilkkalakiehdotuksen hyväksymistä. Lakiehdotukseen sisältyi kuolemanrangaistus kenelle hyvänsä, joka arvostelisi Koraania tai islamia. Kansallisen Baitul Mukkaramin moskeijan ylipappi (Khatib), Moulana Obaidul Huq, valittiin liiton koordinaattoriksi.

Huolestuneena tilanteesta Bangladeshissa, Intian rationalistiyhdistys lähetti kirjeitä lähes kaikkiin Euroopan pääkaupunkeihin pyytäen apua Tasliman pelastamisessa.

Läntiset hallituksen antavat tukea

Tilanteen pahentuessa ja kun mitään läpimurtoa ei ollut näköpiirissä, Ruotsin ulkoministeri Margaretha af Ugglas arvosteli julkisesti ja ankarasti Bangladeshin viranomaisia näiden näkökannasta Tasliman asiassa. Hän varoitti, että kiusatun kirjailijan jatkuvaa vainoamista "ei tulla sietämään ilman kovia toimenpiteitä". Myös Norjan ulkoministeriö selvensi kantaansa julkisesti: "Taslima Nasreen on aina tervetullut Norjaan ja vapaa viipymään niin kauan kuin häneltä evätään demokratia omassa maassaan." Myös Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel ilmoitti Bonnissa, että Euroopan Unioni on tarjonnut turvapaikkaa Taslima Nasreenille. Kinkel sanoi EU:n ulkoministerien sopineen Brysselissä vetoamisesta Daccaan, että se ryhtyy kaikkiin toimiin Tasliman suojelemiseksi ja sallii hänen halutessaan lähteä maasta.

Mutta kuinka Taslima saadaan pois Bangladeshista? Intian rationalistiyhdistyksen Delhin toimistossa suunnittelimme strategioita ja kysyimme asiantuntijoilta neuvoa useista mahdollisuuksista. Olimme myös yhteydessä Daccaan. Näytti ilmeiseltä, että puhelimia salakuunneltiin Bangladeshissa ja joka kerta meidän oli käytettävä eri numeroa ja hyvin verhottua kieltä. Vaikka käytettävissämme oli joitakin telekopionumeroita, monet viesteistämme yksinkertaisesti "katosivat". Helppojen yhteyksien ylläpito Daccaan oli riskialtista. Keskustelujen viime vaiheessa päätimme kutsua Tasliman veljen, Faizul Karim Kamalin, vierailemaan Delhissä operaatioiden loppuvaiheen toteuttamiseksi. Ostimme hänelle lentolipun Delhiin. Olin myös aloittanut keskustelut joidenkin Intian hallituksen kokeneempien poliitikkojen kanssa etsien tukea Tasliman pelastamiseksi.

Lukuisia puheluja kaikkialta maailmasta tuli jatkuvasti Delhiin pyytäen tuoreimpia tietoja Tasliman tapauksesta, koska olimme olleet ainoa sen kanssa läheisesti tekemisissä ollut riippumaton lähde. Sanomalehdet Alankomaista, Norjasta, Saksasta ja muista Euroopan maista ovat myös olleet yhteydessä meihin. Kun huhu tästä levisi, lehtimiehet Intiasta ja useista muista maailmankolkista ottivat meihin yhteyttä tosiasioiden vahvistamiseksi. De Vokskrantin (Amsterdam) ulkomaantoimitus, Frankfurter Allgemeine Zeitungin kulttuuritoimitus, The Timesin (Lontoo) kirjeenvaihtajat, The Independent (Lontoo), The Times of India (New Delhi) ja monet muut sanomalehdet olivat läheisessä yhteydessä meihin ja monet niistä kertoivat aktiivisesta roolistamme. Olimme myös yhteydessä Tasliman nuoreen asianajajaan Sarah Hussainiin Daccassa. Aktiivisia ja jännityksentäyteisiä päiviä ja öitä! (Sillä aikaa puhelinlaskumme nousivat pilviin ja meidän oli mahdotonta maksaa niitä. Kiitokset niille ystävillemme, jotka antoivat rahallista tukea työn jatkamiseksi.

Norjan kirjailijaliiton puheenjohtaja, herra Thorvald Steen, lähetti minulle osoitetun kirjeen, joka sisälsi kutsukirjeen Taslimalle ottaa osaa Stavangerin symposiumiin. Kuinka toimittaa kirje Taslimalle? Henkilökohtaisia matkojani Bangladeshiin oli vältettävä turvallisuussyistä. Neuvo Daccasta sanoi, että muslimifundamentalistit voisivat lynkata minut, jos tulisin Daccaan. Keskustelimme asiasta uskollisten ystävien kesken Delhissä, ja The Timesin (Lontoo) Delhin kirjeenvaihtaja Christopher Thomas ehdotti, että hän voisi toimia "postiljooninamme" ja viedä Tasliman kirjeen. Hän lensi 3.7. Bangladeshiin mukanaan kirje ja muita tietoja mukaanlukien Norjan kirjailijaliiton lähettämät asiakirjat. Taslima piilotteli yhä.

Minulla oli 4.7. tilaisuus puhua Taslimalle muutamia minuutteja ennen hänen antautumistaan tuomioistuimelle, mikä oli osa Bangladeshin hallituksen, oletettavasti läntisen painostuksen takia hyväksymää suunnitelmaa. Hänen sallittiin päästä vapaalle jalalle ja muutaman päivän kuluttua hän lensi Tukholmaan, vapauteen. Saavuttuaan Tukholmaan Taslima otti taas puhelimitse yhteyttä minuun ja ilmaisi kiitollisuutensa tuesta. Kiitokset, jotka hän ilmaisi kuuluvat koko humanistiselle maailmalle, joka pysyi päättäväisesti hänen tukenaan.

Sanal Edamaruku

Sanal Edamaruku on Intian rationalistiyhdistyksen pääsihteeri. Järjestö on alan suurin Intiassa, siihen kuuluu noin 85.000 jäsentä. Edamaruku on kotoisin eteläisestä Keralan osavaltiosta, mutta kansallisen tason tehtävät ovat vieneet hänet New Delhiin. Hän vieraili Suomessakin heinäkuussa 1992, jolloin hän esitelmöi uskonnollisen fundamentalismin kasvusta Intiassa Vapaa-ajattelijain liiton järjestämässä yleisötilaisuudessa Rikhardinkadun kirjastossa, Helsingissä.

Artikkelin on suomentanut Kimmo Sundström.