|
Vapaa-ajattelijoita epäillään kansankiihotuksesta rikoslain 11. luvun 8 §:n
perusteella. Entäpä kun kiihotuksen kohteina ovat ateistit, miten laintulkitsija silloin
asiaan suhtautuu? Liittohallitus päätti testata asiaa ja pyysi poliisia tutkimaan,
syyllistyykö Suomen evankelisluterilainen kirkko kiihotukseen ateistien kansanryhmää
vastaan julkaisemalla www-sivuillaan Raamatun, joka sisältää muun muassa psalmin 53, 2:
"Mieletön se, joka ajattelee: ‘Ei Jumalaa ole’. Turmeltuneita ovat ne, jotka näin
ajattelevat, inhottavia ovat heidän tekonsa. Ei kukaan heistä tee hyvää."
Vaikka Raamatun sisältö - josta psalmi 53 on vain jäävuoren huippu - täyttää
huomattavasti Osmon kuvia selkeämmin kansanryhmän solvaamisen tunnusmerkit, emme toki
odottaneet emmekä toivoneetkaan tutkintapyyntömme elävän kovin kauaa - oleellista
oli saada ennakkotapaus siitä, että kansanryhmien solvaaminen on tosiasiassa virallisesti
hyväksyttyä laajemmin kuin mitä lain kirjaimellinen tulkinta antaa ymmärtää.
Jo kahden päivän kuluttua minuun ottikin yhteyttä tutkinnanjohtaja Tom Packalen
ja kertoi päätöksestään, ettei Raamatun julkaiseminen ole rikos ja tutkinta lopetetaan.
Mielenkiintoista on kuitenkin käydä läpi Packalenin perusteet olla pitämättä tapausta
rikoksena - perusteet, jotka epäilyttävästi muistuttavat kirkkoneuvos Matti
Halttusen Helsingin Sanomain haastattelussa luettelemia perusteita.
Yhdistettynä Packalenin ja Halttusen perusteisiin kuuluvat:
1) "Raamattu on historiallinen kirja, jonka asiasisältö on ollut jo satoja vuosia
nykyisessä muodossaan."
Tämä ei kuitenkaan ole tosiasiassa lieventävä vaan raskauttava seikka - jos
jokin paha ja tuomittava asia kuten kansanryhmää vastaan kiihottaminen on jatkunut
pitkään, on tämä toki vielä pahempi asia kuin jos se olisi jatkunut vain vähän aikaa. Jos
Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan ja juutalaisvainot jatkuisivat yhä tänäkin
päivänä, olisi juutalaisvihamielinen teksti silti kiihotusta kansanryhmää vastaan. Minkään
ilmiön kesto ei siis itsessään tee ilmiöstä hyvää tai pahaa - pitkä kesto voi vain
moninkertaistaa ilmiön muista ominaisuuksista seuraavan hyvyyden tai pahuuden.
Toisekseen, kun kuulusteluissa ollessani totesin Osmon kuvien olleen webissämme 10
vuotta muuttumattomana ilman rikossyytöksiä, konstaapeli huomautti, että arvosteluperusteet voivat muuttua ajan myötä. Eli teko, kuva tai teksti, joka on
ollut 10 tai 100 tai 1000 vuotta sitten hyväksyttävä ei välttämättä ole sitä enää tänä
päivänä. Tämäkin seikka tekee tyhjäksi vetoamisen raamatun muuttumattomuuteen.
2) "Raamattua tulee katsoa kokonaisuutena, eikä siitä voi erottaa yksittäisiä
lukuja."
Tämän perusteen tekee tyhjäksi se, että kirkko itse ja kristityt omaavat
vuosituhantisen katkeamattoman perinteen erottaa raamatusta lukuja, kappaleita, lauseita
ja jopa lauseiden osia ja käyttää niitä moraalisina ja käytännöllisinä ohjenuorina
elämässään. Lähetyskäskyä, kultaista sääntöä, vuorisaarnaa, jne. siteerataan laajasti ja
surutta tänäkin päivänä eikä kirkko koskaan varoita niiden olevan vailla merkitystä
erillisinä kappaleina ilman että "tarkastellaan kokonaisuutta".
Kääntäen voidaan kysyä, miksi Tammisalon pilakuvat on otettu poliisin tarkasteluun
erillisinä, irrallaan www-sivustomme muusta sisällöstä? Ja miksi Hannu Salaman
Juhannustanssit -kirjaa ei käsitelty "kokonaisuutena" vaan sieltä nostettiin
yksittäisiä lauseita - jopa langettavan tuomion perusteeksi? Jos ateisteja solvaavat
tekstit tulevat sallituksi upottamalla ne osaksi laajempaa kokonaisuutta, niin
tasapuolisuuden nimissä myös uskontojen solvaaminen tulee olla sallittuja "osana
kokonaisuutta".
3) "Jokaisen uskonnollisen yhdyskunnan ja kaikkien ideologisten organisaatioiden
tavoitteisiin kuuluu oman sanoman levittäminen, ei sen kummempaa."
Jos Suomessa perustettaisiin ideologinen organisaatio - tai jopa uskonnollinen
yhdyskunta - jonka levittämänä ideologiana olisi juutalaisten tappaminen maailmasta,
olisiko tämä vain "oman sanoman levittämistä, ei kummempaa"? Selvästikään pelkkä tarve
oman sanoman levittämisestä ei tee sanomaa kuin sanomaa hyväksyttäväksi vaan täytyy
tarkastella myös itse ideologian sisältöä. Raamattu ei tule yhtään vähemmän
ateisteja solvaavaksi ja heitä vastaan kiihottavaksi siitä, että sen takana on
uskonnollisen yhdyskunnan ideologia.
4) "Rikoksen täyttyminen vaatii tahallisuutta, eli nimenomaisessa tapauksessa
tahallista kiihottamista kansanryhmää vastaan."
Tämä on poliisilta selvä tekninen virhe - laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta
yksinkertaisesti ei vaadi tahallisuutta. Lain valmisteluhistoriaa tarkastellessa
tämä tulee vieläkin selvemmäksi. Hallituksen lakiesitys eduskunnalle nimittäin sisälsi
vielä ehdon "... aiheuttaakseen ryhmään kohdistuvaa väkivaltaisuutta, vihamielisyyttä tai
syrjintää, ja teko on omiaan aiheuttamaan sanotunlaisen seurauksen", mutta eduskunta
poisti tuon lisämääreen eli eksplisiittisesti laajensi lain koskemaan myös
tahatonta ryhmien panettelua joka ei ole omiaan aiheuttamaan
väkivaltaisuutta tai syrjintää.
5) "Eduskunnan vahvistamassa kirkkolain 1§ säädetään, että Suomen
evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa."
Tämäkin lause on tarkoitettu perusteeksi osoittaa, että Raamatun on oltava nuhteeton
lainmukainen kirja, koska se on (tosin epäsuorasti) eduskunnan hyväksymä. Mutta
ironisesti tämäkin peruste kääntyy itseään vastaan: Kuten jonkin ilmiön pitkä kesto, ei
myöskään viranomaisten hyväksyntä ilmiölle tee siitä mitenkään hyväksyttävämpää -
ainoastaan entistä merkittävämpää. Jos siis kyseessä on lainvastainen ilmiö, on eduskunnan
"siunaus" sille entistäkin raskauttavampaa ja kaksinaismoraalista. Rikoksiin ovat
historian aikana syyllistyneet niin yksittäiset ihmiset, ryhmät kuin hallituksetkin ja
viimeksi mainittujen toteuttama syrjintä ja vainot ovat olleet historiallisesti kaikkein
huomattavimpia.
Mitään muita perusteita "ei rikosta" -johtopäätökselle ei esitutkinnan päätösraportti
sisällä. Erityisesti kannattaa panna merkille, että niin Packalen kuin Halttunenkin
sivuuttavat täysin psalmin 53 sisällön, eivätkä ota sen tekstiin mitään suoraa
kantaa. Ovatko siis ateistit Raamattuun uskonsa perustavan Suomen evankelisluterilaisen
kirkon mielestä mielettömiä, turmeltuneita ja inhottavia kaikissa teoissaan? Kun olin itse
kuulusteltavana, kyseli konstaapeli hyvin sitkeästi eri yksittäistä pilakuvista "voisiko
tämä olla mielestäsi kristittyjä loukkaava?" ja "eikö tämän voisi tulkita panettelevaksi?"
Konstaapeli Packalenin haastattelemat kirkonmiehet pääsivät ehkä vähemmällä
tiukkaamisella.
Tekemällä surkeilla perusteilla pikaisen päätöksen evankelisluterilaisen kirkon
tutkinnan lopettamisesta poliisi on tehnyt meille ja muille sananvapauden puolustajille
palveluksen. Kun nimittäin surkeat perusteet karsitaan päätöksestä pois, jää jäljelle vain
ääneen lausumaton sananvapauden peruste. Perusteluiden tyhjyys tuo myös esiin pitkään
esittämämme tarpeen muuttaa lakia poistamalla jumalanpilkkapykälä kokonaan ja
tiukentamalla kansanryhmää vastaan kiihottamisen ehtoja. Jos nimittäin "oikeaan" ratkaisun
ja sen kanssa ristiriidassa olevan lakitekstin yhteensovittaminen vaatii poliisiltakin
irrationaalista kikkailua, on aika muuttaa lakia.
|