|
Vanhemmat ja lapsen usko
Uskonnonvapauslakia ja yhdistyslakia on toisinaan mielenkiintoista tarkastella
rinnakkain. Yksi tällaisesta tarkastelusta seuraava havainto on, että uskonnoille annetaan
laissa erityisoikeuksia, joita ei tavanomaisilla yhdistyksillä ole.
Yksi käytännössä merkittävä joskin melko vaiettu ero liittyy jäsenyysehtoihin.
Yhdistyslain mukaan yhdistykseen voi liittyä jäseneksi vain henkilö, joka ilmaisee halunsa
liittyä siihen. Jopa YK:n ihmisoikeuksien julistus toteaa: "Ketään älköön pakotettako
liittymään mihinkään yhdistykseen." Erityisesti vastasyntyneet vauvat eivät voi liittyä
yhdistyksiin, koska heillä ei ole kykyä omata tahtoa tällaisesta asiasta saatika ilmaista
sitä.
Sen sijaan uskonnonvapauslain mukaan uskonnolliseen yhdyskuntaan voidaan
ilmaisukyvyttömät vauvatkin liittää vanhempiensa pyynnöstä - ja näin evankelisluterilaisen
valtakirkkomme piirissä yleensä toimitaankin. Tämä ei selvästikään ole osoitus
lapsen uskonnonvapauden ilmaisemisesta vaan vanhempien uskonnon vapaasta
soveltamisesta lapseen.
Ainoastaan jotkut uudemmista kristillisistä suuntauksista kuten Helluntaiherätys ovat
sikäli eettisempiä, että ne ottavat jäsenikseen vain aikuisia ihmisiä omasta
tahdostaan.
Vauvat ovat ateisteja. Kreikan a-theist tarkoittaa kirjaimellisesti
henkilöä, joka ei omaa uskoa jumalan olemassaoloon. Vauvoilla ei tällaista uskoa ole, ei
voikaan olla, ja he ovat siksi ateisteja. Näin ollen eivät raamatun mukaan vauvat myöskään
pääse taivaaseen, koska heiltä puuttuu usko, jonka Jeesus ja Paavali asettivat tiukaksi
taivasehdoksi.
Mutta pienet lapset ovat myös herkkäuskoisia, eivätkä monet pysy ateisteina.
Evoluutiopsykologit selittävät lasten herkkäuskoisuutta sillä, että se on mahdollistanut
lapsen kyseenalaistamattoman ja siten nopean oppimisen.
Lapsuudessa syötettyä tietoa enemmän kyseenalaistavat yksilöt ovat omaksuneet
selviytymisen kannalta oleellisia tietoja hitaammin ja karsiutuneet joukosta suuremmalla
todennäköisyydellä. Se, että herkkäuskoisuuden avulla omaksuttava tietomassa on voinut
sisältää myös virheellisiä käsityksiä, on ollut evoluutiossa pienempi haitta kuin nopean
oppimisen tuomat hyödyt.
Lapsijäsenyys ja pienestä pitäen aloitettava uskonkappaleiden toistaminen ja
rukoiluttaminen ovat modernin luterilaisuuden käyttämiä tapoja, joilla tämä lapsen
herkkäuskoisuus hyödynnetään. Aikuisuuden kriittisemmän asenteen herättyäkään ei ole
helppoa kyseenalaistaa ja arvioida uudelleen lapsuudessa omaksuttujen uskonkappaleiden
todenperäisyyttä.
Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyden salliminen vasta 15-vuotiaalle
yhdistysjäsenyyksien tapaan olisi mielekäs askel kohti katsomusten tasa-arvoa ja uskoisin
itselleen rehellisten evankelisluterilaisen kirkon edustajien myös näkevän tämän.
Helpoiten tämä muutos tapahtuisi poistamalla laista uskonnollisen yhdyskunnan käsite,
kuten Vapaa-ajattelijain liitto on esittänyt. Tällöin kirkkokunnat toimisivat lain edessä
yhdistyksinä kuten muutkin katsomusjärjestöt ja saataisiin kerralla ratkaistua monta
tasa-arvon esteenä olevaa ongelmaa.
Robert Brotherus
|