|
Itsekin rockmusiikkia harrastava uskontotieteilijä Jussi Sohlberg on seurannut
huvittuneena Lordi-yhtyeen ympärillä käytyä kohua. Ottamatta kantaa itse yhtyeen
musiikillisiin ansioihin, hänestä on ollut vain virkistävää, että kerrankin suomalaisilla
on tarjolla viisu, joka ainakin ulkoisesti eroaa hajuttomaksi ja mauttomaksi väitetystä
eurohumpasta.
- Meillä on aina suhtauduttu jotenkin tragikoomisesti euroviisuihin. Ehkä siksi joku
Lordin kaltainen herättää närkästystä, hän arvelee.
Hirviöasuihin sonnustautunut Lordi pääkalloineen ja muine kauhuelokuvista lainattuine
rekvisiittoineen oli epäilemättä vaikuttava näky, joka sai varsinkin vanhemman viisuväen
ja jotkut kirkonmiehetkin haukkomaan henkeään. Ilta-Sanomien haastattelussa Lapuan
Tuomiokirkon pastori Matti Kristola sanoi suoraan, ettei Lordin kuuluisi edustaa
evankelisluterilaista kansaa, koska tämän kaltainen musiikki ei hänen mielestään edusta
perinteisiä kristillisiä arvoja.
- Tässä musiikissa niitä ajatuksia löydetään enemmän syvyydestä ja pimeydestä, Kristola
totesi.
Sohlbergin mielestä ollaan kuitenkin hakoteillä, jos Lordin musiikista yritetään
väkisin löytää saatananpalvontaa tai mitään muitakaan uskonnollisia aineksia. Kyse on
lähinnä eräänlaisesta musiikkiteatterista, jossa musiikin ohella panostetaan myös
näyttävään lavaesiintymiseen.
- Tietty teatraalisuus on aina liittynyt olennaisena osana niin sanotun raskaan rockin
imagoon, ja sen on ollut tarkoituskin herättää hieman närää ja paheksuntaa, hän
muistuttaa.
Vaikka joidenkin blackmetal-yhtyeiden lyriikassa saatetaankin mässäillä väkivallalla
tai pilkata kristittyjen pyhinä pitämiä asioita, yleisesti ottaen koko metallimusiikin
kenttä on Sohlbergin mielestä varsin kesyä ja harmitonta viihdettä. Harva
musiikintekijöistä edes haluaa sisällyttää esitykseensä sen syvällisempää ajatusta kuin
että tehdään hyvää musiikkia ja tarjotaan yleisölle elämyksiä.
- Lordinkin keulahahmo Tomi Putaansuu antaa itsestään aika leppoisan kuvan, kun
hän puhuu haastatteluissa aitoa pohjoisen murretta, Sohlberg naurahtaa.
Kauhufantasiaa ja kansanperinnettä
Sohlberg on tutkinut niin sanottua uususkonnollisuutta ja erilaisia pakanallisia
liikkeitä, jotka hakevat uskonnollisia kokemuksiaan vanhasta länsimaisesta
esikristillisestä noitaperinteestä ja luonnonuskonnoista. Hän haluaa tehdä selvän eron
tietynlaista okkultismia ja mystiikkaa harrastavien uskonnollisten liikkeiden ja samoista
lähteistä ideoitaan ammentavan viihdeteollisuuden välillä.
- Kysymys on aivan eri asioista ja ilmiöistä. Uskonnollisista liikkeistä ihmiset
hakevat nimenomaan uskonnollisia kokemuksia, ja oman maailmankuvansa rakennusaineita, mikä
ei tietenkään liity mitenkään näiden rockyhtyeiden esiintymisiin tai musiikkiin, Sohlberg
painottaa.
Hän ei myöskään usko, että kyseinen musiikki tai mikään muukaan kauhufantasia
houkuttelisi nuoria mukaan saatananpalvontaan tai noituuteen, kuten jotkut ovat epäilleet.
Kokonaisuudessaan uuspakanallisten uskontojen kannattajien määrä Suomessa näyttää
realistisesti arvioiden olevan korkeintaan muutama sata.
- Kaiken kaikkiaan näiden liikkeiden asema ja suosio meillä on hyvin marginaalinen,
Sohlberg toteaa.
Jos joitain juuria Lordin kaltaisille kauhuefekteille halutaan hakea, ne löytyvät
Sohlbergin mielestä pikemminkin kansanperinteestä. Jo ammoisina aikoina ihmiset kertoivat
perhepiireissä iltapuhteina tarinoita, jotka saattoivat sisältää hyvinkin brutaaleja ja
jännittäviä elementtejä. Nyt kun suullinen kertomaperinne on käytännössä kadonnut, samoja
tarinoita etsitään muista lähteistä.
- Ihmisillä on aina ollut viehtymys tarinoihin, jotka ruokkivat heidän
mielikuvitustaan. Paitsi että olemme rationaalisia olentoja, meillä on myös tunteita,
intuitioita ja mielikuvitusta, joihin tällaiset tarinat vetoavat, Sohlberg muistuttaa.
Tämä selittää ehkä osittain myös sitä, miksi erilaiset roolipelit sekä scifi- ja
fantasiakirjallisuus ovat tällä hetkellä niin suosittuja erityisesti nuorison piirissä.
Fantasia antaa tilaa mielikuvitukselle, mihin arjen kiireen ja tietotulvan keskellä ei
juuri ole mahdollisuuksia.
- Jos ajatellaan esimerkiksi suomalaisia lapsia ja nuoria, ovathan he aika kovassa
koulunkäynnissä jo alusta lähtien, Sohlberg huomauttaa.
Hänen mielestään on vain hyvä asia, että nuoret saavat aineksia oman mielikuvituksensa
kehittämiseksi. Jos aina on tehtävä jotain hyödyllistä ja järkevää, koko minäkehitys
saattaa vinoutua.
- Ihmisen kokonaiskehityksen kannalta on terveellistä, että fantasianälkäkin tulee
ruokituksi, Sohlberg kiteyttää.
|