|
Yht'äkkiä postimerkkejä arkista repivä virkailija pomppaa ylös tiskin takaa ja kiertää
vierelleni. Mies levittää kainaloonsa nappaamansa mattorullan kivilattialle jalkojeni
juureen ja tarjoaa tilaa myös minulle. Pakanana jään seisomaan, vaikka mielessä käyvä ohje
maassa maan tavalla saa melkein kontalleen.
Postimies on ihmeissään, hieman ärtynytkin, kun kerron, etten usko Allahiin, mutta
polvistuu sitten kohti Mekkaa. Odotan kärsivällisesti, kuvankin vaivihkaa napaten. Lopulta
virkailija käärii mattonsa ja palaa tiskin taakse repimään merkkejäni.
- Ettekö todellakaan usko Allahiin? Eihän se ole mahdollista, hän tapailee
italiaksi.
Ateismi on tuntematon käsite useimmissa muslimimaissa, eivätkä islamistit tunnusta edes
uskonvapautta. Itselleni uskonvapaus merkitsee oikeutta olla uskomatta yliluonnollisiin
uskomuksiin, mutta myös oikeutta kritisoida uskontoja.
Kolmen peruskoulussa elämänkatsomustiedon tunneilla istuneen lapsen isänä tiedän,
kuinka vaikeaa valtiokirkollemme on sallia edes monin tavoin vesitetty et-opetus. Enkä
ymmärrä, miksi Helsingin yliopistossa pitää olla teologinen tiedekunta, vaikka
islam-tutkimuksen professuurikin on humanistisessa tiedekunnassa.
Tarkkaa ironian, pilkan ja kritiikin rajaa on vaikea vetää. Eräs maallikkosaarnaaja
ilmiantoi 1960-luvulla kuvataitelija Harro Koskisen Sikamessias-taulun.
Korkein oikeus tuomitsi lopulta taiteilijan Jumalan pilkasta kuten Hannu Salaman
Juhannustansseistaan. Tänä päivänäkään laki ei salli Jumalaa pilkattavan.
Kun EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana tapasi helmikuussa Jeddassa
Saudi-Arabiassa islamilaisten maiden järjestön OIC:n pääsihteerin Ekmelethin Ihnsanoglun tanskalaislehden pilakuvakohun takia, niin pääsihteeri ehdotti, että
EU:ssa sovittaisiin profeetta Muhammadin pilkan vastaisesta laista.
Tanskassa sana vielä vapaa
Solana vaikeni. Kuten EU vaikeni perustuslakiluonnoksessaan kristillistä juurista.
Tosin europarlamentin enemmistöpäätöksellä. Tanskassa toimivan imaami Abu Labanin
mielestä Euroopan tulisi kunnioittaa uskontoa, koska 25 miljoonaa muslimia elää
Euroopassa.
- Jos kerran katsotaan että politiikkojen yksityiselämää tulee kunnioittaa niin miksi
ei sitten uskonnollisia symboleja, ihmetteli imaami lehtihaastattelussa.
Jyllannin Odensessa toimivan Etelä-Tanskan yliopiston kulttuurisosiologi Mehmet
Necef katsoo, etteivät maassa vaikuttavat imaamit näytä ymmärtävän, että Tanskassa
sana on onneksi ainakin toistaiseksi vapaa.
- Esimerkiksi kun kuningashuoneen miespuolinen jäsen kävi poikaystävänsä kanssa
katsomassa kansainvälisesti palkittua homoeroottista lännenkuvaa, hän kertoi keltaiselle
iltapäivälehdellemme Extrabladetille pitäneensä elokuvasta.
Poliittisen varieteen luvatussa maassa lyödään toki ylikin, kun muslimeja on
luonnehdittu jopa sioiksi ja syöpäläisiksi parlamentin keskusteluissa, joita sävyttää
maahanmuuttajiin torjuvasti suhtautuva Tanskan kansanpuolue.
Necef tuli tunnetuksi 90-luvun pamfletistaan En halua samanlaiseksi yksinkertaiseksi
vierastyöläiseksi kuin isäni. Nuorena vasemmistoaktivistina Turkin sotilasarmeijaa
vastustanut, vankilassakin istunut Necef, 53, sai Tanskasta turvapaikan vuonna 1980,
"koska Malmön lauttapoliisi käännytti minut Ruotsista".
- Opiskelin maisteriksi Kööpenhaminan yliopistossa, luin tanskalaisia romaaneja
oppiakseni tanskan kielen ja sain maan kansalaisuuden, kertoo Odensen yliopistossa
Lähi-Itä -tutkimuksen laitoksen Turkkiin ja siirtolaiskysymyksiin erikoistunut
apulaisprofessori.
- Imaamien pitäisi kiertää ympäri Tanskaa muslimikodeissa puhumassa lasten
koulutuksesta ja toimia siirtolaisnuorten rikollisuutta ja väkivaltaa vastaan. Heidän
pitäisi kertoa perheille, että Tanskassa on tapana että naiset käyvät myös töissä kodin
ulkopuolella ja että heillä on oikeus vapaaseen liikkumiseen.
- Mutta imaamit matkustivatkin Lähi-Itään kertomaan, että Tanska on rasistinen maa,
että tanskalaiset vihaavat muslimeja ja että Jyllands-Postenin pilapiirrokset ovat
selvä näyttö tanskalaisten islamfobiasta.
Nyt ollaan Necefin mukaan sitten tilanteessa, jossa Lähi-Idän Egyptin tai Syyrian
kaltaiset diktatuurit, niiden ei-demokraattiset eliitit ja imaamit, joiden näkökulmia
lännen humanistit, antirasistit ja vasemmistoymmärtäjät eivät ikinä jakaisi, johdattelevat
antirasistista keskustelua. Kun länsi kritisoi naisten vainoa, pakkoavioliittoja tai
ilmaisunvapauden rajoituksia, pitävät diktatuurit näitä näkemyksiä imperialismina.
Tabuja tabun perään
Imaamien ohella Necef arvostelee myös maahanmuuttajia vuosikaudet ylistämällä etniseksi
kitchiksi alistaneita intellektuelleja, jotka näkivät muuttajat tanskalaisen rasismin
uhreina.
- Salman Rushdielle langetettu fatwa, keskustelu siirtolaisnuorten
rikollisuudesta, syyskuun 11. New Yorkissa ja Madridin ja Lontoon pommit ovat kuitenkin
muuttaneet asenteita. Uskonvapauteen kuuluu oikeus uskontokritiikkiin, korostaa
agnostikoksi itseään luonnehtiva Necef.
Necefin antamista artikkeleista poimin esimerkin nuoren muslimin murhaaman ohjaaja
Theo van Goghin kotimaasta Hollannista. - Erään asiallisen aikakauskirjan kanteen
painettiin kuva Koraanista, koska islam oli aiheena.
Pian ryhmä marokkolaissyntyisiä muslimeja vaati numeroa pois myynnistä, koska on
kiellettyä julkaista kuvia Koraanista. Näinhän se sensuuri etenee: ensin kielletään
profeetan kuvaaminen, sitten koottujen pyhien tarinoiden kuvaaminen, sitten keskustelu
islamista...
Valittujen Palojen viime vuoden eurooppalaiseksi valitsema somalinainen,
hollantilainen parlamentaarikko Ayan Hirsi Ali, on saanut murhauhkauksia
kärjistäessään, etteivät islam ja demokratia sovi yhteen.
"Sikaministerin" t-paita sytykkeenä
Libyassa ei näkynyt Muhammedin eikä Allahin kuvia. Niiden sijaan diktaattori
Gaddafi tervehti kaikkialla Tripolissa: seinillä, kaduilla ja toreilla.
Lehtikioskeista ei saanut Le Monde Diplomatique’ta eikä Corriere della
Seraa. Niiden sijaan Italian televisiota katseltiin yleisesti lautasantennien
avulla.
Kun Berlusconin hallituksen ministeri Roberto Calderoni avasi helmikuussa
suorassa tv-lähetyksessä parhaaseen katseluaikaan paitansa nappeja näyttääkseen
rintakarvansa peittäneen t-paitansa Muhammed-pilapiirrosta, niin sen näkivät myös
lukemattomat libyalaiset. Yhtenä seurauksena Gaddafin turvallisuusjoukot ampuivat hengiltä
yksitoista sadoista mielenosoittajista, jotka aikoivat sytyttää tuleen Bengasissa
saapasmaan konsulaatin.
Lähes perään pilapiirroksista tuohtuneiden nigerialaisten mielenosoituksissa Nigeriassa
sai surmansa ainakin kuusitoista ihmistä, joukossa myös kristittyjä, kuten Italian
uutistoimisto Ansa korosti. Näin pilapiirroksista nostatetun kuohunnan seurauksena
kuolleiden määrä on ikävä kyllä kasvanut useisiin kymmeniin, jota Pertti Hemánus
taannoisessa puheenvuorossaan jo pelkäsi.
Maahanmuuttajia karsastavaa Pohjoista liittoa edustanut, erotettu ministeri Calderoni
kertoi halunneensa puolustaa päähänpistollaan kristillisiä juuriaan fanatismia vastaan.
Al-Qaidan ja al-Zarqawin ryhmien viestejä usein välittänyt islamilainen verkkolehti
julkaisi pukupaitansa nappeja auki näpläävän ministerin kuvan otsikolla "Italialainen
sikaministeri".
|