|
Jumalia ei ole. Tämä on ateismin dogmi, ainoa ajatus, jota tulee kannattaa ollakseen
ateisti. Me vapaa-ajattelijat laajennamme väitettä hieman: korkeampia voimia ei ole.
Väitämme, että mitkään ufomiehet tai -naiset eivät anna ihmiskunnalle ohjeita, eikä
esimerkiksi Urantia-kirja ole viisaampien sivilisaatioiden lahja meille.
Kaikki on siksi inhimillistä, sehän on looginen seuraus korkeampien voimien
olemattomuudesta. Demokratia, tiede, kapitalismi, musiikki, sananvapaus, etiikka, Tappara
ja Ilves - kaikki tämä on ihmisten maailmaan kuuluvaa, ihmisten luomaa tai
määrittelemää.
Eräs demokratian yksityiskohta on perustuslain pykälä uskonnonvapaudesta. On hyvä, että
se on olemassa, ja hyvä että sitä yleensä noudatetaan. Mutta ei perustuslakivaliokunnalle
ole jumalia kertomassa, mikä on uskonto, mikä sen harjoittamisen rajaus ja millainen
lakiesitys siis rikkoo perustuslakia. Valiokunnan jäsenet ovat ihmisiä.
Tiede on inhimillistä. Maailma on mikä on, mutta maailman tutkiminen, tiede, on
ihmisten toimintaa. Myös tieteen sisällä esiintyy huijausta. Tutkimusalojen valintaan
vaikuttavat sangen inhimilliset asiat, ehkä huippufyysikko olisi huippubiologi, jos
kotikaupungin yliopistossa olisi biologiaa ollut luettavana.
Hyvä ja paha, etiikka, on sekin inhimillistä. Emme voi koskaan tietää onko jokin
eettinen neuvo paras mahdollinen, sillä mistään pyhästä kirjasta emme voi lukea ylempien
olentojen neuvoja. Etiikkamme on arvioita kokemuksistamme, ajattelua hyvästä ja
pahasta.
Jokainen ihminen on - ihminen. Diktatuuri ja sokea usko yhteen ihmiseen ovat
vältettäviä.
Diktatuuri olisi tehokas hallintomuoto, mutta diktaattoriksi valittu olisi väistämättä
- jälleen kerran - ihminen. Ei ole jumalia neuvomassa diktaattoria, ei ufoja valitsemassa
suurta johtajaa, joka olisi varmasti aina kateuden ja vihan ja kaiken inhimillisen
yläpuolella.
Liittommekin on ihmisten luomus. Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelma on
mainio opus, mutta inhimillinen sekin. Siinä voi olla virheitä, se voi olla väärässä tai
ainakin parannusta kaipaava.
Lopuksi minä itse olen ihminen. Hyvä useimmiten, mutta en aina. Päättelen yleensä
oikein, mutta teen virheitä. Yritän ajatella vapaasti ja ilman ennakkoluuloja, mutta en
voi luvata siinä aina onnistuvani.
Ateismi vaatii meitä kriittisyyteen. Välttämään tieteisuskoa, sillä tiedekin on
inhimillistä. Kriittisyyteen elämänohjeiden antajia kohtaan, sillä kaikki etiikka on
inhimillistä. Kriittisyyteen lakeja ja johtajia kohtaan, sillä lainsäätäjät ovat ihmisiä.
Itsekriittisyyteen, sillä mekin olemme ihmisiä.
Kaikki muutkin ovat ihmisiä. Ehkäpä ateismi vaatii meitä myös inhimillisyyteen.
Jori Mäntysalo
|