62. vuosikerta

Puheenjohtajalta

Ei nimi järjestöä pahenna - vai pahentaako?

Väinö Voipio määritteli vapaa-ajattelijan henkilöksi, joka luodessaan elämänkatsomustaan pyrkii tarkistamaan ajattelunsa perusteita sekä vapautumaan ennakkoluuloista.

Minä kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka pyrkivät jatkuvasti tarkastamaan ajattelunsa perusteita ja vapautumaan ennakkoluuloistaan luodessaan elämänkatsomustaan; ihmisiin jotka ovat päätyneet pitämään uskontojen uskomuksia epätosina. Silti olen päätynyt pitämään termiä "vapaa-ajattelija" ongelmallisena, huonosti nykypäivään soveltuvana.

Kirjaimellisesti otettuna "vapaa-ajattelija" on nykyään harhaanjohtava, jopa valheellinen termi. Tätä selittää se, että termi on syntynyt satoja vuosia sitten, pakkouskonnon aikana, joka erosi merkittävästi moderneiden länsimaidemme nykytilanteesta.

Ihmiset ovat nykyään vapaita uskomaan - tai olemaan uskomatta - mihin haluavat, ja lähes kaikki kansalaiset pieniä lahkoja lukuun ottamatta näin tekevätkin. Tämän päivän kyselytutkimusten stereotyyppinen suomalainen uskoo "johonkin korkeampaan voimaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa". Hän valitsee vapaasti maailmankuvaansa erilaisia aineksia tieteestä, uskonnoista, taikauskosta ja new-age -opeista luodessaan itseään tyydyttävää kokonaisuutta.

Tällaiset standardiuskovaiset eivät ainoastaan ole vapaita, vaan he ovat ajattelussaan tietyssä mielessä jopa vapaampia kuin me, jotka sitoudumme järjen käytön 'kapeaan polkuun' ja päädymme sitä kautta ateismiin. Olemme toki sitä mieltä, että meidän ajattelutapamme tuottaa maailmankuvan, joka paremmin vastaa todellisuutta - mutta uskovaisten toimintaa vapaampaa ei tuollainen ajattelu tänä päivänä ole.

Vapaus on epämääräinen ja suhteellinen termi ja ihmiset suhteuttavat sen luonnostaan kulloinkin yhteiskunnassa vallitsevaan tilanteeseen. Näin nimemme, joka 1700-luvulla osuvammin kuvasti aikansa kirkkokansan ja rationaalisten ateistien välistä suhdetta on muuttunut virheelliseksi. Yhtä hyvin kuin taikauskosta vapaana ajatteluna se voidaan tulkita järjen käytöstä vapaana ajatteluna, älyvapaana ajatteluna. Nimemme on kuin Vapaamuurareilla: se ei kerro järjestön olemusta asiaa tuntemattomalle vaan vaatii päinvastoin monimutkaisen historiallisen selityksen.

Huomatkaa, että en ole niinkään huolissani siitä, miten uskonnolliset ihmiset meidät väärintulkitsevat vaan miten edellä oleva pätee varsinaiseen kohderyhmäämme, uskonnottomiin suomalaisiin. Uskontokuntiin kuulumattomien järjestäytymisastehan on vain 0,1 prosentin luokkaa ja jos haluamme herättää lopun 99,9 prosentin kiinnostuksen, täytyy määrittelymme olla nimestä alkaen selkeä ilman selittelyä.

Kuinka laajaa järjestömme ja lehtemme nimen väärin ymmärtäminen uskonnottomien suuressa joukossa sitten on? Kuinka paljon siitä on ollut ja on edelleen haittaa imagollemme ja työllemme? Kuinka paljon tehokkaammin voisimme edistää uskonnottomien hyvinvointia Suomessa osuvammalla nimellä? Valitettavasti tätä ei kukaan meistä voi tietää. Kysymysten syvälliseen vastaamiseen tarvittaisiin laaja imagoamme ja tunnettuuttamme luotaava haastattelututkimus - ilman sitä olemme yksittäisten kokemusten ja teoreettisen analyysin varassa. Tämä ei kuitenkaan saa estää meitä toimimasta parhaan mahdollisen arvauksen mukaisesti.

Mielestäni uskontoihin tai jumaliin viittaaminen nimessämme jonkinlaisen negaation muodossa on täysin hyväksyttävää, jopa hyödyllistä, sillä määrittäähän toimintaamme ja ajatteluamme nimenomaan rationaalinen ja kriittinen suhteemme uskontoihin. Toimimme uskontoa vastaan, emme varsinaisesti minkään puolesta. Näin voisivat kyseeseen tulla variaatiot termeistä "Uskontokritiikki", "Uskontoskeptikot", "Uskontojen epäilijät", "Uskonnot harhaa", "Vapaus uskonnoista", "Irti uskonnoista", tai muuta sellaista.

Tai, vielä yksinkertaisemmin, voimme hyödyntää termiä "uskonnoton", kuten jo nyt teemme esimerkiksi www-sivujemme alaotsikossa: "Uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö." Tämän termin puutteena on toki, että se ei korosta järjen käyttöä. Pidän kuitenkin tätä hyväksyttävänä, koska tarkempi "uskonnottomat rationalistit" on niin raskas ja koska yleensä uskonnottomuuteen päädytään juuri rationaalisen tarkastelun kautta. Vierasperäisistä synonyymeistä tulevat kysymykseen "sekulaari" ja "ateisti", joista jälkimmäinen lienee niin laajalti ymmärretty, että kelpaisi mielestäni osaksi nimeä sellaisenaankin.

Sähköpostipalstallamme käydyssä esikeskustelussa on ehdotukseni lehtemme ja myöhemmin järjestömme nimen uudistamiseksi saanut sekä kannatusta että vastustusta.

Olen ollut hieman pettynyt joidenkin nykytilaa puolustaneiden perusteiden tasoon: "Nimemme on perinteinen" (kyllä, mutta huonot perinteet tulee muuttaa), "Nimestä ei ole ollut haittaa" (Hyvinkin on voinut olla), "Nimeämme pitäisi kantaa ylpeästi" (toki, ja parempaa nimeä vielä ylpeämmin), "Jokin voi mennä pieleen" (aina voi, silti pitää toimia parhaaksi katsotulla tavalla). Tällaiset perusteet edustavat nähdäkseni paikalleen jähmettymistä ja konservatismia, joka on vastakkainen eteenpäin katsovan, ennakkoluulottoman ja rohkean toiminnan kanssa. Meidän tulisi tässäkin kysymyksessä kyseenalaistaa ennakkoluulomme ja miettiä avoimesti tavoitteidemme kannalta parasta mahdollista ratkaisua.

Miettikää siis ilman ennakkoluuloja, esittäkää argumentteja ja lisää ehdotuksia ja ajatuksia nimistä - lupaan tehdä samoin.

Robert J. Brotherus