|
Uskonnonvapaus ei tietenkään riipu pelkästään perustuslaista. Useimpia valtioita
sitovat kansainväliset sopimukset, ja toisaalta taas käytännön viranomaistoiminta ei
kaikkialla noudata lakia yhtä hyvin kuin Suomessa.
Perustuslaki on kuitenkin varsin tärkeä dokumentti. Se osoittaa mitkä ovat valtion
arvot, joita ainakin tavoitellaan. Historiallisesti perustuslain edeltäjiä ovat olleet
eräänlaiset vapauskirjat, joilla on rajoitettu hallitsijan valtaa. Samaa tarkoitusta
palvelevat vieläkin perustuslakiin kirjatut vapaudet.
Tämä kirjoitus ei pyri kovin syvällisesti käsittelemään uskonnonvapauden tilaa eri
maissa, vaan esittelee lähinnä nimenomaisesti perustuslait.
Yhdysvallat
USA:ssa sekulaarin valtion periaate on ilmaistu hyvin tiiviisti:
Kongressi ei saa säätää mitään lakia, joka koskee uskonnon perustamista, tai kieltää
sen vapaata harjoittamista; - -
USA:n periaatetta kuvataan usein sanoilla "Wall between state and church", suomeksi
"Valtion ja kirkon välinen muuri". Ilmaus ei ole suora lainaus perustuslaista. (Se löytyy
Thomas Jeffersonin kirjeestä vuodelta 1802.)
Ylläoleva on tunnettu kohta, ja se on lainaus perustuslain ensimmäisestä lisäyksestä.
Vähemmän tunnettu on valaa ja vakuutusta koskeva kohta:
Senaattorit ja edeltä mainitut edustajat, sekä useiden osavaltioiden lakia säätävät
elinten jäsenet, sekä kaikki juridisten toimeenpanoelinten edustajat, niin Yhdysvalloissa
kuin muissa osavaltioissa, ovat sitoutuneita valaan tai vakuutukseen, suojellakseen tätä
perustuslakia; mutta mitään uskonnollista testiä ei ikinä vaadita kelpuutukseksi mihinkään
julkiseen virkaan tai luottamustehtävään Yhdysvalloissa.
Kanada
Kanadan perustuslain esipuhe alkaa toteamalla "Kanada on luotu pohjalle, joka tunnustaa
Jumalan kaikkivaltiuden - -". Käytännössä uskonnonvapaus Kanadassa toteutuu hyvin, ja se
on ilmaistu myös perustuslaissa:
Jokaisella on seuraavat perustavanlaatuiset vapaudet: (a) omantunnon ja uskonnon
vapaus; (b) ajatuksen-, uskon-, mielipiteen ja sen ilmaisun vapaus, - -
Japani
§ 19 [Ajatuksen ja omantunnon vapaus]
Ajatuksen ja omantunnon vapautta ei saa rikkoa.
§ 20 [Uskonnonvapaus, valtion sekulaarisuus]
(1) Uskonnonvapaus taataan kaikille.
(2) Minkään uskonnollisen järjestön ei tule saada erityisoikeuksia julkiselta vallalta,
eikä hallita poliittista valtaa.
(3) Ketään ei saa pakottaa osallistumaan uskonnolliseen toimintaan, juhlaan, riittiin tai
muuhun uskonnonharjoitukseen.
(4) Valtion ja sen virastojen on pidättäydyttävä uskonnon opetuksesta ja muusta
uskonnollisesta toiminnasta.
Ylläoleva on yksiselitteinen ja selkein tässä esiteltävistä perustuslaeista.
Ranska
Ranskan perustuslain esipuhe alkaa viittauksella aiempaan julistukseen vuodelta 1789,
joka taas toteaa:
Kenenkään ei tarvitse olla huolestunut mielipiteidensä, myöskään uskonnollisten,
vuoksi, kunhan niiden ilmaisu ei häiritse lain takaamaa julkista järjestystä.
Perustuslain ensimmäinen varsinainen pykälä määrää valtion sekulaariksi:
Ranska on jakamaton, maallinen, demokraattinen ja sosiaalinen tasavalta. Ranska
takaa kaikkien kansalaistensa tasa-arvon lain edessä alkuperästä, rodusta tai uskonnosta
riippumatta. Ranska kunnioittaa kaikkia uskomuksia. - -
Saksa
Saksan perustuslaissa on Ranskan tapaan viittaus aiempaan perustuslakiin, mutta
päätekstissäkin on uskonnonvapaus kirjattu selvästi esille:
Artikla 4 [Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapaus]
(1) Uskonnon, omantunnon ja uskonnollisen ja uskonnottoman vakaumuksen vapaus on
loukkaamaton.
(2) Oikeus uskonnonharjoitukseen ilman häirintää taataan.
(3) Kukaan ei ole omantuntonsa vastaisesti velvollinen ottamaan osaa aseelliseen
sotapalvelukseen. Tarkemmat määräykset annetaan liittovaltion lailla.
Artikla 7 [Koulutus]
(2) Lapsen kasvatuksesta vastaavilla on oikeus päättää lapsen osallistumisesta uskonnon
opetukseen.
(3) Uskonnon opetus on osa normaalia opetusohjelmaa julkisissa kouluissa paitsi
tunnustuksettomissa kouluissa. Uskonnon opetusta annetaan, valtion valvontaoikeus huomioon
ottaen, uskonnollisten yhdyskuntien opin mukaisesti. Opettajaa ei saa vastoin tahtoaan
velvoittaa opettamaan uskontoa.
(5) Yksityisen peruskoulun perustamiseen annetaan lupa vain, jos - - tai lasten
kasvatukseen oikeutetut sitä hakevat ja koulu on tarkoitettu uskontojenväliseksi tai
jollekin erityiselle uskonnolliselle tai uskonnottomalle vakaumukselle eikä samassa
kunnassa ole vastaavaa julkista koulua.
Artikla 33 [Saksalaisten tasa-arvo; julkiset virat]
(2) Kansalais- ja poliittisten oikeuksien nauttiminen sekä pääsy julkisiin virkoihin ja
toimiin on riippumaton uskonnollisesta vakaumuksesta. Kuulumista tai kuulumattomuutta
uskonnolliseen tai uskonnottomaan yhdyskuntaan ei saa laskea kenellekään haitaksi.
Artikla 56 [Virkavala]
Astuessaan virkaansa liittopresidentti vannoo liittopäivien ja liittoneuvoston yhteen
kokoontuneiden jäsenten edessä seuraavan valan: "Vannon ponnistelevani Saksan kansan
puolesta, edistäväni - - Jumala minua siinä auttakoon." Vala voidaan antaa myös ilman
uskonnollista osaa.
Perustuslain artikla 140 toteaa "Vuoden 1919 elokuun 11. päivältä olevan Saksan
perustuslain artiklojen 136, 137, 138, 139 ja 141 määräykset ovat osa tätä perustuslakia."
Nämä artiklat taas ovat seuraavat:
Artikla 136 (Weimar) [Kansalais- ja poliittiset oikeudet]
(1) Uskonnonvapauden käyttäminen ei rajoita kansalais- tai poliittisia oikeuksia;
kansalais- ja poliittiset oikeudet eivät riipu uskonnonvapauden käyttämisestä.
(2) Kansalais- ja poliittisten oikeuksien nauttiminen sen paremmin kuin pääsy julkisiin
virkoihin eivät riipu uskonnollisesta vakaumuksesta.
(3) Kenelläkään ei ole velvollisuutta julkistaa uskonnollista vakaumustaan. Viranomaisilla
on oikeus saada tietoonsa jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa vain, jos henkilön
oikeudet ja velvollisuudet riippuvat siitä tai lakisääteinen tilastointi sitä vaatii.
(4) Ketään ei saa pakottaa osallistumaan uskonnonharjoitukseen, ottamaan osaa
uskonnolliseen tilaisuuteen tai vannomaan uskonnollista valaa.
Artikla 137 (Weimar) [Valtionkirkko; uskonnolliset yhdyskunnat]
(1) Valtionkirkkoa ei ole.
(2) Vapaus perustaa uskonnollisia yhdyskuntia taataan. Uskonnollisten yhdyskuntien
yhdistyminen valtakunnan alueella ei ole minkään rajoitusten alainen.
(3) Uskonnolliset yhdyskunnat järjestävät sisäiset asiansa ja hallintonsa itsenäisesti
kaikille yhteisten lakien asettamien rajoitusten puitteissa. Valtio tai kunta ei puutu
uskonnollisten yhdyskuntien virkanimityksiin.
(4) Uskonnolliset yhdyskunnat ovat oikeustoimikelpoisia siviilioikeuden yleisten
määräysten mukaan.
(5) Uskonnolliset yhdyskunnat, jotka ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, säilyttävät
asemansa. Muut uskonnolliset yhdyskunnat voivat hakea julkisoikeudellisen yhteisön asemaa,
jos niiden säännöt ja jäsenmäärä antavat takeet pysyvyydestä. Useamman julkisoikeudellisen
uskonnollisen yhdyskunnan yhdistyessä muodostuva yhdyskunta on myös
julkisoikeudellinen.
(6) Uskonnollisilla yhdyskunnilla, jotka ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, on oikeus
kantaa veroja yleisten veroluetteloiden perusteella siten kuin osavaltion säädöksissä
tarkemmin määrätään.
(7) Yhdistys, jonka toimintatarkoituksena on jonkin maailmankatsomuksen edistäminen
yhteiskunnassa, rinnastetaan uskonnolliseen yhdyskuntaan.
(8) Tarkempia määräyksiä edellä mainittujen oikeuksien käyttämisestä annetaan osavaltion
lailla.
Artikla 138 (Weimar) [Kirkon omaisuus]
(1) Uskonnollisen yhdyskunnan valtionavut, jotka tähän mennessä ovat riippuneet laista,
sopimuksesta tai muusta oikeustoimesta, järjestetään osavaltion lailla. Valtakunta säätää
asiasta puitelain.
(2) Uskonnollisille yhdyskunnille turvataan omistus- ja muut oikeudet, jotka niillä on
laitoksiin, säätiöihin ja muuhun omaisuuteen, jotka on tarkoitettu uskonnonharjoitusta,
opetusta tai hyväntekeväisyyttä varten.
Artikla 139 (Weimar) [Sunnuntait ja juhlapäivät]
Sunnuntait ja valtiollisesti tunnustetut juhlapäivät pysyvät työltä rauhoitettuina ja
hengelliseen kohottautumiseen (saks. "seelische Erhebung") tarkoitettuina päivinä, jotka
suojataan lailla.
Artikla 141 (Weimar) [Sielunhoito]
Uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus pitää jumalanpalveluksia ja harjoittaa
sielunhoitoa puolustusvoimissa, sairaaloissa, vankiloissa ja muissa julkisissa
laitoksissa, jos sellaiseen on tarvetta; tässä yhteydessä on kaikenlainen pakottaminen
kielletty.
Välistä pois jäänyt artikla 140 piti sisällään määräyksen siitä, että puolustusvoimissa
palveleville on taattava riittävä vapaa-aika uskonnollisten velvollisuuksien
täyttämiseen.
Italia
§ 7
Valtio ja katolinen kirkko ovat kumpikin omalla tahollaan riippumattomia ja itsenäisiä.
Niiden suhteita säädellään Lateraanin sopimuksilla. Kummankin osapuolen hyväksymät
muutokset sopimuksiin eivät vaadi perustuslain muutoksia.
§ 8
Kaikki uskontokunnat ovat yhtä vapaita lain edessä. Muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla
kuin katolisella kirkolla on oikeus järjestäytyä omien säännöstensä mukaan, kunhan ne
eivät ole ristiriidassa Italian lakien kanssa. Niiden suhteita valtioon säädellään laeilla
yhteisymmärryksen pohjalta niiden edustajien kanssa.
§ 19
Kaikilla on oikeus ilmaista vapaasti oma uskonsa missä muodossa tahansa, yksin tai
ryhmässä, puhua uskonsa puolesta ja harjoittaa yksityisesti tai julkisesti uskontoaan,
ellei se ole ristiriidassa hyvän tavan kanssa.
§ 20
Yhdistyksen tai instituution kirkollinen luonne ja uskonnon tai kultin päämäärä eivät voi
olla syynä erityisiin lakisääteisiin rajoituksiin, jotka koskevat sen perustussääntöä,
oikeudellista asemaa tai mitä tahansa toimintamuotoa.
Iso-Britannia
Iso-Britannialla ei ole selvää yhteen koottua perustuslakia, vaan joukko perustuslain
omaisia lakeja. Lisäksi "maan tapa" korvaa osin perustuslakia.
Valtionkirkkoja Iso-Britanniassa on peräti kaksi: Englannissa ja Skotlannissa omansa.
Kuningas tai kuningatar on muodollisesti molempien ylin johtaja.
Iso-Britannian tilanne osoittaa myös, ettei lain takaama vapaus riitä.
Pohjois-Irlannissa tuskin vakaumuksen ilmaiseminen tuntuu kovin vapaalta, vaikka laki ei
uskonnonvapautta rajoita.
Yhteenvetoa
Kaikissa G7-maissa uskonnonvapaus on taattu perustuslaissa.
Selkeän valtion ja kirkon eron takaavat USA:n, Ranskan ja Japanin perustuslait. Näistä
tarkimmin asia on esitetty Japanin perustuslaissa. Tämä on samalla ainoa perustuslaki,
jossa negatiivinen uskonnonvapaus on selvästi esitetty samaan tapaan kuin Suomen
perustuslaissa.
Italiassa ja Iso-Britanniassa on perustuslaissa ilmaistu valtionkirkko Suomen tapaan.
Käytännön merkitys voi tietysti vaihdella, äärimmäisessä tapauksessa valtionkirkon
asemalla voisi olla vain symbolinen merkitys.
Italian perustuslaki on ainoa, joka kiinnittää huomioita myös ryhmien vapauksiin:
"kirkollinen luonne ei voi olla syynä erityisiin rajoituksiin - -". Tämä kieltää
esimerkiksi Suomessa vuoteen 2003 saakka voimassa olleen rajoituksen uskonnollisten
yhdyskuntien maaomaisuudelle.
|