|
Armo-mainosten päähenkilönä esiintyi lego-ukolta näyttävä sinisiin trikoisiin
pukeutunut "Jarmo". Jarmo mallintaa modernia messiasta, koska "Jeesus" + "Armo" = "Jarmo".
Armo-kampanja on suunnattu erityisesti 20-39-vuotiaille aikuisille. Tutkimusten mukaan
perinteinen uskonnollisuus ei vetoa tähän ryhmään.
Vaikka kampanjan teemana on armo, mainosten sisällön perusteella ne markkinoivat
rukoilua. Kännykkäliittymämainoksia parodoivat julisteet kertovat, että Armo-liittymällä
"saat yhteyden yläkertaan", sillä on "paras kuuluvuus, ei kuukausimaksuja" ja liittymä on
"helppo avata" (laittamalla kädet ristiin).
Kirkon omienkin piirissä on esitetty kampanjalle kritiikkiä. Kirjailija ja teologi
Jaakko Heinimäki kirjoittaa kolumnissaan Metro-lehdessä: "Armon
rinnastaminen kännykkäliittymän ostamiseen ja vaihtamiseen on niin mautonta, etten olisi
luullut arvostelukykyisinä pitämieni ihmisten sellaiseen ryhtyvän". Kirkko ja
Kaupunki -lehti suhtautuu pääkirjoituksessaan 28.9. anteeksipyytelevän oloisesti koko
mainostamiseen: "Emmekö tekisi väärin, jos emme käyttäisi kaikkia mahdollisia keinoja,
myös mainontaa, välittämään sanomaa, jonka uskomme olevan äärimmäisen tärkeän?"
Kommentit internetin keskustelupalstoilla ovat tylyjä: "-- ottaa päähän 'Suora yhteys
pääkonttoriin' -lässytykset... Torstaiaamuna oli papit seisoskelemassa bussipysäkeillä
jakelemassa viattomille ihmisille tätä suurempaa tietoutta. Yksikin pappi selitti suu
vaahdossa ja tyrkytti esitettä vaahtosammuttimen kokoiselle koululaiselle. Jättäisivät
sentään lapset rauhaan."
"-- säälittävä kuva tuli koko jutusta. Lyödään leikiksi, ja tällä tavoin kai yritetään
houkutella ihmisiä... Johonkin. Kirkkoon kai. Hmm... No, kyllähän kirkkokin saa lyödä
leikiksi, mutta jotenkin näkisin, että uskottavampaa on, kun kirkko puhuu vakavalla
naamalla."
"-- on hyvä, että mainostetaan muutakin kuin tuotteita joita pitää ostaa, mutta
toisaalta mistäs se kirkko nyt taas saikaan rahoituksensa..."
"-- Ehkä he eivät vain kykene tai sitten suostu käsittämään, että keskiaika on mennyt,
ja tiede tarjoaa paljon paremmat houkuttimet, kuin Jesse."
Katteetonta mainontaa?
Suomen lainsäädäntö on tiukka mainonnan rehellisyyden suhteen. Markkinatuomioistuin on
antanut lukuisten mainoskampanjoiden kohdalla mainostajalle varoituksen tai uhkasakon, jos
mainostaja ei ole pystynyt osoittamaan mainosväitteillään olevan katetta.
Armo-liittymän sanotaan olevan kaikkein halvin liittymä, jopa ilmainen. Kampanja ei
siis virallisesti tavoittele kirkolle uusia jäseniä - kirkon jäsenyyshän maksaa
keskimääräiselle jäsenelle noin 100 euroa kuukaudessa, yli viisinkertaisesti "puhu niin
paljon kuin haluat" -kännykkäliittymiin verrattuna. Ehkä taustamotiiveihin kuuluu myös
kiihtyvän jäsenpaon hillitseminen, onhan kampanja ajoitettu sopivasti ennen
marras-joulukuun perinteistä eroaaltoa.
Kampanjan virallinen tuote on siis rukoilun tuoma yhteys jumalaan ja sen kautta
saatava jumalan armo. Tuoteväitteiden katteellisuus on kyseenalainen. Kirkko ei viittaa
mihinkään tutkimustuloksiin, joiden mukaan rukoilulla voitaisiin saavuttaa telepaattinen
yhteys henkiolentoihin, eikä tällaisia tuloksia ole olemassakaan. Sen sijaan
päinvastaisia tuloksia löytyy: Esirukouksen vaikutuksista esimerkiksi sydänsairauksien
hoidossa on tieteellisiä julkaisuja ja tulos on aina ollut, että sairas ihminen ei saa
rukouksella armoa. Rukoukset eivät ole auttaneet sen paremmin kehitysmaiden nälkäisiä,
tsunamin alle hukkuneita kuin uskonsodissa kuolleitakaan.
Sen lisäksi, että luvatun armon vaikutukset jäävät osoittamatta, itse
kommunikaatioyhteyden toimivuus osoittautuu testeissä heikoksi. Nettikeskusteluissa
piikitellään "parasta kuuluvuutta ilman katvealueita":
-"Armo-liittymäni ei toimi vaikka sitä kuinka mainostetaan. Mitä nyt tehdä?"
-"Sama vika. Puhelut eivät vaan tunnu menevän läpi. Katveessako tässä seistään
sittenkin? Onko joku myynyt meille täyttä tuubaa? Vai kävikö kenties niin, että linja on
tukossa liiasta liikenteestä?"
Vaikuttaa siltä, että Armo (tm) -liittymän toiminnallisuus on identtinen "Puhu yksin
ilmaan (tm)" -liittymän ja "Juttele itseksesi pääsi sisällä (tm)" -liittymän kanssa.
Kaikki sallivat rajattomasti puheminuutteja ja tekstiviestejä kuukaudessa, mutta niitä
vaivaa paluukanavan tukkoisuus - paitsi tietysti niiden harvojen kohdalla, joilla on ilo
kuulla erilaisia ääniä päänsä sisällä.
Ja miksi sitäpaitsi ihmisen pitäisi keltään tai miltään pitäisi rukoilla armoa?
Ajatukseen sisältyy perusteeton oletus, että meissä on jotakin vialla. Kuvitteellinen
jumala syyttää meitä perisynnistä, johon emme ole syyllisiä ja sitten vaatii meitä
rukoilemaan armoa leppyäkseen. Entä mitä käy niille, jotka eivät rukoile - odottaako heitä
pre-paid "Helvetin tuli (tm)" -liittymä rajattomine kidutuspalveluineen? Mainoskampanjassa
punaisiin pukeutunut lego-ukko voisi luvata valtakunnan halvinta lämmityspalvelua. Näistä
asioista kirkon mainokset toki vaikenevat, eivät liene tarpeeksi mukavaa luettavaa
nykypäivän maallistuneille kuluttajille.
Webbisoppaa
Armo-kampanjaan kuuluu vuoden loppuun saakka auki oleva www.armo.fi
-nettisivusto. Vaikka sen ulkoasu on yhtä lupsakka kuin tienvarsimainosten, on sisältö
erilainen, suorastaan omituinen. Sivustolla on toimittaja Kaisa Raittilan ja
teologi Juhani Huttusen pikku artikkeleita, joiden tarkoitusperät tai yhteys
Armo-teemaan eivät helposti aukea.
Sivuston anti-julistavuus yllätti. Kristinuskon sisältöä ei juuri tuoda esiin ja
paikoitellen tekstit ovat suorastaan ateistisia. Otsikolla "Minä en ole uskonnollinen"
kirjoitetaan: "Jotkut ihmiset tarvitsevat uskoa jaksaakseen elää, mutta minulle sellainen
ei lisää tämän elämän arvoa mitenkään. [...] Minä en kysy koko ajan jumalalta neuvoja
kuten lapsi vanhemmiltaan, vaan niinkuin täysikasvuinen ihminen, teen moraalisen valintani
itse."
Ei ihme, että kolumnisti Mika Lahdensivu ruotii sivustoa otsikolla "Armottoman
ristiriitaista" (Digitoday 14.10): "Pääotsikoiden alta löytyi arvoituksellisia
alaotsikoita ja niiden alta maalaillen laadittuja tekstikatkelmia, jotka
ympäripyöreydessään antoivat ymmärtää yhtä ja toista, mutta ymmärsivät antaa verraten
vähän. Mainostaminen ei ole ilmaista - - Viettelevistä mainoksista soisi edettävän
suorinta tietä itse asiaan ja sen mukaisiin tekoihin! Sanahelinän markkinoilla on
toimijoita kylliksi jo ilman kirkkoakin."
Välttääkö kirkko omien uskonkappaleidensa rehellistä esiintuomista, koska se pelkää
että niiden sisältö ei miellytä kaikkia? Kirkko on asiassa valinnan edessä, sillä sen
omissa riveissä vaaditaan jo laajasti selkeämpia kannanottoja ja väkevämpää
julistusta.
Epätoivoista?
Ironista kyllä, kirkkokaan ei näytä luottavan mainostamaansa rukoiluun: mikseivät
seurakuntayhtymän virkamiehet yksinkertaisesti rukoile, että helsinkiläisten eroaalto
kirkosta laantuisi? Miksi 560 000 euron panostaminen mainontaan vaikuttaisi paremmin kuin
rehellinen pyyntö taivaan isältä? Kirkko jatkanee imagonsa eriyttämistä pois klassisesta
kristinuskosta kohti "nuorekasta" tyyliä. Seuraava askel "myyvässä mainostamisessa" olisi
tietenkin mainostaa seksillä. Hauskaa olisi myös, jos kaikki eri uskonnot alkaisivat
mainostaa kilpaa lehdissä ja televisiossa "erikoistarjouksineen", hehkuttaen parhaimpia
puoliaan.
Kirkon taistelu "markkinaosuuksista" maailmankatsomusten markkinoilla tiukentuvassa
kilpailutilanteessa vaikuttaa epätoivoiselta. Kirkon monopoliasema on murtumassa eikä sen
jäsenyys ole enää itsestäänselvyys. Kenties seuraavassa kampanjassa kuulemme vieläkin
nuorisoläheisemmin "Jesse rulaa – ken ei usko delaa".
|