|
Mikä on vapaa-ajattelijoiden kanta valtion ja kirkon, tai valtion ja uskontojen
yleensä, suhteeseen? Ehkä lyhyin tapa ilmaista asia on Valtion ei lähtökohtaisesti
tarvitse huomioida uskontoa mitenkään.
Tämä ymmärretään usein väärin, toisinaan tahallisesti mutta ehkä useammin tottumuksen
vuoksi. Olennaista asiassa on erottaa yksilölle ja yhteisölle tärkeät asiat. En minä
vapaa-ajattelijana väitä, etteikö jäsenyys vaikkapa islam-yhdyskunnassa ole jäsenelle -
siis yksilölle - paljon tärkeämpi asia kuin jalkapallo. Mutta valtion ei silti tarvitse
käsitellä islam-yhdyskuntaa sen erityisemmin kuin futisseuraa.
Esimerkkeinä nykylaista voi ottaa potilaan asemaa koskevan lain, joka takaa potilaalle
oikeuden kieltäytyä hoidosta. Jehovan todistaja voi siis kieltäytyä verensiirrosta, mutta
laki ei sano että kieltäytymisen syyn pitää olla uskonto, saati luettele uskontoja. Kun
Tyrvään kirkko poltettiin, päätti Korkein oikeus teon olevan tuhotyö eikä törkeä tuhotyö.
Kirkkoja ei siis saa polttaa, mutta periaatteellista eroa kirkolla ja bingohallilla ei
ole, vaan samat pykälät suojaavat molempia.
Vastaavasti esimerkiksi erillinen uskonrauhapykälä voidaan kumota. Jos joku mölyää
kirkossa, vieköön poliisi häirikön pois. Siihen riittävät samat pykälät jotka muitakin
tilaisuuksia suojaavat.
Erityisesti uskonnonvapauslaki voidaan kumota. Uskontojen kannattajat voivat tietysti
rekisteröityä yhdistyksiksi, tai vaikka säätiöiksi tai osuuskunniksi. Asiaa on katsottava
ulkopuolelta, siitä mitä muiden kannalta voi vaatia. Ei ole mitään syytä miksi minä
voisin vaatia Adventtikirkolle enempää tai vähempää oikeuksia kuin Luonto-Liitolle tai
Suomen Linux-käyttäjät ry:lle, joten näitä kolmea voivat koskea samat määräykset.
Tämä on lähtökohta. Joskus tulee vastaan poikkeuksia: esimerkiksi ei-luterilaista ei
työvoimatoimisto voi velvoittaa kirkkoa siivoamaan, ja silloin valtio ottaa kantaa
vakaumukseen. Uskonnonvapaus voi vaatia myös poikkeusta muuhun lakiin, siihen tapaan kuin
kieltolain aikana sai ehtoollisviini erivapauden.
Vapaa-ajattelijoiden haluama valtio ei siis suinkaan kiellä uskontoja, vaan se pitää
niitä yleensä yhdentekevinä. Jos yksi tahtoo rakentaa kirkon, rakentakoon kunhan hakee
rakennusluvan; ja jos toinen tahtoo painattaa Koraaneja, niin painattakoon ja peritään
niistä sama arvonlisävero kuin muistakin kirjoista.
Jori Mäntysalo
pääsihteeri
|