|
Joka kolmas vuosi järjestettävään kongressiin osallistuu yleensä satoja humanisteja,
rationalisteja, vapaa-ajattelijoita ja ateisteja eri puolilta maailmaa. IHEU on
sateenvarjojärjestö, jonka alla toimii hyvin erilaisia järjestöjä eri maista.
Vapaa-ajattelijain liitto ja Suomen Humanistiliitto ovat molemmat IHEU:n
liitännäisjäseniä.
Kongressin ohjelma muodostuu perinteisesti yleisosiosta, jonka yhteydessä
arvovaltaiset vieraat luennoivat pääteemasta ja työryhmätyöskentelyistä, joissa voidaan
keskittyä erilaisiin yksityiskohtaisempiin kysymyksiin. Näissä esiinnousseet asiat
otetaan sitten päätöspäivänä käsittelyyn ja ne joutuvat IHEU:n hallituksen jatkotoimien
kohteeksi.
Kongressi pidettiin pääosin Unescon päämajassa ja viimeinen päivä oli Sorbonnen
yliopiston tiloissa. Siitä tuli pienoinen ongelma, koska tapahtumia oli eri puolilla
Pariisia ja kulkeminen hotellista tapahtumapaikkoihin ja niiden välillä vei melkoisesti
aikaa.
Tiistaina kongressin avasi IHEU:n puheenjohtaja Roy Brown, joka aluksi
muistutti mieleen Ranskan 200-vuotisen historian ihmisoikeuskysymyksissä. Samoin hän
kiitti Unescon merkitystä myös siinä, että voimme pitää kongressin sen tiloissa, onhan
IHEU:lla myös virallinen asema Unescossa. Samalla hän kuitenkin korosti uskontojen
jatkuvaa hyökkäystä uskonnottomia kohtaan. Hän totesi, että valistuksen taistelu on
käytävä uudelleen maailmanlaajuisena. Esimerkkeinä tästä on Yhdysvaltain sota Irakissa,
jonka presidentti julisti jumalan johdattamaksi, Venäjällä ortodoksinen kirkko on saanut
suuren vaikutusvallan, Intiassa hindunationalistit haluavat tehdä maasta hindulaisen
valtion ja uusi paavikin on ehtinyt julistaa sodan sekularismia vastaan. Sekularismi on
kuitenkin valtion neutraalisuutta kaikkia katsomuksia kohtaan.
Ranskan kirkon ja valtion erosta 100 vuotta
Ranskassa kaikki asiat tuntuvat pohjautuvan Ranskan suureen vallankumoukseen 1789,
niin kirkon ja valtion erokin. Tämä vallankumous otti tunnuslauseekseen ihmisten
vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ja sen yhtenä piirteenä kirkko erotettiin valtiosta
1795. Tämä ei kuitenkaan jäänyt pitkäaikaiseksi, vaan Napoleon palautti katolisen
kirkon aseman muutamaa vuotta myöhemmin.
Seuraavan eron toteutti Pariisin kommuuni 1871, mutta kuten tunnettua sekin jäi hyvin
lyhyeksi, vain kahden viikon mittaiseksi. Kuitenkin ero sai enemmän ja enemmän kannatusta
poliitikkojen keskuudessa. Ranskassa seurattiin tarkasti Yhdysvaltain
itsenäistymistaistelua ja sen seurauksena annettua perustuslakia, joka oli luonteeltaan
sekulaari. Erityisasema tässä työssä on ollut Thomas Jeffersonilla, joka on yleensä
tunnettu yhtenä Yhdysvaltain itsenäisyystaistelijana, mutta hän on vaikuttanut myös
Ranskassa ja on osallistunut Ranskan poliittiseen elämään.
Seuraavana virstanpylväänä oli vuosi 1879, jolloin sallittiin sekulaari opetus
koulussa. Kirkon ja valtion erottamiseksi nousi vähitellen kansanliike ja 1904 koottiin
koko maasta laaja kannanotto eron puolesta, siinä perusteluna oli se, että vain kirkon ja
valtion täydellinen ero takaa kaikille yhtäläiset ihmisoikeudet. Laki erosta tuli voimaan
joulukuussa 1905.
Vaikka erosta nyt tulee kuluneeksi sata vuotta, ei Ranskan vapaa-ajattelijoiden liitto
ole voinut levätä laakereillaan itseensä tyytyväisenä. Koko ajan on kuitenkin käyty
keskustelua siitä, miten lakia on sovellettava ja mitä se sallii. Vuonna 1992 annettiin
laki uskonnollisten koulujen valtionavusta ja vasta pari vuotta sitten käytiin
pitkällinen kädenvääntö muslimityttöjen huivinkäytöstä kouluissa. Tämä viimeksimainittu
herätti nytkin jonkun verran keskustelua humanistien kesken; selvisi, että Norjan
humanistit olivat lähettäneet Ranskan presidentille lakia paheksuvan kannanoton.
Tilanne muualla
Kuulimme suurimmaksi osaksi kertomuksia siitä, miten sekulaari linja on uhattuna eri
maissa. Etenkin monet islamilaiset maat ovat kiristäneet otettaan. Iranissa on
uskonnottomien asema heikko ja tässä uhreina ovat etenkin naiset ja nuoret. Yleisesti
nuoret kannattavat Iranissakin sekulaaria valtiota, joka toteuttaisi tasa-arvoisen
yhteiskunnan. Poliittinen Iran kuitenkin haluaa levittää vaikutusvaltaansa kaikkialle
maailmaan ja tässä välineenä on islam.
Nigeria on vuoden 1979 lain mukaan maallinen valtio, mutta sharialaki on koko ajan
saamassa keskeisempää asemaa maan lainsäädännössä. Mm. seurustelu eriuskoisten välillä on
laitonta.
Kun Intia ja Pakistan itsenäistyivät, tuli Pakistanista islamilainen valtio. Intiassa
esitetty perustuslaki oli sekulaari, mutta käsittelyn aikana jouduttiin äänestämään,
lisätäänkö jumalien mainitseminen. Jumalat hävisivät muutamalla äänellä. Myöhemmin
Indira Gandhin hallituskaudella lisättiin lakiin maininta Intian pitkästä
humanistisesta perinteestä.
Äärihindulaisuuden nousu ja sen poliittisen vallan kasvu on lisännyt paineita
lainsäädännön muuttamiseksi. Samoin Intiahan on elävän jumalan Sai Baban maa.
Astrologia on nostettu tieteen rinnalle ja monet poliitikot ovat kysyneet neuvoja sekä
Sai Babalta että astrologeilta. Johtaahan parlamenttiakin katolinen leski.
Optimismia on löydettävissä etenkin kastittomien parissa. Intian monet ateisti-,
rationalisti- ja humanistijärjestöt tekevät hyvää työtä heidän parissaan. On esitetty,
että seuraavaa perustuslakia on kirjoittamassa kastiton. On muistettava, että Intiasta
puhuttaessa, puhutaan miljardin ihmisen tulevaisuudesta.
Venäjän tilanteesta saimme myös tietoja. Aikoinaan Pietari Suuri oli tehnyt
kirkosta osan valtiota nostamalla Moskovan patriarkaatin ohi Konstantinopolin. Tätä
jatkoi itse katolinen Katariina Suuri käyttämällä kirkon omaisuutta valtion
tarpeisiin. Venäjän vallankumouksen jälkeen pidettiin kirkon ja valtion suhde ennallaan,
vaikka ateismia tuettiinkin. Lenin vihittiin kirkossa, koska kirkollinen
vihkiminen oli ainoa virallinen. Stalinin aikana avattiin uudelleen
pappisseminaareja.
Neuvostoliiton hajottua on ortodoksinen kirkko vahvistanut otettaan valtiosta ja sille
on palautettu paljon sen omaisuutta. Samalla on kirkosta yritetty tehdä osa venäläisyyttä
ja tsaareista on tehty sankareita. Nikolai II on jo pyhitetty eli muutaman vuoden
kuluttua Venäjän kirkoissa rukoillaan Nikolai pyhää.
Jotta en kertoisi kaikkea siitä, mitä kolmeen päivään saatiin mahtumaan,
lupaan jatkaa yksityiskohtaisempia esittelyjä myöhemmin. Normaaliin tapaan myös
päätöslauselma esitettiin hyväksyttäväksi, mutta tällä kertaa oli kaksi virallista kieltä
ja tämän vuoksi IHEU:n hallitus viimeistelee molemmat esitykset, enkä näin ollen edes
yritä kääntää sitä suomeksi tähän numeroon. Samoin kongressin yhteydessä pidettiin
maailman vapaa-ajattelijoiden tapaaminen, mutta siinä Ellen Johnsonin (American
Atheist -järjestön puheenjohtaja) pitämästä erinomaisesta alustuksesta kerron
seuraavissa numeroissa.
Haluan kuitenkin mainita ohjelman lopussa tapahtuneista palkitsemisista. Tällä kertaa
palkittiin humanistisesta elämäntyöstään Barbara Smoker, jonka hyvä humanismin
perusteos on suomennettu ja Kustannus Oy Vapaa Ajattelija Ab:n julkaisema.
|