|
Tämän julistuksen allekirjoittajat muodostavat kansainvälisen ateistien ja
vapaa-ajattelijoiden komitean, jonka tarkoituksena on tarjota ateistinen humanismi
positiivisena vaihtoehtona uskonnoille sekä ajaa valtion ja kirkon erottamista kaikissa
maissa.
Uskonnot ovat esihistoriallisia ja primitiivisiä
Uskonnot olivat ihmiskunnan ensimmäisiä haparoivia yrityksiä selittää ja ohjata
luontoa. Selittääkseen oudot luonnonilmiöt, uskonnot keksivät meille "aukkojen jumalan"
selityksen: "jumala teki sen". Kaikkien asioiden, myös ihmisten, ajateltiin olevan
jumalien tuotoksia ja siis heidän tahtonsa alaisia.
Uskonnot sanoivat, että ohjataksemme luontoa jumalallisen vaikutuksen kautta, meidän
tulisi rukoilla näitä jumalia, jälleen asettaen ihmiskunnan heidän tahtonsa armoille.
Uskonnot olivat myös primitiivisiä reaktioita ihmisten kuolemanpelkoon. Uskonnot
väittivät, että ikuinen paratiisi odottaa meitä kuolemamme jälkeen, että jumalat
kontrolloisivat tuota paratiisia ja että meidän pitäisi "ansaita" pääsymme sinne. Jälleen
ihmiskunnan tahto oli alisteinen "jumalten tahdolle".
Niinpä uskontojen mukaan ihmisten tuli kumartaa "yliluonnollisten" jumalien edessä ja
sokeasti noudattaa heidän tahtoaan. Tämä oli ainoa syy, miksi ihmiset olivat olemassa. Me
emme omanneet lopullista kontrollia omista elämistämme. Me emme olleet itsenäisiä, vaan
pelinappuloita ja objekteja kummallisessa näkymättömässä jumalaisessa pelissä.
Uskonnot väittivät, että ihmisen olo maan päällä on pakollinen - vaikkakin vähäinen -
jakso, joka on täynnä kärsimystä ja koettelemuksia ja jonka ainoa tarkoitus on päästä
käsiksi näkymättömään ja todisteita vailla olevaan "kuolemanjälkeiseen elämään".
Tämän päivän uskonnollisten johtajien rooli näiden muinaisten uskomusten
levittämisessä on viime kädessä tuhoisaa. Mikä voisi olla vahingoittavampaa kuin vaatia
ihmiskuntaa hylkäämään järjen ja todistusaineiston käyttö ja uskoa yliluonnollisiin
olentoihin, jotka vievät meiltä meidän tahtomme, riippumattomuutemme ja kunniamme?
Vastakohtana tälle, ateistit ja vapaa-ajattelijat yhtyvät Protagoraksen toteamukseen:
"ihminen on kaiken mitta". Meidän ei ole tarpeen viitata yliluonnolliseen voidaksemme
määrittää todellisuuden luonteen tai sen keitä me olemme ja miten meidän tulisi
käyttäytyä. Oma älykkyytemme ja omatuntomme ovat riittäviä oppaita.
Paratiisi, sikäli kuin sitä on lainkaan saavutettavissa, on saavutettava maan päällä
eikä jossakin kuolemanjälkeisessä yliluonnollisessa tilassa. Aikamme olla ihmisiä ja elää
on tässä ja nyt. Ateisteina ja vapaa-ajattelijoina olemme sitä mieltä, että ihmiskunta ei
enää tarvitse primitiivisiä, vanhentuneita ja vaarallisia uskontoja.
Uskonnot perustuvat dogmeihin
Lisätäkseen ihmisten alistuvaa asennetta yliluonnollisen edessä uskonnot ja lahkot
ovat keksineet röykkiön mielivaltaisia uskonkappaleita, dogmeja. Uskonnolliset kiellot,
jumalanpilkkasäädökset, kadotuksella pelottelu ja fatwat ovat joitakin niistä keinoista,
joilla uskonnot pyrkivät vetoamaan pelkoihimme, pakottamaan meidät uskomaan ja
tukahduttamaan itsenäistä ajatteluamme.
Jokainen "ilmoitettu" totuus, jonka väitetään olevan peräisin "jumalallisesta"
lähteestä palvelee vain yhtä tarkoitusperää: määräämään ihmisten toimintaa ja asettamaan
kieltoja; meidän ei koskaan anneta vapaasti itse päättää mikä mielestämme on oikeanlaista
toimintaa. Mutta todellisuudessa ei ole olemassa mitään jumalallisesti ilmoitettuja tai
absoluuttisia moraalitotuuksia; on vain suhteellisia moraalitotuuksia, jotka vaihtelevat
kulttuurista toiseen ja sukupolvesta toiseen.
Mikään jumalallinen voima ei ole koskaan kuiskannut mitään meidän korviimme; me olemme
hankkineet kaiken itse. Me olemme itseoppineita kuten Herakleitos ja Efesos totesivat
tuhansia vuosia sitten. Opimme itsenäisesti, itsellemme.
Ateisteina ja vapaa-ajattelijoina olemme sitä mieltä, että ihmisten täytyy irtautua
uskonnollisten dogmien kahleista ja seurata omia teitään saavuttaakseen tietoa ja
vapautta. Mitään ei ole etukäteen kiveen kirjoitettu. On meidän omalla vastuullamme
määrätä oma totuutemme ja tulevaisuutemme.
Uskonnot ovat tieteen vastakohta
Tieteet nojaavat päättelyyn ja todistusaineistoon; uskonnot nojaavat pelkkään uskoon.
Nämä kaksi maailmankuvaa ovat toisensa poissulkevia. Saavuttaakseen uskonnollisen uskon
on ihmisen usein jopa hylättävä järjen ja todisteiden käyttö. Tämän vuoksi uskonnot ovat
vastakohtaisia tieteelle.
Kieltämällä tiedettä menemästä pidemmälle kuin mitä Raamattu, Talmud, Koraani tai
jokin muu "pyhä kirja" sanovat, uskonnot ovat aina taistelleet vastaan tieteen yrityksiä
elämän selittämiseksi luonnonilmiönä. Uskonnot ovat aina pitäneet parempana "ilmoitettua
totuutta" kuin tieteellisesti löydettyä totuutta. Historiallisina esimerkkeinä uskontojen
vihamielisyydestä tiedettä kohtaan mainittakoon katolisen kirkon vaino Galileoa ja Brunoa
kohtaan sekä kielteinen suhtautuminen evoluutioon.
Niin puhtaan kuin sovelletunkin tieteen harjoittaminen vaativat meitä usein tekemään
niihin liittyviä eettisiä päätöksiä. Mutta millä tavalla meidän pitäisi määrittää mikä on
"hyvää" tai "pahaa"? Ketkä tekevät nämä päätökset, jumalat vai ihmiset? On olemassa
liikaa myyttisiä keskenään ristiriitaisia jumalia joista valita eivätkä myöskään näiden
jumalien "viestit" ole aina kovin selkeitä. Ja mitä kykyä uskonnoilla olisi tieteellisten
löytöjen arvioimiseen? Viime kädessä meidän on tehtävä omat päätöksemme perustuen siihen
mikä on parasta ihmiskunnalle. Tieteen tulee olla vapaata mielivaltaisista
uskonnollisista dogmeista ja sääntelystä.
[Osa 2/2 julkaistaan seuraavassa Vapaa Ajattelija -lehdessä]
|