|
Ei ole mieltä kuluttaa aikansa ja energiaansa sen pähkäilyyn, ketkä pääsevät taivaaseen
ja ketkä helvettiin ties milläkin ehdolla, koska koko kysymyksenasettelu ja
ajatusrakennelma on mahdoton. Kannattaa keskittyä elämään. Ajatus kuoleman jälkeisestä
iankaikkisesta elämästä on mielestäni mahdoton, luonnonvastainen, omahyväinen ja hieman
suuruudenhullu kuvitelma, josta kaiken lisäksi on ollut ja on huomattavaa haittaa ihmisten
elämälle ja koko ihmiskunnan kehitykselle.
Elämänsä rajallisuuden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen ja hyväksyminen vapauttaa
ihmisen elämään tätä ainutkertaista ja ainutlaatuista elämäänsä täysillä, vailla turhia
pelkoja ja toiveita. Ihmissuhteiden, rakkauden, ystävyyden, toveruuden ja lähimmäisten
merkitys kasvaa, kun ymmärtää elävänsä vain kerran. Samalla se motivoi ohjaamaan
yhteiskuntaa jokaisen elämän kunnioittamiseen myös käytännössä niin, että kaikki
mahdollinen tehdään ihmisten täyden elämänkaaren turvaamiseksi ja traagisten
onnettomuuksien, sairauksien, kärsimyksen ja sotien estämiseksi.
Ihmisten keskuudessa muinoin, kenties surun ja epätoivon hetkillä syntyneet toiveet ja
ajatukset kuoleman voittamisesta ja itsensä ikuistamisesta ovat nykytiedon valossa vailla
minkäänlaista tiedollista perustetta ja suhteellisuudentajua. Tähdet ja tähtisumut ovat
ajallisia ja rajallisia, mutta minä en!? Nyt tiedämme, että maailmankaikkeuteemme, sen
miljardeihin galakseihin kuuluu miljardien vuosien saatossa jatkuva liike, aineen
kiertokulku. Tähtiä syttyy ja sammuu, atomeista on moneksi. Maakeskeinen maailmankuva
katosi, mutta itsekeskeistä maailmankuvaa ei turha vaatimattomuus vaivaa.
Uskontojen lupaus iankaikkisesta elämästä taivaassa lienee saanut ja saa edelleen
kiinnekohtaa omahyväisyydestämme, joka pohjautunee lapsen luonnolliseen psykologiseen
kehitysvaiheeseen kuuluvasta kaikkivoipaisuuden tunteesta. Äiti ja koko maailma ovat vain
minua varten! Kun se usko olosuhteiden pakosta katoaa, sille usein tarjotaan ja omaksutaan
korvikkeeksi toinen vastaava usko. Minulle kaikkivaltias taivaan isä voi antaa ikuisen
onnen ja kuolemattomuuden taivaassa, paratiisissa, vaikka maailman kärsimykselle hän ei
mahdakaan mitään. Haloo, olisiko itse kunkin ja koko ihmiskunnan aika kasvaa
aikuisuuteen?
Uskonnolliset opit taivaasta ja helvetistä perustuvat äärimäisen epäreiluun
mustavalkoiseen joko tai -ajatteluun, dualismiin, joka kieltää elämän tosiasiallisen
vivahteikkuuden ja monisävyisyyden. Ihminen ei oikeasti ole hyvän ja pahan suhteen joko
tai vaan sekä että. Maailmassa on rikkautena sekä sateenkaaren värit että harmaan eri
sävyjä! Kristinuskon ja islamin mustavalkoinen oppi on elämän sävyille ja väreille
vastakohtainen - riippumatta siitä, katsotaanko sitä kulloinkin tarkoituksenmukaiseksi
painottaa vai hieman häpeillen peitellä julistuksessa.
"Yksin uskosta" -oppi on myös äärimmäisen epäreilu, varsinainen epiksen ennätys. Siis
murhamiehelle riittää periaatteessa usko johonkin Jeesukseen, uhrista ja hänen omaistensa
anteeksiannosta ei tarvitse välittää tuon taivaallista. Uskovaiset murhamiehet ja roistot
pääsevät iankaikkiseen autuuteen, mutta heidän teoistaan kärsineet, uskonsa kaikkivaltiaan
hyvyyteen menettäneet pannaan pitkään pyttyyn ilman armahdusoikeutta!?
Ylen ykkösen aamuhartaudessa heti joulun ja Aasian hyökyaallon jättituhojen jälkeen
sanottiin: "Kiitos siitä kaikesta, mitä tälläkin viikolla tapahtuu". Hartaus oli
nauhoitettu jo ennen suuronnettomuutta, ja niinpä eräs kirjoittaja Helsingin Sanomien
mielipidesivulla arvosteli lausuman esittämisen ajankohtaa. Mutta voidaan kysyä, miksi
kirkon pitäisi hartauksissaan oppinsa mukaan kiittää jumalan johdatuksesta vain silloin
kun suomalaiset pärjäävät urheilussa ja pisa-tutkimuksissa tai taloudessa on menee hyvin.
Eri asia on, että kohtalonuskoista johdatus-oppia voi ja on syytäkin arvostella ylipäätään
riippumatta siitä, milloin sitä tuodaan esiin.
Huomion ja arvostuksen suuntaaminen tähän ainutlaatuiseen ja ainutkertaiseen elämäämme
on mielestäni hyvä pohja hyvään elämään. Niin voimme suuntautua vapaaseen, järkiperäiseen
ajatteluun, inhimilliseen vuorovaikutukseen, humaanisiin eettisiin arvoihin, rakkauteen
sekä hyvän elämän ja yhteiskunnan rakentamiseen yhdessä muiden kanssaihmisten kanssa.
Jokaisella on oikeus saada tulla ihan ikiomilla ajatuksillaan tai ikiomalla uskollaan
autuaaksi, jos on tullakseen. Onnelliseksi omassa elämässään voi tulla myös
uskonnollisuudesta vapaalla elämänkatsomuksella. Ilman taivasuskoa meillä on kokonainen
elämä.
|