|
Johan oli reissu - nimittäin liittomme liittokokous Järvenpäässä. Kaksitoista vuotta
oli väliä, kun edellisen kerran olin läsnä. Toki kyllä olin sitten ollut Vaasasta Lahteen
välin kaikissa vuosina 1978-1993. Taisin sanoa ääneen, ettei mitään ollut muuttunut
kahdessatoista vuodessa, eräät kasvot vain. Nyt kun muistelen tarkemmin, niin on sittenkin
tainnut muuttua aikalailla. On nimittäin ympäristö muuttunut ja jotenkin tuntuivat
muutamat tutut ikääntyneet ja jotkut taas nuortuneet ihan mahottoman uskomattomasti.
Tämä muistelo on sitten vapaasta muistista kirjoitettu ja nimiä ei ole muutettu
henkilöiden yksityisyyden suojan takaamiseksi. Kokemukset ovat kyllä sitten minun ikiomia
ja jos kunnianloukkauksesta raastuvassa tavataan, niin ottakaa edes kunnon juristi, vaikka
lapseni kummisetä asianajajaksi niin saadaan edes oikeudenmukainen asianajo. Niin - nyt
sitten jakelen vain ruusuja enkä risuja lainkaan, kun en noista sm-leikeistä tykkää. Ja
vielä toinen varoitus sellaiselle, joka on herkkähipiäinen, että tämä kirjoituslaji
yrittää olla jotain nokisen pakinan ja dokumentin välimuotoa.
Poissaolijoille
Kaikessa toiminnassa on aina näkymätön taustavoima - nyt ei tainnut olla markkinavoima
- mutta menneisyyden kaikuja ja luurankoja kaapeista kummitteli. Menin siis Rivoliin
tapaamaan vanhoja tuttuja, joiden kanssa tuli tehtyä kovaakin työtä erilaisten
ihmisoikeuksien puolesta aikanaan. Monet nuoremmat voivat vain haaveilla tekevänsä saman,
sillä heillä taitaa olla vasta ikää sen verran, kuin jotkut ovat jo tehneet jutskoja. Eikä
ilman tuloksia.
Olisin halunnut nähdä lapsuuden arja-tädin tapaan peilistä (henkilöt eivät ole missään
tärkeysjärjestyksessä, joten siitä ainakaan ei kenenkään pidä loukkaantua, muistini alkaa
jo onneksi pätkiä ;-):
- Erkin, koska hänen kanssaan oli kansainvälisten suhteiden alalla paljon duunia, eikä
sitä tuolloin oikein hyväksi katsottu. Oli muitakin juttuja, joista viisaasti vaietaan -
ei vaitiololupausten takia vaan ihan vain muuten kestääksemme loppuun saakka.
- Lassen, koska hänen kanssa kallisteltiin moni asia. Monet reissut tehtiin ja
erilaisia käännöksiä, muttei sentään takinkääntämisiä. Hänet vielä näen muualla uudelleen
- en taivaassa vaan maan päällä.
- Kimmon, jonka kanssa Waskiassa otettiin ja hän sitten otti leipätyökseen
uskomattomuuden sekä uskottoman tyypin roolin. Hän teki todellisen pitkän työrupeaman
uskonnottomuuden parissa ja oli sitten vielä kuuleman mukaan oikea työmyyräkin.
- Yrjösen Aarnen, joka lahjoitti saaren puolikkaan, mutta hän taisi jo kuolla pois ihan
vanhuuttaan. Ja samaan tähden väliin mahtuu samalta suunnalta yksi Esa, jolle kyllä sain
lähetettyä terveiset mutkien kautta. Ovathan vaparit vielä sentään verkosto, josta
pirukaan ei tiedä mitään. Jumalat taas eivät voi tietää siitä yksinkertaisesta syystä, kun
niitä ei ole ja vaikka olisikin, niin ei me niihin perusteettomasti uskota - ollaan niin
uskomattoman uskottoman uskonnottomia.
- Reiskan, jonka kyllä näin jo vappuna. Hänen kanssaan kerran ideoitiin, että kun
suomalaiset ovat kaikki eronneet kirkosta ja ev.-lut. ent.valtiokirkko myy Kallion
kirkkonsa, niin tehdään sinne uskontojen historian museo. Sinne sitten laitetaan kaikkien
unohdettujen vapaa-ajattelijoiden kipsihymytyttö- ja poikapatsaat jonoon. Niitä nimittäin
tulisi hyllymetreittäin.
Läsnäolijoille
Tärkein on tietty kiittää donaattoreita, jotka mahdollistivat tasapainoisen
osallistumiseni koko kisaan eli Janne, Timppa, Taukka, Olli, Veikko jne. tyttäristä
puhumattakaan. Aina täytyy kuitenkin olla nuo fyysiset olosuhteet jonkinlaiset, vaikka
henkisten seikkojen kanssa busaaminen hauskaa olisikin. Tässä välissä kyllä heitän yhden
neilikan sille psykologille, joka minulle sanoi, että alkoholin käyttö syventää
masennusta. Kuittaan kyllä sen, mutta olen nähnyt masentuneita absolutistejakin - ja tässä
viittaan muuhunkin kuin alkomaholiin. Alkoholin myönteisistä seikoista taas eivät voi
tietää ne, jotka eivät sitä itse käytä. Sanoihan muuten yksi essealaislahkon jäsenkin
aikoinaan, että aina kun sen teette, niin tehkää se minun muistokseni. Ja silti moni hänen
seuraajansa ei sitä tee - siis ryystä viinejä.
Onneksi en ollut tarkkailijana ihan alusta kokouksessa, mutta ainakin demokratia
pelasi, sillä lippuja kului melkoinen määrä. Äänestyttäjille oikein puska luonnonkukkia
mielenkiinnon, itsehillinnän ja adrenaliinitasapainon ylläpidosta ja oppitunneista. Kyllä
tuo yhdenmielisyyden vaatimuspläjäys pöntöstä puhuttuna vastasi ainakin kolmen promillen
känniä, eli taas säästyi tuoppivaliokunta monelta työltä. Sihteereille keskusteleva kokous
on tietty hankala homma, mutta demokratia vaan on sellaista, että jokaisella on oikeus
mielipiteeseensä ja puheoikeus tarkoittaa todella puheoikeutta.
Niin no tuosta edellisestä, kyllä pikkasen pitää asettua naispuolisten esiintyjien
puolelle. Kokouksessa oli pikkusärö, kun toiminnanjohtajan mielipidettä arvosteltiin
salista - palkollisillakin on oikeus sanoa mielipiteensä. Jos mielipidettä vaaditaan
itselle niin täytyy se suoda toisellekin, vaikka toisten mielipiteet aina vääriä ovatkin
ja vain omat oikeita. Tuolle kunnallispoliitikolle annan kukkivan kaktuksen, sillä
muutenhan hän on ihan kunnon mies ja asuu vielä samassa kaupungissa kun ex-anoppi. Siis
onneksi kaukana - en viittaa vapaa-ajattelijaan vaan anoppiin.
Kun nyt tätä kirjoittaessa meni melkein aski tupakkia ja litra teetä (ei edes kovaa!,
kirj.huom.), niin kiitisti vain kaikille, jotka tarjosivat valmiiksikäärittyjä
syöpäkääryleitä. Tupakanvastustajille tiedoksi, että täytyy jonkun verojakin maksaa. Ja
toisaalta täytyyhän terveysintoilijoilla joku halveksunnan ja vastustamisen kohde olla.
Ilman sairaita ei muuten ole, mihin omaa terveyttään vertaa. Tupakanpoltto on niin hauskaa
ja tupakanpolttajat vielä hauskempia ja seurallisia, että sinne savun sekaan näytti olevan
jopa tunkua tauoillakin. No ihan oikeasti onhan rööki vähän kallista, mutta ei kannata
tehdä lakkoja - ellei sitten tupakanostolakkoa - sillä lakot loppuvat. Jos ei halua
polttaa niin lopettaa sitten koko jutun samantien, se on helpompaa. Minä muuten lopetan
kaiken sitten kerralla, kun olen vähän äärimmäisyysihminen ja pidän extreemikokemuksista,
kuten vapaa-ajattelijoista, jotka ovat todella erilaisia tässä valtakulttuurin
lammasmössössä. Erityisnarsissit taiteilijalle, joka ensi-iltana tarjosi sikarinjämät.
Sitä polttelin piipussani kiltaan sekoitettuna vielä seuraavanakin päivänä. Enkä nyt
unohda Ekiä, jonka kyllä näen viikon päästä vielä uudelleen humanistisissa merkeissä
vapaa-ajattelijoiden ikiomalla hautuumaalla (lukijoille tiedoksi, että tämä
artikkelinpoikanen kirjoitettiin heti 13.6. yöllä, kun univelat oli nukuttu pois).
Tuleville olijoille
Erityisen ilahduttavaa oli liittokokouksessa, että siellä oli paljon konkareiden
lisäksi myös uusia ja nuoria kasvoja. Ja naisia. Naisnäkökulma ei kyllä oikein saanut
vielä otetta vallankahvaan - ei ainakaan liittovaltuustoon, vain yksi kymmenestä
varsinaiseksi ja kolme kymmenestä varalle. Siinä on kyllä vielä tekemisen paikkaa. Ja
sitten melkein risut yhdelle, mutta kun lupasin kirjoittaa positiivisesti, niin mieluummin
Leenalle kimppu mielikukkiaan. Hän nimittäin sai sanotuksi, kun joku miehenpuolikas
asetteli sanojaan vähän ajatellen väärin. Kyse oli siitä, että naisen pitää olla järkevä,
jotta pääsisi vallankabinetteihin. Minun mielestäni ei tarvitse olla, sillä paljon
kabineteissa joskus olleena ja saunan lauteillakin, voin vakuuttaa, ettei siellä aina ihan
järkeviä olla. Onnella ja kähminnällä valtaan päästään ja pysytään - ja verkoistoilla ja
ties millä, mutta järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Näin olen kokenut,
henkilökohtaisesti kylläkin vain. Olkoot vallanpitäjät sitten mitä mieltä vain.
Teuvon neuvo
Kun näin mm. Juhan vaatimattoman ja tyylikkään "korkeimmasta vallasta" luopumispuheen
ja toimimisen loppuun asti julkilausumien kanssa, niin tippa tuli silmään. Mies painoi
duunia vuosikausia ja tikareita tuli selkään paitsi perusvastustajilta niin omiltakin.
Mutta hänen työnsä täsmällinen ja kiihkoton jälki näkyy vielä vuosikymmenienkin päästä.
Hänelle toivon jaksamista perustasolla edelleenkin! Toimia voi kaikkialla, erityisesti
suoraan ihmisten kanssa. Liittokin on vain yhdistysten liitto eikä kenenkään "oma
hiekkalaatikko" - perusduuni tehdään jäsenten kanssa yhdistyksissä. Jäsenet muuten
maksavat jäsenmaksunsa yhdistyksille, että vain uudelle johdolle tiedoksi. Jäseniä pitää
olla. Pääsihteerillekin vinkki, että laita nyt se yksi kruksi lisää sinne verkkoon, äläkä
vinoile kiintiöistä tai saat takkiisi jostain yllärinä, kun sitä vähiten odotat.
Kun kaikkea ei voi kirjoittaa - tilaa pitää olla kaikille ja kanavat - niin valittelen,
etten enempää muista kokouksesta tähän hätään ja kun aktiivista unohtamista on muutenkin
syytä harjoittaa, niin suoraan loppuhuipennukseen. Joka alussa hosuu, se lopussa väsyy -
tässä teille teuvonneuvo, kirjoittanut teutori.
|