Esa Ylikoski

ET aikuislukioissa

Elämänkatsomustiedon asema aikuislukioissa vaihtelee nollasta miltei sataan prosenttiin. Joissakin aikuislukioissa ET:n opiskelijoita ei ole ollenkaan, jossakin miltei kaikki ovat katsomusaineekseen valinneet elämänkatsomustiedon (ET) uskonnon (UE) sijaan. Tämä vaihteleva tilanne ilmeni keväällä 2005 aikuislukioille lähettämäni kyselyn vastauksissa, joita sain hieman alle puolelta aikuislukiosta.

Kyselyn taustalla oli kiinnostus tietää, miten katsomusaineen valinnaisuutta koskeva lainsäädännöllinen ero päivä- ja aikuislukioiden välillä vaikuttaa. Opintonsa aloittaessa 18 vuotta täyttäneillähän on aikuislukioissa oikeus valita vapaasti katsomusaine uskonnon ja ET:n välillä riippumatta siitä, kuuluuko johonkin uskontokuntaan tai on kuulumatta. Päivälukioissa ev.lut. kirkkoon kuuluvienhan on pakko suorittaa uskonnon kurssit (UE).

Päätulos kyselystä on se, että ET:n opiskelijoiden määrä ei yleisesti ottaen ole juurikaan suurempi kuin päivälukioissa. Tyypillisesti aineen valinneiden määrä on 5-10 prosenttia kaikista opiskelijoita. Tämä tarkoittaa, että kaikki uskontokuntaan kuulumattomatkaan eivät ole ET:ssä ja että varsin harvoissa tapauksissa kirkkoon kuuluvat ovat käyttäneet oikeuttaan valita ET:n. Miltei joka kolmannessa aikuislukiossa ei ollut ET:n opiskelijoita.

Toisaalta katsomusaineen asetelma onkin jossain aikuislukioissa päinvastainen kuin tavallisesti: jopa 90 prosenttia opiskelijoista valitsee ET:n uskonnon sijaan. Tämän selittänee se, että joissakin aikuislukioissa on ilmeisesti kiinnitetty erityistä huomiota ET:n mahdollisuuksiin ja tarjontaan, omaan ET:n opettajaan ja opetuksen laatuun.

Erot aikuislukioiden tilanteessa johtunevatkin suurelta osalta siitä, miten asiasta suullisesti ja kirjallisesti tiedotetaan aloittaville opiskelijoille ja miten opetus on järjestetty. Kävi selväksi, että kun valinnat tehdään opintojen ja lukuvuoden alkaessa, kirkkoon kuuluvilla on harvoin ennakolta tietoa katsomusaineen valinnanmahdollisuudesta. Aikuislukiot eivät erityisemmin tiedota siitä.

Joidenkin lukioiden rehtorit lienevät suorastaan tyytyväisiä, jos ET:n opetusta ei tarvitse järjestää, mikä voi ilmetä varsinkin suullisessa ilmaisussa. Motiivina voivat olla taloudelliset tekijät ja joskus arvatenkin myös uskonnolliset, ns. lähetyskäskyyn kytkeytyvät motiivit. Joissakin lukioissa uskonnon opettaja hoitaa myös ET:n opetuksen, jolloin on mahdollista, että panostus siihen ei ole yhtä täysipainoinen kuin oman aineen opetukseen.

Aikuislukioissa tulisi jatkossa yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kiinnittää enemmän huomiota siihen, että uusille opiskelijoille tiedotetaan opiskelijaksi hyväksymisen yhteydessä, ennen ensimmäisiä kurssivalintoja, mahdollisuudesta valita katsomusaine vapaasti. Opetuksen järjestelyt tulee hoitaa samoin yhdenvertaisesti niin, että ET:n valinneilla on hyvät mahdollisuudet hyvään opetukseen.