|
Kysymyksestä väiteltiin Helsingin yliopistolla 14.1.2005 pidetyssä "Päivän painissa"
otsikolla Sukupuolierot - biologiaa vai kulttuuria? Keskustelijoina olivat
biologian professori, diplomi-insinööri Hanna Kokko ja valtio-opin professori,
teoreettisen filosofian dosentti Tuija Pulkkinen.
Professori Kokko aloitti esiintymällä "pahan tiedon" edustajana. Hän esitti oletuksen,
että älykkyys voisi todella jakautua sukupuolten välillä tilastollisesti hyvin
epäsuhtaisesti. Jos näin olisi, sellaisen tosiasian lausuminen ei olisi mitenkään
syrjivää, koska tämä ei oikeuttaisi minkäänlaista erityiskohtelua, vaan edelleen olisi
katsottava yksilö yksilöltä, kuinka älykäs kukin on. Naiset ja miehet päätyisivät sitten
kukin yksilöllisen aivokapasiteettinsa mukaisiin asemiin.
Professori Pulkkiselle individualismi oli vieraampaa; hän oli tottunut ajattelemaan
sukupuolia sosiaalisesti muodostuvina ryhminä, joista yksi alistaa toista.
Individualistisen ja kollektivistisen tasa-arvokäsityksen eroista ei valitettavasti päästy
normatiiviseen väittelyyn, vaan keskustelu kulki näennäisessä yksimielisyydessä, että
yksilöiden välillä tulisi olla mahdollisuuksien tasa-arvo sukupuolesta riippumatta.
Keskeinen erimielisyys liittyi kiistaan, onko raiskaus lajiyksilön väkivaltaa toista
kohtaan vai tietyn ryhmän (miehet) kollektiivista valtaa toiseen ryhmään (naiset). Kokko
kyseenalaisti ajatuksen, että raiskaus olisi vain yhden ryhmän valtaa toiseen ja vailla
mitään biologista merkitystä. "On evoluutiobiologisesti hyvin vaikea ymmärtää, miksi
yksilö toimisi ryhmän edustajana."
Esimerkkinä raiskauksen luonnollisuudesta Kokko mainitsi lintulajin nimeltä hihi, joka
tuskin lisääntyisi ilman koiraiden harrastamaa itsepintaista seksuaalista ahdistelua, jota
naaraat vastustavat viimeiseen saakka. Lajilla kuulemma olivat kivekset isompia kuin
aivot.
Pulkkisen mielestä biologiset selitysmallit pyrkivät vastaamaan kysymykseen, mitä
sukupuoli on - joka ei hänen mielestään vastaa siihen kysymykseen, mitä
"sukupuoleksi" kutsuttu sosiaalinen ohjelmointimekanismi tekee, kun sitä ajetaan
ihmisyhteisöissä. Luonnontieteellisistä väitteistä kyhätty biologisen sukupuolen käsite
toimii kulttuurisena normituksena, jolla selitetään tietty ihmisyhteisöjen työnjako
luonnolliseksi. Pulkkinen rinnasti sukupuolijaon luonnollistamisen siihen, että
taloustieteessä esitettäisiin uskottavana argumenttina velkakirjojen laatimista vastaan,
että "apinat eivät ota velkaa".
Molemmat keskustelijat kannattivat Humen giljotiinia (tosiasiaväitteistä ei voi
johtaa arvoja). Pulkkisen mukaan sukupuoliajattelussa sivuutetaan giljotiini:
"sukupuolella" tarkoitetaan arkikielessä sitä mitä ihmisen tulisi olla ja miten
hänen tulisi käyttäytyä. Se määrää, mitä saa tehdä ja mitä pitää tehdä -
ammatinvalinnasta tuntemisen tapoihin. Tämä ei ulotu vain sukupuolirooleihin, vaan
biologisiin ominaisuuksiin, joita pitää ‘korjailla’ oikeanlaisiksi. "Biologista sukupuolta
tehdään hyvin vahvasti kulttuurissa. Jos sukupuolet ovat niin luonnollisia, miksi
niitä pitää tehtailla jopa lääkkeillä ja leikkauksilla?"
|