Erkki Hartikainen

Ateistit ulos vessasta

Ateistit voisivat käyttää itsestään reilusti nimitystä jumalaton. Maailmanhistorian suurin (yli kaksi miljoonaa jäsentä) ateistijärjestö Taistelevien jumalattomien liitto käytti itsestään tätä nimitystä. Ottaen huomioon, että järjestössä oli enemmän jäseniä kuin samaan aikaan Venäjällä toimineessa Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa (ja että Venäjä oli tuohon aikaan vielä melko vahvasti ortodoksinen maa) tällaista menestystä on pidettävä saavutuksena.

Meidän aikamme Suomessa on vahva evankelisluterilainen kirkko, ja ateisteille voidaan tehdä tässä maassa monenlaista kiusaa, mutta periaatteessa ateistien kiusaaminen ja halventaminen on perustuslain, kansainvälisten sopimusten ja syrjinnän vastaisten lakien vastaista.

Amerikkalaista ateistijohtaja Madalyn Murray O’Hairia vihattiin erityisesti siitä syystä, että hän toi ateistit sanamukaisesti ulos vessasta (out of the closet) ja teki sanasta "ateismi" yleisen sanan amerikanenglantiin. Suomessa sana "jumalaton" voisi olla siinä suhteessa sanaa "ateismi" parempi, että kun sivistyssanan voidaan propagandassa väittää tarkoittavan melkein mitä tahansa, sanan "jumalaton" merkitys on suomalaisten nuorelle sukupolvelle selvä (ja täysin vapautunut siitä painolastista, jonka Raamatun vanhat suomennokset siihen latasivat). Kuitenkin ateistien elpymässä oleva kansainvälinen yhteistyö puoltaa sanan "ateismi" käyttöä myös Suomessa.

Vapaa Ajattelija -lehdessä olen tietoisesti käyttänyt sanoja "ateismi" ja "ateisti" mahdollisimman paljon, jotta nämä sanat vakiintuisivat suomen kieleen.

Kun ateismi ei tarkoita mitään muuta kuin väitettä "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa", tätä väitettä totena pitävien eli ateistien ei pidä provosoitua yhtään mistään muista ateismista esitetyistä väitteistä. Muiden väitteiden esittäjille on syytä esittää heti kärkeen kysymys: Mitä tekemistä väitteelläsi on väitteen "jumalaa tai jumalia ei ole olemassa" kanssa?

Ateismi ei ole kielteinen yhtään enempää kuin tahraton vaate, josta viimeksi mainitusta siis puuttuvat kaikki tahrat. Jos etuliitteillä (kuten a = ei) halutaan saivarrella, kysyttäköön, onko Allah kielteinen, koska se alkaa kirjaimella A. Kotimaisista kielteisistä sanoista mainittakoon "ateria".

Toisaalla tässä lehdessä esitelty Julian Bagginin kirja elämän tarkoituksesta pitäisi ateismin myönteisyyden korostamiseksi suomentaa. Näin tuskin tapahtuu. Ateistien herjaamisen lopettamiseksi pitäisi toisaalla tässä lehdessä (s.23) arvostellun Alister McGrathin "ateismin lyhyen herjan" vastakirja pikaisesti kirjoittaa ja julkaista.

Onneksi jumalatodistusten kritiikki löytyy ainakin niin kauan kuin jaksan sivustoja hoitaa osoitteesta www.dlc.fi/~etkirja.

Jumalatodistusten nykyinen kannatus pitäisi selvittää, mutta en usko niin käyvän. Vuonna 1973, jolloin ateisteja oli hyvin paljon (ateistinen vasemmistolaisuus oli muotia), jumalatodistusten kannatus oli seuraavan taulukon mukainen:

Mitään erityisiä kehityssuuntia iän tms. perusteella ei voitu havaita.

Kuten odottaa sopii, tavalliset kirkon jäsenet rastittivat itselleen aivan toisenlaiset luvut.

Tutkimukseen sisältyi valtava määrä muita tilastoja. Kansan yleinen mielipide vastusti uskonnonvapautta, kannatti uskonnollisten ohjelmien lisäämistä yleisradioon ja esimerkiksi autoritaaristen ihmisten osuus oli niin suuri, että heitä on varmasti vankka enemmistö myös Vapaa-ajattelijain liitossa (Pakanakilta ry todistettiin eri tutkimuksella täysin autoritaarisuuden vastaiseksi kun taas jumaluusopin opiskelijat osoittautuivat samassa tutkimuksessa hyvin autoritaarisiksi.).

Kun näitä huomattavan vanhoja tilastoja ei muuten saatane julkisuuteen, olen ajatellut saattaa ne ensi kesänä elektroniseen muotoon tekstintunnistusohjelmalla ja laittaa ne Internetiin.

Taisteleva ateismi ja ihmisoikeusateismi

Minä en kannata enkä ole koskaan kannattanut ns. taistelevaa ateismia. Sen sijaan kannatan seuraavaa (Suomessa harvinaista) ateismin lajia, jonka mukaan:

1. Kaikkia ateistien ihmisoikeuksia on koko ajan vaadittava.
2. Ateistista todellisuuskäsitystä on levitettävä.

Käytän tästä ateismista nimitystä totuutta arvostava ihmisoikeusateismi.

Taisteleva ateismi sen sijaan voidaan määritellä seuraavasti:

1. Uskonnon harjoittaminen pitää kieltää
2. Uskonnot pitää lakkauttaa
3. Kirkot pitää sulkea
4. Ateismia pitää opettaa kaikille pakollisena oppiaineena
5. Uskonnon levittämisestä pitää rangaista
6. Uskomisesta pitää rangaista
7. Uskovaiset pitää pakkokouluttaa ateisteiksi

Mahdollisesti taistelevaan ateismiin kuuluu myös muita piirteitä. Koska seitsemän on eräs juutalaisperäisten uskontojen (juutalaisuus, kristinusko, islam) pyhiä lukuja, laitoin listaan seitsemän kohtaa.

Neuvostoliitossa oli ennen toista maailmansotaa järjestö, joka käytti itsestään nimitystä "Taistelevien ateistien liitto". Suomalainen Äänekosken kirkkoherra Matti A. Mustonen on kirjoittanut (10.12.1941) tämän järjestön historian Jumalattomuusliike ja Taistelevien jumalattomien liitto Neuvosto-Venäjällä. Kirjan lopussa tiedetään jo, että Stalin oli lakkauttanut Taistelevien jumalattomien liiton. Mustosen mukaan järjestö sai aikaan lähinnä erilaisia papereita. On mahdollista, että Neuvostoliiton kommunistinen puolue toteutti osittain joitakin kohtia yllä mainitusta listasta.

Taistelevien jumalattomien liittoa ei ole syytetty yllä määritellystä taistelevasta ateismista. Kyseessä oli aivan tavanomainen valistusjärjestö, joka tuotti pääasiassa suuria määriä paperia. Mainittakoon, että Stalin teloitutti melkein kaikki Neuvostoliiton johtavat ateistit. On ilmeistä, että kommunistisen puolueen sisäiset puhdistukset tappoivat enemmän ateisteja kuin mitä kaikki vainot tappoivat yhteensä esimerkiksi pappeja, munkkeja ja muita tosiuskovaisia.

Vähemmistöt maailmassa

Varsin monet vähemmistöt ovat saaneet ääneensä kuuluviin, ja ainakin toistaiseksi monien vähemmistöjä puolustaneiden järjestöjen työn tulokset näyttävät säilyvän jopa useita vuosikymmeniä tästä eteenpäin. Poikkeuksen tekevät maailman nykyiset ateistijärjestöt, jotka joko perääntyvät tai ovat puolustusasemissa.

Koska maailmassa on vain hyvin vähän pysyvää, on luultavaa, että myös muiden vähemmistöjen oikeudet alkavat jo tällä vuosisadalla yleisestikin heiketä. Esimerkiksi Yhdysvaltain perustuslaki murtunee yhdellä tai ainakin muutamalla presidentti Bushin tekemällä korkeimman oikeuden jäsenen nimityksellä.

Onko toisaalla tässä kirjassa esitelty Alister McGrath sittenkin oikeassa? Onko ateismi kuolemassa, vaikka se vielä joissakin maissa lisääntyy?