Uskonnonvapaus on esimerkiksi vapautta viettää ehtoollista, sananvapaus taas
esimerkiksi vapautta painattaa lehtiä. Muita yleisesti lueteltuja vapauksia ovat mm.
liikkumisvapaus ja elinkeinovapaus.
Valtiovallan tehtäviin kuuluu suojella vapauksia. Käytännössä tämä tapahtuu väkivallan
ja pakottamisen kieltävien lakien ja niiden noudattamista valvovien poliisien avulla. Jos
joku estää muiden ehtoollisen vieton, tulee poliisi ja vie estäjän pois, ja myöhemmin
oikeus määrää rangaistuksen.
Toisaalta valtiovalta voi myös rikkoa kansalaistensa vapauksia. Esimerkiksi Suomessa
negatiivista uskonnonvapautta rikkoi ehtoollispakko vielä 1900-luvun alussa. Sananvapautta
rikkoi ennakkosensuuri ennen itsenäisyyden aikaa ja tälläkin hetkellä sitä rikkoo
jumalanpilkkalaki.
Suomenkin perustuslaki luettelee oikeuksia, mm. oikeuden koulutukseen ja
oikeuden sosiaaliturvaan. Muualta laista löytyy lisää oikeuksia, esimerkiksi oikeus lasten
päivähoitoon ja oikeus saada uskonnon opetusta.
Oikeudet ovat aina jotain mitä nimenomaisesti annetaan, jotain mikä vaatii valtiolta
toimia. Oikeus sosiaaliturvaan toteutuu vain, jos valtio antaa rahaa tarvitseville. Oikeus
koulutukseen edellyttää, että valtio tuottaa tai ostaa koulutuspalveluita. Oikeuksien
jakaminen on aina kompromissi - esimerkiksi sosiaaliturvalla ja koulutuksella on rajansa,
koska valtiolla ei ole rajattomasti rahaa.
Takaako laki vapauden?
Suomessa on uskonnonvapaus ja uskonnonvapauslaki. Toisaalta meillä on myös vapaus
kaivaa nenää, vaikka ei ole nenänkaivamisenvapauslakia. Tarvitseeko uskonnonvapaus siis
uskonnonvapauslakia? Ei tarvitse, ja esimerkiksi USA:ssa sellaista paitsi ei ole, ei
myöskään voida perustuslain vuoksi edes säätää.
Vapaus on, ellei sitä oteta pois. Näin on myös uskonnonvapauden suhteen: ellei
raamattupainoja tuhota, synagogia polteta, ovelta ovelle -saarnaamista kielletä,
uskonnollisia WWW-sivuja poisteta verkosta ja niin edelleen, vallitsee uskonnonvapaus.
Siihen ei tarvita erillistä lakia.
Uskonnonvapaus ei ole oikeus, se on vapaus. Oikeuksia olisivat vaikkapa oikeus rakentaa
temppeli valtion lahjoittamilla tiilillä tai oikeus saada valtiolta ehtoollisviiniä.
Nimenä uskonnonvapauslaki hämärtää tätä perusasiaa.
Käsitteitä sekoittaa vielä yritys ottaa oikeus uskonnonopetukseen osaksi
uskonnonvapautta. Oikeus uskonnon opetukseen on todellakin oikeus, jotain mikä
toteutuakseen edellyttää valtion toimia. Uskonnonvapauteen kuuluu tietysti myös vapaus
opettaa lapsilleen uskontonsa perusteet, mutta tämän ei tarvitse olla valtion tehtävä.
Aivan vastaavasti poliittinen vapaus ei tarkoita, että koulun pitää tarjota Kokoomuksen
tai Keskustan aatteiden mukaista opetusta.
Edelläolevaa voidaan vielä korostaa kysymällä milloin erillinen vapauden
turvaava laki on tarpeen. Tällainen tilanne on ainakin vankilassa, ja pienemmässä määrin
esimerkiksi varusmiespalveluksen aikana. Vankeutta sääteleviin lakeihin onkin kirjoitettu
pykälä, jonka mukaan vankien on mm. saatava osallistua hartaustilaisuuksiin.
Vapautta ei voi antaa, mutta se voidaan antaa takaisin. Vangilta on ensin viety vapaus,
ja vasta sen jälkeen voidaan katsoa mitä vangille myönnetään.
Perustuslain tehtävä
Mitä sitten tarkoittaa uskonnonvapaus perustuslaissa? Sekin voitaisiin kumota, ja
uskonnonvapaus jäisi jäljelle. Pykälälle on kuitenkin tarkoitus: se takaa uskonnonvapauden
myös tulevaisuudessa.
Perustuslaki on laki laeista; se kertoo miten lakeja säädetään ja millaisia
lakeja ei voi lainkaan säätää. Uskonnonvapaus perustuslaissa tarkoittaa yksinkertaisesti
sitä, että Eduskunnan enemmistökään ei saa päättää lakia joka kieltää synagogien
rakentamisen tai palauttaa ehtoollispakkoa.
Perustuslaki on kansalaisen suoja hallitsijaa vastaan. Demokratiassa se on suoja
enemmistön mielivallalta. Perustuslaki on sopimus, jonka mukaan joitakin asioita ei saa
määrätä edes enemmistön niin halutessa.
Tämä vuoksi perustuslaista sen sijaan ei pidä poistaa uskonnonvapautta käsittelevää
pykälää, vaikka uskonnonvapauslaki kumottaisiinkin.
|