jumalaton kulttuurilehti

Jouni Luukkainen

Huoltajien sopimus voitava virallistaa

Syntyneen lapsen huoltajien päätettyä yhdessä, että lasta ei liitetä minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, olisi heidän saatava kirjauttaa tämä uskonnonvapauslain mukainen sopimuksensa väestörekisteriin. Tällöin kirkko ei enää voisi ottaa lasta jäsenekseen äidin pyynnöstä äidin yksin muuttaessa mielensä, toisin kuin on asianlaita äidin ollessa jo alunperinkin kasteen kannalla. Tämä uskonnonvapauslain korjaus suosisi ensisijaisena pidettävää huoltajien yhteistoimintaa ja poistaisi osan sukupuolten eriarvoisuudesta laissa.

Vaikka avioeron saamiselle laki ei aseta juuri mitään esteitä, emmehän siltikään hyväksyisi sitä, että siviiliavioliitolla olisi vuoden koeaika, jonka kuluessa naisella olisi tuo avioliitto mitätöiden oikeus solmia avioliitto toisen miehen kanssa, kunhan uusi vihkiminen vain olisi kirkollinen. Kuitenkin syntyneen lapsen uskonnollisesta asemasta päättämistä koskee tämänkaltainen outo seikka.

Uudessa uskonnonvapauslaissa huoltajat ovat sukupuolen perusteella eriarvoiset. Tästä aiheutuu eräs turha ongelma, ellei toteuteta oikein seuraavaa lain kohtaa: Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka hyväksyy hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. Lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä.

Käsittääkseni henkilön uskonnollinen asema on hänen eri uskonnollisten yhdyskuntien jäsenyyksiensä luettelo. Luettelo eli siis uskonnollinen asema voi olla tyhjäkin. Näin on vastasyntyneellä. Sen, että jokaisella on tosiaankin jokin uskonnollinen asema, voi päätellä myös hallituksen esityksen laille antamista perusteluista ja uskonnonvapauskomitean ehdotuksesta hallituksen esitykseksi.

Ajatelkaamme nyt syntyneen lapsen huoltajia, jotka yhdessä päättävät lapsen säilyttävän tyhjän uskonnollisen asemansa. Ratkaisu on ehkä ainoa mahdollinen. Tai sitten eri ratkaisuista huoltajat sopivat juuri siitä kenties vaikeankin pohdinnan tuloksena.

Mielestäni huoltajilla tulisi olla oikeus saada tämä arvokas ja laissa ensisijaisena pidetty yksimielisyytensä virallisesti rekisteröidyksi. Tilaisuus siihen tulisi järjestää esitäytetyssä lomakkeessa, jossa kahden kuukauden kuluessa syntymästä huoltajat ilmoittavat maistraatille päätöksensä lapsen nimestä ja äidinkielestä sekä lapsen mahdolliset jäsenyydet eri uskonnollisissa yhdyskunnissa. Lomakkeen jääminen vaille merkintää lapsen ottamisesta uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ei sinänsä riitä.

Kysymys on tärkeä, sillä lapsen uskonnollisen aseman pysyminen tyhjänä voi olla seuraus myös huoltajien erimielisyydestä, ja tässä tapauksessa, mutta vain tässä, uskonnonvapauslaki antaa toissijaisen jatkovaihtoehdon seuraavasti kuuluvan lain kohdan nojalla: Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen sovi lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana toimiva äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Tämän tähden olisi, paitsi tarpeettomasti loukkaavaa, mahdollisesti myös kohtalokasta, jos huoltajilla ei olisi oikeutta virallistaa sopimistaan lapsen tyhjästä uskonnollisesta asemasta. Tietämäni mukaan luterilainen kirkko ei nimittäin aio kunnioittaa epävirallista sopimista, vaan (kirkkoon kuuluvan) äidin pyynnöstä se ottaa lapsen kasteessa jäsenekseen taustoja kyselemättä.

Ilman korjausta voisi siis pian toteutua seuraava. Ensin jonkin lapsen synnyttyä vanhemmat sopivat lapsen tyhjästä uskonnollisesta asemasta, ilmoittavat lapsen tiedot maistraattiin tämän mukaisina ja järjestävät (uskonnottomat) nimiäiset. Sitten äiti muuttaa mielensä ja liittää lapsen kirkkoon luullessaan väärin tätä tointaan lailliseksi. Vihdoin isän vaatimuksesta ja nimiäisvieraat todistajina tuomioistuin peruu lapsen kirkon jäsenyyden.

Äskeinen tekstini on oleellisesti sama kuin mielipidekirjoitukseni Kalevassa ja Hämeen Sanomissa elokuussa 2003. Avioliittovertailuni olisi tietysti ollut osuvampi, jos avioero olisi edelleenkin hankala saada. Itse tavoitteelleni parempi vertailukohta on avioehto: Kun sellainen on laadittu sekä lisäksi julkisesti rekisteröity, puoliso ei voi sitä yksin edukseen muuttaa eikä peruuttaa.

Heti kirjoitusteni ilmestyttyä pyysin kulttuuriministeri Tanja Karpelaa ryhtymään niissä vaadittuihin toimenpiteisiin. Jo aiemmin heinäkuussa 2003 olin lähettänyt Väestörekisterikeskukseen ja opetusministeriöön tilanteesta perusteellisemman selvityksen ratkaisuehdotuksineen. Siihen olin johtunut tutkimalla kysymystä, mitä lomakkeita uuden uskonnonvapauslain tähden oikein tarvittaisiinkaan. Väestörekisterikeskuksen kanssa saatoin heti hiukan pohtia asian mahdollista käytännön toteuttamista, mutta opetusministeriöstä en ole kuullut mitään.

Lainaanpa myös uskonnonvapauslain kyseisen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä koskevan 3 §:n yksityiskohtaisia perusteluita, sillä ne vahvistavat näkemyksiäni (eduskunta hyväksyi yksimielisesti pykälän ja sen perustelut hallituksen esittämässä muodossa): "Pääsääntönä olisi, että lapsen huoltajat tekevät lapsen uskonnollista asemaa koskevat päätökset yhdessä. Tämä vastaisi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain lähtökohtia huoltajien yhteistoiminnasta. Jotta huoltajien erimielisyys lapsen uskonnollisesta asemasta ei automaattisesti johtaisi lapsen uskonnollisen aseman jäämiseen avoimeksi, on säännökseen kuitenkin otettu myös toissijainen vaihtoehto niitä tilanteita varten, joissa huoltajat eivät lapsen syntymän jälkeen pääse sopimukseen lapsen uskonnollisesta asemasta. Tällöin lapsen huoltajana toimiva äiti voisi halutessaan yksin päättää lapsen liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan."

Tässä siis käytetään perustelun tavoitteiden tähden termiä "avoin uskonnollinen asema" siitä tilanteesta, josta itse käytän termiä "tyhjä uskonnollinen asema". Mutta on myös huomattava, että terminä ei ollut "vailla uskonnollista asemaa"; yksikäsitteinen uskonnollinen asema on siis jokaisella siviilisäädyn lailla. Saman kertoo myös uskonnonvapauskomitean mietinnössä ehdotetun uskonnonvapauslain 4 §:n seuraavasti kuuluva toinen momentti: "Huoltajien liittyessä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erotessa siitä lapsen uskonnollinen asema ei muutu, jolleivät huoltajat toisin päätä."

Helmikuussa 2004 lähetin uudesta uskonnonvapauslaista kyselyn mannermaan kunkin maistraatin yhdelle henkikirjoittajalle. Tällöin tiedustelin tapauksista, joissa palauttaessaan syntyneen lapsen tietojen lomakkeen vailla merkintää lapsen liittämisestä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi huoltajat ovat selittäneet sen merkitsevän uskonnonvapauslain mukaista huoltajien yhteistä päätöstä ja sopimista siitä, että lapsen uskonnollinen asema on oleva tyhjä. Saamissani palautteissa (19/37; näistä vain osassa todella vastattiin kysymyksiini) ei yhdessäkään kerrottu tällaisesta tapauksesta.

Kuitenkin kysymys nousee itse uskonnonvapauslaista; ei ihmisten tarvitse odottaa lainsäätäjän ja viranomaisten toimenpiteitä rekisteröintikäytännön luomiseksi. Tosin maistraateilla on tuskin velvollisuutta taltioida mahdollisia erillisiä sopimuksia; saati, että ne voisivat viedä sopimuksen väestörekisteriin lapsen kohdalle. Sopimusten sitovuuskin selviäisi ehkä vasta oikeuskäsittelyssä.

Ajatelkaamme nyt avioparia. Se, että äiti voisi lainvoimaisesti rikkoa vanhempien sopimuksen lapsen tyhjästä uskonnollisesta asemasta ja yksin liittää lapsen uskonnolliseen yhdyskuntaan, voisi johtaa asian raskaasti ottavan isän harkitsemaan avioeroa ja yksinhuoltajuuden hakemista tai ainakin uusista lapsista pidättäytymistä. Mutta silloin sillä, että äiti voisi menetellä noin vielä yhden vuoden kuluttuakin lapsen syntymästä, voisi olla se kohtuuton ja asioita yhä enemmän mutkistava seuraus, että tuossa vaiheessahan voisi uusi lapsi jo olla tulossa tai tullutkin.

On tietysti eri asia, jos mies jo puolison valinnassaan on luopunut omasta lastensa uskonnottomuuden toiveesta. Sellaista mahdollisuutta miettimään joutuu - tai miettimisen ohittaa - useampi mies kuin luulisi. Nimittäin luterilaisen kirkon uutisen mukaan vuonna 2003 Suomessa solmittiin 25222 avioliittoa, ja näistä 24052 tapauksessa ainakin toinen vihityistä oli kirkon jäsen; siis vain 1170 tapauksessa eli 4,7 % kaikista tapauksista kumpikaan puolisoista ei kuulunut kirkkoon. Uskonnottomat eivät siis mene naimisiin vain uskonnottomien kanssa; puhtaasti tilastollisesti ajatellen hankalampaa heidän onkin löytää toinen kaltaisensa kuin uskontoisten on löytää toinen uskontoinen.

Sikäli siis uskonnonvapauslaki sortaa sekä miessukupuolta että uskonnotonta katsomusvähemmistöä. Siihen, eli siis jo alusta lähtien syntynyttä lasta uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi liittämistä tahtovan äidin tahdon toteutumiseen aina hänen omalla päätösvallallaan isän tahdon vastaisestikin, ei välttämättä kovin helposti saada muutosta, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta mietinnössään uskonnonvapauslakiesityksestä katsoikin, että kysymyksessä lapsen uskonnollisesta asemasta päättämisestä olisi hallituksen asianmukaista arvioida lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain täydentämistä.

Ja kyllähän lain tulisi olla sellainen, että lapsen liittämiseen uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi pitäisi aina tarvita huoltajien yhteinen päätös. Sitä ehdotti uskonnonvapauskomitea, ja se oli Vapaa-ajattelijain liiton kanta. Arvatenkin kuitenkin kirkko onnistui kirkolliskokouksensa lausunnolla ja ehkä taustatyölläänkin vaikuttamaan asiaan lain jatkovalmistelussa niin, että tämä seikka ei lakiin asti säilynyt.

Toisaalta uskonnottomien miesten ei ole mikään pakko hankkia lapsiaan uskontoisten naisten kanssa - eikä mielestäni pidäkään hankkia. Kirkkopuoli voisikin vastaisuudessa torjua Vapaa-ajattelijain liiton kannan tähän epäämättömään seikkaan vedoten. Liiton onkin vain keskityttävä uskonnottomien nuorten uskonnottoman identiteetin tukemiseen. Mutta saattaisihan silti nainen, joka ei kuulu kirkkoon avioliiton solmimishetkellä, lapsen sitten synnyttyä ja saatua nimiäisensä haluta liittyä kirkkoon ja liittää siihen lapsensakin. Tällaista perhettä hajottavan toiminnan mahdollisuutta taas kirkon on hankalampi puolustaa.

Kaipaamani vaatimattomampi korjaus pitäisikin olla sekä pohjimmiltaan riidaton että muodossa tai toisessa yksinkertainen toteuttaa. Maistraattien rekisteröintitehtävistä on juuri annettu eduskunnalle hallituksen esitys (HE 123/2004 vp), ja sama työryhmä voisi sillä taholla olla asialla jälleen. Itse tein tämän kirjoitukseni valmistelun yhteydessä kantelun oikeuskanslerille.

Edelleen jokaisen lapsen saavan ja yhdessä toisen vanhemman kanssa lapsen uskonnottomasta asemasta sopivan pitäisi tehdä sopimus kirjallisena ja tarjota sitä maistraattiin. Tarkoituksena olisi toisaalta tehdä propagandaa maistraattia kohtaan kantelun mahdollisuuskin vastahakoisen maistraatin tapauksessa mielessä pitäen ja toisaalta, miehen kyseessä ollen, varautua tarpeen vaatiessa yritykseen vedota tähän sopimukseen oikeudessa. Jos taas kyseessä olisi nainen, tulisi hänen lisäksi kirjallisesti ilmoittaa maistraatille, että hän luopuu oikeudestaan liittää lapsi uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi.

Myös nimenjulkistamisjuhlapalvelujen tarjoajien olisi huomattava esittää lapsen vanhemmille tämäkin lapsen uskonnottoman aseman ja vanhempien sovun turvaamiseen tähtäävä seikka.