jumalaton kulttuurilehti

Pentti Niskanen

Taivaalliset murhaajat

Yksi pelottavimmista maailmaa terrorisoineista uskonlahkoista, jotka historia tuntee, olivat 1100-luvulla Lähi-Idässä eläneet ismaeliitit eli assassiinit, joiden nimestä on jäänyt murhaajaa merkitsevä sana indo-eurooppalaisiin kieliin. Nämä uskovaiset majailivat valloittamattomina pidetyissä vuoristolinnakkeissa nykyisen Iranin alueella. Lahkon pääprofeetta, myös Vuoren Vanhuksen nimellä tunnettu rukousten ohjaaja, joka oli saanut tuottoisan idean toimittaa ihmisiä maksua vastaan toiseen maailmaan, on mukana aina kun mainitaan kaikkien aikojen menestyksekkäimmät palkkamurhaajat.

Murhia profeetta ei suorittanut omakätisesti. Omin käsin hän otti vastaan niistä maksetut palkkiot, joilla hoidettiin seurakunnan juoksevat menot ja ostettiin yhtä ja toista ylellisyyttä. Itse työn toimittivat uskolliset seurakuntalaiset Taivaassa tapahtuvaa maksua vastaan, joka käsitti ennen kaikkea seksuaalisia iloja impeytensä alati uudistavien nuorten naisten seurassa. Ja koska murhaamaan lähetetyillä seurakuntalaisilla oli luonnollisesti kiire päästä palkkioonsa käsiksi, murhat tehtiin tehokkaasti ilman turhia mutkia ja omasta hengestä vähääkään välittämättä.

Lahko vaikutti Lähi-idässä yli sata vuotta, kunnes Persian valloittaneet mongolit Tšingis-kaanin pojanpojan Hulagun johdolla tekivät siitä lopun omalla tyypillisellä tavallaan, vaikka suvaitsivatkin yleensä kaikkia uskontoja niistä saadun mahdollisen hyödyn vuoksi. 19. marraskuuta 1256 mongolien pakanajoukko tuhosi Mazanderanin vuorella sijainneet uskonveljien varustukset, ja lahkon suurmestari ja esirukoilija Rokn ed-Din Kurchah, jonka Hulagu otti vangiksi, kuoli matkalla Mongoliaan seuraavana vuonna.

Assassiineista näihin päiviin on enemmän kuin seitsemän vuosisataa. Lyhyt aika uskon asioissa. Eilen luin lehdestä, että 16-vuotias nuorukainen, matkalla markkinoille ja vyö täynnä dynamiittia, oli pidätetty Israelissa vai oliko se nyt Irakissa. Kuulusteluissa oli käynyt ilmi, että nuorukaisen seurakunnan rukousten ohjaaja oli luvannut hänelle ikuisen kunnian ja 70 nuoren naisen sulot Paratiisissa, jos hän vyöttäytyneenä niin paljoon dynamiittiin kuin jaksoi kantaa räjäyttäisi itsensä ja joitakin uskottomia kaupungissaan kiireisimpään toriaikaan. Poika oli ollut palkkiostaan vain muutaman sekunnin päässä.

Uskovaiset murhaajat ovat tavallaan murhaajien kuninkaita. Uskovaiselle ja tavallisen maallisen ideologian motivoimalle murhaajalle on yhteistä se, että molemmat uskovat murhatessaan tekevänsä hyvän työn, mutta uskovainen saa vielä ylimääräisenä bonuksena teostaan taivaallisen palkkion.

Suomessa ylistetyin maallisen aatteen innoittama murhaaja Eugen Schauman saattoi hyvänä kristittynä ehkä odottaa toisessa maailmassa tapahtuvaa palkitsemista, mutta tavallinen oikeudentunnosta toimiva rivimurhaaja tekee tekonsa hyvinkin rutiininomaisesti, tuonpuoleiseen kummemmin kurottautumatta.

Sen entisen leirivartijan, joka sodanjälkeisessä Oulussa iltaisin Sarkassa vahvistauduttuaan tapasi kehua tappaneensa venäläisiä sotavankeja, riitti luultavasti onnellistamaan hyvästä teosta tunnettu tyydytys. Kommunistisille ilmiantajille Neuvosto-Venäjällä riitti päänsilitys ja päällikön suoma hyväksyvä katse. Suomalaisissa virastoissa tunnolliset virkamiehet paiskivat ylitöitä hyvän teon tekemisen ilosta täyttäessään natseille keskitysleireihin luovutettavien papereita. Saksalainen perheenemäntä keväällä 1945 pakomatkalla, itse paleltumaisillaan ja menehtymäisillään lastensa kanssa, osoitti järjestysmiehille joukossaan näkemäänsä juutalaislasta pois vietäväksi ja ammuttavaksi, vain koska se oli hyvä teko.

Jo pelkkä velvollisuuden täyttäminen ja hyvän puolella olemisen tunto inspiroi voimallisesti ihmisiä. Mitä sitten, kun taivaalliset torvet alkavat törähdellä korvissa?

Postnatsistisen maailman ehdottominta uskoa ja idealismia edustavat terrorismia taivaallisen palkkion toivossa harjoittavat militantit muslimit. Joku amerikkalainen tutkija on ennustanut pian tapahtuvaa suurta yhteenottoa aggressiivisen islamin ja länsimaisen kristillisen kulttuurin välillä. Jos ennustus tarkoittaa sitä, että Länsi lähtee kilpailuttamaan kristillisiä arvojaan, myymään niitä muhammettilaisille, joutuvat kristilliset laatu- ja hintatietoisten kysymysten kiirastuleen: Mitä teillä on tarjottavana? Mitä iloja Paratiisissa? Onko Taivaassa tyttöjä? Entä miten on Helvetin laita? Mistä synneistä sinne voi sojahtaa? Kuinka monta kumarrusta päivässä ja mihin suuntaan?

Uskon alalla on ostajan markkinat. Myyntityötä ei helpota se, että myyjät ilmoittavat olevansa demokratian asialla. Jos Jumalasta on tullut demokraatti, siitä puhuminen on vähintäänkin varomatonta. Joku pehmojumala, naisten, homojen ja transvestiittien kaveri, ei tässä tapauksessa kiinnosta oletettuja ostajia. Juuri läntinen lepsuuntuminen on islamin uskonsoturien vihan ja halveksunnan kohteita. Uskon sanoman pitää olla yhtä kova kuin kaksi tuhatta vuotta sitten tehotakseen primitiivisiin vastaanottajiin, Jumalan yhtä julma, turhamainen, äkkipikainen ja pitkävihainen kuin maallistenkin hallitsijain, yhtä paria Idi Aminin, Bokassan, Mobutun, Saddam Husseinin ja juutalaisten Jahven kanssa.

Kristillisyyttä olisi vielä viisikymmentä vuotta sitten voinut ajatella vientiin, kun usko oli puhtaampaa ja laissa selvät pykälät miten sitä tuli noudattaa, kun Jumalan kunniaa puolustettiin poliisivoimin ja pantiin pystyyn pikaoikeudenkäyntejä pilkkaajille. Kuuluisalla kuusikymmentäluvulla Hämeen maaherra, koulutukseltaan juristi, jonka sunnuntaista ruokalepoa häiritsi naapuritalon liiterissä halkoja hakkaava talonmies, kutsui poliisit paikalle, ja talonmies sai viettää lopun pyhäpäiväänsä putkassa.

Kristillinen synnin ja sovituksen sanoma olisi ennen ollut helpompi tulkita ulkopuolisille. Selitys, että Jumala laskeutui Taivaastaan alas maan päälle kivitettäväksi ja kidutettavaksi, koska joku talonmies oli hakannut halkoja sunnuntaina, olisi voinut viehättää oppivaista arabia.

Järkeä joka tapauksessa ei uskon asioihin pidä sekoittaa.