Bobbie Kirkhart
Keisarin vanhat vaatteet
Me kaikki tunnemme Hans Christian Andersenin sadun
"Keisarin uudet vaatteet", joka on kenties tunnetuin ateistinen
vertaus. Keisari ja kaupunkilaiset teeskentelivät näkevänsä vaatteita
siellä, missä niitä ei ollut, jottei heitä olisi pidetty tyhminä tai
siveettöminä. Kun keisari käveli ilman vaatteita, lapsi rikkoi
harhakuvan julistaen "keisarilla ei ole vaatteita". Silloin ihmiset
ymmärsivät asian ja liittyivät kuoroon.
Kun tarinaa kerrotaan uudestaan olettaen, että se sopii meidän
maailmaamme, saamme oppitunnin väkijoukon käyttäytymisestä.
Valitettavasti emme huomioi tarinan koko otsikkoa "Keisarin
uudet vaatteet". Miten väkijoukko olisi vastannut, jos lapsi
olisi sanonut "Keisarin perinteinen virka-asu", jos uskoteltuja
vaatteita olisi käytetty valtion tilaisuuksissa sukupolvien ajan, jos
väkijoukon aikuisille olisi lapsina kerrottu "et näe vaatteita vielä,
vaan vasta sitten, kun tulet vanhemmaksi", jos vaatteiden
suunnittelijat väittelisivät takin leikkauksesta ja housujen
pituudesta ja jos ihmisiä, jotka myönsivät, etteivät he nähneet
vaatteita, syrjittäisiin yhteiskunnassa?
Me elämme yhteisössä, joka on vakuuttunut totuuden
mahdista, ja me näemme totuuden valtavana voimana, joka hävittää
valheen ja vakuuttaa voimastaan kaikki.
Todellisuudessa totuudella on vain vähäinen voima. Totuuden voitto
vaatii aikaa ja kärsivällistä työtä minkä tahansa sen kanssa
kilpailevan valheen kumoamiseksi. Väkijoukko todennäköisesti
tuomitsee lapsen, joka väittää, että perinteisiä vaatteita ei ole
olemassa, mutta historia tulee osoittamaan, että lapsi oli
oikeassa.
Ateistien on vaikeaa hyväksyä tätä. Muistan, kun yli
kaksikymmentä vuotta sitten menin ensimmäisen kerran Yhdistyneisiin
Ateisteihin (Atheists United on Atheist Alliancen
jäsenjärjestö Los Angelesissa, toimittajan huomautus). Olin täynnä
ajatuksia, jotka muuttaisivat maailman. Minusta oli ilmeistä, kuten
se on yhä monista tulokkaista, että kun käyttäisimme oikeita
menetelmiä, maailma näkisi alastoman keisarin. Vuosien varrella olen
nähnyt monien muiden tulevan ensimmäiseen kokoukseensa täynnä
ajatuksia ja vakuuttuneina siitä, että ongelmiemme syy on
viestinnässämme. Kuten minun ajatukseni yli 20 vuotta sitten,
useimpien uusien ihmisten ajatuksista on vain vähän hyötyä tai ne
ovat liian kalliita järjestölle, jonka jäsenet antavat sille niin
vähän rahaa sen tarpeisiin nähden.
On tietysti asioita, jotka voisimme tehdä nykyistä paremmin, jos
meillä olisi enemmän rahaa ja enemmän vapaaehtoisia työntekijöitä,
mutta sellaista loitsua, joka muuttaisi maailman järkiperäiseksi, ei
ole olemassa. Parhaat pyrkimyksemme saattavat saada aikaan
edistymistä, suurempaa edistymistä kuin nyt, mutta meidän
pyrkimyksemme eivät käynnistä vallankumousta. Yritimme mitä tahansa
asiallisesta totuuden kertomisesta kiivaisiin vastalauseisiin asti
useimmat näkevät keisarilla vaatteet ja pitävät meitä kieroutuneina,
kun väitämme, ettei vaatteita ole.
Jos haluamme tilanteeseen muutosta, ensimmäinen tehtävämme
on vakuuttaa ne muut, jotka eivät näe vaatteita, siitä, että on sekä
välttämätöntä että turvallista sanoa, että vaatteita ei ole. Useimmat
meistä, minä mukaan lukien, arvostamme toisinajatteluamme, mutta kun
pöyhkeilemme sillä, saatamme pelottaa sillä mahdollisia
liittolaisiamme. Useimmat meistä osallistuvat muun yhteiskunnan
toimintaan, ja meidän on löydettävä keinot tehdä se ateisteina.
Meidän on osoitettava, ettei alastoman keisarin näkeminen ole
vahingoittanut meitä. Sen ei tarvitsisi olla välttämätöntä, mutta se
on välttämätöntä, ja jos olemme järkeen perustuvan
todellisuuskäsityksen kannattajia, toimimme sen perusteella, mitä on,
emme sen perusteella, mitä toivomme olevan. Loppujen lopuksi:
keisarin pitäisi käyttää vaatteita.
Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että vaikka tekisimme kaikki
oikein, useimmat meistä eivät elä niin kauan, että he näkisivät
yhteiskunnan muuttuvan tulokkaiden toivomalla tavalla. Tästä syystä
meidän on sijoitettava lapsiimme. He jatkavat työtämme.
Miksi meidän pitää ollenkaan taistella? Miksi emme jätä
naapureitamme harhakuvitelmien valtaan? Minun vastaukseni on
yksinkertainen: Jokaisen sukupolven lapset näkevät, ettei keisarilla
ole vaatteita, ja en halua jättää lapsia yksin puolustamaan
totuutta.
|