jumalaton kulttuurilehti

ET-opetusta kotona

ET-opetuksen vesitykseen ei tarvitse alistua; lapsen voi ottaa kotiopetukseen, jos koulun anti ei tyydytä. Näin on menetellyt ainakin Vapaa-ajattelijain liiton ex-puheenjohtaja Taina Hollo, joka kehottaa valveutuneita vapaa-ajattelijoita valmistautumaan tiukan paikan tullen vaikka koululakkoon. Toimittajamme Suvi Laukkanen kävi Kihniössä katsomassa, kuinka yhden aineen kotiopetus sujuu.

Kihniön kunnassa kirkkoon kuulumaton lapsi on harvinaisuus. Itse asiassa tällä hetkellä heitä on koulunpenkkiä kuluttamassa tasan kaksi - Vapaa-ajattelijain liiton entisen puheenjohtajan Taina Hollon tyttäret Heidi ja Hely. Kahdelle oppilaalle ei lakikaan velvoita ET-opetusta järjestämään. Vaan kun Heidi meni kouluun, ei kukaan ollut tietoinen, ettei siinäkään tapauksessa lasta voitu vain vapauttaa uskonnonopetuksesta - tilalle piti järjestää jotakin muuta opetusta.

"Ensimmäinen vuosi meni niin, että Heidi oli vaan vapautettu, eikä tiedetty mistään mitään. Lukujärjestys oli järjestetty niin, että se meni vaan aamusin tuntia myöhemmin kouluun kuin toiset," Taina kertoo. "Seuraavana keväänä opettaja alkoi sitten puhua, ettei se käykään näin, vaan sivistystoimen johtaja oli huomannut että tilalla täytyi olla jotain opetusta." Heidi olisi voinut ET:n sijasta opiskella vaikkapa ylimääräistä matematiikkaa tai jotain muuta ainetta, mutta Taina ei lämmennyt ajatukselle. "Ajattelin että eihän siitä tule mitään. Koulussa on vain kaksi opettajaa, joista toinen opettaa esikoululaisista kakkosluokkalaisiin ja toinen kolmosista kutosiin. Jos toisilla on uskontoa ja toinen siinä samalla muka opiskelee jotain muuta, niin ei se mene ollenkaan niin kuin pitäisi," hän sanoo.

Taina soitti Opetushallituksen elämänkatsomustiedon ylitarkastajalle Pekka Elolle, joka esitti useampia vaihtoehtoja, joista ET:n kotiopetus tuntui parhaalta. Yksikään lapsi ei ollut aikaisemmin Kihniössä elämänkatsomustietoa lukenut. Taina sai laatia opetussuunnitelman alusta asti itse, joskin sen piti silti olla opettajan hyväksymä.

"Ei minulla ollut mitään esikuvaa, tempasin sen päästäni yhdessä illassa," hän naurahtaa. Ensimmäisen vuoden opetussuunnitelmaan kuului eri kansojen perinteitä, kansansatuja ja maailmansyntytarinoita. "Sain inspiraation oikeastaan siitä kun olimme juuri innostuneet tyttöjen kanssa lukemaan intiaaneista. Ajattelin että no tästähän me sitten jatketaan, mehän ollaan tavallaan jo alotettu tämän vuoden opiskelu tässä," Taina kertoo. "Sitten siirryttiin eskimoihin ja muihin pohjoisen kansoihin, ja sitten eteenpäin koko maapallon ympäri."

Sittemmin Kihniön kuntaan on hyväksytty elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma alkuopetukseen eli peruskoulun toiselle luokalle asti. "Se oli hyvin ympäripyöreä. Katsoin että kyllä me noi asiat katetaan ihan hyvin siinä opetuksessa mitä meillä on ja sen lisäksi vielä paljon muutakin. Sellasia hyvin tavallisia asioita, kuten perheen ja kodin juhlat, lähiympäristön tavat, oikeudenmukaisuus ja rauha," Taina sanoo.

"Olin yhteydessä yhteen toiseen perheeseen jossa lapsille opetetaan ET:tä kotona. He saivat kunnalta valmiit oppikirjat ja käyttivät niitä. Joku voi tykätä sellaisestakin ratkaisusta, ja miksei sekin ole ihan hyvä jos on tyytyväinen niihin kirjoihin. Eihän niihin ole sidoksissa kuitenkaan, toiset opettaa ihan kirjan mukaan ja toiset tekee hyvin paljon itse sen sisällön." Tainaa kirjat eivät kuitenkaan kiinnosta. "En ole vilkaissutkaan! Olen ajatellut että en aio turvautua mihinkään valmiisiin opetussuunnitelmiin. Päätän itse mitä lapseni oppivat, riippumatta siitä kuuluuko se jonkun tietyn aineen alaan. Mielestäni elämänkatsomustiedon avulla ihminen voi rakentaa sitä maailmankuvansa pohjaa, ja siihen tarvitaan monenlaisia alueita. Se on tavallaan sellaista kokonaisopetusta."

Tainalle ajan järjestäminen opetukselle on ollut helppoa. "Jos haluaa perusteellisesti oppia jotain asioita niin tunti viikossa ei riitä yhtään mihinkään. Meillä se menee parhaiten niin, että meillä ei ole mitään varsinaisia oppitunteja, vaan se sovitetaan meidän päivien luonnolliseen kulkuun. Esimerkiksi kun ennenkin luin lapsille iltaisin, niin nykyään hyvin usein luen niille jotakin siihen ET-aiheeseen liittyvää. Ja kun niitä aiheita yritetään kerran käsitellä lapsentajuisesti, niin me ollaan luettu paljon satuja ja nuortenkirjoja ja aikuistenkin romaaneja, ja sitten saatetaan lukea ihan jotain tietokirjaakin," hän kertoo. "Tytöt tykkää myös askarrella ja piirtää. Ne aika mielellään tekee niitä töitäkin kun sovitaan vähän yhdessä että minkä tyyppinen työ mistäkin aiheesta tehdään. Ne on painaneet kankaalle ja askarrelleet esimerkiksi sellaisia kolmiulotteisia maisemia. Suurin osa on yritetty tehdä niin että ne voi laittaa kansioon, mutta niistä kolmiulotteisista otetaan sitten valokuvat ja laitetaan sinne kun saadaan kehitettyä ne," hän jatkaa.

Entä suosittelisiko Taina ET:n kotiopetusta muillekin? "Tietyin edellytyksin kyllä, jos vanhemmat itse ovat innostuneita. Olen itse oppinut tässä tosi paljon, ja suunnittelen sen asian aina niin että se on minusta itsestänikin kiinnostavaa, ja semmoista mikä mielestäni kuuluu yleissivistykseen ja pitäisi tietää niin aikuisten kuin lastenkin," sanoo Taina. "Toisaalta jos sen joutuu tekemään pakosta, niin ei se varmaan ole paras ratkaisu."

Lapsen ottaminen kotiopetukseen ei myöskään vaadi yli-inhimillisiä kykyjä. "Kuka vanhempi hyvänsä voi omat lapsensa opettaa kyllä kotona, jos pystyy osoittamaan että heillä on mahdollisuudet valvoa sitä lasten opiskelua eli on riittävästi aikaa ja resursseja," sanoo Taina. Suomessa resurssit eivät onneksi nykyään tuota ongelmia, sillä esimerkiksi kirjastosta ja netistäkin saa tietoa riittämiin ET-opetuksen tarpeisiin. "En ole koskaan kuullut että sitä olis keltään evätty sillä perusteella että koulutustaso ei olisi riittänyt taikka jotakin. Tosin kiinnostus tämmöseen on Suomessa ollut aina aika vähästä. Mutta aina niitä on toisaalta ollut jotka ovat itse opettaneet lapsensa kotona," hän jatkaa.

Tarvittaessa vaikka lakkoilemalla

Ruotsissa ja Norjassa uskontoa ja ET:tä ei enää opeteta erikseen, vaan tilalle on luotu kaikille pakollinen uskontotiedon opetus. Mallia on arvosteltu kritiikittömyydestä uskontoa kohtaan, ja pelkona onkin ET:n "vesityksen" leviäminen Suomeenkin.

"Uskon että monet niistä jotka kannattavat tätä yleistä uskontotiedon opetusta ajattelevat että he eivät halua liikaa tyrkyttää omaa näkemystään lapsille ja pelkäävät olevansa liian subjektiivisia. Ne toivovat että joku muu voisi opettaa heidän lapsilleen objektiivisemmin," Taina Hollo arvelee. "Ilman muuta minäkin haluaisin, että kaikki lapset saisivat tunnustuksetonta uskonnon opetusta tai elämänkatsomustiedon opetusta, jos se olisi sen sisältöistä mitä opetan omille lapsilleni - se olisi aivan loistavaa!" Todennäköisempää kuitenkin on, että uskontotieto vastaisi suunnilleen nykyistä uskonnonopetusta. Tähän Hollon perheessä ei kuitenkaan aiota alistua. "Olen päättänyt että jos tulee esimerkiksi kaikille pakollinen niin sanottu tunnustukseton uskonnonopetus, niin siinä vaiheessa otan lapseni kokonaan kotiopetukseen, jos yhden aineen opettaminen erikseen ei ole mahdollista."

"Jos tällainen tilanne tulisi, niin mielestäni me voitaisiin aivan hyvin julistaa yhteinen koululakko, otettaisiin lapsemme kokonaan pois. Uskon että tällanen joukkoliike herättäisi huomiota," Taina jatkaa. Jokainen kotiopetettava lapsi vaatii paljon ylimääräistä työtä koululta, joten koululakko voisi olla tehokaskin keino.

Asiaa sietää selvittää tarkemminkin. Opetushallituksesta tavoittamamme opetusneuvos Jorma Kauppisen mukaan ei ole olemassa mitään erityistä sääntöä, joka kieltäisi siirtämästä lapsen vain yhdessä tietyssä aineessa kotiopetukseen. Se olisi kuitenkin hänen mukaansa poikkeuksellista, ja se edellyttäisi kyseessä olevan koulun suostumusta. Käytännössä asia siis täytyisi sopia tapauskohtaisesti koulun kanssa.

Kauppisen mukaan normaalina lähtökohtana pidetään, että vanhemmat valitsevat, meneekö lapsi kouluun vai ei, ja että jos lapsi menee kouluun niin sitten hän osallistuu kaikkeen opetukseen tässä koulussa. Laki ei kuitenkaan kiellä toisenlaista menettelyä, kunhan opetussuunnitelma toteutuu.

Lapsen siirtäminen yhdessä oppiaineessa kotiopetukseen näyttäisi siis olevan kiinni koulun suostumuksesta. Mahdollisen ET-lakon aikana lapsen vetäminen pois ET:n oppitunneilta vaikkapa omavaltaisesti, vaikkei koulu siihen suostuisikaan, lienee kuitenkin helppoa, koska Opetushallituskaan ei ole ottanut periaatteellista kantaa sitä vastaan. Koulu voisi lähinnä turvautua joko lapsen erottamiseen koulusta tai uhata erottamisella. Tämä puolestaan olisi varmaankin koulun kannalta katsoen niin äärimmäinen keino, että olisi ihme jos monikaan koulu siihen rupeaisi, varsinkaan jos kyseessä on tiedetysti jokin vakaumuksellisista syistä julistettu boikotti.

Suvi Laukkanen