|
Tyhmin uskonto
Ranskalainen kirjailija Michel Houellebecq, jota on
ylistetty tavasta jolla hän kainostelematta kuvaa seksuaalisten ja poliittisten normien rikkojia, on haastettu oikeuteen yhdestä
asiasta ja laajasti parjattu toisesta. Molemmissa tapauksissa
ongelmat juontavat juurensa hänen muslimien ja arabien vastaisiin ajatuksiinsa. Hän kutsui islamia "kaikista tyhmimmäksi uskonnoksi"
eräässä haastattelussa vähän aikaa sitten. Hänen viimeisimmässä romaanissaan, nimeltään Platform, tarinan päähenkilö
ilahtuu joka kerta lukiessaan että "palestiinalainen terroristi,
tai palestiinalainen lapsi tai palestiinalainen odottava äiti on
ammuttu Gazassa".
Ranskalaiset oikeusistuimet ovat sallineet Houellebecqin
haastamisen oikeuteen ensin mainitusta kommentista, jota neljä
ranskalaista muslimijärjestöä ovat kutsuneet "rasismiksi". Mutta
uskonnon halventaminen jo käsitteen määritelmäkin perusteella ei
voi olla rasismia (ellei sitä suunnata sellaisia uskontoja vastaan
kuten mormoonit, joilla rotu oli aikoinaan yksi hyväksymisen ehto).
Toisessa tapauksessa pitäisi soveltaa aksioomaa jonka mukaan
kirjailija ei ole ipso facto vastuussa henkilöhahmojensa
ajatuksista. Esimerkiksi Saatanallisissa säkeissä
jumalanpilkkana pidetyt ajatukset Muhammedin vaimoista ovat osa
psyykkisesti häiriintyneenä pidetyn miehen unta.
Mutta vanhurskaat harvoin hyväksyvät tällaiset oleelliset
selvennykset. Jopa perustuslakinsa ensimmäisen lisäyksen (sanan,
uskonnon ym. vapaus, suom. huom.) suojaamassa Amerikassa ihmisillä
on tapana olettaa, että muslimien ja arabien vastaiset tunteet ovat
sama asia, vaikka useimmat amerikkalaiset arabit ovat kristittyjä
(kuten myös arviolta 20 prosenttia palestiinalaisista), ja islam
mainostaa itseään maailman uskontona. Valitettava seuraus tästä on
se, että maalliset ja liberaalit kriitikot yleensä varovat sanojaan,
antaen siten vapaat kädet kiihkouskovaisille kristityille, jotka
usein hyökkäävät islamia vastaan mitä ongelmallisimmin ja
loukkaavimmin keinoin. Seuraavaksi Amerikan muslimijärjestöt käyvät suutuksissaan vastahyökkäykseen. Sen sijaan, että paljastaisivat kristittyjen hihhuleiden absurdin teologian koko rumuudessaan, he
väittävät että mitä tahansa uskontoa vastaan hyökkääminen on
"loukkaavaa" ja "satuttavaa".
Siten useat dogmaattiset ja vanhoilliset uskot saavuttavat
täysin ansaitsemattoman kunnioituksen ja suojan pluralismin nimissä.
Varhainen esimerkki tästä oli se "järkyttynyt" reaktio vuonna 1987
joka seurasi Jerry Falwellin kloonin, nimeltään Bailey
Smith, huomautusta että "kaikkivaltias Jumala ei kuule
juutalaisen rukousta". Tämä on ainoa tietämäni antisemitistinen
kommentti joka perustuu tosiasioihin. Sellaista henkilöä kuin
kaikkivaltias Jumala ei nimittäin ole olemassa ja siten kaikkien uskontokuntien rukouksilla on sama moraalinen vaikutus kuin
aerobicilla, ellei vähemmän. Mutta edes maallistuneet juutalaiset
eivät keksineet vastata näin. Sen sijaan seurasi paljon keskustelua vahingoittuneesta viattomuudesta ja "ajattelemattomuudesta".
En haluaisi ottaa tehtäväkseni määrittää mikä monoteistisista
uskonnoista on "typerin". Ensinnäkin hukkuisin monivalintoihin kuin Aladdinin luolaan. En usko että islam on tyhmempi uskonto kuin
esimerkiksi jehovan todistajien lausunnot. Mutta yllätyin yleisön
reaktiosta julkisessa väittelyssä syyskuun 11:n jälkeen kun vastasin katsojan kysymykseen että jos Koraani on jumalan sana, se on saneltu
hyvin pahana päivänä. Selvästi kuultava shokkiaalto kulki tämän
"vasemmistolaisen" ja "liberaalin" yleisön läpi. Minua syytettiin
heti "puolentoista miljardin muslimin loukkaamisesta": syytös joka
oli samaan aikaan niin absurdi kuin imartelevakin.
Islam väittää paljon puolestaan. Se väittää pohjautuvansa
jumalalliseen ilmestykseen ja inspiraatioon ja, riippuen siitä mihin
suuraan tai hadithiin keskittyy, se näyttää myös, jos ei suorastaan oikeuttavan, niin ainakin hyväksyvän maailmanlaajuisen käännytystyön.
Sen seuraajien ei pitäisi valittaa jos näitä opinkappaleita
tarkastellaan ja jopa kritisoidaan voimakkaasti. Ehkä joku lukija
osaa kertoa minulle, onko olemassa islaminuskoista valtiota jossa
muiden uskojen, mukaan lukien agnostisismin ja ateismin,
halventaminen tai hyljeksiminen on rangaistava teko. Ainoat
yhteiskunnat joissa sellaisia syytteitä voi nostaa ovat
moniuskontoisia järjestelmiä, jotka perustuvat lähes määritelmänsä perusteella maallisiin lakeihin. Monet näistä laeista suojaavat
etnisiä vähemmistöjä uhkailulta ja pelottelulta, koska sellaisen
yhteisön jäsen voi joutua hyökkäyksen kohteeksi voimatta sille itse
mitään. Näin ei kuitenkaan ole oudon ja valinnaisen uskon laita,
kuten vakaumus siitä että elomme Maan pinnalla johtuu taivaallisesta
suunnitelmasta.
Britannian hallitus on myös hiljattain ehdottanut lakia joka
suojaisi uskonnollisten ryhmittymien tunteita (tai pönkittäisi niiden
itsetuntoa). Tämä vain laajentaisi jo valmiiksi typerää ja ajastaan
jälkeen jäänyttä jumalanpilkkalakia, joka aiemmin suojasi vain
kristittyjen herkkiä tunteita ja oli siten niin syrjivä kuin
sensuroivakin. Mutta ehkä voitte ymmärtää miksi olen surullinen
Ranskan hurskaista tapahtumista. Ranska oli ensimmäinen maa joka
vapautti juutalaiset ja ensimmäinen joka julistautui uskonnottomaksi
tasavallaksi. On huolestuttavaa että Voltairen synnyinmaassa
ei voi turvallisesti virkkoa tasa-arvoisesti: "ecrasez
l'infame".
Christopher Hitchens
|