|
STM vaatii lasten silpomista
Sosiaali- ja terveysministeriö ja
Kuntaliitto ovat maaliskuisissa kannanotoissaan
vaatineet pikkulasten silpomista uskonnollisin
perustein. STM:n antaman ohjeistuksen mukaan Suomessa
asuvien islamilaisten vanhempien poikalapset tulisi
ympärileikata julkisissa sairaaloissa julkisilla varoilla.
Asiasta ei ole säädetty lakia, koska toimenpide ei kuulu
sairauden hoitoon, joka on julkisen terveydenhuollon
lakisääteinen tehtävä.
Hallinnollinen ohjeistus lähetettiin (länsimaiselle
oikeusvaltiolle ominaisen laillisuusperiaatteen
vastaisesti), jotta julkisvallan piirissä voitaisiin
ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin jo ennen
lain säätämistä. STM on kuitenkin käynnistänyt
valmistelutyön asiaa koskevan lain säätämiseksi.
Kuntaliitto on yhtynyt STM:n kantaan ja pitää
lausunnossaan lain säätämistä tarpeellisena. Perusteena
on "välttää epämääräisissä oloissa tehdyt leikkaukset ja
niistä aiheutuvat kivunlievitysongelmat."
Tuolloinen sosiaali- ja terveysministeri Eva
Biaudet on tiedetysti puoltanut seksin ostokiellon
säätämistä, jonka perusteluna on ollut luoda virallinen
signaali, jolla viestitään, että aikuisen ihmisen
sukupuolielinten vastikkeellinen käyttäminen tavalla johon
tämä vapaaehtoisesti suostuu ei ole hyväksyttävää.
Prostituution saattamista päivänvaloon sillä perusteella,
että vältettäisiin ne lieveilmiöt, joita voidaan pitää
selvinä ihmisoikeusloukkauksina, ei ole tällaisen logiikan
mukaan ollut suotavaa. Asettuukin outoon valoon, että STM on
samanaikaisesti tukenut aktiivisesti sitä, että lasten
sukupuolielinten silpominen pelkästään vanhempien
uskonnollisen mielivallan siunauksella saisi tuekseen
lainsäätäjien ja viranomaisten hyväksynnän - ja että
perusteluna on sama toiminnan saattaminen päivänvaloon.
Terveydenhuoltohenkilökunnan piirissä STM:n suositus on
jo herättänyt laajaa vastustusta. Lääkäriliitto ja
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) ovat
esittäneet lausuntonsa, joissa ovat vedonneet eettisiin
näkökohtiin sekä julkisten resurssien rajallisuuteen.
Lääkäriliiton mukaan ympärileikkauksesta koituu aiheeton
terveysriski. Tilannetta pahentaa vielä se, että toimenpide
tehdään lapselle, joka ei itse pysty päättämään
asiasta. Muutoinkin kuormitetulle julkiselle
terveydenhuollolle ei pidä sälyttää enää tehtäviä, jotka
eivät kuulu terveyden edistämiseen tai sairauksien hoitoon.
HUS:n lausunnon mukaan uskonnollisista tai kulttuurisista
syistä tehty ympärileikkaus on lääketieteellisesti
perusteeton ja haitallinen. Lisäksi ympärileikkausta voidaan
pitää lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen,
Euroopan neuvoston yleissopimuksen, Suomen
lääkäriliiton eettisten ohjeiden ja yleisen
lääkärietiikan vastaisena.
Myös Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan
puheenjohtaja Esko Länsimies (Pohjois-Savon
Vapaa-ajattelijain jäsen) on ilmoittanut STM:lle, ettei
Kuopion yliopistosairaalassa aiota noudattaa ministeriön
ohjetta ennen kuin eduskunta on laatinut asiaa koskevan
lain.
Tyttöjen ympärileikkauksen tiettyjen äärimuotojen
vakavat terveyshaitat ovat laajalti tiedossa; Suomen
julkisessa terveydenhuollossa ei ole suostuttu tyttölasten
sukupuolielinten silpomiseen uskonnollisin perustein. Poikien
ympärileikkaus saattaa sekin pahimmillaan aiheuttaa esim.
peniksen kuolion, joka johtaa amputointiin.
Tyttöjen ympärileikkaus tuomitaan terveyshaittojensa
perusteella lapsen törkeänä pahoinpitelynä, joka voi olla
laillinen peruste pakkohuostaanotolle. Näin katsotaan
oletusarvoisesti oikeaksi menetellä silloinkin, jos
tyttölapsen sukupuolielinten silpominen tapahtuu
kotioloissa keittiöveitsin tai lasinsirpalein. Vanhempien
uskonnollista vakaumusta ei ruumiinvamman tuottamisen
kohdalla katsota oikeudellisesti relevantiksi seikaksi.
Voidaankin kysyä, miksi ei poikien sukupuolielinten
silpomiseen suhtauduta oikeudellisesti samalla tavoin.
Tuleeko ruumiinvamman tarkoituksellinen ja suunniteltu
tuottaminen lapselle jotenkin oikeutetuksi siitä, että se on terveyshaitoiltaan lievempää (vrt. "lievä raiskaus", joka
edelleen on rikos)?
Mahdollisesti syynä on sekin, että Suomessa on
vakiintuneessa asemassa toiminut juutalaisyhteisö, joka
on sukupolvien ajan leikkauttanut poikalapsensa
yksityislääkäreillä. Nyt suunnitteilla oleva laki
ympärileikkauksista koskisi käytännössä vain Suomeen
muuttaneiden islamilaisten vanhempien lapsia, jotka tähän
asti on leikattu kotioloissa ilman riittävää kivunlievitystä
ja ilman asianmukaista hygieniaa.
Suomessa voimassa olevien lakien mukaan lapseen kohdistettu
ruumiillinen pahoinpitely on rikos, jota ei voida oikeuttaa
millään vanhempien vakaumuksella. Suomen viranomaiset ovatkin
selvästi taipumassa islamistiseen poliittiseen
ideologiaan sisältyviin länsimaisen oikeusvaltion periaatteiden
vastaisiin vaatimuksiin ottamalla virallisesti sellaisen kannan,
että uskonnollisen yhteisön oikeudet menevät
ristiriitatilanteessa yksilön oikeuksien ylitse.
Taustalla on ilmeisesti sellainen muodikas
relativistinen ja kollektivistinen käsitys
moniarvoisuudesta, jossa siviiliyhteiskunnan moniarvoisuutta ei
käsitetä yksilöiden nauttiman omakohtaisen valinnanvapauden
seurauksena, vaan monien erilaisten "kulttuurien" välisenä
harmonisena yhteiselona, joiden suhteen yksilöllä ei ole
valintaa. Jopa Vaparit-listalla on tässä yksittäisessä
kysymyksessä ilmennyt äänenpainoja, joissa lapsen ruumiillisen koskemattomuuden suojeleminen uskonnollisten yhteisöjen
väkivaltaiselta mielivallalta on onnistuneesti leimattu "suvaitsemattomuudeksi" vieraita kulttuureja kohtaan - ikään
kuin "kulttuuri" olisi elävä olento, jolla on oikeuksia.
Teksti: Janne Vainio
|