jumalaton kulttuurilehti

Seksin ostokielto puhutti Helsingissä

Onko prostituutio naisen esineellistämistä ja hyväksikäyttöä? Edustaako se sellaista arvomaailmaa, jota vastaan lainsäätäjien olisi heti otettava tiukasti kantaa? Vai onko kyse loppujen lopuksi kuitenkin yksilön vapaudesta käyttää vartaloaan ja ansaita rahansa miten haluaa? Olisiko prostituution rajoittaminen lailla naisten aiheetonta holhoamista?

Näitä kysymyksiä pohdittiin Helsingin vapaa-ajattelijoiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingin yliopistolla (7.5.2003), jossa soveltavan filosofian professori Heta Gylling esitti aiheelle alustuksen.

Prostituutiokysymyksessä on kyse laajemminkin yksilön vapauksista, ja siitä miten sitä rajoittavat lait voidaan perustella. Vapaus sinänsä on monille itseisarvo eikä sitä täysin heppoisin perustein voida rajoittaa. Seksin oston kieltävän lain puolesta esitetyt argumentit jakaantuvat yleensä kolmeen eri tyyppiin.

Vahinkoperiaatetta käytetään usein lakien perusteena ja se on näistä kolmesta perustelutyypistä ongelmattomin. Kantavana ajatuksena on, että sellaiset toimet, jotka aiheuttavat haittaa tai kärsimystä muille voidaan kieltää lailla. On kuitenkin hyvin vaikeaa osoittaa, että prostituutiosta sinänsä aiheutuu kenellekään mitattavissa olevaa haittaa. Usein perusteeksi esitetään esimerkiksi prostituutioon joskus kytkeytyvää orjakauppaa tai naisten pahoinpitelyjä. Vaikka nämä ovat täysin tuomittavia ilmiöitä, on kyseessä kuitenkin hiukan eri asia, jolla ei voida perustella, miksi nainen, joka vapaasti valitsee ammattinsa eikä koe siitä kärsivänsä, ei saisi näin toimia.

Tästä taas pääsemme luonnollisen oloisella aasinsillalla lailliseen paternalismiin. Seuraava väite nimittäin usein on, että kukaan järkevä ihminen ei tekisi moista valintaa. Päätös ei siis voi olla rationaalinen, eikä prostituoitu mitä ilmeisimminkään oikeastaan ymmärrä mitä tekee, ja tästä syystä on oikeutettua rajoittaa toimintaa lailla, hänen omaksi parhaakseen.

Vapaus edellyttää kykyä autonomiaan, eli kykyä tehdä omia rationaalisia päätöksiä. Voitaisiin siis ajatella, että jos joku ilmiselvästi tekee irrationaalisia päätöksiä, hän ei voi olla todella autonominen, ja siksi hänen päätäntävaltaansa voitaisiin rajoittaa. Mutta kyky tehdä rationaalisia päätöksiä ei millään tavalla viittaa näiden päätösten sisältöön. Autonomia ei siis ole sama asia kuin ulkopuolisten mielestä järkevien päätösten tekeminen.

Eikö tällainen holhoaminen sitä paitsi olisi yhtä lailla alentavaa naista kohtaan, kuin prostituution väitetään olevan? Hänet työnnetään uhrin rooliin - viattoman uhrin, koska on liian tyhmä tajutakseen mitä tekee - riippumatta siitä, mitä mieltä kyseinen nainen itse asiasta on.

Kolmas mahdollinen perustelutapa voidaan luokitella lailliseksi moralismiksi. Kantava ajatus moralismissa on se, että jokin asia itsessään on niin paha, että se voidaan kieltää riippumatta siitä, aiheutuuko siitä minkäänlaista haittaa kenellekään. Näillä linjoilla voitaisiin siis esittää esimerkiksi, että yhteiskunnan pitäisi osoittaa lakiensa kautta, että seksin osto on nyky-yhteiskunnan arvojen vastaista.

Tällaiset väitteet ovat kuitenkin ongelmallisia eri arvojen ja moraalikäsitysten valtavan kirjon takia. Asiaa mutkistaa sekin, että ihmisillä on taipumusta pitää moraalisesti tuomittavana mitä tahansa mikä saa heissä aikaan inhoreaktion. Todellisten arvojen tulisi kuitenkin olla myös harkinnan tulosta. Ei siis ole ollenkaan yksiselitteistä, mitkä nyky-yhteiskunnan arvot ovat.

Vaikka yhteisistä arvoista joskus onnistuttaisiinkin päättämään, olisi sekin ongelmallista, miten näitä arvoja kannattamattomat ihmiset voitaisiin vakuuttaa niistä, elleivät he itse ole valmiita näitä arvoja omaksumaan. Sitäpaitsi voidaan kysyä, että jos ihmiset olisivat todella sisäistäneet prostituution vastaisen arvomaailman, niin olisiko tällaiselle laille todella edes tarvetta? Jos yhteiskuntamme olisi todella omaksunut tällaiset arvot, prostituutio bisneksenä ei olisi kannattavaa. Jos taas tällaisia yhteisiä arvoja ei yhteiskunnassa ole, ei lakejakaan voida perustella niiden avulla.

Outoa on Heta Gyllingin mukaan sekin, että vain seksin ostamista esitetään kiellettäväksi, mutta seksin myymistä ei. Keskusteluissa on kuitenkin yleensä lähdetty liikkeelle siitä, onko oikeutettua kieltää aikuista ihmistä myymästä seksipalveluja rahasta. Tämä saattaakin tuntua loogisemmalta ja helpommalta väittelyaiheelta, mutta hämäräksi on kaiken väittelyn jälkeenkin jäänyt, miksi juuri seksin ostaminen pitäisi kieltää, ilman että myymistä kielletään.

Länsimaiseen liberalistiseen oikeuskäsitykseen liittyy myös ajatus, että vapautta rajoittavan lakitaakan pitäisi olla mahdollisimman kevyt. Kaikkea vastaan ei ehkä tarvitse säätää lakia, vaan useita ongelmia voidaan rajoittaa jo olemassa olevan lainsäädännön puitteissa. Jos joku esimerkiksi haluaa suorittaa japanilaisen harakirin keskellä kaupungin katua, ei harakirin kieltävää uutta lakia välttämättä tarvita. Riittää, kun henkilölle tehdään selväksi, että ruumiinnesteiden vuodattaminen kaupungin kadulla on järjestyssäännön vastaista.

Vastaavasti prostituutioon liittyvät pienet ja suuret ongelmat kuten ihmisten salakuljetus tai vaikkapa yörauhan häirintä ovat jo valmiiksi lain puolesta kielletyt. Lisäksi on muistettava, että Suomessa, kuten monissa länsimaissa, on yleisesti ottaen tiukka työsuojelulainsäädäntö. Jo tämän perusteella monessa seksialaan liittyvässä bisneksessä olisi paljon huomautettavaa, ilman että sitä tarvitsee erikseen kieltää lailla. Herää kysymys, miksi näihin ei ole jo puututtu - lieneekö kysymys valvontaresurssien niukkuudesta, vaiko kenties välinpitämättömyydestä näitä samoja henkilöitä kohtaan, joiden suojelemisella nyt esitettyä lakia usein perustellaan...

Suvi Laukkanen

Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmassa todetaan, että "seksipalvelujen oston kriminalisointi arvioidaan oikeusministeriössä meneillään olevien selvitystöiden pohjalta". Seksipalvelujen oston kieltämisestä keskusteltiin vilkkaasti viime syksynä. Keskustelu lopahti yhtä äkkiä kuin se alkoikin, eikä esimerkiksi vaalikeskustelussa enää kovinkaan paljoa otettu aiheeseen kantaa. Asiasta kysyttäessä moni ehdokas puoluekannasta riippumatta kuitenkin ilmoitti vastustavansa seksin ostamisen kieltämistä.

Ruotsissa on muutaman vuoden ollut kiellettyä ostaa seksiä, mutta seksin myymistä ei ole kielletty. Keskusteluillassa kävi ilmi, että ilmeisesti tämä ei ole toiminut erityisen hyvin. Prostituutio on Ruotsissa edelleen yhtä yleistä kuin ennenkin, mutta se on vain siirtynyt entistä enemmän maan alle ja sen valvominen vaatii poliisilta huomattavia resursseja. Toisin kuin olisi ehkä voinut odottaa, uusien lakien myötä palvelujen hinnat ovat halvenneet eivätkä kallistuneet. Keskustelijat huomauttivat myös, että Yhdysvalloissa sekä seksin osto että myyminen ovat molemmat olleet kiellettyjä jo vuosia, mutta seksikauppa rehottaa siellä silti siinä kuin muuallakin.