Vapaa Ajattelija 6/2002

jumalaton kulttuurilehti

Vapaa Ajattelijan 6/2002 sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon

Irina Krohn vaatii kaikille pakollista uskonnonopetusta

Kansanedustaja Irina Krohn (vihr.) ehdottaa (LAKIALOITE 121/2002 vp), että Suomessa siirryttäisiin Ruotsin mallin mukaiseen uskontotiedon opetukseen. Tämä opetus on suurin piirtein samanlaista kuin Suomen evankelisluterilainen uskonnon opetus.

Irina Krohn perustelee aloitettaan mm. seuraavasti:
”Uskontotiedon yhtenä tavoitteena on edistää avointa keskustelua uskoa ja elämänkatsomusta koskevista kysymyksistä sekä herättää uteliaisuutta ja kiinnostusta uskontoa kohtaan. Syventävät tiedot uskonnosta ja elämänkatsomuksesta mahdollistavat tämän.”
”Uskontotieto pyrkii myös lisäämään yhteiskunnan ja uskonnon yhteyden ymmärtämistä eri aikoina ja eri paikoissa. Ruotsalaisen yhteiskunnan ja sen arvostusten ymmärtämistä syvennetään tiedoilla kristillisistä traditioista, jotka ovat olleet vallitsevia Ruotsissa.”
”Nekin oppilaat, joiden maailmankuva rakentuu järkiperäisesti ei-yliluonnollisia elementtejä sisältävästä näkemyksestä, tarvitsevat kuitenkin tietoja uskonnoista, niiden historiasta ja merkityksestä muille maailmankuvan rakentajina.”
”Tämän lisäksi se olisi helpompi ja halvempi toteuttaa, mikä ei ole vähäpätöinen seikka kuntien heikon taloudellisen tilanteen aikana.”

Krohnin lakiehdotus on seuraava:

“13 §
Uskontotiedon opetus
Perusopetuksen järjestäjän tulee antaa uskontotiedon opetusta jokaiselle oppilaalle riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilas kuuluu.

13a § (Kuten HE)”
apaa-ajattelijain liitto onnistui 1980 - luvun alkupuolella torjumaan Ruotsin mallin mukaisen uskontotiedon opetuksen, ja Suomeen saatiin uskontokuntiin kuulumattomille tarkoitettu elämänkatsomustiedon opetus. Hallituksen esityksessä elämänkatsomustiedon opetuksesta on pieniä parannuksia nykyiseen lakiin verrattuna. Koska myös vapaa-ajattelijain tiedot Ruotsin uskontotiedon opetuksesta saattavat olla puutteellisia, Vapaa Ajattelija julkaisee lyhennettynä liiton puheenjohtajan, fil. maist. Erkki Hartikaisen selvityksen Vapaa-ajattelijain liiton liittoneuvoston kokoukselle 23. 11. 2001.

Suomessa on asiasta virheellisiä käsityksiä

Ruotsin kouluissa on jo pitkään ollut kaikille pakollista evankelis-luterilaista uskonnon opetusta, josta käytetään nimitystä uskontotieto (religionskunskap). Ruotsin humanistijärjestön alkuperäinen perustaja, Kanarian saarilla syntynyt Argentiinan pakolainen Jose Santana esitti tämän kirjoittajalle vuosikymmeniä sitten kotonaan Ruotsin ”tunnustuksettoman” uskonnon oppikirjat. Ne oli tehty tunnustuksettomiksi vanhoista evankelis-luterilaisista uskontokirjoista kirjoittamalla kirjan alkuun, että Jeesus oli kristittyjen opettaja ja että seuraavassa kerrotaan Jeesuksesta. Koko kirja olikin sitten Jeesusta.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajat ovat äskettäin toistuvasti todenneet, ettei Suomen evankelisluterilaisen uskonnon opetuksen muuttuminen uusien koululakien myötä tunnustuksellisesta tunnustuksettomaksi vaikuta tämän oppiaineen opetukseen yhtään mitään.
Ruotsin uskontotiedon opetussuunnitelmat ovat niin ympäripyöreitä, että niiden perusteella voisi opettaa melkein mitä tahansa, mutta opetussuunnitelmien perussanoma on, että Raamatun kertomukset, evankelis-luterilaiset virret, kristilliset rukoukset, kristilliset juhlat jne. on osattava.
Kun myös Vapaa-ajattelijain liiton sisällä on koko ajan toiminut ihmisiä, jotka enimmäkseen salaa mutta joskus julkisestikin ajavat Suomeen Ruotsin mallin mukaista uskonnon opetusta, selostan seuraavassa melko yksityiskohtaisesti sitä, mitä Ruotsin uskontotiedon opetus oppikirjojen sisällön tasolla on. Käytössäni on ollut täydellinen ajan tasalla oleva oppikirjasarja (Bonniers) peruskoulun ensimmäisestä luokasta lukion viimeiselle luokalle.

Uskontotieto on Ruotsissa itsenäinen oppiaine

Tässä yhteydessä on syytä torjua eräs harhakäsitys, josta on ollut Suomen keskustelussa paljon haittaa. Uskonnon opetus kuuluu Ruotsissa ns. yhteiskunnallisiin aineisiin, mutta tämä ei tarkoita, että se olisi jollakin tavalla yhdistetty yhteiskunnallisten aineiden opetukseen. Päinvastoin Ruotsin uskontotieto on täysin itsenäinen oppiaine, jossa on peruskoulun jokaiselle luokka-asteelle erilliset oppikirjat. Lukiossa saatetaan käyttää kurssit A ja B sisältävää kirjaa, jolloin käytössä on järkälemäinen oppikirja.

Alussa olivat Joosef, Maria ja Jeesus
Kun avasin ensimmäisen ala-asteen kirjan, hämmästykseni oli suuri. Toisin kuin Jose Santanan esittelemissä kirjoissa, kirjan alussa ei edes puhuttu mitään siitä, että Jeesus oli kristittyjen opettaja. Kirja alkaa:

Jeesuksen syntymä
Oli ilta, kun Josef ja Maria tulivat Betlehemiin. Maria oli väsynyt ja halusi levätä. Mutta majatalossa oli täyttä. Majatalon isäntä näki, että Maria oli väsynyt ja halusi levätä. - Jos haluatte, voitte nukkua tallissa, hän sanoi. Josef ja Maria saivat levätä oljilla härän ja aasin vieressä.
Sinä yönä Maria synnytti lapsen. Se oli pieni poika. - Hänen nimensä olkoon Jeesus, sanoi Maria. Hän (hon) kääri hänet (honom) pehmeään kankaanpalaan. Hän (hon) tuuditti häntä (honom) ja lauloi hänelle. Sittenhän laittoi hänet nukkumaan seimeen.
Kertomuksen vieressä on tyhjä sivu, joka lienee tarkoitettu piirtämiseen.
Kirja jatkuu seuraavilla kertomuksilla:

Enkelit ilmestyvät paimenille kedolla
Itämaan tietäjät
Jeesus-vauva temppelissä
Sakkeus puussa (kaksi kertomusta)
Vuorisaarna
Kuinka Jumala suojasi lammasta
Muhammed ja luonto (luonnon järjestyksen todistus Jumalan olemassaolon puolesta)
Hyvä paimen (kadonnut lammas)
Jeesus antaa sokealle näön takaisin

Toinen kirja
Toinen kirja on varustettu Uuden testamentin osalta risteillä, Vanhan testamentin osalta Daavidin tähdillä ja islamin osalta kuunsirpein. Kun kirja on yhtä kertomusta vaille kokonaan Raamattua, annetaan harhainen kuva siitä, että tässä käsitellään muka kolmea uskontoa, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia.

Kirja sisältää kertomukset:

Jeesus ja lapset (vieressä piirros Jeesuksesta ja lapsista, ei siis mikään kipsijeesus)
Jeesus esitelmöi kaksitoistavuotiaana temppelissä (piirros)
Jeesuksen kastaminen (vieressä kartta)
Muhammed, Jumalan lähettiläs (ei kuvaa Muhammedista vaan Koraanista)
Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset (valokuva kalastajasta)
Hillel ja kultainen sääntö (valokuva juutalaisten tilaisuudesta)
Jeesuksen kultainen sääntö
Jouluevankeliumi (kuva eläinsuojasta)
Jeesus tyynnyttää myrskyn (kuva myrskystä)

Kolmas kirja
Kolmas kirja on tehty samalla tekniikalla kuin toinen. Sen sisältö on seuraava:

Jumala luo maailman (valokuva auringonlaskusta)
Pyhät päivät sunnuntai, perjantai ja lauantai (kirkkoja ja rukoilevia ihmisiä)
Jumala luo ihmisen (islamilainen)
Jumala luo ihmisen (juutalainen). Lopuksi pitää keksiä oma luomiskertomus.
Aatami ja Eeva
Karkotus paratiisista
Nooan arkki (piirros)
Ibrahim (Aabraham) opettaa ihmisille, että pitää uskoa vain yhteen Jumalaan
Jumala varjelee Aabrahamia kuumassa uunissa
Abram ja Loot
Abramista tulee Aabraham
Jumala auttaa Hagaria löytämään vettä
Iisakki saa vaimon
Iisakki siunaa Jaakobin
Jaakobin uni
Raakel ja Lea
Joosef
Joosef kaivossa
Faaraon unet
Joosefin veljet
Benjamin
Egyptissä
Jeesus ratsastaa Jerusalemiin (kuva aasista ja Jeesuksesta, kuva ihmisistä täydessä kirkossa)
Joulunäytelmä
Johannes Kastaja (kuva helluntailaisten kasteesta)
Tuhlaajapoika (kaksi kertomusta)
Pietari kieltää Jeesuksen Getsemanessa
Pääsiäinen, kristillinen juhla
Jom Kippur, juutalaisten juhla (kuva jumalanpalveluksesta)
· Ramadan - islamilaisten kuukausi

Keskustelukirjat etiikasta 1-3
Lisäksi ala-asteen kirjasarjaan kuuluu kolme kirjaa Leva Livet (=elää elämää) 1,2,3, joiden sanotaan olevan keskustelukirjoja etiikasta. Suurin osa näistä kirjoista käsittelee erilaisia arkielämän asioita.

Kakkoskirjan keskiaukeamalle on otettu kristillinen, juutalainen ja islamilainen versio kultaisesta säännöstä. Kuolemaa käsiteltäessä eläimen haudalle laitetaan risti, ja ihmisen ristillä varustetun hautakiven viereen kynttilä ja seppele.

Kolmoskirjaan on saatu mukaan Nooa suurena luonnonsuojelijana. Kolmoskirjan viimeinen luku käsittelee yllättäen kysymystä siitä, onko Jumala olemassa. Kirjoittaja ihailee tähtitaivasta ja tekee johtopäätöksen, jonka mukaan Jumala on luonut sen. Minkäänlaista kritiikkiä tälle todistukselle ei esitetä.

Luokat 4-6
Luokille 4-6 on kolme uskontokirjaa

Jeesus ja hänen elämänsä
Mooses ja hänen lapsensa
Usko kohtaa uskon

Ensimmäisessä kirjassa on valtava määrä Jeesuksen kuvia värillisinä (ei mitään kipsijeesuksia). Suunnilleen aikaisempien kirjojen Jeesus-kertomukset esitetään uudestaan. Isä meidän -rukous on laitettu värilliseen laatikkoon, ilmeisesti se on osattava ulkoa. Vielä parempaa tulee hieman myöhemmin: Lähetyskäsky on pantu värilliseen laatikkoon, ilmeisesti se on osattava ulkoa. Sitten kerrotaan neljästä evankelistasta, vierailusta kirkossa (sisäkuva värillisenä) ja kristillistä symboleista.

Toinen kirja alkaa Vanhan testamentin kertomuksilla. Kymmenen käskyä on laitettu värilliseen laatikkoon, ilmeisesti ne on opeteltava ulkoa. Seuraavalla sivulla on kolme käskyä juutalais-kristillisiltä, muslimeilta, hinduilta ja buddhalaisilta. Sitten jatkuvat Vanhan testamentin kertomukset. Herran siunaus on värillisessä laatikossa. Daavidin psalmi on värillisessä laatikossa. Muiden uskontojen osuudeksi on jätetty sivun juttu Muhammedin viisaudesta ja juutalainen sivun juttu kahdesta veljeksestä.

Kolmas kirja alkaa kertomuksella Aatamista ja Eevasta. Ruotsalaisten suuri radikaalisuus uskonnon opetuksessa ilmenee siinä, että Aatami ja Eeva ovat värikuvassa ilman vaatteita. Eeva on hyvän näköinen ruotsalainen vaaleaverikkö, ja Aatami on tyylikäs ruotsalainen ristiverinen. Aineistoa on täydennetty juutalaisella, islamilaisella ja hindulaisella kertomuksella siitä, kuinka Jumala loi kaiken. Jotta luomiskertomuksia olisi riittävästi, mukaan on otettu myös muinaisskandinaavinen Ginnungagap. Buddhalaisuudesta on otettu mukaan aivan lyhyt kertomus miehestä ja nuolesta. Muutamalla rivillä kerrotaan Darwinista ja kehitysopista, mutta luomiskertomukset pelastetaan selityksellä:
Mutta luomiskertomukset käsittelevät myös ihmisen uskoa hyvään voimaan, Luojaan, johonkin, joka on luonut maailman ja ihmisen. Hyvä voima voi voittaa pahan ja pimeyden.
Kertomus ukkosenjumala Torista on vain valmistelua kertomukseen Torin vasara ja risti. Siinä kerrotaan kristinuskon tulosta Ruotsiin. Seuraavaksi esitetään Pyhän Franciskuksen Aurinkolaulu. Sitten siirrytään Martti Lutheriin, jota seuraa kertomus luostarivierailusta.

Kirjan lopussa kristitty tyttö kertoo uskostaan Jumalaan, juutalainen poika kertoo uskostaan Jumalaan, hunnutettu muslimityttö kertoo uskostaan Jumalaan, hindupoika kertoo uskostaan jumaliin, ja lopuksi buddhalaistyttö kertoo tykkäävänsä temppelistä. Seuraavaksi on jokaisen mukaan hyväksytyn viiden uskonnon rukous, kristityiltä tietysti Isä meidän. Lopuksi kerrotaan Jumalan ja ihmisen kohtauspaikoista, pyhistä kirjoista, hindulaisten pyhässä joessa kylpemisestä. Loppuhuipennuksena on juutalainen kertomus miehestä, joka antaa kolmelle pojalleen täsmälleen samanlaiset sormukset. Kertomus on tarkoitettu ylistämään uskontoja melkein yhtä hyvinä.
Peruskoulun ala-asteella eli luokilla 1-6 Ruotsin uskontotiedon opetus ei sanallakaan viittaa siihen, että meitä uskonnottomia olisi edes olemassa.

Ruotsi rikkoo ihmisoikeuksia

Mielestäni peruskoulun uskontokirjat riittävät tekemään lapsista uskovaisia riippumatta siitä, että uskonnottomat lyhyesti myöhemmin mainitaan. Mielestäni Ruotsi peruskoulun ala-asteen osalta rikkoo vakavasti kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 18. artiklaa, jonka perusteella tein aikoinaan kantelun YK:n Genevessä toimivalle Ihmisoikeustoimikunnalle.

Ensimmäinen yläasteen kirja
Peruskoulun yläasteen ensimmäinen 144 -sivuinen uskontokirja tuottaa valitettavasti Ruotsin uskonnonopetukseen uskoville pettymyksen. Kirjassa siirrytään tehouskonnonopetukseen. Tämä kirja aloitetaan näennäisen neutraalisti kyselemällä elämän merkitystä, mistä paha tulee ja onko kuolema kaiken loppu vai ei. Yhden kappaleen lopussa sanotaan lyhyesti, että ”toiset ajattelevat, että kuolemassa häviävät sekä ruumis että sielu”. Melkein koko kirja on kuitenkin uskonnonopetusta. Kirjassa jopa yritetään perustella sitä, miksi uskontoa pitää lukea.
Muinaisaikojen uskonnoista kerrotaan lyhyesti. Sitten ryhdytään selittämään uskontojen käsitteistöä. Pitkän uskontomyönteisen selityksen lopussa sanotaan yhdellä lauseella, että muinaisessa Kreikassa oli ihmisiä, jotka ajattelivat, että kaikki on ainetta. Tällaista hirveyttä pehmennettiin seuraavalla lauseella itsensä syväjäädyttäjistä.
Seuraavaksi esitetään yllättäen lyhyesti alkuräjähdysteoriaa ja kehitysoppia. Luku lopetetaan kuitenkin seuraavasti:
”Uskovaiset ovat tänään yhtä vakuuttuneita kuin aikaisemmin, että on olemassa henkinen maailma ja Jumala.”
Seuraavaksi kerrotaan lyhyesti muinaisegyptiläisten, muinaiskreikkalaisten ja muinaisroomalaisten uskonnoista. Viimeksi mainittu kertomus päättyy kristinuskon voittoon. Sitten aletaan puhua Raamatusta, Vanhasta testamentista, Uudesta testamentista, Jeesuksesta Jumalan rakkaudesta, apostoleista, ja kristinuskon voitosta. Loppuhuipennuksena on luku Raamattu ja meidän kulttuurimme.

Toinen yläasteen kirja
Kakkoskirja alkaa kristillisellä kirkkohistorialla. Erityistä painoa pannaan ruotsalaisten ja suomalaisten kääntymiselle kristinuskoon. Ruotsalaisia ei ole säästetty edes Pyhän Henrikin legendalta. Keskiajan kirkkohistoriasta kerrotaan pitkästi. Sitten kerrotaan pitkästi reformaatiosta. Kerronta on hyvin luterilaismielistä.
Muutama sivu on uhrattu ”uskonnonvapauden Euroopalle”. d’Holbach mainitaan yhdellä lauseella jumalankieltäjänä.

Sitten kirjoittajat pääsevätkin mieliaiheisiinsa eli herätysliikkeisiin ja vapaakirkkoihin. Tätä seuraa kertomus Ruotsin kirkosta, mikä tarkoittaa tietysti Ruotsin evankelisluterilaista kirkkoa. Vaikka kirjan oman piirakan mukaan enemmistö ruotsalaisista ei ole uskovaisia (20 % ateisteja tai uskonnottomia, 40 prosenttia agnostikkoja tai epävarmoja), kirja jatkaa entiseen tyyliinsä selittämällä pitkästi Ruotsin kirkon jumalanpalvelusmenoja, riittejä ja organisaatiota. Uususkonnoista kerrotaan lyhyesti. Sitten kerrotaan katolisesta kirkosta ja ortodoksisesta kirkosta.

Kolmas yläasteen kirja
Kolmoskirja alkaa maailman uskontojen levinneisyyden esittelyllä. Maailma on kartan mukaan täysin uskovainen. Seuraavalla sivulla on kuitenkin musta viiva ateismin ja uskonnottomuuden edustajana. Ruotsin lipun sinisen viivan ovat saaneet kristinusko, juutalaisuus ja islam. Ateismin symboliksi on valittu kysymysmerkki.

Sitten on kerrottu juutalaisuudesta, kristinuskosta, islamista ja huomattavasti lyhyemmin hinduismista, buddhalaisuudesta, Kiinan ja Japanin uskonnoista ja kansanuskonnoista.
Sitten seuraa Ruotsin humanistien riemuvoitto. Humanismista kerrotaan kuvineen päivineen yhdeksän kouluvuoden aikana peräti kahdeksalla sivulla.

Humanismin historia ja ajatukset on esitetty huonosti. Pahaa sanaa ”ateismi” ei mainita. Human-Etiska Förbundet (vanha nimi) on saanut peräti 31 riviä koko kirjasarjassa osakseen. Lisäksi nämä rivit ovat osittain virheellisiä. Jutussa väitetään, että järjestö vaatii uskontotietoa pois koulusta ja elämänkatsomustietoa tilalle. Tämä ei tarkasti ottaen pidä paikkaansa. Ruotsin humanistien vuoden 2002 ohjelmassa ei vaadita huonoa oppiainetta pois vaan sen nimen muuttamista elämänkatsomustiedoksi (”På skolans alla stadier bör ämnet religionskunskap benämnas lisvsåskådningskunskap.”). Alempana esitetty vaatimus opetuksen muuttamisesta tieteelliseksi on humanistiliikkeessä laajalle levinnyttä perusteetonta toiveajattelua.
Kirjan loppupuolella on lyhyt ja puutteellinen esitys etiikasta. Ja kun on kyse uskontokirjasta, viimeinen luku käsittelee tietysti maailmanloppua. Tasapuolisuuden vuoksi esitetään tietysti juutalainen, kristillinen ja islamilainen maailmanloppu. Hindulaisten maailmanlopun puutteesta mainitaan yhdellä lauseella, ja buddhalaisten kantaa maailmanloppuun ei kerrota. Aivan kirjan lopussa pohditaan mahdollisuutta, että ihmiset häviäisivät tältä planeetalta kuitenkaan kyseenalaistamatta edellä esitettyjä uskontojen näkemyksiä.

Lukion kirja
Lukion on 384-sivuinen järkäle. Se sisältää kahden kurssin aineistot yhdessä. Kirja vastannee kohtuullisesti esimerkiksi suomalaisen Editan lukion evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjasarjaa. Kristinusko ja sitä lähellä olevat uskonnot ovat korostetusti esillä, ja kirja on kirjoitettu luterilaisen kirkon tarpeita silmällä pitäen.
Kirjan painotuksista saa oikean kuvan sivumääristä:

Elämänkatsomuksia 9-35
Ihminen ja moraali 36-68
Uskontojen historiaa 69-86
Maallinen elämänkatsomus 87-104
Uskonnot 105-260
Meditaatio ja mystiikka 261-268
Rajalla 269-286 (ihmeparanemiset jne.)
Uskominen ja tietäminen 287-294
Sielusta 295-303
Uskonnot ja alueet 304-325
Lainauksia eri kirjoituksista 326-377
Hakemisto 378-384

Maallinen elämänkatsomus on saanut tässä kirjassa peräti 16 sivua. Ei ole kuitenkaan vielä syytä riemuun. Vaikka sanat ateismi ja agnostisismi on mainittu tämän luvun ensimmäisellä sivulla, niistä ei muuten puhuta mitään.

Humanismi on saanut yhden sivun, mutta sillä puhutaan myös uskonnollisesta humanismista. Feminismi on saanut seuraavat kaksi sivua. Järkeisusko on saanut kaksi sivua. Niihin sisältyy Ingemar Hedeniuksen kuva. Ekologinen elämänkatsomus on saanut kaksi sivua. Viimeinkin humanistien riemuvoitto: Gunnar Ståldalia on haastateltu kolme sivua. Mies vastaa valmiisiin kysymyksiin odotetulla tavalla. Amnesty International on saanut viimeiset neljä sivua. Siinä koko maallisen elämänkatsomuksen esittely!

Mihin luterilaiset kirkot pyrkivät

Euroopan luterilaiset kirkot pyrkivät valta-alueillaan yhtenäistämään uskonnonopetuksen Ruotsin mallin mukaiseksi uskontotiedon opetukseksi. Esittelemällä muka juutalaisuutta saadaan opetettua kristittyjen rakastaman Vanhan testamentin kertomukset. Kristinuskon perillisiin kuuluvan islamin myönteisellä esittelyllä tuetaan itse asiassa kristinuskoa.

Ruotsin uskontotiedon nimen muuttaminen elämänkatsomustiedoksi ei luultavasti vaikuttaisi yhtään mitään. Eihän Suomen vapaa-ajattelijain 1960-luvulla vaatima uskonnonopetuksen muuttaminen tunnustuksettomaksi vaikuta yhtään mitään tulevaan Suomen evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen.

Erkki Hartikainen

Ruotsin mallilla kannatusta protulaisten piirissä

Prometheus-leiriläisten riippumaton tiedotuskanava www.kotkanpesa.fi ylistää Irina Krohnin lakiesitystä, jossa kaavaillaan kaikille oppilaille pakollista uskonnonopetusta. Verkkolehti kirjoittaa, että “esitys olisi toteutuessaan selkeä parannus nykytilanteeseen, jossa uskonnottomia nuoria käsitellään poikkeuksina ja että “se myös lähentäisi eri katsomusten edustajat saman eettisen keskustelun alle”. Korjaamisen varaa nähdään lähinnä oppiaineen nimessä, joka kirjoittajan mielestä voisi uskontotiedon sijasta olla katsomustieto.

Kotkanpesä ei edusta Prometheus-leirin tuki ry:n virallista kantaa. Leirijärjestö ei tiettävästi ole julkisesti ottanut kantaa kansanedustaja Krohnin lakiesitykseen.

Janne Vainio