jumalaton kulttuurilehti

Lehden linjasta

Vapaa Ajattelijan toimitukselle on tullut monenkirjavaa palautetta. Lehteä on sekä moitittu että kiitelty. Useimmiten syynä on ollut joko erimielisyys tai samanmielisyys suhteessa niihin asioihin, joita lehdessä tuodaan esille. Hyvä niin. On hyvä, että lehden linjasta keskustellaan avoimesti.
Huonoa on, että kritiikki, jossa on väitetty lehden koetelleen hyvän lehtimiestavan rajoja, ei sekään aina ole pysytellyt näissä rajoissa. Sen sijaan että toimitukseen kohdistettu kritiikki olisi osoitettu vastaavalle päätoimittajalle omalla nimellä, toimitus on saanut sitä nimettömästi toisen käden tietona kolmansien henkilöiden välityksellä.
Lehden on sanottu olevan sisäänpäin lämpiävä ja antavan vapaa-ajattelijoista sellaisen kuvan, joka on epäedullinen kannatuksen saamiselle laajemmista kansalaispiireistä. Pohjois-Kymen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Heljä Pekkalin esitti näkökohdan tavalla, josta lienee vaikeaa olla eri mieltä: lehdenhän pitäisi olla koko vapaa-ajattelijaliikkeen käyntikortti ulospäin.

Mutta onko tämäkään lehden päätehtävä? Vapaa Ajattelija ei ole liiton mainoslehtinen, vaan kulttuuri- ja mielipidelehti, jonka tehtävänä on osallistua julkiseen keskusteluun edustamansa aatepohjan näkökulmasta. Lehden toisena tärkeänä tehtävänä on tarjota ajankohtaista tietoa siitä, mitä liitossa, sen jäsenyhdistyksissä ja sidosryhmissä sekä maailmanlaajuisella vapaa-ajattelun kentällä tapahtuu.
Tieto ei aina ole miellyttävää eivätkä tosiasiat aina ole hyvää mainosta. Jos liikkeen tapahtumista jätetään kirjoittamatta siksi, että niiden käsitteleminen lehdessä pilaa liikkeen julkisuuskuvaa, mistä rivijäsenten silloin oletetaan lukevan, mitä vapaa-ajattelijaliikkeessä tapahtuu? Vai oletetaanko heidän vain maksavan kiltisti jäsenmaksunsa ja luottavan paikallisten yhdistystensä johtohenkilöiden sanaan, kuten monissa sisäänpäin kääntyneissä uskonlahkoissa on tapana?

Uskomukset ovat aina olleet ihmiskunnan enemmistölle rakkaita. Uskonnon perustaminen on tehokkain mahdollinen keino mainostaa aatteellista liikettä ja saada sen taakse paljon uskollisia kannattajia. Toiseksi tehokkainta on perustaa sellainen aatteellinen liike, joka mielistelee niitä uskomuksia, joihin enin osa potentiaalisista kannattajista on kiintynyt.
Aatteellinen viestimme voi jo tämän takia vedota vain pieneen vähemmistöön. Realistinen tavoitteemme ei voi olla kovinkaan laajan kannatuksen saaminen, vaan niiden vähemmistöön jäävien elintilan raivokas puolustaminen, jotka eivät langenneet ihmiskunnan enemmistölle niin rakkaiden oman aikansa uskomuksien pauloihin.
Hyvä mainostaja on sellainen, joka osaa myötäillä niitä uskomuksia, joihin kuluttajan voidaan olevan jotenkin epämääräisesti kiintynyt. Meidän toimialanamme ei ole olla hyviä mainostajia.
odellista yksimielisyyttä liikkeen toiminnasta ei ole olemassa. Sellaista ei esiinny yhdessäkään aatteellisessa liikkeessä – enkä ainakaan minä ole kaivannut sitä myöskään vapaa-ajattelijaliikkeeseen. Sen sijaan haluaisin olla omalta vaatimattomalta osaltani luomassa sellaista hedelmällisempää keskusteluilmapiiriä, jossa tämän liikkeen sisäisistä linjaerimielisyyksistä voitaisiin keskustella avoimesti niiden oleellisista perusteista lähtien.
Esimerkiksi Prometheus-leiritoiminnan asema ei yksinään ratkaise suuntaan eikä toiseen, minkälaisen linjan liitto ottaa suhteessa elämänkatsomustiedon opetukseen, käsiteltävänä olevaan uskonnonvapauslakiin ja muihin kysymyksiin, jotka liittyvät elämänkatsomuksien tasa-arvoisen kohtelun vaatimukseen. Mielestäni leirijärjestön kriittinen arvioiminen – vaikka perusteet olisivat hyviäkin – tulisi tällä perusteella nähdä liiton sisäisen linjakeskustelun kannalta toissijaisena asiana.
Omasta mielestäni on silti hyvä periaate, että yhdistykset ovat erillään, jos ja kun niiden toiminnan tarkoitukset ovat erilaisia, vaikkakin osittain toisiaan täydentäviä. Miksi yhden valtakunnallisen liittomuotoisen järjestön toimintaa ja tavoitteita pitäisi ryhtyä sovittamaan toisen, hiukan eri tarkoituksiin perustetun mutta aatteellisesti riippumattoman järjestön toimintaedellytyksiin? Tämän kysyminen ei ole Protu-toiminnan vastustamista, vaan molemminpuolisen aatteellisen itsenäisyyden kannattamista.

Toinen sivuasia, joka on herättänyt paljon melua, on liiton suhde Pro-Seremoniat –nimiseen osakeyhtiöön, jossa liitto on vähemistöosakkaana. Kritiikin pääpaino on kohdistunut niihin rajanvetokysymyksiin, jotka koskevat liiton suhdetta muihin yhteisöihin ja tässä tapauksessa erityisesti sellaisiin liikeyrityksiin, joissa liitolla ei ole määräävää asemaa.
Kritiikistä huolimatta Pro-Seremonioilla on hyvin suunniteltu tuote, jolla on menestymisen mahdollisuudet. Firma ei ole enää tarvinnut liittoa siihen tarkoitukseen, joka määritellään pahamaineisessa ja paljon kiistaa herättäneessä kilpailukieltosopimuksessa, joka kieltää välittämästä liiton kautta seremoniapalveluita muille tahoille.
Liiton toimisto ei muutenkaan ensisijaisesti välitä uskonnottomia seremoniapalveluita, vaan kertoo niistä vapaa-ajatteluhenkiseen aatemaailmaan soveltuvista vaihtoehdoista, joita on olemassa. Näihin vaihtoehtoihin kuuluvat myös yhdistyspohjalta lähtevien Uskonnottomat juhlapuhujat ry:n piirissä toimivien juhlapuhujien palvelut, joiden olemassaolosta kysyjille on voitava kertoa. Lisäksi on olemassa joukko riippumattomia juhlapuhujia, joista julkaistiin ajantasainen selvitys Vapaa Ajattelijan numerossa 2-3/2002.
Aatteellisen toiminnan näkökulmasta ajatellen vaihtoehdoista kertomatta jättäminen merkitsisi samaa kuin että liiton toimisto tarkoituksellisesti jättäisi kertomatta, että nuorten aikuistumisriiteille on olemassa yhdistyspohjalta toimiva vaihtoehto nimeltä Prometheus-leiri. Vaihtoehdoista ei myöskään ole jätetty kertomatta, ja omasta puolestani voisin kysyä, mahtaako myöskään edellä mainittu kritiikki olla enää kovinkaan ajankohtaista.

En usko konsensusta näissä asioissa löytyvän seuraavalla liittokokouskaudella. Kyse on mutkikkaista ristiriidoista, joiden kanssa meidän kaikkien on vain opittava elämään. Ehkä opimme kuitenkin, että jos haluamme ylipäätään toimia asiamme hyväksi, niin riitelyssäkin on keskityttävä pääasioihin, joista sitten on riideltävä kovilla.
Kehotan riitelemään mieluiten siitä, miten pitäisi menetellä tilanteessa, jossa uskonnonvapauslakia huononnetaan, hautausvapautta kavennetaan ja jossa elämänkatsomustiedon opetuksesta uhkaa jopa uskonnottomien omalla myötävaikutuksella muodostua luterilaisen kirkon etäispääte.

Janne Vainio