jumalaton kulttuurilehti

Karkkilan vapaa-ajattelijahautausmaata uudistetaan

Karkkilan Vapaa-ajattelijoiden hautausmaahan Lepolaan suunnitellaan parhaillaan peruslaajennusta. Päävastuu on annettu paikalliselle kuvanveistotaiteilija Marie-Christine Möllerille, joka vastikään on liittynyt yhdistyksen jäseneksi. Vapaa Ajattelijan toimittaja haastatteli kuvanveistäjää ja vieraili tämän kanssa Karkkilan yhdistyksen hallituksen kokouksessa, joka pidettiin hautausmaatyömaalla 15.9.2002.

Marie-Christine Möllerin koti näyttää selvästi taiteilijan asunnolta. Pihalla on taitavasti sommiteltuja köynnös- ja kukkaistutuksia ja olohuoneen seinällä alkuperäinen japanilainen puupiirros sekä zen-buddhalainen kalligrafiatyö. Taiteilija sanoo olleensa aina kiinnostunut monista erilaisista maailmankatsomuksista. ”Jos mä voisin sanoa että olen agnostikko – välillä en usko mihinkään ja välillä sitten taas epäilen.”

Möllerin puheet katsomuksestaan ovat johdonmukaisen agnostikon puheita. ”Ideat eri uskonnoissa on samankaltaisia. Tosiasia on, ettei me tiedetä oikeastaan mistään mitään.” Hän puhuu ”harmaasta aavistuksesta”, jonka takaa ”ei voida olla varmoja, mistä kaikki on lähtöisin.” Uskonnoista hän sanoo, ettei ota kantaa puolesta eikä vastaan, koska ”ollaan sidoksissa siihen, mitä on opetettu.” Hänellä on 14-vuotias kasvattipoika, jolle opetetaan koulussa luterilaista uskontoa.

Möller kertoo valmistuneensa Helsingin kuvataideakatemiasta vuonna 1988. Vapaa-ajattelijatoimintaa hän tuntee liiton kunniapuheenjohtaja Timo Vasaman kautta, joka on pitkäaikainen perhetuttu ja ”liikkeelle paneva voima” hautausmaa-asiassa. Kesällä 2000 Vasama pyysikin Mölleriä tekemään laajennusta Karkkilan hautausmaahan.

”Mä oon aina tykänny hautausmaista. Ulkomailla matkaillessakin olen aina kattonu, minkälaisia hautausmaat on.” Lepolaan hän on suunnittelemassa ”vähän puistomaisuutta, että ihmiset vois istuskella siellä.” Ajatuksena on, että alueesta voisi tulla nähtävyys ja pysähdyspaikka myös turisteille, jossa kesällä voisi oleilla muuten vaan.

Laajennuksen raivaustyöt ovat vaatineet kaivinkonepalvelujen tilaamista. Yhdistyksen omistama pieni kaivinkone sopii Möllerin mukaan lähinnä haudankaivuuseen, mutta ei riitä millään ojankaivuuseen – kantojen ja juurakoiden repimisestä puhumattakaan. ”Sadan metrin ojaa, joka on paikoitellen kaksi metriä syvää ei tee millään pikkukoneella.”

Laajennukset on suunniteltu siten, että ne näyttäisivät sulautuvan maastoon hiukan enemmän kuin hautausmaan vuodesta 1950 käytössä ollut ydinalue. Uurnat ovat tulossa osittain puiden väliin, että mahdollisimman suuren osan puista pystyisi säästämään.

Hautausmaan lounaiskulmaan tulevan tuhkansirotusalueen rajoille on nousemassa pylväikkö kaadetuista puista. Vainajien messinkiset nimilaatat kiinnitettäisiin pylväisiin, joiden annettaisiin kelottua ulkoilmassa. Suunnitteilla on myös isoja lyhtyjä, joita tehtäisiin graniittipalkeista ja joiden olisi tarkoitus olla visuaalisesti hienon näköisiä.

Tuhkansirotusalueella kasvaa sammalia, jotka ovat kauniita, mutta kestävät heikosti tuhkaa. Sen vuoksi Möller ajatteli istuttaa pensaita, joille tuhkaa voisi sirotella niin että sammalta säästyisi. ”Omaiset voisivat ajatella, että vainajan tuhkasta kasvaa pensas.”

Töitä hautausmaalla riittää vielä pitkäksi aikaa. Talkoovoimien lisäksi joku on tehnyt töitä yhdistelmätuella ja joku toinen yhdyskuntapalveluna. Työnjohtajana on Möllerin poissa ollessa ollut Oiva Sundell, joka on vuosikausia toiminut hautausmaan suntiona. Erkki Hohenthal on järjestänyt paikalle maanmittauslaitteita ja muuta teknistä rekvisiittaa.

Hautausmaaprojektin epävarma osa on veistossuunnitelma, josta Möller esittelee luonnoksia Karkkilan yhdistyksen hallituksen kokouksessa. ”Kustannusarvio on sellainen, että vapaa-ajattelijoilla ei sitä rahaa ole.” Kyseessä olisi kolmen-neljän kuukauden työ, jonka kokonaiskustannukset materiaali mukaan lukien olisivat noin 10 000 euroa. Hautausmaalaajennuksen perustaviin töihin on tähän mennessä mennyt vähän yli 5 000 euroa.

Yksi vaihtoehto, jota Möller on ehdottanut mahdolliseksi rahoituslähteeksi, voisi olla Länsi-Uudenmaan kehitysyhdistys Luke ry, jota voitaisiin lähestyä perustelemalla hanketta sillä, että näyttävästä kiviveistoksesta tulisi huomattava paikallinen nähtävyys. Karkkilan Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Jorma Snellmanin mukaan Karkkilan kaupunki voisi olla toinen vaihtoehto. Myös liitolle mahdollisesti osoitettavaa uutta tukihakemusta esitettiin kokouksessa yhtenä vaihtoehtona, jolla voitaisiin ehkä peittää jokin osa kuluista. Äskettäin liittohallitus myönsi kokouksessaan Karkkilan yhdistykselle 3 000 euroa lisämaan hankintaan laajennuksia varten. l

Janne Vainio