jumalaton kulttuurilehti

Pääkirjoitus - Vihaatko ateisteja?

Presidentti Mauno Koivisto on antanut Venäjällä lausunnon, jossa hän sanoo vihaavansa ateisteja. Moni on sanonut, että jos presidentti Koivisto olisi sanonut vihaavansa muslimeja, lausunto olisi herättänyt laajaa huomiota ja paheksuntaa. Luultavasti presidentti Koivisto olisi joutunut pyytämään lausuntoaan anteeksi tai ainakin selittelemään sitä. On myös mahdollista, että hän olisi joutunut lausunnostaan syytteeseen.

Kun arvelin aikaisemmin, että ateistit ovat keskimääräisessä arvostuksessa myös Suomessa suomenafrikkalaisten alapuolella, en liene ollut kokonaan väärässä. En sano "neekereiden", koska liitossa on vahva ryhmittymä, joka on maahanmuuttajien paineen vuoksi mielessään muuttanut alun perin neutraalin sanan "neekeri" (espanjan kielen negro = musta) arvoväritteiseksi. Jos Koivisto olisi käyttänyt sanaa "neekeri", myös se olisi saattanut herättää suurempaa paheksuntaa kuin se, että hän sanoi vihaavansa ateisteja.

Vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistyksiin kuuluu enimmäkseen ateisteja. Vaikka osa liiton ateisteista vastustaa sanan "ateismi" julkista käyttöä ja esimerkiksi ateismin perusteiden opettamista ateistien lapsille, tämä osa tuskin kuitenkaan voi sanoa vihaavansa ateisteja. Kuitenkin arvelen, että myös liiton jäsenissä on niitä, jotka vihaavat ateisteja. Heille suosittelen siirtymistä Suomen Humanistiliiton jäsenyhdistyksiin, en siksi, ettei jäsenmaksu meille kelpaisi, vaan siksi, että siellä on runsaasti suvaitsevuuskasvatusta.

Tavoitteita moraalikäsitteiden määrittelemiselle

En ryhdy määrittelemään sanan "moraali" merkitystä enkä muita moraalikielen käsitteitä. Sekä sanan "moraali" että moraalikäsitteiden merkityksen suhteen vallitsee suuri erimielisyys. Vaikeudesta pääsee nopeasti selville yrittämällä suomentaa vierasperäisiä moraalikäsitteitä tai yrittämällä muodostaa järkeviä lauseita, joissa esiintyy suomenkielisiä moraalikäsitteitä.

Eräs minun ja Pekka Elon erimielisyys 1980-luvulla koski moraaliväitteiden totuutta tai ehdottomuutta. Minä olin silloin ja olen edelleen samaa mieltä David Humen kanssa siinä suhteessa, että pelkistä tosiasioista ei voida johtaa arvoja. Humen epäilyksille (skeptisismille) tiedon saavutettavuuden suhteen on mielestäni löytynyt vahvoja vastaväitteitä, joihin aion palata myöhemmissä kirjoituksissani.

Toisaalta olin silloin ja olen edelleen eri mieltä niiden kanssa, jotka ovat jääneet poliitikkojen kanssa moraalisen kehityksen toiseksi ylimmälle asteelle ja väittävät, että mistä tahansa voidaan sopia. Moraalinen kompromissi on melkein aina vääryys. Toisaalta vääryyden tai huonon kompromissin kohteeksi joutuneen ei minun mielestäni pidä myöntää, ettei vääryyttä ole tapahtunut, vaikka sattuneelle ei mitään mahdakaan. Sana "totuus" on ilahduttavasti palaa- massa kielenkäyttöön, mutta vastustan jyrkästi totuuskäsitteen ulottamista moraaliväitteisiin. Tiede ja teknologia ovat merkittävästi muuttaneet käsityksiämme siitä, mikä on totta, mutta ne ovat muuttaneet myös käsityksiämme siitä, mitä seurauksia esimerkiksi erilaisista teoista on. Vapaa-ajattelijain liiton kulttuuriohjelman seurausetiikka pystyy mielestäni parhaiten ottamaan huomioon koko ajan muuttuvat tilanteet.

Meistä saattaa olla vaikeaa hillitä apinamaisilta esi-isiltämme (kenties erässä tapauksissa kalamaisilta esi-isiltämme) perittyjä mieltymyksiä ja valtapyrkimyksiä (esimerkiksi ns. "nokkimisjärjestyksiä"). Mielestäni käsitesodissa, joita käydään usein pohjimmaltaan poliittisin ja uskonnollisin perustein, on mahdollisimman usein pyrittävä pitämään erillään arvot ja tosiasiat. Toiseksi arvoja ei pidä yleensä käyttää keinoina sellaisiin päämääriin, jotka muuttuvat nopeammin kuin arvot. Kolmanneksi on pidettävä kiinni joistakin sellaisista päämääristä, joita tieteellis-tekninen kehitys ei millään tavalla kyseenalaista. Jumaluusoppineet väittävät ihmisen eroavan ratkaisevasti eläimellisistä esi-isistään. Eläintieteilijät, kuten Richard Dawkins, ovat olleet jumaluusoppineiden kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmiset eroavat muista eläimistä, mutta eri mieltä siitä, missä suhteessa ihmiset eroavat muista eläimistä. Ihmisillä ei ole kuolematonta sielua, kuten jotkut jumaluusoppineet väittävät, mutta ihmiset siirtävät sukupolvelta toiselle perintötekijöiden eli geenien lisäksi kulttuurin osia, joista monet käyttävät nykyään nimitystä meemi. Geenien tavoin meemit kopioituvat, kilpailevat ja yrittävät vallata mahdollisimman monta ihmismieltä ja levitä yksilöstä toiseen.

Osa meemeistä on selvästi vahingollisia. Esimerkiksi uskontoja Dawkins ja myös monet muut meemiteorian kehittäjät kutsuvat mielen viruksiksi. Sekä uskonnoissa että muissa aatteissa on monenlaisia uskomuksia, arvoja ja jopa päämääriä, joita voidaan pitää haitallisina, mielen viruksina. Monet näistä mielen viruksista pesivät käyttämissämme käsitteissä, ja käsitesodat ovat osa meemien taistelua. Erityisesti moraalikielen virukset voivat saada aikaan suurta tuhoa. Kun biologit jalostavat geenejä, filosofit ovat pikemminkin meemien uhreja. Kun uskonnonopetus, olkoon se tunnustuksellista tai tunnustuksetonta, levittää automaattisesti mielen viruksia, näiden virusten uhrit, filosofit, pitäisi pitää loitolla, kun uskonnottomille suunnitellaan elämänkatsomustiedon opetusta.

Toisaalta teknisellä henkilökunnalla eli opettajilla ei liioin liene riittävää pätevyyttä asettaa elämänkatsomustiedon tavoitteita. Suomessa uskonnollisista ja filosofisista mielen viruksista vapaimmat ihmiset löytyvät Vapaa-ajattelijain liitosta. Nyt on tainnut löytyä uusvanha perustelu sanan "vapaa-ajattelija" käytölle. Kutsukaamme vapaa-ajattelijoiksi ihmisiä, jotka ovat mahdollisimman vapaita haitallisista meemeistä, mielen viruksista. Pitkällä tähtäyksellä hyödylliset meemit eli hyvinvointia lisäävä kulttuuriperintö säilytettäköön.

Mauno Koivisto ja hänen vaimonsa Tellervo tulivat aikoinaan kuuluisiksi siitä sosialidemokratian "bernsteinilaisesta" tulkinnasta, jonka mukaan tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike. Minun mielestäni on onnetonta, jos löytyy hyviä keinoja mutta ollaan vailla päämääriä tai matkalla tuntemattomiin tai huonoihin päämääriin.

Olen yllä esittänyt joitakin reunaehtoja moraalikäsitteille, jotta ne eivät olisi mielen viruksia. Kun on ilmeistä, että mielen viruksia on kaikilla muillakin aloilla, esimerkiksi järjestötoiminnassa, ehdotan rakentavaa keskustelua siitä, miten myös muut mielen virukset voidaan välttää pyrittäessä Vapaa-ajattelijain kulttuuriohjelmassa esitettyihin epäilemättä myös hyvin pitkällä tähtäyksellä kestäviin tavoitteisiin. Mielestäni meidän on oltava selvillä siitä, mihin suuntaan liikumme. Liikkeen suunta on tärkeämpi kuin liike ja päämäärät ovat kaikkein tärkeimpiä.

Erkki Hartikainen
puheenjohtaja