Vapaa Ajattelija 6/2001
jumalaton kulttuurilehti
Vapaa Ajattelijan 4/2002 sisällysluetteloon
| Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon
|
Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon
Ateismi vahvoilla intiassa
Monien vapaa-ajattelijoiden tuntema Intian ateistikeskuksen johtaja Lavanam
vieraili jälleen Suomessa. Vierailu oli yksityisluontoinen, mutta Vapaa
Ajattelija onnistui tavoittamaan tämän kansainvälisen ateismin merkkihenkilön
hänen pistäytyessään vapaa-ajattelijain liiton toimistolla 24.7.2002.
Lavanamin seurueessa mukana olivat hänen ottotyttärensä Ratna sekä tämän
suomalainen aviomies Pertti Holopainen. Liiton toimistolla paikalla oli
allekirjoittaneen lisäksi myös puheenjohtaja Erkki Hartikainen, joka on
Lavanamin tuttava jo vuosikymmenien takaa. Vuonna 1980 Hartikainen vieraili
Intiassa ateistikonferenssissa. Keskustelua käytiin aluksi näistä maailmalla
pidetyistä ateistikonferensseista. Lavanam esitti, että seuraava voisi olla
Yhdysvalloissa. Hartikaisen mielestä "Yhdysvaltain kongressia seuraavan pitäisi
olla Moskovassa, koska siellä tarvitaan julkisuutta ja tukea." Lavanam kertoi
menettäneensä kontaktinsa Moskovan ateistitoimintaan Neuvostoliiton luhistumisen
jälkeen, mutta Hartikaisella oli kertomansa mukaan yhä ajankohtaisia kontakteja
sielläpäin.
Johtavia ateistimaita
Intiassa on ateistitoimintaa huomattavasti enemmän kuin länsimaissa usein
tullaan ajatelleeksi, ja sillä on jo kohtalaisen pitkät perinteet. Sinällään
ateismi ei ole vierasta Intian klassisessa filosofiassa, kuten myös Lavanam
huomauttaa - mutta nykyisetkään virtaukset eivät ole mitään tuontitavaraa, vaan
saivat alkunsa samasta imperialismin vastaisesta kansalaistoiminnasta kuin
gandhilainen vastarintaliike. Lavanamin isä Gora, joka aikoinaan perusti
ateistikeskuksen oli mukana Ganhdin kuuluisassa suolamarssissa ja Mahatma itse
arvosti hänen näkemyksiään.
Kansainvälisestikin Intia on johtavia ateistimaita, jolla Lavanamin mukaan on
"sekulaari, sosialistinen ja demokraattinen" valtiojärjestys. "Huolimatta siitä,
että hindufundamentalismi tekee tuloaan, muslimi saattoi äskettäin tulla
presidentiksi sillä perusteella, että hän on henkilönä sekulaarimielinen."
Lavanamin mukaan nykyinen ateistitoiminta on hyvinkin selvästi jakautunut
alueittain eri järjestöihin. Intian ateistikeskus on voimakkaimmillaan Andhra
Pradeshissa, kun taas rationalistijärjestö pitää kotipaikkanaan Tamilnadua.
Keralassa ja Biharissa toimii myös laajaa kannatusta omaava
rationalistiyhdistys. Delhissä ja Bombayssa toiminta keskittyy
humanistiyhdistyksiin.
Totalitarismin juuret
Lavanam, joka ei ole tavannut minua aikaisemmin, kyselee minulta taustoistani ja
tehtävistäni vapaa-ajattelijoiden piirissä. Kerron vastaavani osaltani lehden
toimitustyöstä sekä tietyistä toimisto- ja tiedotustehtävistä. Kerron myös
filosofian opinnoistani ja tutkimustyöstäni, jossa totalitarismin moderneja
muotoja tarkastellaan uskonnonfilosofisesti eräänlaisina pastoraalisen
(kirkollisjohdatuksellisen) tietoon pohjautuvan valtahierarkian nykyaikaisina
muotoina.
Myös Lavanamin mielestä totalitarismin perusolemus löytyy jumalauskosta.
"Totalitaristisen metafysiikan mukaan kaikki ihmiset eivät ole tasa-arvoisia.
Joillakin on parempi tieto muiden elämästä." Jumalauskon puuttuessa korkeamman
johdatuksen metafysiikka voi pohjautua taloudelliseen, psykologiseen tai
biologiseen kielenkäyttöön.
Messiaanista humanismit
Lähetysuskonnollisen kielenkäytön tieteellistyminen voi mahdollistaa jopa sen,
että totalitarismi esiintyy näennäisesti uskonnollisen taantumuksen vastaisena
voimana. Tämä on tiedetysti ollut asian laita Neuvostoliitossa, joka
luhistumiseensa saakka oli maailman ateistitoiminnan keskiössä. Vastaavanlaisia
piirteitä ei Lavanamin arvion mukaan puutu nykyisestäkään
maailmantilanteesta.
"Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ateistiset liikkeet ovat olleet huonoissa
kantimissa ja tilalle on tullut konsumerismi ja markkinafilosofia. Sen sijaan
uskonnollisen terrorismin kukistamisen nimissä Amerikka on jälleen kerran
pyrkimässä maailmanherruuteen." Olemmeko siis luisumassa kohti uutta
näennäishumanismia, jossa aatesisällöiksi käyvät jotkin massoja
seremoniallisesti yhdistävät piirteet?
Hartikainen pitää hiukan arveluttavana sitä, että viime aikoina
humanistikonferensseissa on käsitelty enemmän islamilaisen fundamentalismin
kaltaisia ulkoisia uhkatekijöitä kuin itse humanistisen filosofian sisältöjä.
Pertti Holopaisen mielestä tämä ei ole niin oleellista, vaan sen sijaan
esimerkiksi humanistisen seremoniallisuuden esittely on massatilaisuuksissa
luontevasti aatteellisesti yhdistävä ohjelmasisältö. "Kyseessähän ei ole
tieteellinen kokoontuminen."
Ratna Holopainen toteaa, että kansainvälisen toiminnan tasolla on näkyvissä
toisellakin tavoin uudenlainen asetelma: aikaisempaa enemmän nuoria osanottajia
sekä osanottajia Afrikan maista - ja aikaisempaa enemmän myös naispuolisia
osanottajia.
Tilanne Suomessa...
Keskustelu kääntyy Suomen tilanteeseen, jossa Hartikaisen mukaan on sekaannusta
ateistien yhteistoiminnassa. Lavanam kehuu Hartikaisen alullepanemaa suomalaista
"sekulaarin etiikan" kouluopetusta "yhdeksi suurimmista yksittäisten henkilöiden
saavutuksista" ateistisen toiminnan alueella. Hartikainen näkee keskeisenä
ongelmana laajemminkin koulutusmahdollisuuksiin liittyvän epätasapainon.
"Vapaa-ajattelijain liitolla on pitkä menneisyys osana suomalaista
työväenliikehdintää, jolloin uskontoa vastaan taisteltiin kovasti. Vielä
60-luvulla se oli tällainen järjestö. Nyt meillä on paljon uusia ihmisiä, mutta
ei mitään teologista tiedekuntaa vastaavaa laitosta, joka kouluttaisi
meikäläisiä. Monetkaan eivät ymmärrä kovin paljoa ateismista. Liitolla vain on
paljon omaisuutta, jonka tuottoja muut järjestöt havittelevat, vaikka osa meidän
järjestössämme toimivista ei haluaisi antaa rahoja pois." Hartikainen viittaa
Prometheus-leirijärjestöön ja sen toiminnanjohtaja Eino Huotariin, joka on
kannattajineen vastustanut sitä, että Vapaa-ajattelijain liitto toimii avoimesti
ateistijärjestönä. "He eivät tosiasiallisesti välitä vapaa-ajattelusta, mutta
heillä on määrällisesti paljon ääniä käytettävissään, ja heidän tavoitteenaan on
tehdä Vapaa-ajattelijain liitosta jonkinlainen rahoitusjärjestö tietyille muille
järjestöille, joiden toimintaan liitolla ei ole sanomista."
Tämänkertainen Lavanamin vierailu
Suomeen oli järjestyksessä yhdestoista. En-
simmäisestä onkin jo kulunut 22 vuotta.
"Kun tyttäreni on naimisissa Pertin kanssa,
tulemme luonnollisestikin tutuiksi."
...ja Ruotsissa
Keskustelu siirtyy vielä Ruotsiin, jossa Pertti Holopainen ja Ratna Lavanam
Holopainen ovat asuneet pitkän aikaa. Ruotsissa on tapahtunut ajoittaista
erkaantumista kirkon ja valtion välillä. Vain puolet väestöstä käy rippikoulun,
kun Suomessa luku on noin 90%.
Teologian opetus on Ruotsissakin yhä valtion rahoittamaa ja kaikille pakollinen
koulujen "tunnustukseton" uskontotieto on eettisiltä sisällöiltään luterilaisen
kirkon ohjastuksen mukaista. Kuninkaalta vaaditaan edelleen kirkon jäsenyyttä.
Sen sijaan kaikki pitää nykyisin voida lakisääteisesti haudata omalla
paikkakunnallaan vaikka ilman mitään uskonnollisia menoja.
Ruotsissa uskonnoton järjestötoiminta on keskittynyt humanistijärjestöön, jolla
on noin tuhat jäsentä (vrt. Vapaa-ajattelijain liiton kaksinkertainen
jäsenmäärä). Erikseen on olemassa pieni joukko "puhdasoppisia" ateisteja, jotka
Pertti Holopaisen mukaan jättivät humanistiyhdistyksen. Syyt välirikkoon jäivät
epäselviksi.
"Jos joku on ateisti siksi ja vain siksi, että hänet lapsuudessaan tai
nuoruudessaan alistettiin uskonnollisuuteen, siinä on mielestäni vaikea nähdä
muuta kuin halua tehdä oikeutta itselleen. Niin kauan kuin olemme näinkin
harvalukuisia, ei ole järkeä jakautua moneksi eri yhdistykseksi, mutta jos
jäsenmäärä kasvaa, niin silloin voisi olla jokin sateenvarjo useille eri
järjestöille." Ruotsissa toiminta on suurelta osin keskittynyt
seremoniallisuuteen, kuten hautajaisten ja nuorison leiritoiminnan
järjestämiseen. Lisäksi on järjestetty keskustelutilaisuuksia eutanasian
tapaisista aiheista, joissa uskonto ja sekulaarihumanistinen etiikka joutuvat
vastakkain. Merkillepantavaa oli, että Ruotsin humanistien viimeksi
järjestämässä kirjanäyttelyssä Göteborgissa oli mukana yli 100 suomalaista
kirjoittajaa.
Kirkollisten piirien tempauksissa on huvittavia piirteitä myös naapurimaassa.
Suvivirren ("Jo joutui armas aika") ruotsinkielistä vastinetta vastustetaan ja
monet ruotsalaiset papit eivät haluaisi sitä laulettavan kirkoissa. Syynä on
kuuleman mukaan se, että laulussa sanotaan, että kesää ei tule ellei itsekukin
tee sitä itselleen. Tämähän on vastoin kirkollista maailmankäsitystä, jonka
mukaan Jumala järjestää kaiken parhain päin.
Janne Vainio
|