Vapaa Ajattelija 6/2001
jumalaton kulttuurilehti
Vapaa Ajattelijan 6/2001 sisällysluetteloon
| Vapaa Ajattelijan sisällysluetteloon |
Vapaa-ajattelijain liiton sivustoon
Uutisia meiltä ja muualta
”On turha naureskella muslimeille ja ihmetellä heidän
fanaattisuuttaan. Uskonto on ottamassa myös Suomessa yhä vankemman
sijan, jopa työpaikoilla”, väittää Heikki Vuonamo Tekniikka&Talous
–lehden pääkirjoituksessa 25. lokakuuta. Hän ottaa esimerkin Suomen
itsenäisyyden juhlarahaston, Sitran toimitalon vihkiäisistä viime
helmikuulta, joka ei Vuonamon mielestä poikennut juuri kirkonmenoista.
Tilaisuudessa veisattiin virsiä, kansanedustaja Virpa Puisto luki
Raamattua ja tuomiorovasti Mikko Heikka siunasi talon parhaitten
luterilaisten perinteiden mukaan.
Vuonamo muistuttaa, että Yhdysvalloissa tällainen liikemaailman
”henkisyyden etsintä” pulpahti pintaan jo pari vuotta sitten. Maan
yritysjohtajat järjestävät presidentin tapaan aamuhartauksia, muslimit
levittävät rukoushetkiään varten rukousmattojaan ja juutalaiset
liikkeenjohtajat opiskelevat Talmudia.
”Kaikki tämä kuulostaa hyvältä niin kauan kuin kaikkien kukkien annetaan
kukkia. Kun yritysjohtajat alkavat käyttää Raamattua liikkeenjohdon
oppikirjanaan, kuten jotkut tekevät, henkisyys on siitä touhusta
kaukana”, Vuonamo arvelee.
Hän kehottaa jokaista olemaan tarkkana silloin, kun uskonto astuu
yrityksen ovesta sisään ? aivan samalla tavoin kuin eri poliittisten
suuntaustenkin kanssa.
”Kun piispa tekee tarkastustaan ja kiertää yrityksiä, niin mitä hän itse
asiassa tekee? Parhaimmillaan hän tuo yritykseen niitä arvoja, joita
kirkko joskus edustaa, esimerkiksi suvaitsevaisuutta ja lämpöä.
Pahimmillaan tällaiset tarkastukset pönkittävät yhden kirkon valtaa. Ja
vallalle kirkko on aina ollut perso, Vuonamo kirjoittaa.
Jos kohta uskonto onkin tunkeutumassa työyhteisöihin, sitä se on
tekemässä myös tiedemaailmaan. Erityisesti Yhdysvalloissa on alkanut
viime aikoina ilmestyä yhä enemmän kirjoja ja lehtiartikkeleita, joissa
yritetään todistaa ”tieteellisesti” Jumalan olemassaoloa. Eikä kysymys
ole pelkästään joidenkin yksityisten uskovaisten pohdiskeluista, vaan
tällaista tutkimusta todella harjoitetaan arvostetuissa yliopistoissa
kuten Harvardissa.
- Tieteen ja uskonnon suhteet eivät ole ainoastaan lämpenemässä, ne
ovat jo tulikuumia, sanoo Massimo Pigliucci yhdysvaltalaisen
skeptikkojärjestön julkaisemassa Sceptic-lehdessä (vol. 8, 2001).
Pigliuccin mukaan tiedemiehet ja -naiset yleensä ovat kriittisempiä
uskontojen suhteen kuin väestö keskimäärin, kuten Yhdysvalloissa
hiljattain tehty mielipidekysely osoitti. Sen mukaan noin 60 prosenttia
kaikista akateemisista tutkijoista ei usko persoonallisen jumalan
olemassaoloon. Nimekkäistä huippututkijoista jopa 93 prosenttia oli sitä
mieltä, ettei tällaista jumalaa ole olemassa.
Mutta tieteen tekeminenkin on nykyisin yhä enemmän kiinni
sponsoreista, ja jos joku hullu syytää rahaa jumaluuksien selvittämiseen
tieteen keinoin, aina löytyy myös tutkijoita, jotka tarttuvat
tilaisuuteen. Ja näin Pigliuccin mukaan on juuri käymässä
Yhdysvalloissa. Yksi tutkimuksen suurimmista rahoittajista on
Tennesseessä asuva brittisyntyinen aatelismies John Templeton, joka on
sijoittanut vajaa 800 miljoonaa euroa yksityisiä varojaan uskonnollisen
ymmärryksen lisäämiseksi tieteen avulla. Hänen nimellään kulkeva säätiö
jakaa varsin runsaskätisesti apurahoja kyseisiin tutkimuksiin.
Templeton on myös perustanut tiedepalkinnon, jonka rahasumma ylittää
jopa nobel-palkintosumman. Tietenkin palkinto voidaan myöntää vain
jumaluustutkijoille.
Templeton-säätiön runsaista apurahoista ovat päässeen nauttimaan muun
muassa Harvardin yliopiston tutkija Herbert Bensson, joka tutkii sitä,
miten esirukoilijat pystyvät auttamaan sairaita ja aivotutkija Pietro
Pietrini kansallisesta neurologisia häiriöitä tutkivasta instituutista.
Pietrini yrittää selvittää, miten anteeksianto toimii aivotasolla.
Pääministeri Tony Blair nostatti alkusyksystä 2001 Britanniassa
suorastaan poliittisen myrskyn ehdottaessaan, että maahan pitäisi
perustaa lisää uskonnollisia kouluja. Blairin mukaan kullakin
yksittäisellä uskontokunnalla pitäisi olla oikeus perustaa omaa uskontoa
tunnustavia kouluja ja että hallituksen tulisi lisätä rahoitustaan
niille.
Onneksi britit eivät ole ainakaan toistaiseksi lämmenneet
pääministerinsä ajatuksille. The Observer-lehden marraskuussa teettämän
kyselyn mukaan noin 80 prosenttia kansalaisista vastustaa uskonnollisten
koulujen määrän kasvattamista. Vastustajien joukkoon liittyi myös
tunnettu brittitiedemies Richard Dawkins, joka opetusministeri Estelle
Morrisille osoittamassaan avoimessa kirjeessä kehotti hallitusta
vakavasti harkitsemaan uudelleen uskonnollisille kouluille aikomaansa
avustusta. Dawkins ihmetteli, miksi ihmeessä hallitus nyt haluaa
yhtäkkiä lisätä lasten uskonnollista kasvatusta, vaikka se vasta
hiljattain viisaasti päätti, ettei esi-isiltä perityillä arvonimillä
ansaita parlamenttipaikkaa. Hänen mielestään uskonnollisissa kouluissa
oli vähän samantapaisesta ilmiöstä kyse. Siinäkin esi-isiltä perittyä
aatemaailmaa ollaan siirtämässä seuraaville sukupolville.
- Ajatus uskonnollisista kouluista on yhtä vähän oikeutettu kuin on
ajatus perinnöllisestä parlamenttipaikasta ja vieläpä samoista syistä.
Mutta peritty pääriys, niin epädemokraattinen ja lievästi sanottuna
omituinen kuin se onkin, ei ole vaarallinen. Uskonnolliset koulut sitä
vastoin melkein varmasti ovat, hän kirjoittaa The Observer-lehdessä 30.
joulukuuta julkaistussa kirjeessään.
Dawkins perusteli kritiikkiään muun muassa sillä, että jokaisella
lapsella pitäisi olla oikeus valita oma maailmankuvansa ilman, että
heitä pakkosyötetään siihen jo lapsena. Monikansallisessa ja etnisiä
kiistoja täynnä olevassa Britanniassa ei Dawkinsin mielestä myöskään
pitäisi rakentaa lisää raja-aitoja, joita erilliset uskonnolliset koulut
väistämättä tekevät.
- Protestanttien lapset käyvät valtiorahoitteista protestanttien
koulua. Jos he ovat onnekkaita, heitä ei suoranaisesti opeteta vihaamaan
katolisia, mutta en paljon tämän toivon varaan laskisi, en ainakaan
Pohjois-Irlannissa. Parasta mitä voimme toivoa, on se, että he koulunsa
päätettyään pitävät katolisia ainoastaan hieman outoina tai
muukalaisina. Katoliset lapset puolestaan käyvät katolista koulua. Ja
vaikka heitäkään ei suoranaisesti opettaisi vihaamaan protestantteja (en
olisi siitäkään aivan niin varma) ja vaikka heidän ei tarvitsisikaan
juosta henkensä edestä pakoon vihan rautakouraa Ardoynessa, voimme olla
varmoja siitä, ettei heille opeteta samaa Irlannin historiaa kuin
protestanttien lapsille kadun toisessa päässä, Dawkins toteaa.
Vuosittaisista ig-nobelistien julkistamistilaisuuksista Harvardin
yliopistossa Yhdysvalloissa on tullut jo legenda. Tapahtumaa odotetaan
eri puolilla maailmaa kuin suurta mediatapahtumaa konsanaan. Tänä vuonna
nämä ”tieteen häiriköt” palkittiin jo yhdennentoista kerran perinteisin
menoin 4. lokakuuta juhlavassa tilaisuudessa, joka välitettiin suorana
ympäri maailmaa internetin kautta. Paikalla tilaisuutta oli järjestäjien
mukaan seuraamassa ”vain” 1 200 henkeä.
Palkinnot myönnettiin kymmenelle tieteentekijälle, joista vain seitsemän
oli päässyt itse paikalle vastaanottamaan palkintoa, ehkä siksi, että he
joutuivat matkustamaan Harvardiin omalla kustannuksellaan.
Tämänvuotiset palkinnot menivät seuraaville tieteentekijöille ja
yhteisöille:
Lääketieteen palkinto myönnettiin Perer Barss’lle McGill’n yliopistosta
tutkimuksista, joissa hän oli selvittänyt, millaisia loukkaantumisia
syntyy, jos kookospähkinä putoaa päähän. Tutkimus oli julkaistu
tiedelehti The Journal of Trauma’ssa 1984.
Fysiikan palkinnon sai David Schmidt Massachusettsin yliopistosta
havainnoistaan ratkaisemattomaan kysymykseen, miksi suihkuverhot aina
tunkevat sisäänpäin suihkun aikana.
Biologian palkinto meni koloradolaiselle Buck Weimarille, joka oli
keksinyt alusvaatteisiin kiinnitettävän filtterin, jotta pahanhajuiset
kaasut eivät pääsisi häiritsemään kanssaihmisiä.
Taloustieteen palkinnon jakoivat Joel Slemrod Michiganin
kauppakorkeakoulusta ja Wojciech Kopczuk Brittiläisen Kolumbian
yliopistosta. He olivat päätelleet, että ihmiset kyllä löytäisivät tavan
siirtää omaa kuolemaansa, mikäli heille sen johdosta annettaisiin
alennusta perintöverosta. Tutkijoiden päätelmät oli julkaistu
liittovaltion taloustutkimusviraston lehdessä maaliskuussa 2001.
Kirjallisuuspalkinto myönnettiin britti John Richardsille, joka on
perustanut Apostrofi-yhdistyksen tarkoituksenaan suojella, edistää ja
puolustaa eroja monikon ja posessiivin (omistusmuodon) välillä.
Apostrofi tarkoittaa heittomerkkiä tai puhetaidollista keinoa, jossa
puhuja kääntyy poissa olevan puoleen aivan kuin tämä olisi läsnä.
Psykologian palkinnon sai Lawrence W Sherman Maimin yliopistosta
ansiokkaasta tutkimusraportistaan ”Lasten riemun ympäristövaikutukset
esikoulun pienryhmissä”. Tutkimus oli julkaistu Child Development
-tiedelehdessä maaliskuussa 1975.
Astrofysiikan palkinnon jakoivat michiganilaiset Jack ja Rexella Van
Impe, jotka väittävät oivaltaneensa sen perustotuuden, että helvetti
sijaitsee avaruuden mustissa aukoissa. Impret perustelivat oivalluksiaan
31. maaliskuuta Yhdysvalloissa lähetetyssä televisio-ohjelmassa.
Rauhanpalkinto myönnettiin liettualaiselle Viliumas Malinauskusille,
joka oli luonut Stalinin maailma -nimellä kulkevan huvipuiston.
Teknologiapalkinto jaettiin australialaiselle keksijälle John Keoghille,
joka oli äskettäin onnistunut patentoimaan pyörän sekä Australian
patenttivirastolle, joka kyseisen patentin oli myöntänyt.
Lopuksi jaettiin vielä julkisen terveydenhuollon ig-nobel, jonka
jakoivat Chittaranjan Andrade ja B.S. Srihari Intian kansallisesta
psykiatrian ja neurotieteiden instituutista. He olivat tehneet
merkittävän lääketieteellisen havainnon, jonka mukaan nenän nyrpistely
on yleinen tapa keskenkasvuisilla.
Palkinnot jakoivat oikeat nobelistit Dudley Herschbach (kemia 1986),
William Lipscomb (kemia 1976, Richard Roberts (lääketiede 1993) ja
Robert Wilson (fysiikka 1978).
Palkinto myönnetään vuosittain tutkimuksista, joita on mahdoton
todentaa tai toistaa. Palkinnon perusti runsas kymmenen vuotta sitten
tieteen pilalehtenä tunnettu Annals of Improbable Research (Uskomattoman
tutkimuksen vuosikirjat) yhteistyössä Harvardin yliopiston
opiskelijajärjestöjen kanssa.
Vapaa-ajattelijain liiton hallitus päätti kokouksessaan 9. joulukuuta
erottaa Vapaa Ajattelija -lehden nykyisen päätoimittajan ja nimetä
tilalle liiton puheenjohtajan Erkki Hartikaisen. Päätöstä perusteltiin
muun muassa sillä, etteivät liiton johdon näkemykset ole saaneet
riittävästi tilaa lehdessä.
Päätös tuli yllätyksenä lehden toimitukselle, joka mieluusti olisi
antanut palstatilaa puheenjohtajan ja liiton muidenkin toimihenkilöiden
kuin pääsihteeri Juha Kukkosen kirjoituksille, jos he olisivat vain
lehdelle tällaisia tarjonneet. Liittohallitus noudatti päätöksellään
liittoneuvoston sille 28. lokakuuta antamaa neuvottelusuositusta, jonka
mukaan vastedes lehden vastaavana päätoimittajana tulisi olla liiton
puheenjohtaja.
Järvenpään Vapaa-ajattelijat on tehnyt uudenlaisen aloitteen
kaupungille hautausmaa-alueesta. Yhdistys ehdotti lokakuussa, että
Järvenpään kaupunki perustaisi omalle maalleen kunnallisen
tuhkansirottelualueen ja varaisi tätä tarkoitusta varten kaikille
kaupunkilaisille tarkoitetun alueen Keravanjoen varresta Lemmenlaakson
luonnonsuojelualueelta. Yhdistys esitti Lemmenlaaksoa siksi, että se
rauhallisena alueena sopisi erinomaisen hyvin tarkoitukseen.
Lemmenlaaksoon vainajan tuhka voitaisiin yhdistyksen mielestä sirotella
arvokkaasti ja ilman kaupungin hälinää.
Järvenpään Vapaa-ajattelijat ehdotti myös, että tuhkansirottelualue
merkittäisiin luontoon mahdollisimman huomaamattomasti, ja että alueella
ei sallittaisi pysyviä hautamuistomerkkejä kuten hautakiviä. Paikalla
olisi tarkoitus käydä vain sirottelemassa tuhka maa-alueelle tai
mahdollisesti läheiseen jokeen.
Yhdistys oli jo 1980-luvulla tehnyt Järvenpään kaupungille aloitteen
kunnallisen hautausmaan järjestämisestä. Yhdistyksen puheenjohtajan
Tarmo Niskasen mukaan kaupunki ei ole vielä vastannut yhdistyksen sillä
lähettämään kirjeeseen.
Juha Kukkonen
Oli erinomaisesti valittu, että presidentti Tarja Halonen juhli viime
itsenäisyyspäivää tosiaankin ensimmäisen tunnetun suomalaisen
kansallissankarin ja vapaustaistelijan Lallin emännän muinaispuvussa
ajalta, jolloin ”Some” vielä oli vapaata ja itsellistä pakanamaata.
Samaisen emännänhän munkki Heinrich sveealaisine rosvojoukkioineen
ryösti ja raiskasi Köyliön suunnalla terroriretkellään n. 1155/56 jaa.
Tosin miehittäjät ovat jälkikäteen sepittäneet aivan päinvastaisen
tarinan tapahtumista. 1000-luvun alulta peräisin olevan puvun malli oli
löytynyt naapurista Eurasta.
Hannu Raitanen
Uutiset kokosi Marketta Ollikainen |