Toimitukselta

Eräs lukija lähetti toimitukselle kirjeen, jossa hän toivoi artikkelia siitä, miten kuoleman pelkoa tuntevaa lasta voisi lohduttaa, kun hänelle ei voi tai ei halua kertoa enkeleistä. Vakava kysymys, jonka eteen varmasti monet uskonnottomat vanhemmat ovat joutuneet.
Länsimaisessa kulttuurissa myytti suojelusenkelin valvovasta silmästä on ollut kätevä tapa lohduttaa pelokasta lasta, mutta mitä tarjota tilalle lapselle, joka ei vielä osaa erottaa mielikuvitusmaailmaa todellisesta. Jos joillakin teistä lukijoista on omakohtaisia kokemuksia asiasta tai olette mielestänne löytäneet kysymykseen toimivia ratkaisuja, kirjoittakaa niistä Vapaa Ajattelija -lehteen.

Samalla tavoin vakavasti sairaille potilaille ja vanhuksille lohdutukseksi ja henkiseksi tueksi tarjotaan lähes yksinomaan - ainakin länsimaisessa kulttuurissa - papillista sielunhoitoa. Tuskin lienee Suomen maassa yhtään sairaalaa, jolla ei olisi omaa sairaalapastoriaan. Tietenkin uskonnoton potilas tai vanhus voi pastorin palvelusta kieltäytyä, mutta uskon, että myös heillä olisi tarve keskustella jonkun kanssa omista tuntemuksistaan ja elämänsä vaiheista tietäessään sen pian päättyvän.

Minusta tässä olisi työsarkaa myös vapaa-ajattelijoille. Sen lisäksi, että käydään puhumassa kuolleiden omaisille hautajaisissa, voitaisiin muistaa näitä ihmisiä jo silloin, kun he vielä tällaista tukea haluaisivat ja tarvitsisivat. En tiedä, miten tämän käytännössä voisi toteuttaa - jonkinlaisten saattohoitajien kouluttamista ehkä.

Olen joutunut viime aikoina omalta kohdaltani pohtimaan näitä elämän ja kuoleman kysymyksiä, sillä hoidan pian 89 vuotta täyttävää äitiäni, jonka elinkaari ei enää tule kovin kauan jatkumaan. Hän on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on omaisia, jotka tukevat häntä, mutta varmasti kaikilla ei näin ole. Tulevaisuudessa vanhusväestön määrä tulee väistämättä kasvamaan, kun me "suuret ikäluokat" siirrymme syrjään työelämästä. Itse en ainakaan haluaisi viettää eloni viimeisiä päiviä paikassa, jossa saisin kuunnella päivät pitkät virrenveisuuta ja harrastaa älyllistä voimainmittelöä ainoastaan paikallisen seurakunnan pastorin kanssa.

Tässä lehdessä vähän sattumalta teemaksi nousi kaiken karvainen humpuukitieto. Joku lukija voi kysyä, mitä tekemistä tällaisella huuhaalla on vapaa-ajattelijoiden kanssa. Minusta paljonkin. Kun näitä oppeja penkoo vähän syvemmältä, melkein kaikista löytyy jonkinasteinen tuonpuoleiseen henkimaailmaan perustuva oppirakennelma, vaikka se ei ehkä järin kristillinen olisikaan. Esimerkkinä vaikkapa uskomus, jonka mukaan onnesi ja menestyksesi riippuu siitä, miten hyvin tai huonosti olet elänyt edellisissä elämissäsi.
Toinen asia on kokonaan se, että tällainen mystiikka ja taikausko paitsi ehkäisee ihmistä kehittämästä omaa kriittistä ajatteluaan, voi johtaa kohtalokkaisiinkin seurauksiin. Esimerkiksi jotkut voivat uskonnollisista syistä kieltäytyä lääketieteellisestä hoidosta vaarantaen siten oman ja mahdollisesti myös lastensa hengen, tai turvautuvat ihmeparantumisia lupaavien puoskareiden apuun.

Varsinkin terveydenhuoltoon ollaan tunkemassa mitä erilaisempia oppeja ja hoitokeinoja, joilla ei ole mitään tekemistä nykyaikaisen lääketieteen kanssa. Jotkut ovat olleet jopa vakavissaan sitä mieltä, että tällaisia hoitoja tulisi tukea myös yhteiskunnan taholta, kuten dosentti Markku Myllykangas artikkelissaan toteaa (s. 4).

Olen saanut runsaasti miellyttävää palautetta kahdesta edellisestä lehdestä. Lukijat ovat olleet tyytyväisiä sekä lehden ulkoasuun että sisältöön. Lämmin kiitos teille kaikille siitä.

Valitettavasti vain päätoimittajuuteni päättyy tähän lehteen, sillä liittohallitus päätti joulukuun kokouksessaan vaihtaa lehden päätoimittajaa ja nimittää uudeksi päätoimittajaksi liiton puheenjohtajan Erkki Hartikaisen, joka ennen minua toimi lehden vt. päätoimittajana alkuvuoden 2001.

Omasta puolestani kiitän kaikkia lukijoita saamastani tuesta ja toivotan onnea ja menestystä uudelle päätoimittajalle hänen vaikeassa ja haastavassa työssään. Itse siirryn nyt muille areenoille, joissa omalta osaltani yritän edesauttaa vapaan ajattelun juurtumista tässä yhteiskunnassa.

Marketta Ollikainen
Päätoimittaja