jumalaton kulttuurilehti

Maagisuus lisääntyy yliopistoissakin

Elämme taikauskon aikakautta. Vaikka Raamatun arvovalta on vähentynyt tieteen voittokulun myötä, tarvitsee vain sanoa "Amerikassa on tutkittu" niin ihmiset uskovat melkein mitä tahansa. Näin totesi dosentti Markku Myllykangas alustaessaan Pohjois-Savon vapaa-ajattelijoiden tilaisuudessa Kuopion kaupunginkirjastossa 4. marraskuuta taikauskon lisääntymisestä lääkinnässä.

Myllykankaan mukaan taikausko leviää jatkuvasti yhteiskunnassa kokien tosin aika ajoin vilkkaita ja vähemmän vilkkaita kausia. Ufomiehet abduktoivat ihmisiä ja astrologia elää yhä keskuudessamme, vaikka yliopiston oppiaine se ei enää olekaan ? ainakaan Suomessa.

Uskomuslääkintä paisuu, vaikka oikea terveydenhuolto ja lääketiede ovat saavuttanut suunnattomia voittoja ihmisten elinolojen parantamisessa. Kaikkea ei kuitenkaan pystytä saavuttamaan, joten apua haetaan vaikka homeopatiasta tai muusta muodissa olevasta huuhaasta. Media käsittelee usein täysin kritiikittömästi näitä enkeli- tai pyramiditerapioita ja hömppälääkinnän opit ovat levinneet jo terveydenhuollon oppilaitoksiinkin.

Aihe oli selvästi kiinnostava, sillä tilaisuutta seuraamaan saapui 37 kuulijaa. Keskustelussa perättiin muun muassa sitä, miten paljon erilaisten terapiamuotojen suosiossa on kyse aidon huolenpidon ja kuuntelemisen puutteesta nykyajan yhteiskunnassa ja sitä kautta terveydenhuollossa.

Ihmeellisistä parantumisista kuultiin omakohtaisiakin esimerkkejä. Oivallisen lisän keskusteluun toi tutkija Sergei Kolmakow Kuopion yliopiston fysiologian laitokselta. Hän yrittää selvittää, millaisia parantavia ominaisuuksia henkiparantajiksi ilmoittautuvilla ihmisillä on. Kuopion yliopisto onkin jo saavuttanut ainakin mainetta ennakkoluulottomilla tutkimuksillaan.

Sikäli kuin ymmärsin, voimallisen parantajan erottaa Kolmakowin mukaan tutkittavien sormenpäistä kirliankuvausta tai vastaavaa menetelmää käyttämällä. Yleisössä kylläkin epäiltiin käsien energiavirtojen tutkimisen mielekkyyttä.

Kolmakow kehotti niitä, jotka arvostelevat hanketta näennäistutkimuksena ja niukkojen varojen tuhlauksena itse perehtymään alan kirjallisuuteen ja tutkimusmenetelmiin. Hän esitteli kalvoja Venäjällä tehdyistä tutkimustuloksista ja sanoi tutkimustyön tekijöihin kuuluvan arvostettuja akateemikkoja Venäjän lääketieteen huippuyksiköistä, mikä kylläkin epäilytti yleisöä.

Kaiken kaikkiaan uskomuslääkintä ja siihen liittyvät ilmiöt ovat asia, jota terveyspalvelujen käyttäjät, päättäjät ja tiedeyhteisö eivät voi noin vain sivuuttaa. Viime kädessä kyse on siitä, luotetaanko rationaaliseen ajatteluun vai uskotaanko ihmistä suurempien voimien salaperäisiin vaikutuksiin.

Osmo Määttä