Kanava –lehden toukokuun numerossa kansantaloustieteen dosentti HENRI J. VARTIAINEN kirjoittaa otsikolla ”Tiedon vaje” hyökäten rajusti elämänkatsomustiedon opetusta vastaan. Erikoista kirjoituksessa on se, että käytännöllisesti katsoen mikään siinä sanottu ei pidä paikkaansa historiallisten tapahtumien tai kansainvälisoikeudellisten periaatteiden valossa. Minkäänlaisia lähdeviitteitä perättömillä väitteillä ei ole. Koska kyse on parinkymmenen viimeksi kuluneen vuoden tapahtumista, asiat olisi voinut tarkistaa keneltä tahansa niissä mukana olleelta.
Koska olen se henkilö, joka Suomen eduskunnassa (olematta eduskunnan jäsen) junttasi läpi nykymuotoisen elämänkatsomustiedon opetuksen, korjaan seuraavassa Vartiaisen kirjoitusta kaikilta niiltä osin, joilta katson sen olevan paikkansa pitämätön.
Kristitty ystäväni ihmetteli, miten Vartiainen on voinut selviytyä yliopisto-opinnoista, joissa on tärkeää tarkistaa esitettyjen väitteiden paikkansa pitävyys. Kun hän kuuli, että Kanava -lehden päätoimittaja on Jyväskylän yliopiston yleisen historian professori, hän ihmetteli sitä, että Vartiaisen juttu yleensä julkaistiin.
Vartiainen kirjoitti: On tapana puhua tasa-arvosta, kun vaaditaan jotain tai on jääty sitä paitsi. Kuitenkin on sellaista epätasa-arvoa, jota vanhemmat harjoittavat lapsiinsa nähden melko tyynin mielin, jota ei tajuta ja jota ei monikaan ymmärrä vastustaa. Se ei ole suoraan silmiinpistävää, mutta sen pitemmän tähtäyksen vaikutukset ovat merkittäviä.
Puhun vanhemmista, jotka tavallisten uskontotuntien sijasta panevat lapsensa koulussa et eli “elämänkatsomustietoon”. Tällä he kieltävät lapsiltaan mahdollisuuden oppia sitä suurta määrää historiaa ja kulttuuria, joka kuuluu suomalaisen ja eurooppalaisen sivistyksen perustekijöihin. Melkoinen historian paketti puuttuu.

Suomea sitova Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimus sopimuksen 18. artikla sanoo mm.:

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Valitus YK:n ihmisoikeustoimikunnalle

18. artiklan 4 momentin mukaan vanhemmilla on vapaus taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan. Peruskoulun tultua Suomeen silloisesta uskontojen historian ja siveysopin opetuksesta tehtiin puoliksi kristillistä. 
Kun asialle ei voitu valtion sisällä mitään, tein yhdessä muiden asiasta huolestuneiden kanssa valituksen YK:n Genevessä toimivalle Ihmisoikeustoimikunnalle. 
Ihmisoikeustoimikunta otti asian käsitelläkseen ja totesi, että opetus on ollut osittain kristillistä, mutta toimikunta uskoi asian korjaantuvan. Näin kävikin:
Silloinen ylitarkastaja Pekka Elo soitti minulle ja sanoi, että kouluhallitus hyväksyy huomenna uskontojen historiaan ja siveysoppiin uuden opetussuunnitelman. Menin Pekan luo ja teimme opetussuunnitelman yhdessä illassa.
Vuosikymmenien kiista laukesi äkkiä, kun Ihmisoikeustoimikunta otti asian käsiteltäväkseen. Näin syntynyt opetussuunnitelma oli käsittääkseni kaikkien aikojen paras, parempi kuin nykyiset elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmat. 
Samalla asetuksia muutettiin niin, että kirkkoon kuulumattomat opettajat ja oppilaat vapautettiin lautakuntien päätöksillä koulujen päivänavauksista ja aamuhartauksista
Vartiainen kirjoitti: Marxin konkreettisena iskulauseena oli kaikunut, että “uskonto on hävitettävä maailmasta”.
Karl Marx ei tietääkseni ole näin sanonut. Vartiaisen olisi pitänyt antaa selvä viite.
Vartiainen kirjoitti: Innokkaita opetuslapsia löytyi. Ensimmäiseksi erottiin kirkosta niin pian kuin se kävi päinsä. Toki muitakin syitä oli.
Jos Vartiainen tarkoittaa, että ensimmäisen uskonnonvapauslain voimaan tultua erityisesti Marxin opetuslapset olisivat eronneet kirkosta, hänen pitäisi esittää väitteelleen jonkinlaista näyttöä. 

Oliko elämänkatsomustieto suomettumista?

Vartiainen kirjoitti: Et -oppi valmisteltiin sinä aikana, kun Neuvostoliiton ja sen reaalisosialismin ihailu oli vielä korkealla ja se tuotiin luokkahuoneisiin vuoden 1985 opetussuunnitelmassa.
Tämän pahemmin harhaan Vartiainen ei olisi voinut kirjoittaa. Neuvostoliitossa ei ole milloinkaan ollut minkäänlaista elämänkatsomustiedon opetusta. Missään muussakaan reaalisosialismin maassa sellaista ei ole ollut eikä ole. 
SKDL:n ministeri Kalevi Kivistö esitteli eduskunnalle lakiesityksen, jonka mukaan kaikille muille kuin evankelisluterilaisille olisi opetettu uskontotietoa ja etiikkaa. Voidaan siis sanoa, että pahin este elämänkatsomustiedon opetuksen saamiselle Suomeen olivat pikemminkin eräät kotikommunistit kuin esimerkiksi kristityt.

Elämänkatsomustieto peräisin Nato -maasta

Elämänkatsomustiedon opetuksen esikuva saatiin Naton jäsenmaasta Norjasta. Eduskunnassa oppiaineen ensimmäinen kannattaja oli kristillisen liiton kansanedustaja Olavi Ronkainen. Hän ymmärsi, että Kivistön esitys loukkaa myös ortodokseja ja muita vähemmistökristittyjä. Myös ortodoksisen kirkon silloinen arkkipiispa Paavali otti kantaa Kivistön esitystä vastaan. 
Elämänkatsomustiedon opetuksen taustalla on siis Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus eikä Neuvostoliitto. Vartiaisen kirjoitus vastustaa mielestäni ensisijaisesti tätä sopimusta.

Maailman ainoa supervalta tulee toimeen ilman yhteiskunnan koulujen uskonnonopetusta

Vartiainen kirjoitti: Monet välinpitämättömät tai vähemmän fanaattiset vanhemmat arvelivat tämän johtavan suureen humanistiseen vapauteen. Opitaan tuntemaan filosofiaa, suuria henkiä, luovuutta. Ei mitään ahdashenkistä oikeaoppisuutta hengen vapaata lentoa kahlitsemassa. Tänne vain meidän lapsemme, ei ole tarpeen kuulla tai tietää evankeliumeista, kirkkoisistä, dogmatiikasta tai paaveista.
Maailman ainoan supervallan, Yhdysvaltain yhteiskunnan kouluissa ei opeteta uskontoa. Perustuslain ensimmäinen lisäys (first amendement) kieltää sellaisen:
Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances.
Vapaa käännös: Kongressi ei saa säätää mitään lakia, joka koskee uskonnon perustamista, tai kieltää sen vapaata harjoittamista; tai vähentää sanan tai lehdistön vapautta tai kansan oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen tai anomuksen tekemisen hallitukselle epäkohtien korjaamiseksi.
Mainittakoon, että aamuhartaudet, uskonnollisten koulujen bussikuljetukset jne. on todettu Yhdysvaltain perustuslain vastaisiksi.
Kun maailman ainoa suurvalta tulee toimeen ilman yhteiskunnan antamaa uskonnon opetusta, tuntuu aika ihmeellistä, että pienessä Suomessa yhteiskunnan pitää opettaa evankeliumeja, kirkkoisiä, dogmatiikkaa tai paaveja. Aika kummalliselta tuntuisi, jos kaikki uskontokuntiin kuulumattomatkin lapsilleen moista opetusta haluaisivat.

Mistä vaiettiin?

Vartiainen kirjoitti: Vaiettiin siitä, että niin renessanssi kuin humanismi olivat selvästi yhteydessä kristinuskoon.
Ketkä vaikenivat? Kyllä elämäkatsomustiedon opetuksessa on kerrottava, että renessanssi ja humanismi olivat mahdollisia kristinuskosta huolimatta.
Vartiainen kirjoitti: Filosofeilta valikoitiin vain se, missä kristinopin aatteista ei puhuttu, vaikka monet heistä olivat hartaita kristinopin mietiskelijöitä.
Pitäisikö fysiikan ja matematiikan tunneilla kertoa, että Newton ja Leibniz olivat hartaita mietiskelijöitä? Ei filosofian historioissakaan kerrota filosofien kaikista virheellisistä ajatuksista. Pikemminkin pyritään kertomaan niistä oikeista tai virheellisistä ajatuksista, joilla on yhä vaikutusta aikamme ajatteluun.
Vartiainen kirjoitti. Uskonnon syrjäyttämistä perusteltiin muun muassa sillä, että uskontotunnit ovat “tunnustuksellisia”. Ilmaus oli tyhjää täynnä mutta ovela, sitä ei hoksattu tyrmätä. Eihän uskonnonopetus tietenkään mitään ”tunnustuksellista” ollut, siinä vain luotiin normaalia kulttuuripohjaa, jossa Suomen yleisen raamatunhistorian ohella Suomen oloilla oli suuri pääpaino, kuten oikealta tuntuukin. Tämän pohjan päälle jokainen voi myöhemmin laajentaa ja syventää omaa maailmankuvaansa.
Lain mukaan uskonnonopetus oli ja on tälläkin hetkellä tunnustuksellista. Uskonnonvapauskomitea ehdottaa sanan ”tunnustuksellinen” poistamista, ja se poistunee. Sanalla ”tunnustuksellinen” ei liene ollut vanhempien valinnoissa suurta merkitystä. 

Vartiainen unohtaa uskonnottomiin kohdistuneen sorron

Mitä vanhempien valintoihin tulee, vanhempia on monissa kouluissa ankarasti painostettu pitämään lapsensa uskonnonopetuksessa. Uskonnonvapauskomitea ehdottaa tilannetta parannettavaksi siinä suhteessa, että uskontokuntiin kuulumattomat ohjataan suoraan elämänkatsomustiedon opetukseen. Peruskoulussa vanhempien ja lukiossa oppilaan omasta toivomuksesta uskontokuntiin kuulumaton pääsee jonkin uskonnon opetukseen.
Uskooko Vartiainen, että esimerkiksi Suomen muslimit suostuvat hänen ehdottamaansa kristinuskon opetukseen? Miksi uskonnottomille ei saisi antaa samoja oikeuksia kuin eri uskontokuntien jäsenille?

Kuuluvatko Raamatun lauseet sivistykseen?

Vartiainen kirjoitti: Vapautuminen olikin rajoittuneisuutta. Et-silmälapuilla suljettiin ulos merkittävä osa kulttuurihistoriaamme ja kielemme ilmaisuja. Siihen nähden, että suomalaisista lähes 90 prosenttia kuuluu kirkkoon, et-ihmiset olivat ilmeisesti pieni mutta äänekäs vähemmistö tuloksiin nähden myös hyvin tehokas joukko suuren välinpitämättömän enemmistön rinnalla.
Vartiaisen tiedot evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärästä ovat vanhentuneita. Tällä hetkellä luterilaiseen kirkkoon kuuluu vain noin 85 % väestöstä. Osa luterilaiseen kirkkoon kuuluvistakin on ateisteja tai agnostikkoja.
Miksi uskonnottomien pitäisi käyttää kristillistä kieltä? Eikö toisen ihmisen kunnioittamiseen kuulu, että kristitty uskonnottoman kanssa puhuessaan käyttää molemmille yhteistä kieltä?

Onko moraali kristillistä alkuperää?

Vartiainen kirjoitti: Tässä oli ristiriidan siemen. Useimmat näistä innokkaista nuorista ateisteista hyviä oppilaita aikanaan ennättivät kouluaikanaan itse saada myös uskontoon liittyvän historiallisen sivistyksen. Vaikkei sille julkisuudessa mitään arvoa antaisikaan, se säilyy kuitenkin mielensopukoissa ja taustalla. Koulussa opittua ei ihminen voi täysin hävittää mielestään; raamatunhistoriasta ja kirkon kehityksestä, sen merkityksestä moraalin mittana on aina jäänyt jokin taustakäsitys.
Jos kristinuskon historiasta olisi kouluissa syntynyt oikea käsitys, se olisi ollut käsitys vuosituhansia jatkuneista kristittyjen ja kristillisten kirkkojen suorittamista ihmisoikeusrikoksista. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tietoja kristinuskon ja myös muiden uskontojen ihmisoikeusrikoksista lisätään elämänkatsomustiedon opetukseen. 
Moraalifilosofisen tutkimuksen mukaan uskonnoilla ei ole juuri mitään moraalista annettavaa ihmiskunnalle. Päin vastoin viime vuosikymmenien tutkimukset ovat osoittaneet jopa kultaisen säännön useimmissa tapauksissa käytäntöön kelpaamattomaksi moraalisäännöksi.
Vartiainen kirjoitti: Raamattuun perustuvat sanonnat, joita kielessä ja käsitemaailmassa on runsaasti, ymmärretään syvällisemmin niiden vertauskuvallisen merkityksen kautta. Sivistyneiden ulkomaalaisten kanssa keskustelu käy päinsä.
Omat kokemukseni sekä sivistyneistä ulkomaalaisista että sivistyneistä suomalaisista kertovat, että mitä sivistyneempi ihminen on, sitä vähemmän hän piittaa uskonnosta ja sitä vähemmän hän käyttää uskonnosta peräisin olevaa kieltä. Uskonnoista peräisin oleva kieli on katoamassa. Word –tekstinkäsittelyohjelma antoi virheilmoituksen monista Vartiaisen artikkelin sanonnoista.
Vartiainen kirjoitti: Samaa sivistystaustaa aikansa nuoret ateistit eivät halua suoda omille lapsilleen niin kauan kuin vanhemmilla on päätösvalta. Tämä on todellista sukupolvien välistä epätasa-arvoa.
Minulle monet ateistit ja useat kristitytkin ovat sanoneet, etteivät he halua lapsilleen niitä kärsimyksiä, joita uskonnon ja etenkin kirkkohistorian tunneilla oleminen heille aiheutti. Tästä syystä elämänkatsomustiedon opetukseen on pyrkimässä myös kirkon jäsenten lapsia.

Onko ateismi väljähtynyt?

Vartiainen kirjoittaa: Ateismin sanoma väljähtyi neuvostososialismin romahtaessa, mutta aate säilyi: et-väylän kautta se siirretään vanhempien auktoriteetilla seuraavalle sukupolvelle.
Millä tavalla Neuvostoliiton romahdus on väljähdyttänyt ateismin sanomaa? Parhaan ateistista ajattelua käsittelevän kirjan "Atheism, A Philosophical Justification", on kirjoittanut amerikkalainen professori Michael Martin, ja teos on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1990 (ISBN 0-87722-943-3). 
Elämänkatsomustiedon opetus ei ole yleensä sisältänyt ollenkaan ateismin filosofisia perusteita. Vuonna 1973 yhdessä Suomen Gallupin kanssa tehty tutkimus "Raportti uskonnonvapaudesta I" osoitti, että suomalaisten kristittyjen enemmistö uskoo jo vuosisatoja sitten virheellisiksi osoitettuihin jumalatodistuksiin. Mielestäni ateismin perusteet on syytä lisätä elämänkatsomustiedon opetukseen.
Vartiainen kirjoitti: Lapset pannaan lukemaan elämänkatsomustietoa, jonka tärkeä sanoma on välttää kaikkea mikä voisi liittyä kristinuskoon. Muutenhan sitä ei tarvittaisi. Opettajat kertovat, kuinka joskus tulee vihaisia puhelinsoittoja, jos on mainittukaan mitään, mikä voisi liittyä kirkkoon ja sen historiaan.
Elämänkatsomustiedon tulee tarjota kaikkea sitä tietoa, jota erityisesti uskontokuntiin kuulumaton tarvitsee elämässään. 
Erityisesti uskonnoton nuori tarvitsisi oppia väittelemään uskovaisten kanssa, mutta tätä elämänkatsomustieto ei valitettavasti kristittyjen painostuksen takia opeta. 
On hyvä, jos elämänkatsomustietoa opettamaan tunkeneet uskonnonopettajat joskus saavat vihaisia soittoja. Minulle elämänkatsomustiedon opetukseen jo ala-asteella osallistunut nuori kertoi äskettäin, että oppiainetta opetti uskovainen uskonnonopettaja, joka piti päätehtävänään tehdä oppilaistaan uskovaisia. Kun ala-asteella oleva oppilas kertoi tästä kotona, häntä ei tahdottu uskoa. 
Muistaakseni itse elämänkatsomustiedon ylitarkastajan poika sotki enkelit ja dinosaurukset, kun päiväkodissa opetettiin enkeleitä ja kotona ostettiin dinosauruksia käsitteleviä kirjoja.
Yllä Vartiainen puolustaa siis tekoja, jotka ovat Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan ihmisoikeusrikoksia.

Kirkollinen perinne ja uskonnottomat

Vartiainen kirjoittaa: Olen selannut läpi etkirjoja. Niissä näkyy selvästi että päätarkoitus on kirkollisen perinteen häivyttäminen olemattomiin, se ei kuulu elämänkatsomukseen. Eräässä teoksista oli parhaimmillaan vain maininta, kuinka “kristillinen maailmankatsomus” on ristiriidassa nykyajan tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa. Toisessa kristinusko sisältyi kirjan lopussa yhtenä pienenä kohtana uskontojen luetteloon.
Kirkollinen perinne ei kuulu uskonnottomien elämänkatsomukseen. Uskonnottomat saattavat juhlia nimiäisiä ilman pappeja, osallistua uskonnottomille aikuistumisleireille, pitää uskonnottomat häät tai pitää uskonnottomat hautajaiset. Näistä uskonnottomista juhlista elämänkatsomustiedon oppikirpitää kertoa. 
Pitäisikö koulujen alkaa selittää kiivaille muslimeille kolmiyhteistä jumalaa? Muslimien mielestä sellainen on jumalanpilkkaa. Miksi Vartiainen ei salli uskonnottomille samoja oikeuksia kuin uskontokuntien jäsenille?
Osoitteesta http://www.dlc.fi/~etkirja/ löytyvät sellaiset peruskoulun yläasteen oppikirjat, joissa kristinuskosta ja muista uskonnoista puhutaan melko paljon. Pitäisikö niihin lisätä kristinuskon rikoshistoriaa? 

Ontuva vertaus ja kokonaisopetus

Vartiainen kirjoittaa: Samanlaisesta häivyttämisestä muistuu elävästi mieleeni neuvostoaikainen englanninkielen oppikirja, jonka Moskovassa ystäväni luona vielä 1990luvulla selasin läpi. Kirjan perusteella ei mistään olisi voinut päätellä, että sellaisia maita on olemassakaan kuin Britannia tai Yhdysvallat. Samaa Leninin elämäkertaa, lokakuun vallankumouksen ja kommunistisen puolueen historiaa, sosialismin saavutuksien ylistystä, kuin kaikissa muissakin neuvostooppikirjoissa.
Mitä tekemistä tällä on Suomen elämänkatsomustiedon kanssa? Eikö Neuvostoliitossa opetettu maantietoa?
Vartiainen kirjoittaa: Vanhempien valvonta siitä, ettei vahingossakaan nuoriin mieliin istuteta mitään kirkosta muistuttavaa, voi saada naurettavia muotoja. Ranskantunneilla Vantaalla käsiteltiin kerran Pariisin Notre Dame katedraalia, toisen kerran jouluevankeliumia ranskan kielellä. Pää pystyssä nuori oppilas kertoi: Minun ei tarvitse osata näitä, koska me olemme kirkosta eronneita." Tiedon vajeesta tuli pikku abituralle ylpeyden aihe.
Mistä syystä kirjoittaja ei älyä sitä, että Vantaalla on tehty täsmälleen sama virhe kuin Neuvostoliitossa? Molemmissa on laitettu kieletenopetukseen propagandaa, Neuvostoliitossa kommunistista, Suomessa kristillistä.

Suomen perustuslaissa sanotaan :
11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.
Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Perustuslakivaliokunnan mukaan ainakin tunnustuksellinen uskonnonopetus on uskonnon harjoittamista. Jouluevankeliumi ei kuulu Ranskan kielen tunneille. Uskonnonopetuksen laajentaminen muihin oppiaineisiin loukkaa uskonnottomien omantunnonvapautta.

Syntyikö Jeesus vuonna 1?

Vartiainen kirjoitti: Samaa häivyttämistä on siinä, että usein puhutaan vuosiluvuissa vain “ajanlaskumme alusta”, kun ei haluta sanoa “Jälkeen Kristuksen syntymästä”. Mikä alku ja mistä? jo roomalaiset ymmärsivät puhua kaupungin perustamisesta, ab urbe condita.
Ajanlaskumme ei alkanut Kristuksen syntymästä. Kuten esimerkiksi Jeesus-seminaarin jäsen Robert M. Price sanoo, varmaa tietoa ei ole edes evankeliumien Jeesuksen olemassaolosta puhumattakaan siitä, että tiedettäisiin, koska hän on syntynyt.

Ruotsin kieli ja uskonto

Vartiainen kirjoitti: Ajatellaanpa vertauksen vuoksi, että vanhemmat määräisivät saman vaihtoehdottomuuden kielivalintoihin. “Minusta ruotsin kieli oli niin ikävää, että lapseni ei tarvitse oppia sanaakaan tällaista kieltä. “Tässä tapauksessa kielteinen päätös ei onnistu, koska ruotsi kuuluu oppivelvollisuuteen. Saksan tai ranskan osalta se voisi onnistua, niin kauan kuin määräysvalta on vanhemmilla. Myös uskonnossa se onnistuu, koska kirkko on nöyrästi joutunut antamaan tiedon rintamalla periksi. Ken ei halua, sen ei tarvitse tutustua ihmiskunnan raamatunhistoriaan tai yleiseen tai Suomen kirkkohistoriaan.
Ruotsin kielen opetus ei taida olla oikein hyvä esimerkki. Jos Virossa ruvettaisiin uudestaan opettamaan koko kansalle venäjää siksi, että Virossa on erittäin suuri määrä venäjänkielisiä entisiä miehittäjiä (ja myös venäläisiä aikaisemmilta ajoilta), perustelusta voitasiin ehkä keskustella
Englannin kieli olisi ollut järkevämpi esimerkki. Sitä opetetaan kouluissa siksi, että se on nykyisin tieteen ja tekniikan kieli ja sitä tarvitsevat aivan yhtä paljon uskovaiset kuin ateistitkin. Ateistit tarvitsevat sitä kenties enemmän kuin uskovaiset, koska ateismia käsittelevää filosofiaa ei ole juuri saatavana suomeksi, sen sijaan englanniksi sitä on vaikka kuinka paljon.
Sen sijaan yksityiskohtaisia tietoja kristinuskon sisällöstä uskonnottomat eivät tarvitse yhtään mihinkään. 

Onko uskon puute epäterveellistä?

Vartiainen kirjoitti: Vertauksen epätasa-arvosta voimme ottaa myös ravintotapojen alalta. Monilla nuorilla on muotia olla vegaaneja. Se on heille mahdollista, koska he ovat lapsuudessaan kuitenkin syöneet terveesti, ja kasvava nuori on silloin saanut kaikkia niitä terveitä rakennusaineita, jotka ovat välttämättömiä fyysiselle ja henkiselle kehittymiselle.
Kirjoittaja taitaa loukata aika raskaasti vegaaneja. Vaikka veganismista olisi juuri ne haitat, jotka kirjoittaja väittää siitä olevan, vertaus on mahdollisimman pahasti ontuva. Uskontojen haitoista löytyy todisteita vaikka kuinka paljon, uskonnottomuuden haitoista ei ole mitään näyttöä.
Vartiainen jatkaa: Entä nyt vegaanipariskunta, joka ilman muuta vanhempien auktoriteetilla siirtää tämän lapselleen? Tämä ottaa sen aivan luonnollisena ja suorastaan tavoiteltavana. Vasta ajan myötä käyvät ilmi kaikki ne puutostaudit, joita ravinnon vajavaisuus ja yksipuolisuus lapsen herkässä iässä aiheuttaa niin henkiselle kuin fyysiselle kehitykselle. Ensin pitäisi lasten antaa kasvaa kunnolla, sitten vasta on varaa kokeiluihin. Lisäksi lapsille jää vain hyvin kapea tuntemus kaikesta rikkaasta gastronomisesta kulttuurista.
Miten olisi suhtauduttava niihin vähemmistökristittyihin, jotka ovat Suomessa vegaaneja? Satun tuntemaan sellaisia. Muslimi varmaan väittäisi, että suomalaisilla on oikein paha puutostauti, kun he eivät tunne Koraania eivätkä edes osaa arabiaa, joka on ainoa oikeaoppinen kieli Koraanin lukemiseen.

Tiedon vaje

Vartiainen kirjoitti: Onko tiedon vajeessa ylpeilemisen aihetta? Historiattomuudessa? Siinä, että jotain jää tietämättä ja tuntematta, joka normaaliin sivistykseen kuuluisi. Lapset tajuavat tämän puutteen vasta myöhemmin. Jos etnuori joutuu keskusteluun sivistyneen eurooppalaisen kanssa, hän on alakynnessä. Hän kyllä tietää, että Mooses on Paavo Lipposen kansanomainen nimitys. 
Lehtiuutisten mukaan Lipponen sai nimensä luettuaan kirkossa Mooseksen kirjaa aikana, jolloin hän ei vielä kuulunut kirkkoon. Eikö tämä tieto riitä tässä asiassa? Pitäisikö lapsillemme opettaa islamin historia, jotta he tietäisivät, miksi muslimit rukoilevat Mekkaan päin? Muhammedhan riitautui juutalaisten kanssa ja käänsi vasta sitten rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan. Tosin myös tämä tieto löytyy aineistoista, joiden osoite on http://www.dlc.fi/~etkirja.

Pitäisikö uskonnottomille opettaa kaikki Raamatun legendat?

Vartiainen kirjoitti: Mutta tietääkö hän, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan vedenpaisumuksesta, Egyptin vitsauksista, Aabrahamin uhrauksesta, Potifarin vaimosta, Jaakobin painista, Babylonin vankeudesta, Joosefista ja hänen veljistään, Simsonin tukanleikkuusta, laupiaasta samarialaisesta. Vuorisaarnan opetukset, Pietari hiilivalkealla ja kukonlaulu eivät kuulu hänen maailmaansa. Kolmestakymmenestä hopearahasta voi sentään aina kysyä, paljonko se on euroina.
Äskettäin eräs uskovainen äiti kielsi tytärtään lukemasta Harry Potter –kirjoja, koska niissä on hänen mielestään taikauskoa. Mitä maailman laajasta taruvalikoimasta saisi opettaa ja mitä ei? Pitäisikö opettaa Muhammedin elämä, Buddhan elämä, Vishnu ja hänen inkarnaationsa kuten Krishna sekä apinajumala Hanuman jne.? 
Pitäisikö elämänkatsomustiedossa opettaa lapsille, että kristinuskossa on tieteen näkökulmasta satuja kuten vedenpaisumuskertomus? 
Pitäisikö heille opettaa, että julman tarun mukaan Aabraham oli juutalaisten jumalan käskystä valmis tappamaan poikansa? Millaista moraalikasvatusta sellainen on? Silloin heille pitäisi opettaa, että oikeastaan, kuten Armas Salonen toteaa, Aabraham oli paimentolaisheimo eikä henkilö. 
Pitäisikö lapsille opettaa, että juutalaiset papit keksivät Mooseksen kirjat ollessaan vankeudessa Babyloniassa? Tämähän saattaisi loukata juutalaisia. 

Kuka vielä tuntee Belsassarin pidot?

Vartiainen kirjoitti: Monien vertausten syvempi sisältö jää hänelle vieraaksi. Hän tuskin osaa asettaa historiallisiin puitteisiinsa kirjoitusta seinällä Mene mene tekel ufarsin”, jonka hänen nokkelat vanhempansa sujuvasti vielä uskontotunnilta Danielin kirjasta muistavat.
Millä vuosisadalla tuollaista on uskontotunneilla opetettu? Uudessa Raamatun käännöksessä lukee u-farsin eikä ufarsin.
Vartiainen jatkaa: Writing on the wall esiintyi äsken Financial Timesin pääkirjoituksessa, jonka laatija ilman muuta oletti sivistyneen lukijan ymmärtävän.
Minkä maan uskonnonopetukseen kirjoittaja on oikein osallistunut? Vuosikymmeniä uskontokirjoja tutkineena en muista, että Belsassarin pidot (Daniel 5) olisivat kuuluneet evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen moneen vuosikymmeneen. 
Vartiainen jatkaa: "Lipponens röst men Niinistös händer" todettiin Hufvudstadsbladetin budjettia koskevassa pääkirjoituksessa.
Ehdottaako kirjoittaja, että tämä laitettaisiin ruotsin kielen oppikirjaan? 
Vartiainen jatkaa: Äskettäin oli englantilaisessa Prospectlehdessä (heidän Kanavansa?) kirjoitus ihmisten muuttumisesta, ja puhuttiin "Damaskon tiestä". Tuhlaajapoika juottovasikkoineen, hiekalle rakennettu talo, julma vaatimus "päitä vadille" runsaasti on kielikuvia Raamatusta meille tullut.
Word antoi virheilmoituksen sanasta "Damaskon". Miksi kirjoittaja ei löytänyt esimerkkiään suomenkielisestä Kanavasta? 

Uskonnollinen taide

Vartiainen kirjoitti: Jokainen niitä voi etsiä ja löytää. Raamatusta taiteilijoille tullut innoitus ihmetyttää ja hämmentää pikku uuspakanoita. Äsken esitettiin mainio englantilainen renessanssia kuvaava tv -sarja, jossa näytettiin parhaiden taiteilijoiden voimallisen innoituksen vallassa kuvittamaa raamatunhistoriaa. Sitä Italia on täynnään. Hämmentääkö se etlasta? Pitääkö häntä varjella kaikelta siltä kauniilta ja hyvältä, joka uskonnosta on jättiläismäärin virrannut kuvaamataiteen ohella myös musiikkiin ja kirjallisuuteen? Kirkosta eronnut tuttavani kertoi poikansa Roomanvisiitillä ihmetelleen, miksi niin usein kuvattiin jotain vauvaa naisen sylissä. Etopetus oli tehokkaasti onnistunut tehtävässään poistaa kristinusko nuoren maailmankuvasta.
Eikö et-lapsi ihmetellyt ristillä roikkuvia miehiä? Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsene Heli Astala kertoi seuraavaa. Lukiossa luettiin kirkkohistoriaa. Tentissä opettaja kysyi: ”Miksi Jeesus tapettiin?”. Heli totesi, ettei hän tiedä, koska tämä ei kuulu kirkkohistoriaan. Opettaja vaihtoi kysymyksen.
Koulun tehtävä ei ole opettaa maailman kaikkea uskonnollista taidetta. Taideteoksiin liittyvät legendat saa mueoissa tarvittaessa helposti selville. Kun Intiassa vieraillessani Sarnatin buddhalaisessa museossa kysyin paikalliselta ystävltäni, miksi Buddhan patsaat ovat rikottuja, hän tiesi vastauksen heti: hindut ja muslimit ovat rikkoneet ne.
Jos erityisesti kristillisistä äiti-vauva teoksista kerrotaan, pitäisi rehellisyyden nimissä kertoa, että osa teoksista on kristinuskoa aikaisemmista uskonnoista peräisin. Tätä tietoa en ole toistaiseksi löytänyt yhdestäkään suomalaisesta koulun uskonnon oppikirjasta.
Miksi tuhlata aika muinaisten myyttien opiskeluun, kun elämässä vaaditaan suurta määrää sellaista tietoa, jota elämänkatsomustiedossa opetetaan tai ainakin pitäisi opettaa.

Jos Vartiainen olisi saanut elämänkatsomustiedon opetusta

Jos Vartiainen olisi saanut elämänkatsomustiedon opetusta koulussa, hän tietäisi, että elämänkatsomustiedon opetus perustuu Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, joka on Suomessa voimassa. Silloin hän ei ehkä kirjoittaisi epätieteellisiä artikkeleita elämänkatsomustietoa vastaan.

Kirjallisuuden opiskelu ja kristinusko

Vartiainen kirjoitti: Kirjailijoilla on usein vankka Raamatun tuntemus. Hannes Sihvo kertoi äskettäin, että hänen täytyi lukea Raamattu uudestaan ymmärtääkseen kunnolla Aleksis Kiveä. Samaa voidaan sanoa monista tunnetuista tekijöistä: Volter Kilpi, Marcel Proust, Fjodor Dostojevski Jos joku nykyisistä etlukijoista haluaa myöhemmin ryhtyä kirjallisuudentutkijaksi, hänelle sälytetään aikamoinen taakka pelkästään sivistyspanoksen kiinniottamisessa. Se oppi ei toisaalta ainakaan ole pahasta.
Jos kirjallisuudentutkijalta toisaalta jää oppimatta se etiikka ja tieto-oppi, jota elämänkatsomustiedossa opetetaan tai ainakin pitäisi opettaa, voi olla, ettei hän ymmärrä sitä elämää, jota kirjailijat kuvaavat.

Vartiainen kirjoitti: Joskus on mielipidekirjoituksissa esitetty, että lapsi saa täysiikäiseksi tultuaan itse päättää, haluaako hän liittyä johonkin uskontokuntaan. Koulusivistyksen kannalta tiedolle vastaanottavainen nuoruus on kuitenkin jo menetetty.
Tässä tuli viimein Vartiaisen kirjoituksen todellinen tarkoitus: Jos lasta ei käännytetä uskoon lapsena, hän ei kenties tule uskoon ollenkaan. Lisäksi Vartiainen olettaa, että yhteiskunnan velvollisuus on käännyttää uskoon myös ateistien lapset. Kansainvälisen oikeuden mukaan ateististen vanhempien lasten käännyttäminen uskoon vastoin vanhempien tahtoa on ihmisoikeusrikos.
Vartiainen jatkaa: Valintatilanne ei muutenkaan ole luonnollinen. Eihän uskontoa valita yhtäkkiä järkisyiden perusteella, vaan sen kauniisiin perinteisiin kasvetaan vähitellen ja luontevasti mukaan, sadun, kauniiden rituaalien, historian ja ihmisarvon maailmaan. Lapsella on suojelusenkeli. Adventtina lauletaan tai kuullaan Hoosiannaa. Joulun aikaan rakennellaan seimiä ja juhlitaan Jeesuslapsen syntymistä, pääsiäisenä ovat pitkänperjantain tapahtumat. Lapsi kokee kauniita kastajaisjuhlia, aikanaan tulee rippijuhlat ja niin edelleen. Onko et-ihmisille joulu muuta kuin yksi sattumanvarainen lahjojen antamisen tilaisuus, johon ei mitään juhlaa tai muuta kummempaa liity?
Tällaisten asioiden teettäminen vastoin omaa tahtoa on Suomen perustuslain vastaista. Pitäisikö Suomessa ottaa oppia Neuvostoliitosta ja antaa dosenteille pakollista opetusta ainakino perustuslain uusimmasta versiosta? Hoosiannaa Word anoo virheeksi eli tällainen kieli on häviämässä Suomesta. 

Vartiainen kirjoitti: Jos kotona mainitaan uskonto vain omituisena satuiluna, ja parhaimmillaan ei puhuta siitä mitään, niin kuinka sellaiseen voisi ryhtyä uskomaan enempää kuin muihinkaan peikkoihin tai keijuihin? “Lapseni, mitään joulupukkia ei ole olemassa. Mutta kun tulet täysi-ikäiseksi, saat itse vapaasti päättää uskotko häneen”. On ikävää, jos nihilistisesti ohennetaan lapsen rikasta ja luovaa maailmaa siltä ajalta, jolloin he oppivat elämään myös oman mielikuvituksensa kautta. Uskokoot aikansa mieluummin vaikka Ukko Ylijumalaan täyden arvonihilismin sijasta.
Elämänkatsomustiedon keskeinen alue lienee etiikka. Elämänkatsomustiedossa käsitellään tai ainakin pitäisi käsitellä etiikkaa myös tieteen näkökulmasta oikein. Jos Vartiainen selailun sijasta lukisi elämänkatsomustiedon oppikirjoja, hän huomaisi, että pikemminkin niissä yritetään opettaa liikaa arvoja kuin arvotyhjiötä. 

Vartiainen jatkaa: Historialla on joskus huvittavia käänteitä. Viime vuosikymmenellä keskustelin Bulgarian asiain hoitajan kanssa. Hän kertoi, kuinka neuvostoajan yliopistossa tieteellisen ateismin luennot olivat pakollisia ja jatkuvia. Nimenhuudot varmistivat, että oltiin paikalla. Siksi hänelle olikin erityisen tärkeätä Suomeen tultuaan tutkia, että lapsi täällä pääsee pätevän kristillisen arvopohjan omaavaan koulutukseen. Oli nopeasti päästävä ateismin pakkopaidasta vapaan ja avaran ajatuksen maailmaan, onhan Bulgaria vanha sivistysmaa. On historian oikkuja, että meillä oli kosolti päinvastaisia tapauksia: vapaan maan vapaa nuoriso vaihtoi vapaaehtoisesti pois historiallisen ja laajan arvopohjamme.
Minun tietääkseni tieteellistä ateismia siinä mielessä kuin anglosaksinen filosofia sen käsittää, ei ole koskaan opetettu reaalisosialismin maissa. Päinvastoin siellä ihmiset on jätetty näissä asioissa tyhjiöön. Kun he eivät ole tienneet, mistä uskonnoissa on kysymys, he ovat luulleet, että uskonnot ovat jotain hyvää, koska niitä harrastetaan rikkaassa lännessä. Eräs virolainen sanoi liittyneensä kirkkoon. Kun häneltä kysyttiin sitä, mihinkä kirkkoon hän liittyi, hän ei muistanut. 
Tunsin henkilökohtaisesti NKP:n tiedeakatemian tieteellisen ateismin instituutin johtajat, ja voin vakuuttaa, että heidän asemansa oli neuvostoyhteiskunnassa täysin surkea. 

Vartiainen kirjoitti: Ennen vanhaan oli tarkoitus, että lapselle opetetaan sivistyksen peruselementtejä koulussa. Hän saa siten hyödyllisen pohjaopin siitä riippumatta, mitä kotona puhutaan tai jätetään sanomatta. Ihmissuhteet, moraali, etiikka ja muut asiat avautuvat normaalisti iän myötä, kun kehityspohja on terve. Filosofia on aivan mukava lisäaine muttei korvaava aine.
Valitettavasti suomalaiset filosofit, erityisesti Timo Airaksinen ja Ilkka Niiniluoto, ovat mielestäni liikaa sekaantuneet elämänkatsomustiedon opetukseen, jonka asiantuntijoita he eivät ole. Kunnollinen elämänkatsomustieto sisältää kaikkea sitä elämässä tarpeellista tietoa, jota muut kouluaineet eivät anna. 
Ihmisen moraalinen kehitys on Lawrence Kohlbergin mukaan kokonaan Vartiaisen mainitsemista tekijöistä riippumaton. Valitettavasti moraalisesti kehittyneen ihmisen saattaa olla vaikea elää niissä yhteiskunnissa, joissa uskonnoilla on paljon vaikutusvaltaa. Moraalisesti kehittynyt ihminen ei nimittäin toimi jonkin uskonnon ohjeiden mukaan vaan päättää moraalisista ratkaisuistaan itsenäisesti ja puolueettomasti uskontojen moraaliperiaatteita paljon yleisempien sääntöjen mukaan.

Vartiainen päättää kirjoituksensa sanoihin: Historian perinteet ovat olennainen osa meitä itseämme. Ne muovaavat meidän persoonallisuuttamme, ja ne määrittävät myös sen vastaanottavaisuuden jolla opimme ja analysoimme uutta. Mitä lisäarvoa tuo etoppi, kun merkittävä osa sivistystaustasta jää pois? Luokittelevatko etopin vanhemmat omat lapsensa lopullisesti B-sarjaan historiallisen tiedon ja ymmärryksen alalla?
Oma mielipiteeni on täysin päinvastainen: Ne, jotka kirkkoon kuulumalla pitävät lapsensa poissa elämänkatsomustiedon opetuksesta, luokittelevat kyllä lapsensa B-sarjaan.