Pappi Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtajana

Vapaa Ajattelijan numerossa 5-6/2000 oli kielteinen juttu Jehovan todistajista. Olin yhdessä päätoimittaja Timo Meltin kanssa taittamassa lehteä. Sanoin päätoimittajalle, että nyt, kun uskonnonvapauslaki on lähiaikoina tulossa eduskuntakäsittelyyn, ei ole oikea aika julkaista kielteisiä juttuja muista vähemmistöistä. Kun lehteä ei kuitenkaan olisi muuten saatu täyteen, en sitten väittänyt vastaan, kun juttu taitettiin mukaan. 

Eräs erityisesti Reijo Wileniusta, antroposofiaa ja steinerkouluja vastustava ystäväni (joka ei halua nimeään tässä yhteydessä julkisuuteen), soitti minulle ja kertoi Uskontojen uhrien tuki ry:n tilaisuudesta. Ateistiystäväni ihmetteli jo tilaisuuden alussa sitä, että pöytiin oli jaettu evankelisluterilaiset virsikirjat. Vielä hämmästyneempi hän oli, kun tilaisuudessa veisattiin virsiä.

Toinen ystäväni, joka katsoo olevansa evankelisluterilaisen uskonnon uhri, toi minulle Kauneus ja Terveys -lehden numeron 3/2001. Siinä esitellään Uskontojen uhrien tuki ry:tä. Kun luin jutun, hän kertoi siitä, miten hänen evankelisluterilaiset sukulaisensa ovat vuosikymmeniä terrorisoineet häntä, ja hän pyysi minua ehdottomasti kirjoittamaan asiasta Vapaa Ajattelija –lehteen.  Hän oli hyvin loukkaantunut siitä, että Uskontojen uhrien tuki ry siirtää toisten uskontojen uhreja evankelisluterilaisen kirkon uhreiksi.

Jutun alussa kerrotaan, että Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja on evankelisluterilaisen kirkon pappi Leena Ranta (Internetissä liikkuneiden vahvistamattomien tietojen mukaan Leena Ranta on kuitenkin muuttamassa ulkomaille ja puheenjohtajuus palautuu alkuperäiselle puheenjohtajalle) . Hän aloittaa haastattelunsa moittimalla muiden uskontojen pöydillä olevia jumalia ja kehumalla evankelisluterilaisen kirkon liikkumavapautta. Puheenjohtaja, pastori Leena Ranta toteaa myös, että ”emme ole uskonnottomia tai uskonnonvastaisia”. 

Tämän jälkeen Kauneus ja Terveys –lehdessä on entisen Jehovan todistajan kertomus uskossa olemisen kauheuksista.

Varsinaisessa jutussa puheenjohtaja, pastori Leena Ranta korostaa, että tukityössä on paljon apua pappeudesta, kun uskonnon uhrit eivät halua olla tekemisissä uskonnottomien kanssa.
Jotta Uskontojen uhrien tuen ateistikannattajat eivät olisi aivan heti hyökkäämässä minua vastaan, julkaisen seuraavassa pääjutun kokonaisuudessaan (kursiivilla eli vinolla painettuna):

”Auttava pappi

Leena Ranta on evankelisluterilaisen kirkon pastori, välitön ja iloinen nuori nainen. Hänen valoisasta olemukses-taan ei aavista auttamistyön raskautta.
- Olen yhdistyksessä ainoa, jolla ei ole omakohtaisia kokemuksia uhrina olosta, mutta tiedän pappina ja henkilökohtaisen uskoni kautta, mitä uskonnollinen vakaumus merkitsee, kertoo Ranta.

Uskontojen uhrien tuki ry (UUT) on sitoutumaton yhdistys, eikä Ranta auttamistyössään korosta pappeuttaan, Toisaalta hän ei sitä salaakaan etenkään silloin, kun tukipuhelimeen soittava kysyy arasti, onko yhdistys leimallisesti uskonnonvastainen. Kun Ranta kertoo yhdistyksen toimintaperiaatteet ja kertoo ymmärtävänsä uskon asioita muun muassa pappeutensa kautta, soittaja rohkaistuu puhumaan. Syynä on se, että tuhoisasta uskonnollisuudesta eroon haluava ei useinkaan halua hylätä itse uskoa. Uskonnollisesti suuntautunut ihminen arastelee kääntyä täysin uskonnottomiksi julistautuneiden puoleen.
Ranta päätyi yhteistyöhön UUT:n kanssa kerätessään gradu-aineistoa eri uskonnoista. Tuolloin yliopistolla liikkui (ja liikkuu yhä) Kristuksen seurakunta -yhteisön jäseniä, jotka houkuttelivat nuorta väkeä “erilaiseen jumalalanpalvelukseen”.

Korkeakoulupastori Liisa Holopaisen korviin alkoi kantautua yhteisöön liittyviä ahdistuneita viestejä ja asiaa alettiin purkaa yliopistolle perustetussa keskustelupiirissä. Mukaan liittyi myös muissa uskonnollisissa yhteisöissä ahdistuneita ja opiskelijayhteisön ulkopuolisia, joten tilausta oli.
- Olen kristitty, jolle usko on hyvä ja elämää rikastuttava asia. Järkytyin uskonnon varjolla hyväksikäytettyjen ihmisten kertomuksista ja minulle tuli suoranainen auttamisen tuska, muistelee Ranta.
Hän huomasin senkin, ettei itse usko tai uskonto ole välttämättä se paha asia tuhoisissa uskonnollisissa yhteisöissä. Vika on siinä, että johtotehtävissä saattaa huseerata vallanhimoisia ja persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Heitä ei uskalleta vastustaa yhteisön sisältä käsin, koska jumalan asiaa ei voi arvostella.
Evankelisluterilainen kirkko suhtautuu pappinsa tukitoimintaan positiivisesti, hänen työnsä koetaan tärkeäksi.
- Yhteydenottoja tulee etenkin diakoniatyöntekijöiltä, jotka törmäävät ihmisten parissa työskennellessään monenlaisiin tilanteisiin. He kyselevät yhdistyksestämme tietoja, jotta osaavat asennoitua ja auttaa oikein. Tuhoisien yhteisöjen kanssa ei ole toimivaa keskusteluyhteyttä, vaikka olemme peräänkuuluttaneet niiltä reiluja pelisääntöjä, avoimuutta ja rehellistä tiedottamista. Ihmisten pitää saada tietää, mihin he oikeasti sitoutuvat liittyessään yhteisöön.
Tukiryhmässä panostetaan parhaillaan työnohjaukseen.
- Saamme tänäkin vuonna hiukan valtion tukea RAY:n varoista ja suunnitelmissa on asioihin perehtyneen psykologin paikkaaminen, jos rahoitus järjestyy, Ranta kertoo.

Ryhmän toiminnassa hän korostaa vielä vapauttavan naurun, virkistyksen ja elämänilon merkitystä. - Vertaistukiryhmissä puidaan kovia kokemuksia, mutta välillä kajahtaa parantava nauru. Naurulla muserretaan pahoja asioita helpommin käsiteltävään muotoon. Kun takana on totista ja ahdistavaa elämää, nauru on suorastaan ihana lahja, kuten yksi uhreista kerran ihasteli, hymyilee Ranta.

Seuraavassa luettelossa on joitakin uskonnollisia liikkeitä, joiden toimintaa voidaan tarkastella kriittisesti. Kaikki eivät kuulu niin sanottuihin vaarallisiin lahkoihin, joskin jokaisella on ollut uhrinsa. Uskontojen uhrien tuki ry:n mukaan yksilön ja uskonnollisen ryhmän kohdatessa alkaa monisyinen prosessi. Se on aina yksilökohtainen ja siksi yhteisön opit voivat olla toiselle siunaus, toiselle kirous.

• Krishna-liike ISKGON, 
• skientologia ja dianetiikka, 
• teosofia, antroposofia ja okkultismi, 
• moonilaisuus, 
• Äiti-Amma, 
• NewAge -liikkeet, 
• Jehovan todistajat, 
• Kristuksen seurakunta,
• Maitobaari ja 
• Mormonit. ”

Tässä oli lista niistä uskonnoista, joista järjestö haluaa varoittaa. Listassa ei mainitaØesim. vanhalaestadiolaisia, joista olisi syytä varoittaa. Osa helluntailaisia suhtautuu järjestöön myönteisesti, koska heidät on jätetty listan ulkopuolelle. Sen sijaan osa muista vähemmistökristityistä suhtautuu järjestöön seuraavasti:

”E-S 9.6. 96 kertoi Uskontojen uhrit ry:stä. Valitettava tosiasia, että se järjestö vie pienestä lahkosta suurempaan, vaikka siirto joillekin mormoneille yms. hyväksi olisikin. Järjestö ei näytä lainkaan tajuavan miten se itse ylläpitää ja luo uskontojen uhreja. Valtiokirkko on pahin mahdollinen uskonnollinen järjestelmä ja takuu siitä, että ulkopuolisia painostetaan kaikilla sektoreilla. Ei-kristillisen valtiomahdin kanssa liittoutunut kyllä käyttää itsestään nimeä kristillinen usein jopa rajaten kristillisyyden juuri siihen. Ei ihme, ettei huomata kirkon uhrina oltavan kun on nimenannosta asti valheeseen opetettu. Nimenanto ja kaikki myöhemmätkin ihmisoikeudet kirkon huuhaahan kytketty.”

Seurakunnat tekevät vuoden vaihteen tilastoja. Niin paljon on seurakuntaan liittyneitä ja niin paljon on kuollut tai muuttanut muualle. 
Tiedän että, kun toinen pareista kuolee ja ei kuulu kirkkoon, jäljelle jääneet, etupäässä naiset, menevät ilmoittamaan matkakaverinsa jättäneen hänet. Niin eikös pappilan virkailijat ota puoliväkisin kirkonkirjoihin.

Niin kävi isänikin aikoinaan n. 10 vuotta sitten. Isä ei ollut kirkon jäsen eikä kehotuksesta huolimatta halunnut liittyä. Kun hänelle tuli ikää vähää vaille 90, kun itse ei enää osannut puolustautua, uskottu mies väärensi joitakin sanoja, ja haudalle tuli pappi. Oliko se toimenpide oikea? Minä ja jotkut muut, jotka tunsivat isäni lähes 50 vuotta, tiesimme, ettei hän tarvinnut seurakuntaa. 

Olimme ihmeissämme, mutta sanoimme toinen toisillemme, että emme mene sanomaan tuossa tilanteessa mitään, vaan annamme ratkaisun jatkossa mennä miehen omalle tilille. Niinhän siinä sitten kävi, että mies kaikkien kirkollisten perinteiden vastaisesti lopetti itse itsensä.

Voitto”

Yllä kuvatusta tapahtumasta me vapaa-ajattelijat olemme tottuneet käyttämään nimeä haudan häpäisy. Haudan häpäisyä siedetään, koska häpäisijänä on melkein aina evankelisluterilaisen kirkon pappi. Haudan häpäisystä ei kirjoiteta yleisön osastoihin niin kuin Jehovan todistajien ovelta ovelle tapahtuvasta käännytystyöstä.

Uskonnonvapauslakiehdotus on eräitä vähemmistöuskontoja vastaan 

Vapaa-ajattelijain liiton lausunnossa uskonnonvapauskomitean välimietinnöstä todettiin, että kun mahtava Yhdysvallat tulee toimeen ilman uskonnonvapauslakia (uskonnonvapauslain säätäminen olisi Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen lisäyksen vastaista), yhdistyslain pitäisi Suomessa riittää myös uskontojen tarpeisiin. Tämä on myös Suomen työväenliikkeen viime vuosisadan alussa omaksuma kanta. 

Uskontoja pitää mielestämme kohdella kuten muitakin yhdistyksiä, eikä niille pidä antaa muista yhdistyksistä poikkeavia erioikeuksia. Monet helluntaiseurakunnat tulevat juuri nyt mainiosti toimeen tavallisina rekisteröityneinä yhdistyksinä.

Uskonnonvapauskomitea sen sijaan haluaa (käytännössä evankelisluterilaisten) virkamiesten pitämän uskonnollisten yhdyskuntien rekisterin, jota valvoo kolmen (käytännössä evankelisluterilaisen) virkamiehen asiantuntijalautakunta. 

Tällaisella lautakunnalla ei ole muuta todellista tarkoitusta kuin haitata evankelisluterilaisen kirkon kanssa kilpailevien uskontojen perustamista. Lisäksi sen tarkoitus on estää ateististen järjestöjen rekisteröityminen uskontokunniksi (esimerkiksi tarkoituksella päästä osallisiksi uskontokuntien etuoikeuksista). Jos ehdotettu lainsäädäntö menee läpi, on mahdollista, että esimerkiksi Totuuden ystävät –uskontokunta poistetaan rekisteristä.

Jos asiantuntijalautakunnan jäsenet ovat itse kilpailevien uskontokuntien jäseniä, he ovat minun käsittääkseni jäävejä päättämään siitä, kelpaako uusi uskontokunta rekisteriin. En usko, että asiantuntijalautakuntaa nimitettäisiin ateisteistakaan, tuskin sinne yhtään ateistia kelpuutettaisiin.

Jotta asia tulisi lukijoille selväksi, esitän seuraavassa eräitä komitean lakiluonnoksen (21.1.2001) ehdotuksia:

”9 §
Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus

Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.

Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.
Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. Yhdyskunta ei voi järjestää toimintaa, jota varten ei voida perustaa yhdistyslain mukaista yhdistystä tai jota varten yhdistys voidaan perustaa vain luvanvaraisesti. 

13 §
Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröiminen

Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröimisestä päättää Opetusministeriö. Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta merkitään väestörekisterikeskuksen ylläpitämään uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin.

Uskonnollinen yhdyskunta tulee rekisteröidä, jos yhdyskunta on perustettu tämän lain mukaisesti, yhdyskunnan yhdyskuntajärjestys ja hallinto ovat tämän lain ja rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin sovellettavien yhdistyslain (503/1989) säännösten mukaiset sekä yhdyskunnan nimi selvästi erottuu rekisteriin aikaisemmin merkittyjen yhdyskuntien nimistä eikä nimi ole harhaanjohtava.

Uskonnollisten yhdyskuntien rekisteri siihen kuuluvat asiakirjat ovat julkisia. Jokaisella on oikeus saada otteita ja todistuksia rekisteristä ja siihen kuuluvista asiakirjoista siten kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.

27 §
Asiantuntijalautakunta

Opetusministeriö asettaa yhteyteensä neljän vuoden toimikaudeksi asiantuntijalautakunnan, jonka tehtävänä on antaa ministeriölle pyynnöstä lausunto siitä, ovatko rekisteröinti-ilmoituksen tehneen uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestykseen merkitty tarkoitus ja toimintamuodot 9 §:n mukaisia.

Lautakunnassa on kolme jäsentä. Jäsenistä yhden tulee edustaa uskon-tojen, yhden yhteiskunnallista ja yhden oikeudellista asiantuntemusta. Lautakunnan sihteerinä ja esittelijänä toimii opetusministeriön määräämä virkamies. Lautakunta voi kuulla ulkopuolisia asiantuntijoita.

Lautakunnan puheenjohtajalle, jäsenille ja sihteerille maksettavista palkkioista ja korvauksista on voimassa, mitä niistä valtion komiteoiden osalta säädetään tai määrätään.
Tarkempia säännöksiä lautakunnan toiminnasta ja hallinnosta annetaan opetusministeriön asetuksella.

28 §
Valtionavustus

Valtion talousarvioon otetaan vuosittain määräraha, josta rekisteröidyille uskonnollisille yhdyskunnille voidaan myöntää valtionavustusta kustannuksiin, jotka aiheutuvat kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten kunnossapidosta, lapsi- ja nuorisotyöstä tai sosiaalisesta palvelutyöstä.”