Vapaa Ajattelija 4-5/2000
jumalaton kulttuurilehti
Vapaa Ajattelijan 4-5 2000
sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan
sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain
liiton sivustoon
"JENKKILÄN JUMALATON"
Harry A. Siitonen vieraili
kesäpäivillä
Naantalissa 29.-30.7. vietettyjen Vapaan Ajatuksen kesäpäivien
pitkämatkalaisin vieras oli Harry A. Siitonen. Hän asuu Berkeleyssä,
Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Harryä haastatteli Kimmo Sundström.
Harry ei mitenkään “mainostanut” omia ajatuksiaan. Keskusteluissa tuli
muutoin ilmi, että hän on radikaaliliikkeen veteraani, ihminen, jolla on
kestäviä ihanteita. Puhuimme ateismista ja anarkismista, IWW:stä (katso
lyhenteiden selityksiä jutun lopussa), kirjallisuudesta, elokuvasta,
teatterista, Walden-kouluista, Harrystä itsestään ja paljosta muusta.
Kimmo Sundström: Puhut oikein hyvää suomea. Kertoisitko sukujuuristasi?
Harry A. Siitonen: Isäni oli kotoisin Helylästä, äitini Jaakkimasta,
luovutetusta Karjalasta. Molemmat lähtivät siirtolaisiksi
Yhdysvaltoihin, jonne he saapuivat ensi kertaa vuonna 1915. He tapasivat
toisensa sosialistihaalilla Quincyssä ja avioliitto solmittiin 1917.
Vuonna 1925 vanhempani olivat vierailulla Suomessa. Tammikuussa 1926 he
palasivat Yhdysvaltoihin ja minä synnyin maaliskuussa. Syntymäkaupunkini
on Worcester Massachusettsin osavaltiossa. Kasvoin Westminster-nimisessä
farmikylässä, noin 13 kilometrin päässä Fitchburgista, joka oli suuri
suomalaissiirtolaisten keskus.
Vanhempani olivat työläisiä, isäni oli leipuri. Hän oli myös painija ja
voimistelunohjaaja. Perheemme kasvatti kanoja.
KS: Minkälaista moraalikasvatusta sait lapsena ja nuorena?
Kasvatettiinko lapsista sosialisteja?
HS: Vanhempani olivat sosialisteja ja ateisteja, kansanvallan ja
humanismin kannattajia. He lukivat paljon ja olivat mukana farmarien
osuustoimintaliikkeessä. Meille ei tyrkytetty sosialistisia aatteita,
mutta esimerkki vaikutti. Yhteistoiminta oli kilpailua tärkeämpää.
Kultainen sääntö, rehellisyys, hyväntahtoisuus ja muut moraaliset arvot
opetettiin maalliselta pohjalta. Äidinkieleni on suomi ja vasta
kuusivuotiaana aloin opetella englantia mennessäni kouluun. Luin paljon.
Sosialismi tuntui jännittävältä, samoin vanhempieni mielipide, ettei
uskonnossa ollut mitään järkeä.
KS: Mitä teit kouluajan jälkeen?
HS: Opiskelin Michiganin valtion yliopistossa ja valmistuin 1950
toimittajan ammattiin. Toimin oikolukijana ja taittajana länsirannikon
sanomalehdissä, mm. San Francisco Chronicle -lehdessä.
KS: Olet ollut mukana radikaaliliikkeessä kuten sitä kutsut. Kertoisitko
siitä?
HS: Alkuinnostuksen sain vanhemmiltani, jotka osallistuivat
amerikansuomalaiseen sosialistiseen työväenliikkeeseen. Myös minua
vanhempi naisserkkuni oli radikaali. Hänestä tuli minulle roolimalli.
Ollessani sotaväessä USA:n laivastossa minusta tuli antimilitaristi,
sodan vastustaja, rauhanliikkeen kannattaja.
Tällä alueella oli italialaissiirtolaisten ryhmä, joka keräsi
huviretkien järjestämisellä varoja maailman anarkistiselle liikkeelle
1930-1970-luvuilla. Varoja lähetettiin FAI-CNT-järjestöön kuuluneille
pakolaisille Ranskaan. Ranskassa oli anarkistipakolaisten leirejä sen
jälkeen kun Franco oli voittanut Espanjan sisällissodan. Keräsimme
varoja myös anarkistilehdille kuten Lontoossa ilmestyvälle Freedomille
ja italialaisille lehdille.
Asuin 1950-luvulla Los Angelesissa, kuuluin silloin USA:n
sosialistipuolueeseen. Muistan iltamat yhdessä IWW:n ja Espanjasta
paenneiden anarkistien kanssa. Keräsimme varoja espanjalaisten
pakolaisten avustusyhdistykselle sekä POUM:n pakolaisleirejä varten
Ranskassa.
Ammattiyhdistysliikkeessä olen ollut mukana koko ikäni. Kuulun IWW:n
sanomalehtilatojain unioniin sekä Screen Actors Guildiin, koska
työskentelen joskus elokuvissa. Nuorena olin vähän aikaa kallellani
stalinistisen kommunistiliikkeen suuntaan, sen jälkeen siirryin
demokraattisen sosialismin kannattajaksi ja myöhemmin anarkismin ja
anarkosyndikalismin kannattajaksi.
Vapaa-ajattelijoiden ja ateistien toiminta kiinnostaa minua, sillä
USA:ssa on voimakas oikeistolainen, fundamentalistinen uskonnollinen
liike. Se koettaa murtaa USA:n perustuslakiin kuuluvan valtion ja kirkon
välisen muurin. Uskovaiset haluavat uskonnonopetuksen julkisiin
kouluihin ja haluavat kumota aborttioikeuden. Lisäksi he kampanjoivat
homoja ja lesboja vastaan sekä koettavat sensuroida kirjallisuutta ja
elokuvaa. Tällaista kauhukehitystä vastaan tarvitaan toimintaa.
KS: Kutsuit IWW:tä henkiseksi kodiksesi. Mikä tämä IWW oikein on?
HS: IWW (Industrial Workers of the World) perustettiin vuonna 1905.
Alkuvuosina siinä oli noin 100.000 jäsentä, myös tuhansia suomalaisia
siirtolaisia, kuten kaivos- ja metsätyöläisiä. Suomenkielisillä IWW:n
jäsenillä oli päivälehtikin, Industrialisti, ja kuukausilehti Tie
Vapauteen. Suomalaissiirtolaisilla oli myös työväenopisto (Work Peoples
College) Smithvillessä, lähellä Duluthin kaupunkia, Minnesotan
valtiossa.
IWW:ssä on jäseninä anarkisteja, anarkosyndikalisteja,
vasemmistososialisteja jne. Se ei ota kantaa poliittisiin puolueisiin,
ei myöskään uskontoon. Suurin osa jäsenistä on ateisteja tai
vapaa-ajattelijoita, mutta on uskovaisiakin. Itälahden osastossamme on
eräs meksikolainen nuori mies, joka parhaillaan opiskelee
jesuiittapapiksi! Sitä minä en käsitä, vaikka hän on muutoin koko lailla
järkevä kaveri.
IWW riittää minulle, en ole minkään anarkistijärjestön jäsen. Pidän
itseäni tosin anarkistina tai vapaudenhenkisenä sosialistina. Vuonna
1993 olin IWW:n pääsihteeri-rahastonhoitaja ja vuonna 1994 IWW:n yleisen
toimeenpanevan komitean jäsen.
KS: Olet myös näyttelijä ja kerroit kääntäneesi englanniksi suomalaisia
näytelmiä.
HS: Kyllä, olen näytellyt monta vuotta, sekä amerikkalaisella että
amerikansuomalaisella näyttämöllä. Olen tehnyt myös jonkin verran
elokuvatyötä. Olen näytellyt Kalevala-aiheisissa näytelmissä ja
dokumenttielokuvassa Muisto, joka esitettiin Suomen television
ykköskanavalla vuonna 1994. Kalevalasta ja suomen kansanrunoudesta olen
luennoinut yliopistoissakin ja lausunut Kalevalan runoja.
Suomalaisia yksinäytöksisiä näytelmäkappaleita olen kääntänyt
englanniksi useampia ja tuottanut ne kaksikielisinä esityksinä
suomalaisten haaleilla. Mainitsen näistä Aleksis Kiven Kihlauksen sekä
Matti Kurikan Ihmekös tuo! Olen myös kääntänyt E. F. Johnsonin
viisinäytöksisen Lalli-näytelmän. Sitä näyteltiin ennen
amerikansuomalaisten työväenhaalien näyttämöillä. Käännökseni on
talletettu siirtolaisarkistoon USA:ssa.
Hiljan sain roolin näytelmässä Twelve Angry Jurors (Kaksitoista vihaista
valamiestä). Sitä esittää San Franciscon monietninen teatteri.
Näytelmässä on kuolemantuomion vastainen teema. Harjoitukset alkavat
elokuun lopussa, esitykset loka-marraskuussa.
KS: Tunnetko edelleen rakkautta Suomea ja suomen kieltä kohtaan?
HS: Pidän Suomesta sen rikkaan kansallisen kulttuurin takia. Se on minun
perintöni. Olen tehnyt seitsemän matkaa Suomeen. Kulttuurisesti olen
myös amerikkalainen, mutten nationalisti. Rajat, sodat, hallitukset ja
valtiot eivät saa minulta kannatusta. Ihmisten pitää tulla keskenään
toimeen ja kunnioittaa toistensa kulttuuriperintöä.
KS: Siirryit eläkkeelle 14 vuotta sitten, 60-vuotiaana. Minkälainen
perhe sinulla oli?
HS: Minulla on kolme tytärpuolta, viisi lastenlasta ja vielä kaksi
näiden lasta. Olen nyt poikamies, avioliitto ei viehätä ollenkaan. Olen
tässä asiassa samalla aallolla kuin Matti Kurikka.
KS: Kerroit käyneesi Pariisissa kommunardien muurilla. Mitä näit siellä?
HS: Matkustelu kuuluu harrastuksiini. Kävin tosiaan Pariisissa, jossa on
kommunardien muuri vuodelta 1871. Viimeiset kommunardit ammuttiin vasten
tätä muuria. Ihmiset tuovat jatkuvasti kukkia muurille. Minäkin vein
sinne kukkia samoin kuin Edith Piafin haudalle. Vuonna 1998 kävin
Lontoossa Karl Marxin haudalla ja patsaalla. Menin 2-3 metriä Marxin
patsaan vasemmalle puolelle ja pyysin turistia ottamaan kamerallani
valokuvan. Näyttäessäni kuvaa selitän aina, että kuvassa on
vasemmistolainen Karl Marx ja huomattavasti Marxista vasemmalla Harry A.
Siitonen. [Naurua.]
KS: Sinulla on sukuharrastuksia. Kävit retkellä luovutetussa Karjassa.
Mitä mietit Karjalasta ja sen tulevaisuudesta tänään?
HS: Olen ollut kolmessa Siitoset-Sukuseuran kokouksessa, Imatralla,
Lahdessa ja Parikkalassa. Tänä kesänä kokous oli Parikkalassa, jonka
jälkeen menimme linja-autoretkelle Kannakselle. Kävimme Viipurissa,
Pyhäjärvellä ja Käkisalmella. Olot olivat kurjat ja ankeat, vaikka monet
ihmiset ovat ystävällisiä ja lämpimiä. Tilanne ei herätä paljon toivoa.
Bolsevikkien valtiokapitalismi kuoli omaan kykenemättömyyteensä ja
nykyinen markkinakapitalismi tuottaa lisää kurjuutta. Uusrikkaat voivat
hyvin ja mafia kukoistaa. Kansa vaikuttaa masentuneelta ja
toivottomalta. Voi hyvinkin olla, että yhteistyössä Suomen kanssa
saadaan parannusta aikaan ainakin Kannaksella ja Itä-Karjalassa. En
usko, että Karjala tulisi enää Suomen haltuun, mutta en tiedä ovatko
nämä valtiolliset rajat niin tärkeitä. Hyvät ihmissuhteet ja kehittyvä
yhteistyö kummallakin puolella on tärkeämpää.
KS: Kirjoittelet juttuja vapaana toimittajana amerikansuomalaisiin
lehtiin. Mihin lehtiin kirjoitat? Tilaat myös anarkistisia ja ateistisia
lehtiä. Jaksatko lukea niitä kaikkia? Mitä ajattelet ateistien ja
anarkistien tulevaisuudesta?
HS: Kirjoitan Raivaajaan sekä New World Finn ja Finnish Update -lehtiin.
Tilaan vain yhtä anarkistilehteä, The Match! Minulle tulee myös pari
vasemmistososialistista lehteä, Monthly Review ja Against the Current.
Ateistilehdistä tilaan Free Inquiry ja Freethought Today -lehtiä sekä
Vapaa Ajattelijaa ja Tampereen Pakanasanomia. Suomalaisista
anarkistilehdistä minulle tulee Syndika ja Kapinatyöläinen. Luen kirjoja
ja lehtiä ennemmin kuin katson televisiota tai surffaan Internetissä.
Näyttää siltä, että ateismi ja anarkismi pysyvät vähemmistöliikkeinä
ainakin minun elinaikani. Maailma on koko lailla barbaarinen, sivistys
pinnallista. Mutta kehitystyötä täytyy jatkaa, jos jotain
inhimillisempää aiotaan saada aikaan, maailma, joka on vapaa
taikauskosta, irrationalismista, väkivallasta ja puutteesta.
KS: Vapaa-ajattelu, yleensä kriittinen ajattelu on vastatuulessa.
Kaikkialta tulviva viihde, kulutusideologia, menestyksen ihannointi ja
miellyttäminen ovat ajan trendi. Ovatko ihmiset nyt onnellisia, maailma
valmis? Anarkismin ja vapaa-ajattelun ihmiskuva on varmaankin
ylioptimistinen. Mitä sanoisit nuorille, jotka etsivät kestäviä
ihanteita, tarkoitusta ja suuntaa elämälleen?
HS: Nuorille sanoisin, että älkää hyväksykö mitään uskon perusteella,
ajatelkaa kriittisesti, tehkää päätöksenne järkiperäisesti ja
tietoisesti. Työskennelkää inhimillisen vapauden, tasa-arvoisuuden,
rauhan ja harmonian puolesta kaikkien ihmisten kesken. Kunnioittakaa
ympäristöä, me emme ole sen herroja. Ponnistelkaa kehittääksenne
yhteistä hyvää älkääkä antautuko tavoittelemaan vain jotain aineellista
asemaa. Mutta pitäkää hauskaa. Elämässä on huumoria. Rakastakaa, luokaa
ja nauttikaa!
CNT Confederación Nacional del Trabajo, espanjalainen 1910 perustettu
ammattiliitto, joka kannattaa anarkosyndikalistisia periaatteita.
FAI Federación Anarquista Ibérica, espanjalainen 1927 perustettu
anarkistijärjestö.
IWW Industrial Workers of the World, ammattitaidottomien ja
tilapäistyöläisten 1905 Chicagossa perustama radikaalijärjestö.
POUM Partido Obrero de Unificación Marxista, stalinismin vastainen,
tasavaltalainen, sosialistipuolue Espanjassa.
Kommunardi Pariisin kommuunin, 18.3.1871 perustetun väliaikaisen
vallankumoushallituksen kannattaja. Kommunardit pyrkivät luomaan
Ranskasta itsenäisten sosialististen kommuunien liiton. Kommuuni
kukistettiin verisissä katutaisteluissa 21.-29.5.
-
- Kimmo Sundström
|
|