Vapaa Ajattelija 4-5/2000
jumalaton kulttuurilehti
Vapaa Ajattelijan 4-5 2000
sisällysluetteloon | Vapaa Ajattelijan
sisällysluetteloon | Vapaa-ajattelijain
liiton sivustoon
SURUJUHLASTA ILOJUHLAAN
eli kertomus Eetu Matiaksen nimiäisistä
Tämä tarina ei ala Eetu Matiaksen syntymästä vaan paljon
aikaisemmista tapahtumista.
Vuonna 1999 olin ehkä erään vaikeimman tehtäväni edessä. Minun piti
pitää jäähyväispuhe kauan toivotun ja vain hetken eläneen vauvan
muistoksi. Eve ja Matti täällä Raisiossa olivat saaneet pienen pojan,
mutta tämän elämä kesti vain tuokion. Niinpä saatoimme hänen tuhkansa
kappelin vihreiden murattien kätköön.
Tuosta surusta kuitenkin selvittiin ja kesällä 2000 tähän samaiseen
perheeseen syntyi terve ja vahva poikalapsi, jonka syntymää ja nimiäisiä
juhlittiin iloisissa merkeissä nyt syyskuussa.
Koska kovin harvoin kerrotaan uskonnottomista nimijuhlista, joita myös
nimiäisiksi kutsutaan, haluan kertoa, miten tämä juhla sujui ja mitä
siellä tapahtui. Teoriassahan meille kaikille tietysti on selvää, että
tällaisiakin juhlia pidetään ja että pappia niissä ei esiinny. Niitä ei
myöskään kutsuta ristiäisiksi eikä kastejuhliksi. Uusi hyvä nimi on
NIMIÄISET; muoto, joka tuntui ainakin Eetun isää viehättävän kovasti.
Eetu syntyi 13.7.2000, ja nimi oli lausuttu jo synnytyslaitoksella.
Aikanaan se ilmoitettiin rekisteriin: Eetu Matias Seppälä. Vanhemmille
oli selvää, että kun jokin viikko kuluu, he haluavat kutsua
lähisukulaiset ja -ystävät juhlimaan Eetun syntymää ja nimeä. Koska
Matin suku asuu kaukana Keski-Suomessa, käytiin Eetua näyttämässä heille
jo ennen juhlia, sillä tiedettiin, etteivät ainakaan Matin vanhemmat
Raisioon asti lähde. Even sukulaiset sen sijaan kutsuttiin juhlaan
eräänä syyskuun lauantaina kello 14.00. Lähiystävistä löytyi pariskunta,
jotka olivat onnesta mykkänä saatuaan kutsun kummeiksi. "Emme ole
koskaan saaneet olla kummeina, kun emme kuulu kirkkoon," he sanoivat.
Isä-Matti on ammatiltaan kokki, joten oli luonnollista, että hän leipoi
sekä suolaista että makeaa tarjottavaa yllin kyllin. Äidin tehtäväksi
taas jäi perintönä kulkeneen nimijuhlapuvun kunnostus. Matilla on
omakohtaista kokemusta toimia uskonnottomana kummina, sillä hänellä on
itsellään kaksi tällaista kummilasta.
Vieraiden saapuessa tarjosi Matti ensin pojan kunniaksi sinisen maljan.
Vieraat toivat lahjoja lapselle. Sitten järjestäydyttiin kuuntelemaan
juhlapuhetta. Eetu oli kummitädin Kyllikin käsivarsilla ja kummisetä
Jorma seisoi tyylikkäänä vieressä. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä
suhtkoht hiljaista. Mutta puheen edistyessä saimme kyllä kuulla Eetun
omatkin kannanotot ja varsin reippaasti esitettyinä! Ehkä häneen tarttui
muiden jännitys ja taisipa pikku miehellä tulla kuumakin
juhlavaatteessaan.
Puheen alussa viittasin niihin kipeisiin vaiheisiin, joita tässä
perheessä on koettu vauvaa odotettaessa. Kaikki murheet on nyt ohitettu,
ja sen ilon ja onnen, minkä Eetun syntymä on tuonut, ovat kyllä ystävät
ja tuttavat saaneet havaita. Enpä ole sellaista riemua ennen nähnyt!
Isä-Matti on halannut jokaisen vähänkin tutun, joka kadulla on vastaan
tullut ja Eve on ollut pelkkää hymyä, vaikka varmaan on välillä ollut
väsynyt lapsen herättäessä jatkuvasti öisin. Olen tavannut nämä
kummitkin aikaisemmin ja todennut, miten jännittyneitä ja tehtäväänsä
kunnioittavasti suhtautuvia he ovat olleet jo etukäteen. On
ainutlaatuista nähdä, että tällaisilla pehmeillä arvoilla on kannatusta
vielä kovan tekniikan aikakautena.
Seuraavaksi pujottelin Eetun kaulaan hopeisen ketjun, jossa oli kaunis
laatta hänen nimellään varustettuna. Ilmoitin kaikille, että nyt on lupa
kutsua lasta Eetu Matiakseksi. Toivotimme hänelle kaikkea hyvää
elämässä.
Ohjelmassa seurasi Aale Tynnin runo, jossa kerrotaan äidistä ja lapsesta
ja jossa on muun muassa seuraavanlaisia sanoja:
- Sivelen armaita kasvojasi
poskesi pientä omenaa,
siroja kirkkaita kulmiasi,
tukkaasi silkinruskeaa,
nenääsi pientä ja lystikästä.
Sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain Sinun luonasi rakkaani pieni
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Kasvatan kohti aikaa uutta,
selkeyteen ja totuuteen.
Kirkas rahtunen vastaisuutta
siksi on kaikessa minkä teen.
Jännittyneille kummeille annoin vakavan tehtävän auttaa lapsen
kasvatuksessa ja sen merkiksi annettiin heille kappale kummitodistusta,
jonka he allekirjoittivat. Totesin, että tämän lapsen kohdalla voimme
suhtautua levollisin mielin tulevaisuuteen: hänen vanhempansa ja
kumminsa kyllä huolehtivat hänen kasvamisestaan vastuullisesti. Hän saa
kasvaa rakastavassa ja toista ihmistä kunnioittavassa ilmapiirissä.
Nimen valinnalla on aina oma tarinansa. Eetu Matias on perinyt Matin
isoisän nimen, joka tosin oli virallisesti Edvard, mutta kukapa
sellaista muotoa olisi käyttänyt, Eetuksi kaikki sanoivat. Matias taas
on suoraan oman isän Matin nimen mukaan. Vanhemmat halusivat myös
reilusti sellaisen nimen, jota ei tarvitse lyhennellä ja jossa
kutsumanimi on ensimmäisenä; näin kun ei heillä kummallakaan itsellään
ole.
Virallisen juhlapuheen päätteeksi pyysin, että kaikki yhtyisivät
kättentaputuksiin lapsen nimen ja hyvinvoinnin kunniaksi. Sen jälkeen
seurasivat kahvipöydän antimet, valokuvaukset ja mukavat keskustelut.
Lapsen vanhemmat kertoivat minulle, että heillä on ollut hyvä apu juhlan
järjestelyssä kirjasta "Perheen omat juhlat". He toivovat, että
tällaiset nimiäiset yleistyisivät ja ihmiset ymmärtäisivät, ettei sitä
pappia aina ja kaikessa tarvita! Rituaalit ja juhlimiset ovat tärkeitä
ihmisen elämässä, mutta ne voidaan hoitaa kauniisti ilman uskonnollisia
menoja.
Leila Närhinen |
|