Tämä tarina ei ala Eetu Matiaksen syntymästä vaan paljon aikaisemmista tapahtumista.

Vuonna 1999 olin ehkä erään vaikeimman tehtäväni edessä. Minun piti pitää jäähyväispuhe kauan toivotun ja vain hetken eläneen vauvan muistoksi. Eve ja Matti täällä Raisiossa olivat saaneet pienen pojan, mutta tämän elämä kesti vain tuokion. Niinpä saatoimme hänen tuhkansa kappelin vihreiden murattien kätköön.

Tuosta surusta kuitenkin selvittiin ja kesällä 2000 tähän samaiseen perheeseen syntyi terve ja vahva poikalapsi, jonka syntymää ja nimiäisiä juhlittiin iloisissa merkeissä nyt syyskuussa.

Koska kovin harvoin kerrotaan uskonnottomista nimijuhlista, joita myös nimiäisiksi kutsutaan, haluan kertoa, miten tämä juhla sujui ja mitä siellä tapahtui. Teoriassahan meille kaikille tietysti on selvää, että tällaisiakin juhlia pidetään ja että pappia niissä ei esiinny. Niitä ei myöskään kutsuta ristiäisiksi eikä kastejuhliksi. Uusi hyvä nimi on NIMIÄISET; muoto, joka tuntui ainakin Eetun isää viehättävän kovasti.

Eetu syntyi 13.7.2000, ja nimi oli lausuttu jo synnytyslaitoksella. Aikanaan se ilmoitettiin rekisteriin: Eetu Matias Seppälä. Vanhemmille oli selvää, että kun jokin viikko kuluu, he haluavat kutsua lähisukulaiset ja -ystävät juhlimaan Eetun syntymää ja nimeä. Koska Matin suku asuu kaukana Keski-Suomessa, käytiin Eetua näyttämässä heille jo ennen juhlia, sillä tiedettiin, etteivät ainakaan Matin vanhemmat Raisioon asti lähde. Even sukulaiset sen sijaan kutsuttiin juhlaan eräänä syyskuun lauantaina kello 14.00. Lähiystävistä löytyi pariskunta, jotka olivat onnesta mykkänä saatuaan kutsun kummeiksi. "Emme ole koskaan saaneet olla kummeina, kun emme kuulu kirkkoon," he sanoivat.

Isä-Matti on ammatiltaan kokki, joten oli luonnollista, että hän leipoi sekä suolaista että makeaa tarjottavaa yllin kyllin. Äidin tehtäväksi taas jäi perintönä kulkeneen nimijuhlapuvun kunnostus. Matilla on omakohtaista kokemusta toimia uskonnottomana kummina, sillä hänellä on itsellään kaksi tällaista kummilasta.

Vieraiden saapuessa tarjosi Matti ensin pojan kunniaksi sinisen maljan. Vieraat toivat lahjoja lapselle. Sitten järjestäydyttiin kuuntelemaan juhlapuhetta. Eetu oli kummitädin Kyllikin käsivarsilla ja kummisetä Jorma seisoi tyylikkäänä vieressä. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä suhtkoht hiljaista. Mutta puheen edistyessä saimme kyllä kuulla Eetun omatkin kannanotot ja varsin reippaasti esitettyinä! Ehkä häneen tarttui muiden jännitys ja taisipa pikku miehellä tulla kuumakin juhlavaatteessaan.

Puheen alussa viittasin niihin kipeisiin vaiheisiin, joita tässä perheessä on koettu vauvaa odotettaessa. Kaikki murheet on nyt ohitettu, ja sen ilon ja onnen, minkä Eetun syntymä on tuonut, ovat kyllä ystävät ja tuttavat saaneet havaita. Enpä ole sellaista riemua ennen nähnyt! Isä-Matti on halannut jokaisen vähänkin tutun, joka kadulla on vastaan tullut ja Eve on ollut pelkkää hymyä, vaikka varmaan on välillä ollut väsynyt lapsen herättäessä jatkuvasti öisin. Olen tavannut nämä kummitkin aikaisemmin ja todennut, miten jännittyneitä ja tehtäväänsä kunnioittavasti suhtautuvia he ovat olleet jo etukäteen. On ainutlaatuista nähdä, että tällaisilla pehmeillä arvoilla on kannatusta vielä kovan tekniikan aikakautena.

Seuraavaksi pujottelin Eetun kaulaan hopeisen ketjun, jossa oli kaunis laatta hänen nimellään varustettuna. Ilmoitin kaikille, että nyt on lupa kutsua lasta Eetu Matiakseksi. Toivotimme hänelle kaikkea hyvää elämässä.

Ohjelmassa seurasi Aale Tynnin runo, jossa kerrotaan äidistä ja lapsesta ja jossa on muun muassa seuraavanlaisia sanoja:

Jännittyneille kummeille annoin vakavan tehtävän auttaa lapsen kasvatuksessa ja sen merkiksi annettiin heille kappale kummitodistusta, jonka he allekirjoittivat. Totesin, että tämän lapsen kohdalla voimme suhtautua levollisin mielin tulevaisuuteen: hänen vanhempansa ja kumminsa kyllä huolehtivat hänen kasvamisestaan vastuullisesti. Hän saa kasvaa rakastavassa ja toista ihmistä kunnioittavassa ilmapiirissä.

Nimen valinnalla on aina oma tarinansa. Eetu Matias on perinyt Matin isoisän nimen, joka tosin oli virallisesti Edvard, mutta kukapa sellaista muotoa olisi käyttänyt, Eetuksi kaikki sanoivat. Matias taas on suoraan oman isän Matin nimen mukaan. Vanhemmat halusivat myös reilusti sellaisen nimen, jota ei tarvitse lyhennellä ja jossa kutsumanimi on ensimmäisenä; näin kun ei heillä kummallakaan itsellään ole.

Virallisen juhlapuheen päätteeksi pyysin, että kaikki yhtyisivät kättentaputuksiin lapsen nimen ja hyvinvoinnin kunniaksi. Sen jälkeen seurasivat kahvipöydän antimet, valokuvaukset ja mukavat keskustelut.

Lapsen vanhemmat kertoivat minulle, että heillä on ollut hyvä apu juhlan järjestelyssä kirjasta "Perheen omat juhlat". He toivovat, että tällaiset nimiäiset yleistyisivät ja ihmiset ymmärtäisivät, ettei sitä pappia aina ja kaikessa tarvita! Rituaalit ja juhlimiset ovat tärkeitä ihmisen elämässä, mutta ne voidaan hoitaa kauniisti ilman uskonnollisia menoja.