Kansainvälinen humanismin akatemia, Venäjän humanistisyhdistys ja
Pietarin valtionyliopiston filosofian laitos järjestivät 14-16.
kesäkuuta 2000 konferenssin aiheesta Tiede ja humanismi:
maailmanlaajuinen arvojärjestelmä kolmannelle vuosituhannelle.
Konferenssi pidettiin Pietarin valtionyliopiston filosofisessa
tiedekunnassa. Liittohallitus lähetti kokoukseen Marko Koivuniemen ja
liiton kunniapuheenjohtaja Timo I. Vasaman ehdotuksesta minut.
Kansainvälisen humanismin akatemian puheenjohtaja, professori Paul
Kurtz oli sairaana, mutta hänen esitelmänsä luki Sekulaarin humanismin
neuvoston toimitusjohtaja Matthew Cherry. Konferenssin varsinainen
yleismies oli Venäjän humanistiyhdistyksen puheenjohtaja, Moskovan
yliopiston filosofian professori Valeri Kuvakin. Osallistujia oli eri
puolilta Venäjää ja myös muista maista. Kunniavieraana oli
Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin (IHEU) puheenjohtaja,
norjalainen Levi Fragell, jonka suomalaiset muistavat mm.
osallistumisesta Maailman kolmanteen ateistien konferenssiin Helsingissä
(1983). Koko konferenssi tulkattiin englanniksi.
Konferenssin ensimmäisenä päivänä oli kaikille yhteisiä esitelmiä.
Toisena päivänä konferenssi jakaantui neljään ryhmään: 1. Tiede,
skeptisismi ja paranormaalit uskomukset 2. Humanismi arvojen
metajärjestelmänä 3. Sekulaarin kulttuurin maailmanlaajuiset ja
kansallisen näkymät 4. Humanistiset perinteet Venäjän kulttuurissa
Kolmantena päivänä oli tilaisuus, jossa pidettiin muutamia esitelmiä
ja esiteltiin työryhmien yhteenvetoja.
Konferenssissa ja sen työryhmissä oli hyvin suuri määrä puheenvuoroja
ja keskusteluja. Koko humanistisen moraaliajattelun kirjo tuli esiin, ja
esimerkiksi Humanistisesta manifestista 2000 (Humanist Manifesto 2000)
esitettiin myös kriittisiä puheenvuoroja. Monissa puheenvuoroissa
tuotiin esiin uusia ajatuksia ja näkökulmia.
Pietarin valtionyliopiston filosofisen tiedekunnan dekaani Juri
Solonin vei ulkomaisilta vierailta yhden ruokatunnin kertoessaan
tilanteesta Venäjän yliopistomaailmassa. Moskovan ja Pietarin yliopistot
ovat etuoikeutettuja: palkat maksetaan ajallaan. Kaikkeen muuhun on
etsittävä yksityisiä sponsoreita. Peruskoulutuksen taso on romahtanut,
ja opiskelijoille joudutaan opettamaan asioita, jotka aikaisemmin
opittiin koulussa. Tutkintovaatimuksista on jouduttu tinkimään, ja
opiskelijoilta vaaditaan vain minimitiedot.
Dekaani Solonin tunsi Venäjän presidentin Vladimir Putinin
henkilökohtaisesti silloin, kun Putin opiskeli hieman yli viisitoista
vuotta sitten Pietarin valtionyliopistossa. Solonin sanoi suoraan, että
Venäjän poliitikot ovat niin hirveitä, että heidän kanssaan ei olla
mielellään tekemisissä. Tulevaisuuden suhteen Solonin on pessimisti.
Filosofian laitoksella tutkitaan samoja asioita kuin kaikkialla
maailmassa, myös postmodernismia tutkitaan. Useimmat Venäjän humanistit
suhtautuvat konferenssin puheenvuorojen ja yksityisten keskustelujen
valossa postmodernismiin kielteisesti. Englantilaisen ateistifilosofi
Harry Stopes-Roen kysymykseen siitä, tutkitaanko Pietarissa
angloamerikkalaista vai ns. mannermaista filosofiaa, Solonin vastasi,
että kysymys on vaikea. Keskustelussa Levi Fragellin kanssa totesimme,
että onneksi venäläiset osaavat nykyään vieraista kielistä parhaiten
englantia, ja tästä syystä angloamerikkalainen filosofia on voitolla.
Pietarin suurimman kirjakaupan Dom knigin valikoimat ovat muuttuneet
menneistä vuosikymmenistä siinä suhteessa, että ateismia käsittelevät
kirjat ovat hävinneet ja tilalle on tullut uskonnollisten kirjojen
hylly. Valikoimat alkavat valitettavasti muistuttaa Akateemisen
kirjakaupan (Helsinki) valikoimia sekä hyvässä että pahassa.
Postmodernismia ei sentään ole tyrkyllä yhtä paljon kuin Akateemisessa
kirjakaupassa, jossa ei viimeisen tiedustelun mukaan ole myytävänä
yhtään ateismia käsittelevää kirjaa.
Venäjän ateistiyhdistys toimii Moskovassa ja Pietarissa. Moskovassa
toiminnan ovat aloittaneet yliopiston opiskelijat, ja nuoret ovat
esitelleet ajatuksiaan myös skeptikkojen, optimistien ja humanistien
lehdessä Terve järki (Zdravyi Smysl). Minulla oli tilaisuus (jätin
oopperan väliin) keskustella kokonainen ilta moskovalaisten nuorten
ateistien kanssa. Eräs heistä on ollut töissä mielipidetutkimuksia
tekevässä laitoksessa, ja kertoi, että Venäjällä on 30 % ateisteja, 30 %
uskovaisia ja loput ovat välinpitämättömiä.
Kansan mielipiteestä riippumatta Venäjän hallitus ja Venäjän
tiedotusvälineet esiintyvät ikään kuin koko Venäjän kansa olisi
uskovaista. Ateisteilla ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada
ääntään kuuluviin valtion tai oligarkkien valvomissa tiedotusvälineissä.
Ateisteilla on hyvät valmiudet käyttää Internetiä, mutta se ei tavoita
kuin hyvin pienen osan väestöstä. Venäjän hallituksen ministerit
toimivat näkyvästi yhteistyössä ortodoksisen kirkon kanssa.
Venäjän kansalla on pulaa kaikesta, jopa ruuasta ja lääkkeistä.
Yhteiskunta käyttää valtavia summia kirkkojen korjaamiseen ja uusien
rakentamiseen. Useilla väestömäärältään Suomea suuremmilla alueilla on
otettu käyttöön kaikille pakollinen tunnustuksellinen uskonnonopetus.
Kaikkien oppiaineiden opetusta aiotaan muuttaa vastaamaan ortodoksisen
kirkon näkemyksiä. Moskovan patriarkka Aleksi II esiintyy tiheästi
huippupoliitikkojen seurassa ja kastaa jopa sukellusveneitä. Patriarkka
on vaatinut ateismin kriminalisoimista. Nuoret ateistit pohtivat mm.
sitä, istuvatko he parin vuoden kuluttua ateismin takia vankilassa.
Suunnitelmat sosiaali- ja terveydenhuollon siirtämisestä ortodoksiselle
kirkolle ovat aivan julkisia. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, Venäjä
siirtyy noin kahdessa vuodessa takaisin keskiaikaan.
Kansainvälisen humanistisen ja eettisen unionin (IHEU) puheenjohtaja
Levi Fragell on vieraillut Venäjällä useita kertoja, ja hän on hyvin
selvillä Venäjän ateistien ja humanistien tukalasta tilanteesta.
Sekulaarihumanistien Matthew Cherry kertoi, että amerikkalaiset tukevat
Venäjän humanisteja taloudellisesti. Myös Venäjän ateistit saavat tukea
lännestä. Lännen järjestöjen mahdollisuudet tukea Venäjän ateisti- ja
humanistijärjestöjä ovat kuitenkin kokonaisuutena hyvin vähäiset. Sen
sijaan uskontokunnat saavat rahaa lännestä (ja paikallisilta
oligarkeilta) melkein niin paljon kuin haluavat. Suomalaisten on syytä
tukea Venäjän ateisti- ja humanistijärjestöjä. Myös muu kuin
taloudellinen tuki on tervetullutta.