Kirkko tarjoaa riittijuhlista laajan palveluvalikoiman ristiäisistä
hautajaisiin. Monella vapaa-ajattelijalla on liittonsa suhteen
samanlainen tavoite. Juuri tämä johtaa meidät harhaan. Emme ole kirkon
korvike, eikä vapaa-ajattelijaliikkeestä tule sellaista tehdä. Äitini
muistotilaisuus oli taatusti yhtä juhlallinen kuin se tilaisuus, jossa
vapaa-ajattelijapuhuja pitää muistopuheen. Omat siviilivihkiäiseni
olivat miellyttävät, enkä usko, että kukaan tai mikään muu olisi tehnyt
tilaisuudesta meille ikimuistoisempaa. Aikuistumista edistävät
luontoleirit tai vastaavat yhtä paljon kuin Protu-toiminta.
Kastamattomien ja kirkosta eronneiden tarpeet voivat olla erilaiset.
Kirkosta eronnut saattaa kaivata lisävahvistusta identiteetilleen, kun
kastamattomalle jumalattomuus on luonnollinen olotila. Siviilikulttuuria
ei pidä monopolisoida. Jos näin kävisi, se ei enää olisi
siviilikulttuuria vaan uskonnon korvike, jossa tärkeää olisi riittien
muoto ja niiden pitäjien muodollinen pätevyys. Pro-Seremoniat -hankkeen
outous on ollut juuri monopolivaatimuksessa.
On esitetty, että liittohallituksessa ja liittoneuvostossa voitaisiin
puhua vapaasti jopa riidellen. Ulospäin, julkisuuteen täytyisi sitten
näyttää yhtenäistä rintamaa - etova vaatimus. Lähihistoriasta löytyy
pilvin pimein esimerkkejä, jossa maton alle lakaistut roskat alkavat
haista kiusallisesti. Kyllä avoin perusteltu keskustelu, joka voi olla
kärjekästäkin, pitää olla vapaa-ajattelijoiden perusoikeus.
Toinen asia on sitten kokonaan hyväksytäänkö joukkoomme mitä tahansa
näkemyksiä, kuten näyttäisi olevan. Voidaan aiheellisesti kysyä, mitä
vapaa-ajattelijoissa tekevät henkilöt, jotka eivät hyväksy liiton
aatteellista peruslähtökohtaa. Ymmärrän, että on lukuisia
individualisteja, jotka eivät löydä paikkaansa suomalaisessa
yhdistyskentässä. Vapaa-ajattelijain liitto nimenä houkuttelee
helmoihinsa nämä useinkin järkeviä mielipiteitä esittävät henkilöt.
Uskonnottomuus ei tuota mielipahaa tälle joukolle, mutta heille on
tärkeämpää tuoda esiin ja edistää ikiomia näkemyksiään kuin ajaa liiton
tavoitteita.
Forssan kokous 1903 hyväksyi työväenpuolueelle selkeän tavoitteen:
”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta
ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdistykset on katsottava yksityisiksi
yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisäiset asiansa. Uskonnonopetus
on poistettava kouluista.” Tuohon ei Vapaa-ajattelijain liiton
tarvitsisi lisätä kuin rikoslain jumalanpilkkapykälän poistaminen ja
kirkon kaikkinaisen verotusoikeuden kumoaminen. Päästäänkö näihin
tavoitteisiin juhlapuheita tai nuorisoleirejä pitämällä on toinen
kysymys. Jokaisella, joka haluaa puuhastella nuorten tai vainajien
ympärillä on siihen hyvät toimivat mahdollisuudet olemassa olevissa,
näihin erityiskysymyksiin keskittyvissä järjestöissä.