Uskontoihin sisältyvä suvaitsemattomuus yhdistettynä nationalismiin johtaa sotiin ja hirmutöihin. Tästä on paljon tuoretta todistusaineistoa. Kosovon joukkomurhien eli ns.etnisten puhdistusten taustalla oli serbinationalismiin kiedottu kreikkalaiskatolinen uskonkiihko. Kosovon kriisi alkoi jo vuonna 1989, jolloin Serbian presidentti Slobodan Miloševiæ riisti Kosovolta autonomian. Kosovon noin 2 miljoonasta asukkaasta vain noin 10% oli serbejä. Sadat serbit osallistuivat kesäkuun 28. päivän vastaisena yönä 1989 yömessuun Gracanican luostarissa Kosovon pääkaupungin Pristinan lähellä. Serbien patriarkka piti luostarissa myös aamujumalanpalveluksen keskiaikaisen Mustarastaiden taistelun 500-vuotismuistoksi. Varsinaiset joukkomurhat alkoivat maaliskuussa 1998. Kristittyjen ja muslimien välinen sota Euroopassa oli totta.

Protestanttien ja katolisten taistelu Pohjois-Irlannissa kytee yhä; rauhansopimukset eivät kestä, IRA ei luovu aseistaan. Muslimien ja juutalaisten sota Israelin ja Libanonin rajalla näyttää jatkuvan ad infinitum. Islamilainen Pakistan ja hindulainen Intia ottivat yhteen Kashmirissa 9.5.-26.7.1999. Toukokuussa 1998 molemmat maat olivat tehneet ydinkokeita. Intiaa hallitsee hindunationalismi, slaavilaisia maita ortodoksinationalismi.

Islam ja kristinusko (ja luonnonuskonnot) ovat konfliktissa Nigerian pohjoisosissa, missä on otettu käyttöön sharia, islamin laki. Sudanissa on jatkunut yli 16 vuotta islamilaisen pohjoisosan taistelu etelän luonnonuskontoisia ja kristittyjä vastaan; sodassa on kuollut yli kaksi miljoonaa ihmistä. Etelä-Sudania hallitsevan Sudanin vapautusarmeijan tavoitteisiin kuuluu uskonnon erottaminen valtiosta. Toivoakseni sama tavoite on kirkkoon kuulumattomalla presidentillämme.

Puhtaaseen ateismiin, humanismiin ja rationalismiin perustuvaa valtiota ei ole koskaan ollut. Sellaisen kuvitteleminen lienee positivistisilla utopioilla leikkimistä. Parempi kuitenkin positivistiset ja positiiviset utopiat kuin kyynisyys ja tappakoot uskovaiset toisensa -mentaliteetti.